AJATTELEMINEN SATTUU
 
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2013 Shaumbra-uutiskirjeestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Miten kesä meni? Ilma on vielä lämmin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta tiedämme kaikki, että kesä on loppumassa, vaikka kuinka yrittäisimme painaa jarrua lähestyvässä vuodenaikamuutoksessa. Siis miten kesä meni?
 
Mitä tarkoitat, ettet voi ajatella sitä? Sanot, ettet tiedä, menikö se hyvin vai huonosti? Olit kiireinen, muttet muista, mitä teit? Se meni hyvin nopeasti, kuitenkaan et pysty ajattelemaan kesäkuuhun saakka?
 
Liity kerhoon, Shaumbra-kerhoon. Et ole yksin.
 
Ajatteleminen sattuu. Näin on ollut jonkin aikaa, mutta se näyttää tuleen todella esiin kolmen viime kuukauden aikana. Esimerkiksi: uutistarina tulee tv-ruudulle tai tietokonenäytölle. Näet kuvia ja sanoja, muttet pysty ajattelemaan sitä. Ennen pystyit sisäistämään sen, kenties jopa muodostamaan mielipiteen tai reagoimaan. Mutta nykyään se ei rekisteröidy. Se on siinä, muttei ole. Se on toisessa maailmassa, muttei omassasi.
 
Entä sitten pieni perhedraamasi? Ennen perhedraaman nostaessa rumaa päätään, tunsit viettelevää vetoa. Vaikka olisitkin pystynyt vastustamaan osallistumista, tunsit silti houkutusta. Mutta nyt sen ajatteleminen vain sattuu. "Mikseivät he vain voi tulla toimeen keskenään?", kysyt. Tai vielä parempi: "Mikseivät he vain voi jättää minua sen ulkopuolelle?"
 
Sattuu ajatella maallisia ihmistoimia, kuten raha-asioita, tapaamisia, tehtäviä ja askareita. Projektit laahaavat aina vain enemmän perässä, koska et halua pakottaa itseäsi ajattelemaan saadaksesi ne tehtyä. Olet myös lakannut lisäämästä uusia asioita tehtävälistaasi, koska tiedät jo, ettet tee niitä.
 
Ja aika … mikään ei näytä olevan enää vanhalla tavalla peräkkäin. Tunnit ja päivät ja kuukaudet vain sekoittuvat yhteen. Jopa tältä kunnon Neitsyeltä on jäänyt muutama tapaaminen väliin, koska unohdin, mikä päivä oli.
 
Ennen ajattelit tulevaisuutta, mutta nyt tuskin ymmärrät sitä. Kun joku kysyy, mitä haluat tehdä (päivällinen, elokuva, kävely puistossa), sen ajatteleminen sattuu. Kun esitän kysymyksen: "Miten kesä meni?", sinulla lyö tyhjää. Pahus, melkein unohdit, että oli kesä!
 
Ajatteleminen yksinkertaisesti sattuu nykyään. Ja se on hyvä asia tai ainakin tarkoituksenmukainen asia. Olet menossa vanhoista mielen malleista ja vanhasta rationaalisesta ajattelutavasta yli. Menet/menemme mielen tuolle puolen. Se on ensin epämukavaa ja on myös taipumusta tuntea velttoutta ja masennusta. Tämä johtuu siitä, että mieli on ohjelmoitu rationaaliseen ajatteluun, mutta nyt kun ylität mielen ja tuntemisen rajat, vanhat yhteydet häviävät.
 
YHTEYSAJATTELU
 
Mieli on koulutettu yhdistymään menneisiin tapahtumiin. Kun joku sanoo: "Mennään elokuviin", mieli ei tavallisesti kuvittele mahdollista tulevaisuutta uuden elokuvan katsomisesta, vaan palaa välittömästi muistoissaan aiempiin kokemuksiin elokuviin menemisestä. Hetkessä mieli muistaa, millaista on ajaa teatteriin, seisoa jonossa, ostaa popcornia, mennä vessaan elokuvan keskellä ja kaikki muut yksityiskohdat aiemmista elokuvaseikkailuista. Mieli käyttää sitten näitä yhteyksiä arvostellakseen, onko elokuviin meneminen huono vai hyvä idea. Se toimittaa tämän arvion sinulle mentaali/tunnepakettina, minkä tavallisesti tunnet vatsassa tai rinnassa. Mutta se ei ole aito aistituntemus.
 
Käytämme yhteysajattelua lähes kaikessa, mitä teemme. Hyvin vähän yllykkeistämme tulee luovasta älykkyydestä. Tarkistamme sitten rahatilannetta, kokkaamme päivällistä, ajamme ruokakauppaan tai osallistumme bisnestapaamiseen, mieli luottaa yhteysajatteluun. Se yhdistyy menneisyyden muistoihin määritelläkseen, miten tässä hetkessä reagoidaan. Yhteysajattelun etuna on, että käytämme aiempia tietoja ja kokemuksia opastamaan meidät päivän läpi sen sijaan, että meidän on opeteltava kaikki aina alusta. Sen huono puoli on, että meistä tulee riippuvainen menneisyydestä ja sallimme mielen tuomita, mikä oli positiivista tai negatiivista.
 
AISTIÄLYKKYYS
 
Ajatteleminen sattuu nyt, koska olet laajentumassa yhteysajattelun yli. Sallit jumaluutesi herätä ja sen mukana tulee aistiälykkyys. Tämä ei ole mitään uutta. Aistiälykkyys on luontaista "minä olen" -tietoisuudessa, mutta sitä on harvoin käytetty tässä 3D-todellisuudessa, erityisesti nykyisellä mielen aikakaudella.
 
Aistiälykkyyteen sisältyy intuitio, tietäminen, tiedostaminen ja herkkyys. Se on äärettömästi luonnollisempi meille kuin älyllinen olotilamme, kuitenkin meidät on ohjelmoitu (tai olemme ohjelmoineet itsemme) uskomaan vain sen, mitä tulee mielestä ja viidestä aistista. Aistiälykkyys on aina olemassa ja palvelee meitä, mutta olemme käytännössä kääntäneet selkämme sille ja suosineet rajallisia älyllisiä kokemuksiamme. Väittelemme ja taistelemme mielemme yhteysajattelun puolesta, silloinkin kun tietämisemme kuiskaa, että elämässä on paljon, paljon muutakin.
 
Aistiälykkyys on tietämistä ajattelematta. Aistiolentoina olemme paljon tehokkaampia tuntemaan (aistimaan) energioita ja tietoisuutta kuin ajattelemaan. Ajatteleminen on hidasta, väsyttävää, rajoittunutta ja perustuu menneisyyteen. Aistiälykkyys on välitöntä, stimuloivaa, laajentavaa ja perustuu myriadeihin mahdollisuuksiin. Mieltä voidaan helposti johtaa harhaan ja pettää, kun taas aistiälykkyys pyrkii totuuteen, puhtauteen ja kokemiseen.
 
MITÄ TEHDÄ?
 
Meillä on mielen yhteysajattelua tulevina aikoina. Voin kirjoittaa tämän artikkelin, koska yhteysajatteluni muistaa, miten muodostetaan sanoja, kirjoitetaan tietokoneelle ja seurataan aikaa, jotta pysyn aikataulussani. Mutta mieleeni sattuu tämän artikkelin kirjoittaminen, koska se ei ymmärrä - tai halua ymmärtää - aistiälykkyyttä.
 
Et kuulu pimeyteen, vaikka oletkin ehkä leikkinyt siellä, etkä kuulu myöskään rajattuun mielen tietoisuuteen. Haasteena on, ettet pysty ajattelemaan tietäsi ulos pimeydestä tai rajoituksista. On taipumusta ajatella tai tahtoa tai taistella tiensä valaistumiseen, mutta kaiken oppimani ja ylösnousseiden mestareiden viisauden mukaan kyse on vain sallimisesta.
 
Kamppailen sallimisen kanssa, mikä on hassu toteamus, koska sallimisessa ei pitäisi olla mitään kamppailua. En halua kamppailla, mutta se on kuin hyppäisi vuoristorataan ja yrittäisi pysyä täysin tyynenä ja avoimena koko hurjan kyydin ajan. Sisäänrakennetut mekanismimme reagoivat automaattisesti pelolla, rajoituksilla ja selviytymisvaistolla.
 
Salliminen on luottamista ja hyväksymistä, että kaikki mitä sinulle nyt tapahtuu, on osa valaistumistasi, vaikkei siinä näyttäisikään olevan mitään järkeä. Heinäkuun shoudissa Adamus sanoi, että "tapa elää on olettaa, että kaikessa on kyse valaistumisesta". Se on toinen tapa sanoa, että kaikessa on kyse sallimisesta.
 
Muutumme, koska olemme pyytäneet muutosta. Ajattelumme transformoituu, koska olemme päättäneet laajentaa tietoisuuttamme. Ajatteleminen sattuu, ainakin tällä hetkellä, mutta sattuisi paljon enemmän jäädä mielen rajojen vankilaan.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.