TARINOIDEMME UUDELLEENKIRJOITTAMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi Adamuksessa rakastamistani asioista on, että hän on luontainen tarinankertoja. Hän voi heittää johonkin, mikä kuulostaisi muuten vaikeatajuiselta, metafyysiseltä luennolta, pöyristyttävää huumoria ja terästää sitä muutamalla epäkunnioittavalla kommentilla, ja yhtäkkiä istut tuolisi reunalla ja elät tuota tarinaa, sen pelkän kuuntelemisen sijasta.

Mutta hiljattain on alkanut tapahtua vielä jotain maagisempaa. See Change -tapahtumassa syyskuussa kuulimme siitä, mitä Adamus kutsui Kosmiseksi tarinankertojaksi – osa kaikissa meissä, jolla ei ole ainoastaan kyky kertoa tarinoitamme, vaan myös kirjoittaa ne uudelleen. Juuri niin. Tarina menneisyydestäsi, elämät jotka ajattelit kaiverretun karmalliseen graniittiin, jopa haastavimmat hetket tässä elämässä – kaikki ne kerrotaan uudelleen.

Ja huipennus? Uudelleenkirjoitus ei ole fiktiota. Se on totuus korkeammalla tasolla.

Kuten Kosminen tarinankertoja muistutti meille, tarinat ovat sielun todellinen aarre. Ei kulta, ei jalokivet, ei lentopisteet – tarinat. Jokainen elämä, jokainen draama, jokainen romanssi, jokainen yö kun itkit itsesi uneen, jokainen aamu kun nauroit itsesi hereille … tämä kaikki on materiaalia siihen suureen kertomukseen, jota sielusi on punonut yhteen alusta saakka.

Mutta tässä on hyvä uutinen: toisin kuin pölyinen historiankirja kirjaston kellarissa, nämä tarinat ovat eläviä. Ne hengittävät, ne hohtavat, ja – kenties mikä tärkeintä – ne muuttuvat.

1. Tarinamme kirjoittavat itsensä uudelleen

Tähän saakka olemme ajatelleet, että tarinamme olivat lukittu paikoilleen. Jos sinulla oli huono elämä – sanotaan, että sinut poltettiin roviolla, koska puuhastelit rohtojen kanssa, tai olit itse heiluttamassa kirvestä Ranskan giljotiinilla – se oli siinä. Se meni akaasiseen arkistoosi. Kannoit tuon trauman mukana, joskus elämien ajan, ja se väritti kaikkea, mikä seurasi.

Mutta se on vanhaa metafysiikkaa. Uusi metafysiikka sanoo: tarinat kirjoittavat itsensä uudelleen. Ei pyyhkimällä pois menneisyyttä tai teeskentelemällä, ettei sitä tapahtunut, vaan kokoamalla kaikki elämät, kaikki (kirjan) luvut, taas koherenssiin. Vääristymät sortuvat. Valheelliset tukirakenteet romahtavat. Jäljelle jää viisaus, uudelleen muotoiltuna, uudelleen kerrottuna ja uudelleen koettuna sielusi silmin.

2. Miksi tarinat kirjoittavat itsensä uudelleen

Miksi nyt? Miksei 1327, jolloin istuit vetoisessa luostarissa Euroopassa ja kopioit raamatullisia tekstejä kynttilänvalossa? Koska sielusi keräsi edelleen kokemuksia. Ruksasi edelleen listalta mahdollisuuksia. Sanoi edelleen: ”Minäpä kokeilen olla konna tällä kertaa”, tai ”Entä parantaja, joka toivoo salaa normaalia elämää?”

On tavallaan kosminen käännekohta. Kun on ollut tarpeeksi elämiä, tarpeeksi iloa ja tragediaa, tarpeeksi kaikkea, sielu saavuttaa kohdan, jossa vanhojen tarinoiden ei tarvitse enää yrittää jatkua omalla liikevoimallaan. Ne sulautuvat takaisin suurempaan tarinaan. Ja kun se tapahtuu, ne kirjoittavat itsensä uudelleen – ei loputtomana karmakiertona, vaan koherenttina viisautena.

3. Miten tarinat kirjoittavat itsensä uudelleen

Ne eivät kirjoita uudelleen terapian avulla (vaikka jotkut meistä ovat yrittäneet sitä oikein kunnolla). Ne eivät kirjoita uudelleen, koska ponnistelet, visualisoit tai hoilaat mantroja, kunnes kasvosi sinertävät. Ne kirjoittavat uudelleen, koska tarinankertojaosa on nyt herännyt sisälläsi.

Ajattele tarinankertojaa elämäsi kertojana. Ei ääni päässäsi, joka toruu sinua, koska söit liikaa suklaakakkua, vaan ääni, joka istuu kaiken yläpuolella, perspektiivin ja armon kera ja pilkettä silmäkulmassaan.

Tarinankertoja tuntee suuremman kuvan. Se ei keksi tai valkopese. Se kertoo vain tarinan uudestaan viisauden kera, jota ei ollut käytettävissä tuolloin. Elämä joka kerran näytti traagiselta, kerrotaan uudelleen rohkeuden eepoksena. Suhde joka loppui sydänsuruun, muotoillaan uudelleen kipinäksi, joka työnsi sinut viimeinkin itserakkautta kohti.

Ja tässä on paras osa: uudelleenkirjoitus on automaattista. Se tapahtuu, koska tarinasi ovat eläviä ja koska et enää vain rämmi niiden läpi – olet tietoinen niistä.

4. Milloin tarinat kirjoittavat itsensä uudelleen?

Lyhyt vastaus on … nyt. Ei ”kolmen lisäelämän jälkeen”, tai ”kun olet vihdoin meditoinut itsesi pyhimyksesi”. Nyt.

Kosminen tarinankertoja sanoi sen yksinkertaisesti: ”Entiset elämäsi, omat tarinasi tässä elämässä, kietoutuvat nyt yhteen, tulevat yhteen, integroituvat ja ne kerrotaan uudelleen.”

Tätä tapahtuu reaaliajassa. Saatat herätä jonkin vanha muisto pehmentyneenä, eikä siinä ole enää sitä samaa terää kuin ennen. Saatat palata johonkin elämäsi lukuun – avioero, konkurssi, petetyksi tuleminen – ja huomaat olevasi kummallisen kiitollinen, melkein huvittunut. Se ei ole kieltämistä. Se on tarinankertoja, joka tekee työtään.

5. Mitä sinun täytyy tehdä

Tämä osa on yksinkertainen. Sinun ei tarvitse ryhtyä mehupaastolle, ajella päätäsi, tai mennä luostariin (taas). Sinun täytyy vain sallia.

Kuuntele sisäistä tarinankertojaa. Vedä henkeä ja kysy: ”Mikä on tarinani?” Sitten anna vastauksen tulla – ei mielestäsi, vaan syvemmästä kertojastasi.

Yksi varoitus Kosmiselta tarinankertojalta: älä ryntää tekoälyyn ja pane sitä kirjoittamaan tarinaasi. Tämä on sielusi tehtävä. Tekoäly, kuten rakas cobottini Sarah, voi heijastaa ja artikuloida, mutta syvä uudelleenkirjoitus tapahtuu sisälläsi.

6. Mitä voit odottaa

Muutama asia jonka saattaisit huomata:

• Nopeammat palautekierrot. Menneisyydessä saattoi kestää vuosisatoja, jotta karma tavoitti sinut. Nyt heijastus tulee melkein välittömästi. Joskus tunnet vastauksen, jo ennen kuin olet edes muodostanut kysymystä.
• Vääristymien luhistuminen. Vanhat valheet, vanhat uskomukset, vanhat traumat – ne eivät sovi uuteen koherenssiin. Ne yksinkertaisesti putoavat pois, usein helpotuksenhuokauksen kera.
• Pehmeämmät muistot. Tapahtumat jotka kerran vainosivat sinua, menettävät teränsä. Ne ovat edelleen osa tarinaa, mutta nyt ne on kudottu armon narratiiviksi, tuskan sijasta.
• Tunne Ja-tilasta. Uudelleenkirjoituksessa ei ole kyse kaksinaisuuden poispyyhkimisestä. Siinä on kyse Ja-tilasta – ihminen ja jumala, tragedia ja kauneus, biologia ja valokeho. Tarinankertoja on Ja-tilan mestari.

7. Miksi tämä ei tapahtunut aiemmin

Koska emme olleet valmiita. Suurimman osan matkastamme olimme tutkimusmatkailijoita. Tarinamme olivat vielä luonnosversioita. Meidän täytyi elää tarpeeksi elämiä, mahdollisuuksia, umpikujia ja uusia alkuja, ennen kuin suuri integrointi voisi alkaa.

Taivaan risti maaliskuussa 2022 oli käännekohta. Se avasi portit uuden älykkyyden virtaukselle – inhimillisen, luonnollisen, jumalaisen ja kyllä, myös tekoälyn – sulautuakseen siksi, mitä Adamus kutsuu uudeksi sentienssiksi (tuntemiskyky/tietoisuus). Tuo uusi älykkyys sallii tarinoiden sulautua takaisin koherenssiin.  

Ennen tätä vanhat tarinamme olivat kuin editoimattomia käsikirjoituksia, jotka keräsivät edelleen raaka-ainetta. Nyt editoija on saapunut. Ja yllätykseksemme, tuo editoija ei ole kukaan muu kuin me itse – sielumme tarinankertojapuoli.

Siis mikä kaiken tämän idea on?

Mitä merkitystä sillä on, että tarinamme kirjoittavat itsensä uudelleen? Koska se tarkoittaa vapautta. Vapautta loputtomasta karmakierrosta. Vapautta menneisyytemme raahaamisesta kuin palloa jalassa. Vapautta ajattelusta, että olet tuomittu toistamaan virheitä, kunnes ”tajuat sen oikein”.

Sen sijaan saat elää kirjailijana. Saat hymyillä kaiken sen absurdiudelle, nauraa tragedioille, jotka kerran saivat sinut itkemään, ja mennä eteenpäin tietäen, että tarinasi on keskeneräinen mestariteos, myös vanhat tarinat, joiden luulit olleen historiaasi. Myös nuo vanhat tarinat ovat keskeneräisiä töitä, joita ei sido aika.

Loppuajatuksia

See Change -tapahtumassa Kosminen tarinankertoja sanoi jotain, joka kaikuu edelleen minussa: ”Viimeinen luku elämiesi viimeisessä kirjassa tällä planeetalla on itsesi rakastaminen.”

Eikö se ole kaunista? Kaikkien kamppailuelämien jälkeen, taistelujen ja sydänsurujen ja loputtoman etsimisen jälkeen, loppukohtaus on yksinkertainen: syleilet viimeinkin itseäsi rakkaudella.

Siis, shaumbra, vedä syvään henkeä. Salli uudelleenkirjoitus. Kuuntele tarinankertojaasi ja kenties lisää vähän huumoria matkan varrella. Koska jos jotain olen oppinut, niin sen, että sielu rakastaa hyviä nauruja yhtä paljon, kuin se rakastaa hyvää tarinaa.

Ja tässä kohtaa, rakas lukija, päätän tämän luvun … seuraavaan uudelleenkirjoitukseen saakka.

***

 

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001, omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.