HomeViestejäMuita kirjoittajia16.10.2014 - Suzanne Maresca - Koskenlaskua

16.10.2014 - Suzanne Maresca - Koskenlaskua

KOSKENLASKUA

Kirjoittanut Suzanne Maresca (www.goldenageofgaia.com)
16.10.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakas arcturuslainen ystäväni kertoo minulle, että olemme "neulansilmässä", enkä epäile sitä. Kehooni on sattunut epätyypillisellä tavalla ja olen miettinyt, ovatko gravitaatio ja ikä vain innostumassa lisää vai tunnenko energioita.

Tämä ei ole nimittäin jatkuvaa, mikä kertoo minulle, ettei kyse ole niinkään kroonisesta fyysisestä vaivasta, vaan sarjasta päivityksiä ja uudelleenkalibrointeja.

Pahus, pyysin sitä. Olen ollut hyvin keskittynyt olemaan käytettävissä palvelukseen, mihin tahansa tätä kehoa tarvitaankin - päivin ja öin, meditoidessa ja ulkopuolella. Yksityiskohtien tietäminen ei ole tärkeää minulle - eikä ole ollut vähään aikaan.

Siitä voit olla varma, ettei näin ole ollut aina. Minulla oli ennen kova tarve tietää etukäteen, mitä tapahtuisi, ja tajuan, että siirtymäni täyteen luottamustilaan tapahtui hienovaraisesti enkä tunne sitä vieläkään tarkkaan. Mutta luotan.

Luotan, että olen korkeamman ulottuvuuden valo-olento ja että olen täällä erityisesti kanavana jumalaiselle energialle, mitä tulee kauttani Gaiaan ja ihmiskollektiiviin, tarkoituksena taajuuden nostaminen (ja luultavasti paljon muita asioita, joita en tietoisesti tajua).

Tämä mielessäni ymmärrän, että kun seuraan opastusta, täysi valovoima on kanssani ja olen täysin suojassa. Minua tarvitaan täällä ja tiedän sen. Ja niin sinuakin tarvitaan.

Sain näyn, että olin kumiveneessä voimakkaasti virtaavan joen tyynessä osassa, mutta edessä näin ilkeännäköistä valkoista vettä. Oivalsin, etten tuntenut tätä joen osaa enkä ollut koskaan mennyt läpi juuri tästä koskesta.

Tarkkaillessani ja laskeskellessani, miten pääsisin läpi elävänä, tyyni tietäminen valtasi minut. Ymmärsin, että jos ryhtyisin toimeen sen perusteella, mitä sain korkeammalta itseltäni ja kollektiiviopastukseltani, pääsisin ehdottomasti läpi ehjin nahoin, jos ei vähän märkänä.

Näissä siirtymäpäivissä ei ole mitään, mikä on helppoa useimmille, ellei kaikille meistä. En saa myöskään tunnetta, että saamme tauon ihan lähiaikoina. Vaikka olemme olleetkin ahkeria henkilökohtaisessa työssämme, se ei ole koskaan oikeastaan loppu ja tietysti monet meistä ovat tämän lisäksi lainanneet itseään kollektiiville prosessointiin.

Teini-ikäinen tyttäreni on yksi heistä ja kerron teille, että silloin kun hän on erityisen rankan jutun keskellä, osa hänestä huutaa: "Vittuun kollektiivi!" Pystyykö kukaan samaistumaan?

Joka tapauksessa tässä ollaan - sanoisin odottamassa, mutta se ei ole aivan sellaista. Oletan, että jotkut tuntevat olevansa oikeutettuja puhtaaseen ja selkeään rakkauden ja ykseyden maailmaan, eikä heistä tunnu tarpeelliselta tehdä mitään sen synnyttämiseksi.

Se olisi mielestäni epäviisas toimettomuuskurssi, koska olemme kaikki tässä yhdessä. Sitten kun kaikki on sanottu ja tehty, en varmasti halua katsoa taaksepäin sitä päivää, jolloin annoin periksi ja lakkasin auttamasta tämän eeppisen muutoksen tekemisessä.

Lukiessani tätä tarinaa, mitä elämme nyt, haluan todella rakastaa ja ihailla omaa hahmoani. Se mitä päätämme tehdä sillä, mitä eteemme laitetaan, määrittelee, mitä seuraavista kokemussarjoistamme tulee. Se asia tai tilanne, mikä laitetaan eteemme, on täysin aineeton.

Reagoimmeko rakkaudella ja ystävällisyydellä? Pystyimmekö pitämään uskon ja luottamaan jumalaiseen suunnitelmaan? Omaan suunnitelmaamme?

Ei ole vaikea elää, niin kuin olisimme jo korkeammassa ulottuvuudessa. Se vaatii vain, että sallii totuuden olemassaolosta upota sisään ja hyväksyy, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja kaikkeen olevaiseen.

Miksi yhtenä organismina ryhtyisimme mihinkään satuttaaksemme itsemme osaa tai tuhotaksemme sen? Selvästikään kaikki ihmiset eivät ole mukana tässä ajatuksessa, mutta luulen, että valtaosa ihmiskollektiivista olisi samaa mieltä siinä, etteivät asiat ole oikein nykyisellään ja tarvitaan kipeästi muutosta. Tuo muutos alkaa meistä jokaisesta.

Eivätkö kanavoidut viestit kerro meille jatkuvasti tätä? Että kamalia asioita tapahtuu osittain siksi, että päätämme yhtenäisenä kokonaisuutena, että erillisyysharhan on loputtava? Kuka haluaa sotaa? Haluaako kukaan nähdä ihmisten näkevän nälkää tai kuulevan kaduilla elävistä lapsista? Tiedämme kaikki pitkän listan asioita, jotka tarvitsee muuttaa.

Niinpä tässä on oma kaavani näiden myrskyisien vesien navigoimiseen. Ensinnäkin olla vain sen kanssa, mitä on edessäni tällä hetkellä, eikä suoraan sanottuna minkään muun. Minulla on katto pääni päällä ja kunnollista ruokaa, tyttäreni ja minä olemme turvassa (jos emme kyllästyneitä monotonisuuteen) ja meillä on periaatteessa kaikki, mitä tarvitsemme elääksemme.

Toisessa kohdassa on kyse virtaavuudesta - että on ok, mitä tahansa ilmestyy. Tämä vaatii sellaista luottamusta, millaiselle kenties monet meistä eivät ole tottuneet luomaan tilaa. Kenties on aika venyttää noita luottamuslihaksia ja astua sisään. Vastustaminen on todella turhaa.

Siis kyllä, ihmettelen, miten kauan meidän täytyy pysyä tässä, ennen kuin mitään kaipaamaamme alkaa ilmentyä tavoilla, jotka voimme havaita. Siihen ei ole vastausta tässä, paitsi että tuntuu siltä, että asiat ovat kohta poksahtamassa - ja peijakas, että olen valmis!

Näinä loputtomilta näyttävinä siirtymäaikoina jotkut meistä alistuvat palaamaan 3D-selviytymistapaan. Kenties se ei ole niinkään menemistä taaksepäin vanhoihin tapoihin kuin vanhan ja uuden yhteenkutomista - jaksolla tästä siihen, kunnes murtaudumme kalvon läpi maailmaan, mitä haluamme sen olevan, sellaiseen maailmaan mitä olemme luoneet erittäin kauniilla ajatuksillamme ja tunteillamme.

Maailma mitä toivomme, on jo selvä sellaisten tilaisuuksien aikana kuin COL Tahoe-järvellä aiemmin tässä kuussa. Kun niin monia samanmielisiä ja -sydämisiä yhdistyy, sen antaa meille vakaan tiedon siitä, millaista on olla ykseysyhteisössä.

Palaaminen kotiin suhteellisen eristäytyneeseen tilaan voi kuitenkin olla vähän rankkaa rakkaus- ja valo-olennolle. Rakkausjuhlan jälkeinen alakulo voi imeä mehut valotyöntekijästä, mutta todellisuudessa ryhmiin kerääntyminen näyttää olevan päiväjärjestys. Se että olen lopen uupunut, koska en ole rakastavan yhteisön ympäröimä fyysisessä todellisuudessani, on mahtava motivoija mennä mukaan, kun tilaisuus tulee. Ja tiedän tulevan.

Paljon rakkautta!

Suzanne

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >