UNI JONKA UNEKSIN*

Kirjoittanut Olivia M. Zenteno [eli Aberdeem] (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

*(Suom. huom. otsikko voisi olla myös "unelma jonka uneksin, tai uni jonka näin"; sama sana merkitsee mm. uni, unelma, uneksia, unelmoida, nähdä unta)

INTUITIIVINEN UNENNÄKIJÄ

Minulla on aina ollut kaukokatseisuutta. Olin vasta 18-vuotias, kun aloin tehdä viestintästrategioita yrityksille, mutta en silloinkaan ollut huolissani pääsemisestä asioiden ytimeen ajoissa.

Kun olin ollut vuosia urallani, yhtenä perjantai-iltapäivänä erään suuren viestintäryhmän – jossa oli tuolloin 12.000 työntekijää – varapääjohtaja pyysi minua käymään läpi hirveän laajan markkinointitutkimuksen ja esittelemään kansainvälisen paikannusstrategian toimitusjohtajalle maanantaiaamuna. Kun olin suunnitellut viikonloppureissua äitini kanssa, kieltäydyin, mutta varapääjohtaja vaati sitä, kun ilmeisesti kukaan ei ollut saanut hommaa tehtyä.

En kuitenkaan muuttanut suunnitelmiani. Palattuani kaupunkiin sunnuntai-iltana, omistin kaksi tuntia pääni täyttämiseen kaikella tuolla informaatiolla ja menin sitten nukkumaan huolettomana, laittaen herätyksen vain tuntia tavallista aiemmin.

Heräsin virkeänä ja selkeänä, ja ydinkysymykset oli tiivistetty, kuten tiesin tapahtuvan. Raportti oli valmis ajoissa ja tietysti selke, yksinkertainen ja osuva, ja se toimi upeasti kokouksessa.

Mielen kera joka oli hyvin hiljainen ja strateginen, hyvin tietoinen ja synkronissa ajan ja ajoituksen kanssa, käytin intuitiivisesti unitilaa ehdollistumisen ohittamiseen. Ymmärsin mahdollisia tulevaisuuksia ja trendejä, mutta myös vääjäämättömät lopputulokset, jo kuukausia aiemmin, kuin ympärilläni olevat ihmiset pystyivät näkemään ne. Minulta vaati paljon palata taaksepäin ja rekonstruoida heille, miten olin päässyt noihin johtopäätöksiin, mutta itse asiassa se ei ollut mentaalinen prosessi. Ne eivät olleet johtopäätöksiä – se oli tietämistä.

Periaatteessa se oli ensimmäinen ovi, jonka avasin uniin – yksi monista aiheista joita Adamus käsitteli loistavassa, houkuttelevassa ja kiehtovassa tutkielmassa, Adamus on Topic: DreamWorlds (= Adamus aiheesta – unimaailmat). En muistanut mitään unitilasta, heräsin vain tietäen. Niin tapahtuu edelleen.

Tietenkin juuri ennen kuin minut pakotettiin – itseni toimesta – pois yritysmaailmasta ja tälle shaumbra-matkalle, olin varma, että tulevaisuuteni olisi maanlaajuisessa tulevaisuuden suunnittelussa, tai kenties jopa maailmanlaajuisessa suunnittelussa. Strategia ja tulevaisuus olivat minun juttujani, ja oli tuskallista jättää unelmani, tai niin luulin.

MATKA

Todellisten kokemusten muistaminen unissa avautui minulle kuin samppanjapullo. Mutta vaikka nuo varhaiset unet olivat kiistämättömän todellisia ja intensiivisiä tapahtumia, jotka ravistelivat minua ytimeen saakka – odysseia jonka yritin turhaan jakaa työtovereideni kanssa – voin epämääräisesti todeta, että laukaisija oli Tobiaksen kutsu syyskuussa 1999. Sääli, etten dokumentoinut niitä kaikkia aivan alusta saakka.

Kehityin asioiden ydinolemuksen tiivistämisestä, täsmällisen informaation saamiseen etuajassa. Tämän 3D-maailman säännöt hajosivat unisten silmieni edessä, kun aloin lentää, käydä paikoissa, jotka olisivat tyypillisesti ulottumattomissani, mm. ulkoavaruus, ja saada epäluonnollisia perspektiivejä aneellisesta maailmasta. Aloin myös osallistua tapahtumiin, joihin minua ei olisi kutsuttu fyysisyydessä, ja tavata kuolleita ihmisiä, kirjaimellisesti. Kaiken huippuna tapasin 2005 sieluni muiden rinnalla ryhmässä, jota Adamus johti Pariisissa – missäpä muualla? Ja koko ajan olin tietoinen pimeistä voimista, jotka tarkkailivat minua.

Tietysti minulla oli myös ollut 2007 "koiranpentu, joka asuu akvaariossa hapen kera", ja 2011 "kotka, joka metsästää pesukarhun ja syö meksikolaisia papuja päivällisensä lisukkeena" -tyyppisiä unia. Kuitenkin pidän noita hämäriä, symbolisia unia harvinaisina tapahtumina, jotka sopivat paremmin unimatkojeni varhaisvuosiin.

Oivalsin enenevässä määrin, että oli rinnakkainen, ei-fyysinen maailma, jossa olemme kaikki yhteydessä, ja siellä käyn jostain syystä keskusteluja ihmisten kanssa, joihin minulla ei ole kontaktia todellisessa elämässä. Unessa 2012 olin ensimmäisenä onnittelemassa Meksikon presidenttiehdokasta ennen vaalipäivän loppua – vain muodollisuutena, kun tiesimme kumpikin, että hän oli jo voittanut. Ja kuningatar Elizabeth II vaikuttaa olevan arvossa pidetty tuttava muissa ulottuvuuksissa – hänet kohtasin viimeksi syyskuussa 2021.

On myös ns. yksityisiä rinnakkaistodellisuuksia. Toukokuussa 2011, heti sen jälkeen kun Adamus oli maininnut aivan uuden ohjelmansa, osallistuin Keahakin luokittelukokeisiin, joita hän piti eräällä saarella. Tuhansia pyrkijöitä kerääntyi massiiviseen konferenssitilaan, jossa oli tuliperäiset kiviseinät – se on saattanut olla jättimäinen luola vuoren sisällä tämän oudon lomapaikan ytimessä – ja odotimme kaikki vuoroamme tulla ankarasti kuulustelluksi. Nähtyäni, että kävin tuolla saarella muutaman kerran, epäilin sen olleen tarkoituksella luotu todellisuus perehdytykseen Keahakia edeltävinä aikoina.

UNET AJASSA

Ja viehätyin unista ajassa. En ole ollut kiinnostunut vain menneisyydestä tai fantastisista näkymistä, joita voidaan kutsua "tulevaksi menneisyydeksi", olen ollut myös kiinnostunut vaihtoehtoisista todellisuushaaroista, jotka eivät materialisoituneet, ja tämän aikajanan eri tulevaisuusmahdollisuuksista. Dokumentoin myös olleeni täysin ajan ulkopuolella – tiedän.

Olen nähnyt itseni tulevaisuudessa – se oli hyvin vaikuttavaa. Nyt kun ajattelen sitä, olen nähnyt itseni myös menneisyydessä, suuressa ihmisryhmässä jotka olivat entisiä itsejään, ja tapahtumissa joita ei koskaan tapahtunut. Eikö se olekin jotain?

Syyskuussa 2007 näin unta Jacqueline Kennedyn salamurhasta saksalaisessa museossa – tuo tunne oli voimakas. Tehtyäni tutkimusta päättelin, että se olisi voinut tapahtua, silloin kun JFK kävi Saksassa 1963, mutta Jacqueline oli raskaana eikä voinut hyvin, joten hän jätti tuon matkan väliin, lähettäen sisarensa tilalle. Jos se olisi tapahtunut, olisiko JFK:n salamurha voitu välttää? Pelkkää spekulointia.

Ja väitän, että yhdistymällä joihin todellisiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin, ne häviävät tai transformoituvat: ennen Mexico Cityn maanjäristystä 16.2.2018 näin siitä unta kaksi kertaa. Yhdessä unessa kokonainen rakennus romahti sekunneissa edessäni. Tunsin kaiken tuosta romahduksesta energeettisesti, nojaten kyyristyneenä pienemmän rakennuksen seinää vasten lyhyen korttelin päässä. Onneksi yksikään rakennus ei romahtanut maanjäristyksessä, joka tapahtui oikeasti – voimakkuudeltaan 7.2 Richterin asteikolla.

MONIULOTTEINEN ELÄMINEN

Ajan saatossa tuli myös ilmeiseksi, että kaikki tapahtumat ovat samanaikaisia, aihe jota tutkin postauksessani Parallel Lifetimes (= rinnakkaiselämät) blogissani Mediumissa. Ja tietoisuus aikajanoista, todellisuuksista, joissa on samat hahmot ja samat yleiset olosuhteet, mutta eri tunne, on viimeisin juttu. Käsittelin sitä tässä postauksessa The Art of Dreaming Part 1 (= unennäkemisen taito osa 1), myös Mediumissa.

Mutta koko unennäkemiskokemus jatkaa kehittymistään hauskaksi ja kiehtovaksi moniulotteiseksi elämäntavaksi. Kun vuonna 2021 etsin rahoittajaa kirjalle The Book of Dreams (= kirja unista), lähetin sähköpostin eräälle nimekkäälle liikemiehelle, ja muutaman viikon päästä kohtasin hänet unissa. Siinä hän istui panssaroidun autonsa takapenkillä, seurassaan yritysjohtajia, ja keskusteli kanssani tuosta mahdollisuudesta. Surullista kyllä, asia jäi silloin päättämättä, mutta pidän tuota tapaamista täysin todellisena.

Jotain samanlaista tapahtui Oprahin kanssa, jolle lähetin myös sähköpostin. Unessa hän kehotti minua käyttämään jotain avainsanoja, jotta hän voisi tunnistaa viestin reaalielämässä, mutta hän ei ole vastannut tähän mennessä. Tämä on osa unennäkökokemusta – turhautuminen. Joko hän ei ole tietoinen, tai näin vain unta koko asiasta. Vitsi, vitsi.

Toisaalta, joskus unet tunkeutuvat tietoiseen kokemukseeni, kuten Adamuksen ja Tobiaksen vierailu luonani antamassa parannussession syyskuussa 2019. Tarpeetonta sanoa, että Adamus tutki ympäristöä, jättäen Tobiaksen työstämään kehoani yksin. Ei Tobias tietenkään tarvitse apua, mutta se ei ole pointti, jos tiedät, mitä tarkoitan. Joka tapauksessa tuossa unessa satoi huoneen sisällä, ja muutama tunti heräämisen jälkeen näin tuon saman kohtauksen elokuvassa, nyt hyvien haltioiden kera, ylösnousseiden mestareiden sijasta. Mikä on tuon todennäköisyys? Ja viesti? Ei aavistustakaan, ja onko sillä oikeasti merkitystä?

En ole koskaan panostanut unieni tulkitsemiseen – ainakaan perinteisten standardien mukaan – enkä himoitse tuoda dataa unimaailmasta. On vain kiehtovaa olla siellä, se on kokemus itsessään. Ja on vaikea sanoa, edustaako kuningatar Elizabeth isoäitiäni. Vaikka tosissaani epäilen sitä – unissa minulla on ollut kohtaamisia koko kuninkaallisen perheen kanssa jo vuosia.

Loppujen lopuksi se informaatio jota haluamme tai tarvitsemme, pääsee luoksemme jollain mahdollisella tavalla, tässä todellisuudessa tai muissa. Minun kohdallani se tapahtuu pääasiassa unien kautta, koska mieleni vetäytyy syrjään noissa ulottuvuuksissa. Mutta tutkimisessa ei ole kyse siitä – kyse on ehtymättömästä kokemuksesta muodostaa siltoja vastikään löydettyihin todellisuuksiin.

Unimaailmat ja reaalimaailma ovat intiimisti ja erottamattomasti yhteydessä – unet ovat yhtä lailla heijastusta, kuin tämän 3D-maailman rakennuspalikoita. Ja näen niiden mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäämme, muiden elämään ympärillämme ja planeettaan – asia mitä Adamus käsitteli nerokkaasti DreamWorldsissa. Sanon runollisesti, että voimme penkkeillä myös toisella puolella.

UNI JONKA UNEKSIN

Kyse ei ole siitä, että tulevaisuus on uneksimiskokemuksen ytimessä – kaukana siitä (suom. huom. sama sana tarkoittaa unta, unelmaa, uneksimista, unennäköä). Mutta minua kiehtoo se edelleen, ja se on tämänhetkinen pyrkimys, itse strategiana, itse uneksimisena. Mielenkiintoista kyllä, vielä tänäkin päivänä näen unta, että minut kutsutaan strategiaryhmiin, jotka tekevät työtä maailman pelastamiseksi.

Mutta unelma nähdä uniani, jakaa niitä ja jatkaa unimaailmojen tutkimista, ylittää kaikki ihmiseni vilpittömät tarpeet – se on sielun intohimo. Ja voin todistaa, että vaikka rakastan syvästi asiantuntemustani, tämä on jotain muuta.

Oli täysin epärealistista käytännön näkökulmasta olla shoudissa 4.6., mutta seisoessani isäni keittiössä kuulin: "Olemme tukenasi, jos teet sen nyt." Unessa jota en muista nähneeni, tunsin siitä huolimatta vakaan tuen hankkeelle, johon oli ryhtymässä.

Kun oli monta vuotta tuntunut kuolleelta, intohimottomalta, olemiselta tyhjiössä, ja olin tiennyt, että mikä tahansa uusi uhkayritys tai projekti veisi minua vain tietyn matkaa, sen tunnistaminen mikä oli ollut aina siinä, järkytti minua. Mutta en tuomitse itseäni ankarasti – se oli tarkoituksenmukaista.

Hyvin kirjaimellisella tavalla tiedän nyt, että minun täytyy uneksia, ennen kuin unelmani voivat toteutua, ja tämän kauniin planeetan inspiroimisesta on lopultakin tullut strategiani ja tulevaisuuteni.

Tavallaan en koskaan jättänyt untani/unelmaani, aloin pelkästään elää sitä.

*****

Olivia M. Zenteno [eli Aberdeem] on brändäys- ja liiketoimintastrategisti. Dokumentoituaan unia 20 vuotta (2002–2022), hän tutkii unimaailmoja ja kirjoittaa niistä Mediumiin. Yhdessä tiiminsä kanssa hän uskaltautuu aloittamaan A Thousand Dreams (= tuhat unta) -alustan, jolla unennäkijät voivat dokumentoida, analysoida dataa ja jakaa unia maailman kanssa, athousanddreams.world

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.