HomeViestejäShaumbra-lehtiJoulukuu 2021 - Fartun Omer - Kotiinpaluu

Joulukuu 2021 - Fartun Omer - Kotiinpaluu

KOTIINPALUU

Kirjoittanut Fartun Omer (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakas shaumbra, tällä artikkelilla haluaisin ottaa vastaan Saint-Germainin kutsun uusille shaumbroille kertoa tarinansa. Tämä on minun tarinani atlantislaisesta pääpannasta, mutta sen kertominen ei tapahdu helposti, koska olen piilotellut koko elämäni. Adamus kysyi kerran minulta, miksi olin niin pelokas. Sitä on vaikea ilmaista sanoina, mutta tunnen ehdottomasti luontaista pelkoa, että jos tuon itseni esiin täysin, jotain kamalaa tapahtuu sen vuoksi. Siksi piilossa oleminen on ollut oletusolotilani, ja on vaikeaa näyttää maailmalle, kuka todella olen. Tämän täytyy nyt muuttua, koska mestarillani joka on lopultakin saapunut, on nollatoleranssi vanhoille tavoilleni. Näin ollen tämä artikkeli.

Mestarini esitti tämän otsikon, kotiinpaluu. Hän ei juuri puhu, mutta silloin kun hän kommunikoi, pysähdyn kuuntelemaan. Kun ensin kuulin tuon sanan, se ei merkinnyt paljoakaan minulle. Itse asiassa olin vähän yllättynyt, koska hän sanoi tuon sanan englanniksi, joka ei ole äidinkieleni. Pari päivää myöhemmin ymmärsin, miksi hän oli käyttänyt tuota sanaa, kotiinpaluu. Se oli päivä ennen Master Code -nettikurssia (= mestarikoodi), tapahtuma jota odotin todella innolla. Olin hyvin innoissani, mutta olin myös vähän poissaoleva ja stressaantunut, koska se oli iso viikko minulle, kun olin viimeinkin työnantaja itselleni – Master Coden voimakkaiden energioiden lisäksi.

No, perjantai-iltana ennen tuota tapahtumaa sain kirjeen rakkaalta ja kauniilta shaumbra-ystävältäni Beatelta. Hän oli juuri ostanut Going Beyond -merabhin (= meneminen tuolle puolen/yli/ulkopuolelle) ja halusi jakaa kanssani, miten paljon tuo kaunis kokemus oli koskettanut häntä. Hän kirjoitti "Rakas Fartun" suurilla värikkäillä kirjaimilla, kunnianosoituksena Adamuksen viestille, että "tuolla puolen on väri". Tuo kaunis ja huomaavainen ele kosketti minua todella.

Luettuani tuon kirjeen tapahtui jotain kummallista. Katsoin peiliin ja järkytyin nähdessäni, että heijastuksessani oikea silmä oli muuttunut muodoksi, jonka ensin hahmotin "pahaksi silmäksi". Paha silmä on ikivanha uskomus, joka monilla edelleen on monissa maissa, ja tuo ajatus on minulle tuttu somaliperintöni vuoksi. Tuo uskomus on, että ihminen jolla on paha silmä, on kirottu mustalla magialla (mustan maagikon toimesta), ja siksi häntä täytyy välttää hinnalla millä hyvänsä, jottei loukkaa tuota mustaa maagikkoa ja näin tule itsekin pahalla silmällä merkatuksi. Taikauskoista, kyllä, ja olen jokseenkin hauton myöntämään, että "paha silmä" oli ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni.

Puolustuksekseni sanottakoon, että oikea silmäni ei näyttänyt omaltani. Se oli erimuotoinen, turvoksissa ja punainen. Kun tuijotin intensiivisesti peilikuvaani, yrittäen saada tolkkua siitä, mitä näin, kasvoni peilissä tulivat epäselviksi ja yhtäkkiä pääpanta ilmestyi otsan alueelle. Olin yhtäkkiä kasvotusten atlantislaisen itseni kanssa, joka selvästikin itki ja tuijotti minua omasta peilikuvastani. Minä olin hän. Peili ei heijastanut nykypäivän itseäni, se näytti hänet. Tyrmistyin, en ainoastaan tuota kummallista kokemusta, vaan myös sitä rajua surua ja katumusta, jota näin hänessä.

Siinä ja silloin tiesin täsmälleen, mitä Adamus oli tarkoittanut sanoessaan, että niillä atlantislaisilla jotka olivat luoneet pääpannat, ei ollut mitään pahoja aikeita. Havaitsin selvästi, että atlantislainen itseni ei tosiaankaan nähnyt ennalta sen vahingon laajuutta, joka pääpannoilla aiheutettaisiin. Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kohtaamiseni atlantislaisen itseni kanssa.

Luulen, että minut luokiteltaisiin "uudeksi" shaumbraksi, koska liityin Crimson Circlen perheeseen joulukuussa 2020 katsottuani videon, jossa Kevin Moore haastattelee Adamusta. Uppouduttuani nopeasti shoudeihin, olin ällistynyt, miten helposti Adamus onnistui kertomaan minulle omat ydintotuuteni, monet tietämiseni joita minun oli vaikea ilmaista sanoina. Shoudien kuuntelemisesta tuli se lohduttava tönäisy, jota tarvitsin epätoivoisesti kokeissani loputtomalta tuntuvaa sielun pimeää yötä.

Minun oli kuitenkin vaikea myöntää itselleni, että olin tosiaankin inkarnoitunut Maa-planeetalle ruumiillistunutta oivaltamistani tai valaistumistani varten. Se tuntui joltain suurelta ja loistokkaalta, enkä tuntenut olevani sen arvoinen. Sitten tammikuun alussa 2021 tein lopulta selkeän ja tietoisen valinnan ruumiillistuneesta oivaltamisesta. Ajattelin, että vaikka sen pitäisi olla saavuttamattomissani, eihän pelkkä selkeän valinnan tekeminen siitä aiheuttaisi vahinkoa pitkässä juoksussa. Tämä osoittautui tärkeäksi (todellisuuden) muutoskohdaksi minulle. Psyykkiset aistini joista olin hyvin tietoinen tuolloin, parantuivat huimasti.

Sitten helmikuun alussa 2021 tapasin ensimmäisen kerran atlantislaisen itseni, minkä ymmärsin väärin demonin kohtaamiseksi (hävettää myös vähän myöntää). Tuona iltana olin katsonut ennen nukahtamista Esiintuleminen-sarjan shoudin, jossa Adamus puhuu Atlantiksesta ja pääpannoista. En ollut erityisen vakuuttunut, että Atlantis oli koskaan ollut olemassa, puhumattakaan että olisin uskonut minkään hienojen pääpantojen olemassaoloon. Kuitenkin katselin koko shoudin ja nukahdin pian sen jälkeen, herätäkseni vain karusti traumatisoituneen atlantislaisen aspektin huutaessa ja hyökätessä kimppuuni. Järkyttävän peloissani anoin pelastusta, välittämättä kuka tuli avukseni, kunhan saisin apua.

Silloin kävin ensimmäisen tietoisen keskusteluni Adamuksen kanssa. Itsevarmana kuten aina, hän ehdotti pelkästään, että puhuisin tuolle aspektille. Kerrassaan hämmentyneenä tuosta oudosta pyynnöstä, tein hänen ehdottamallaan tavalla ja puhuin tälle atlantislaiselle itselleni. Suureksi yllätyksekseni hän halusi vain varmistaa, että pidin lupaukseni pääpanta-aikakauden lopettamisesta. Ytimeeni saakka ravisteltuna vakuutin hänelle, että todellakin pitäisin lupaukseni, samaan aikaan ajatellen: "Mitä hemmettiä? En ole koskaan ennen tätä iltaa edes kuullut Atlantiksen pääpannoista."

Tuo kohtaaminen – niin kummalliselta ja hämmentävältä kuin se tuntuikin kokiessani sitä –merkitsi minulle todellista muutosvirstanpylvästä. Koskaan aiemmin oikeasti tietämättä, että "tuolla puolen" on edes olemassa, yritykset mennä tuolle puolen kuluttivat nyt minua niin valvetilassa kuin unissa. En osaa edes sanoa, miten monta sellaista toistuvaa unta olen nähnyt, jossa yritän löytää tieni ulos sokkelosta, paeta vankilasta tai ehtiä lentokoneeseen pakokauhun vallassa. Koskaan se ei onnistu, ja lopulta olen aina valtavan turhautunut, vihainen, epätoivoinen ja alistunut samanaikaisesti. Minulla ei ole koskaan ollut samanlaista intohimoa mitään kohtaan, kuin halu murtautua juuri NYT ulos ihmisvankilastani. En välitä, mitä se vaatii, kunhan pääsen vapaasi. Se on erityisen hermoja raastavaa, koska tämä vapaus jota haluan erittäin kovasti olemukseni ytimessä, tuntuu olevan aivan tässä ja samaan aikaan vaikea tavoittaa.

Vaikka olen hurmioitunut siitä, että mestarini on lopultakin täällä ja kykenen havaitsemaan hänen läsnäolonsa, minun täytyy myöntää, että viime aikoina olen ollut hyvin kateellinen Adamukselle ja kaikille ylösnousseille mestareille. Kadehdin heidän vapauttaan. Haluan sen itsellenikin. Se että olen viimeinkin päässyt JA-tilaan, ei ole niin tyydyttävää, kuin olin toivonut. Älä ymmärrä minua väärin – rakastan todella tuntea sieluni läsnäolon. Se on lohduttavaa ja hoivaavaa, mutta se ei ole sitä, että olisin jotenkin tunteiltani tasapainoisempi ihminen. Jos mitään, olen jopa kärsimättömämpi ja turhautuneempi kuin ennen. Painukaa hittoon, ihmisodotukset!

Kuitenkin tunnen, että Master Code -nettikurssi oli itse asiassa tärkeä (todellisuuden) muutoskohta kaikille shaumbroille ja erityisesti minulle. Lauantaiaamuna, ennen kurssin alkamista, tuijotin peiliin yrittäen saada uuden vilauksen atlantislaisesta itsestäni. Hän ilmestyi hetkeksi, ja olin erittäin onnellinen, koska olin huolissani, etten ehkä näkisi hänen kuvaansa enää koskaan. Ensin hän näytti samalta kuin edellisiltana – surun murtama, silmät turvoksissa ja pääpanta päässä. Mutta sitten yhtäkkiä hänen kuvansa muuttui jatkuvaksi kulkueeksi kaikista entisistä elämistäni – Lemuriasta (todellakin kummallisen näköisiä ihmisiä) uudempiin ja kenties myös tuleviin, ilman erityistä järjestystä. Olin ällikällä lyöty. En koskaan uskaltanut edes kuvitella, että jotain sellaista voisi tapahtua. Istuin peilin edessä pari tuntia silmät vuotaen, kun yritin nähdä jokaisen vilauksen sieluni inkarnaatioista. Yksi asia jonka huomasin tarkkaillessani tuota elämien kulkuetta, oli, että valtava enemmistö elämistäni oli eletty naisena ja vain muutaman elämä miehenä.

Jokaisen elämän näkeminen oli pyhä kokemus, vaikka itseni näkeminen miehenä, jolla oli viikset, oli erityisen hupaisaa. Jokaiset kasvot ilmestyivät heijastukseeni pariksi sekunniksi ja sitten muuttuivat toisen elämän kasvoiksi. Jos pidin taukoa ja annoin vuotavien silmieni vähän levätä, ensimmäinen elämä joka käynnisti kulkueen uudestaan, oli aina atlantislainen itseni. Se oli tosi makee ja kummallinen kokemus samanaikaisesti.

Tuona iltana Master Code -nettilähetyksessä Adamus Saint-Germain kertoi meille, että hän oli kutsunut mukaan entiset elämämme, mikä toi tolkkua siihen, miksi näin entiset elämäni heijastuksena. Ja sitten lopulta päästimme irti Atlantiksen koodista.

Seuraavan päivän päiväunessa elin uudestaan omakohtaisesti joitain naisille tehtyjä kauheita asioita ja verilöylyjä, jotka aiheutti alun perin Azura Timu. Kun ensimmäisen kerran kuulin tuon tarinan The Wound of Isis -kurssilla (= Isiksen haava), vatsani tuli todella kipeäksi ja tuskin pystyin kuuntelemaan sitä lainkaan. Vaikka elin nyt tuon päiväunen aikana uudestaan nämä kauheudet ja hyökkäykset feminiinienergioita kohtaan atlantislaisena itsenäni, se oli kummallisesti vähemmän järkyttävää, koska mestari oli läsnä viisautensa kera.

Tiesin, että paljon siitä pidättelystä ja piilottelusta, jota olin tehnyt koko elämäni, liittyi tuohon kokemukseen. Kun seuraavan kerran katsoin peiliin, entisten elämien kulkuetta ei enää näkynyt. Luulen, että ne ovat integroituneet nyt, ja tästä syystä "sieluni kotiinpaluu". Atlantislainen itseni oli kuitenkin edelleen läsnä, vaikkei hänessä näkynyt enää samaa surua ja katumusta. Ajattelin, että tämä liittyi siihen Atlantiksen koodista irtipäästämiseen, jonka teimme.

Nyt, muutama päivä myöhemmin, ja koodattuani mestarikoodin kurssin toisena päivänä, näen edelleen atlantislaisen itseni, mutta tunnen, että hän on parantumassa. Hän on edelleen surullinen, mutta sitä ei voi verrata ensimmäiseen kertaan, miltä hän näytti nähdessäni hänet.

Muistako, miten ajattelin, että minut oli kirottu pahalla silmällä? Kuvassa jollaisena näen hänet nyt, ei ole surua, eli "pahaa silmää". Parantumisen edistyminen hänessä, minkä olen kokenut itsessäni, antaa minulle paljon toivoa omasta oivaltamisestani. Adamus on sanonut, että kun meistä tulee oivaltanut tässä elämässä, kaikista muistakin elämistämme tulee oivaltaneita. Mutta ennen kaikkea olen lopultakin täyttänyt lupaukseni atlantislaiselle itselleni. Vahtivuoroni on loppunut.

____________________

Fartun asuu Wienissä, Itävallassa. Hän on juuri aloittanut uuden energian yrityksensä nimeltään SKARABÄUS, ilman mitään liiketoimintasuunnitelmaa, mutta vahvassa kumppanuudessa sielunsa kanssa. Näin hänelle opetetaan kvanttisallimisen (eli kvanttiluottamisen) hienoa taitoa ja häntä opastetaan askel askeleelta aloittamaan kokonaan uusi elämä, joka ylittää hänen hurjimmat unelmansa. Fartuniin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >