RAKAS, RAKAS PÄIVÄKIRJA …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Rakas päiväkirja, elokuu 2020 menee ennätysten kirjaan. Tiedät jo sen, koska sivusi ovat suttaantuneet hiestä, verestä, kyynelistä, raapustuksista ja töherryksistä, keksinmurusista, yliviivauksista, ja muutama sivu on revitty pois. Merkintä edellisellä sivulla on vain iso "mitä vittua!!???"
 
Älä käsitä minua väärin, rakas päiväkirja. En sano, että oli huono kuukausi. Oli vain helvetinmoinen kuukausi. Olen suhteellisen yksinkertainen kaveri. Pidän munakkaistani, jossa on kaksi munaa, kinkkua ja juustoa. Antaa suolan ja pippurin olla. Niin on ollut 40 vuotta. Mutta jos tämä kuukausi olisi munakas, siinä olisi sipulia, herkkusieniä, tomaatteja, valkosipulia (yäk), viittä erilaista juustoa, mustia papuja, chrizoa, banaania ja kaiken päällä vadelmasuklaakastiketta. Sellainen kuukausi on ollut.
 
Kysyt, onko Adamus ollut maisemissa silottamassa karheita kohtia. Just joo. En näytä keskisormea hänelle, koska se luultavasti syttyisi liekkeihin, mutta sanotaan vain, että hän on osa tuota munakasta, jos ymmärrät yskän. Epäilen, että hän on tuo chorizo ja hemmetin ylpeä siitä.
 
Olemme keskellä globaalia covid-19-pandemiaa, mikä ei tietenkään auta. "Maski vai ei maskia – se on tuo (tietämätön) kysymys." Ei minua haittaa käyttää maskia julkisilla paikoilla – ei ainoastaan estämään viruksia leviämästä, vaan silloin minun ei tarvitse olla huolissani elokuun munakkaan aiheuttamasta pahanhajuisesta hengityksestä. Mainitsinko, etten ole valkosipulin ystävä? Mutta olen varmasti saanut oman osani sitä tässä kuussa, vertauskuvallisesti sanottuna.
 
Jästit ovat alun alkaenkin olleet vähän omituisia, mutta tämä virus on työntänyt heidät uudelle tasolle kummallisuusasteikolla. Hyvänä puolena on, että he vaikuttavat olevan enemmän läsnä kuin koskaan, mutta nyt myös heidän pelkonsa ja vainoharhaisuutensa myös enemmän läsnä. Kun ennen menin ruokakauppaan, ihmiset vain sivuuttivat minut, koska he olivat eksyneet omaan maailmaansa. Nyt he katsovat maskiensa takaa pelokkain silmin, kuin aikoisin yskäistä heitä tai astua heidän kahden metrin kuplaansa. Pimeä puoleni, jonka tunnet aivan liian hyvin, rakas päiväkirja, haluaa nauhoittaa kovaa yskimistä älypuhelimeeni ja soittaa sitä kävellessäni kaupassa, pitäen samalla oikean suuni kiinni. Se tyhjentäisi varmasti kassajonon.
 
Teen ostokset mahdollisimman nopeasti ja sitten kaasutan takaisin vuorelle turvapaikkaani. Huono uutinen on, että kanjonin valtatie on ollut remontissa tänä kesänä. Korjataan teitä ja siltoja, vaihdetaan sähkötolppia ja -johtoja, tehdään pyörätie ja laitetaan suojakaide. Viimeisten 24 vuoden aikana Coloradon osavaltio ei ole tiennyt, että valtatie 72 oli olemassa, mutta tänä vuonna se ajattelee kaikkia mahdollisia tieprojekteja vain ärsyttääkseen minua. Hyvänä päivänä liikenne pysähtyy neljä kertaa. Se mikä ennen oli miellyttävää ajamista kanjonia ylös ja alas, on nyt aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa "pysähdy ja lähde liikkeelle" -matelua. Jostain tuntemattomasta syystä Subaru*-kuskit kulkevat nyt 15 mailia tunnissa alle nopeusrajoituksen, eikä tavanomaista 10 mailia sen yli. Mikä ongelma Subaru-kuskeilla ylipäätään on? Ajavatko he vain turvallisemmin, vai onko heidän kaikkien nopeusmittari mennyt rikki?
 
Jep. On ollut yksi noista kuukausista, ja katso minua nyt. Kiusaan Subaru-kuskeja. (Huokaus) Mutta hetkinen … Tein juuri google-haun nähdäkseni, olenko pakkomielteinen, ja löysin tämän Torque Newsistä: "Tutkimuksen mukaan joka tehtiin hiljattain 800 autonomistajasta, Subaru-kuskit ajavat liian hitaasti, tai heidän autonsa takapuskuri on täynnä tarroja, tai niitä ajavat 60-luvun, mysliä syövät hipit. Huikea 75 % oli samaa mieltä, että Subarun omistajat ovat huonoja ajajia." Huh! Luulin, että vain minulla oli jotain kummallista huonotuulisuutta Subaruista. Luultavasti entisestä elämästä. Rakas päiväkirja, on hyvä tietää, että olen ok. Ajan vuoden 2007 Toyota Land Cruiseria. Se kulkee 10 mailia nopeusrajoituksen yli.
 
On ollut yksi noista kuukausista. Mutta tuo suklaavadelmakastike munakkaan päällä oli Threshold Online -tapahtuma. En edes tiedä, miten sen ilmaisisi sanoin, joten teen vain piirroksen tälle sivulle. Se on hymynaama, joka peukuttaa, jos et saa selvää. Tietysti sillä on myös kasvomaski, joten nyt tiedät, miten kummallista on ollut.
 
1200 shaumbraa 52 maasta osallistui Threshold Online -tapahtumaan. Se tekee siitä suurimman ei-shoud-tapahtuman ikinä. Tiedät, rakas päiväkirja, että olin enemmän kuin tolaltani, kun Adamus kesäkuussa kertoi meille, että nauhoittaisimme Thresholdin ja pitäisimme sen pilvikurssina ennen elokuun loppua.
 
Mitä vittua? Threshold oli aina pidetty pienille 25 shaumbran ryhmille. Neljän päivän livetapahtuman aikana oli paljon henkilökohtaista vuorovaikutusta shaumbrojen kanssa. Miten voisimme mitenkään nauhoittaa sen ilman yleisöä ja tehdä siitä yhtä toimivan kuin pienissä livetapahtumissa? Ai niin, ja tehdä sen kaiken alle kahdessa kuukaudessa, kun tavallisesti kestää kolme kuukautta tai enemmän valmistella, nauhoittaa, editoida ja tuottaa pilvikurssi. Mutta näin meidän kesken, rakas päiväkirja, se toimi paljon paremmin, kun olisi voinut koskaan kuvitella. Olen todella iloinen, ettei Adamus lue päiväkirjaani, koska kuulisin "minähän sanoin niin" täältä Ylösnousseiden mestareiden klubiin saakka. (Adamus, ethän sinä lue päiväkirjaani???)
 
Istuessani Lindan ja tuotantoporukan kanssa studiolla tapahtuman aikana, tunsin jonkin VALTAVAN muutoksen kaikissa shaumbroissa, katselivat he Thresholdia tai eivät. Se oli kuin tietoisuusmaanjäristys, joka ravisteli syvällä pinnan alla. Se täristi kollektiivista shaumbra-taloa ja jälkijäristyksiä tapahtuu edelleen. "Pyhä paska", kuten Sart sanoisi.
 
P-Y-H-Ä P-A-S-K-A. Muutama meistä oivalsi vasta myöhemmin, että Thresholdin ensimmäinen päivä oli Crimson Circlen 21. vuosipäivä. Mikä syntymäpäivälahja meille! Kolmipäiväinen tapahtuma oli riemukas, intensiivinen, selkeä ja aistittava. Se menee ennätysten kirjaan. Olin karkeasti ennustanut, että 100–150 shaumbraa osallistuisi tuohon tapahtumaan, lyhyen varoitusajan perusteella. En olisi ikinä, en ikinä, kuvitellut 1200 shaumbraa. Rakas päiväkirja, olet ollut kanssani jo monta vuotta, joten tiedät, etten ole koskaan kokenut mitään niin laajentavaa ja transformoivaa shaumbroilla kokonaisuutena, kuin tämä Threshold. Ainakaan Tienin temppelien jälkeen. En usko, että paperia tai päiväkirjoja oli edes keksitty silloin. Sori vaan.
 
Sitten tuli maanantai. Thresholdin jälkeinen päivä. Tiedät, miltä maanantaiaamut tuntuvat minusta. Maailmassa ei ole tarpeeksi kahvia parantamaan sitä, minkä maanantaiaamut tuovat. Älä ymmärrä minua väärin – olin edelleen riemuissani tuosta viikonlopusta. Mutta Linda ja minä olimme täysin uupuneita. Tein sen virheen, että olin sopinut muutaman Zoom-tapaamisen maanantaiaamulle. Mitä oikein ajattelin? (Huomautus Itselle: et ole supermies tai Adamus. Anna aikaa toipua suuresta tapahtumasta, vaikka se olisi netissä.) Pääsin läpi noista tapaamisista, ja puoliltapäivin Linda ja minä suljimme tietokoneemme, hyppäsimme autoon ja ajoimme hotelliin yhden yön lomalle. Suunnitelmamme oli viettää iltapäivä porealtaassa ja lämmitetyssä uima-altaassa, sitten syödä päivällinen, käydä kasinolla ja nukkua myöhään seuraavana aamuna. Samassa kun pääsimme huoneeseemme, menimme sänkyyn ja nukuimme päivällisaikaan saakka. Meillä oli itse asiassa kiva hiljainen päivällinen. Minä söin valtavan juustohampurilaisen ja ranskalaiset, kun taas Linda pitäytyi järkevästi salaatissa. Ei mikään ihme, että hän näyttää niin hyvältä. Olin sängyssä yhdeksään mennessä. Se siitä illasta kasinolla, vaikka voitin kyllä 500 dollaria, kun silmäni pysyivät vielä auki.
 
Viikko Thresholdin jälkeen emme ole vielä täysin toipuneet. Suurin osa Crimson Circlen henkilökunnasta on samassa tilassa. Jean Tinder lähetti minulle juuri sähköpostia ja kysyi, voisimmeko odottaa seuraavaan viikkoon lehden julkaisemisessa. Hänen kehonsa ja omani on käyttäytynyt kuin Subaru Thresholdista lähtien: hyvin hidasta pujottelua tietä pitkin, äkkinäisiä käännöksiä ilman suuntavilkkua, paljon jarruvaloja. (Huomautus Itselle: valmistaudu saamaan paljon sähköposteja ja sosiaalisen median kommentteja shaumbroilta, jotka omistavat Subarun. Voi, Michelle Carazao Dinu Konassa antaa minun kuulla kunniani.)
 
Jos kuulostaa siltä, että valitan, rakas päiväkirja, niin en valita. Tämä on sinun tehtäväsi – yritän tehdä vain olemassaolostasi merkityksellistä kaatamalla mahdollisimman paljon tänne. Mitä enemmän kirjoitan sivuillesi, siltä paremmalta minusta tuntuu. Jos ikävystytän sinut triviaaleilla yksityiskohdilla, kuten mitä söin päivälliseksi, voin vain olettaa, että nautit siitä, koska tätä varten sinä olet täällä. Rakas päiväkirja, palvelet minua hyvin!
 
Miksi minä olen täällä, kysyt. Hassua, että päiväkirja esittäisi kysymyksiä, mutta toisaalta, olet omaa elävää energiaani.
 
Muun muassa olen täällä juuri sitä varten, mitä shaumbroina teemme tällä hetkellä. On Oivaltamisen kesä. On myös Koneiden aika. Kaikki yhtyy juuri nyt, ja siitä syystä elokuu on ollut yksi sotkuinen munakas. Toisaalta, meillä on päivittäin ankeita uutisia mediassa. Toisaalta liityimme juuri yhteen Thresholdissa, mikä sai aikaan muutoksia, joista voitaisiin puhua vuosikymmeniä (tai sukupolvia). Samaan aikaan kun maa ja pinna palavat, kun yhteiskunnalliset ja taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet tulevat etualalle ja aiheuttavat väkivaltaa ja pelkoa ja kun globaali ahdistus ja stressi ovat huipussaan, me seisomme matalan aidan takana ja rentoudumme puistonpenkillä, koko ajan sallien Oivaltamisemme. On helppoa tulla imetyksi muuttuvan maailman draamaan, mutta tästä syystä olemme täällä. Tiesimme, ettei olisi aina helppoa. Kuka järjissään oleva täräyttäisi itsensä keskelle hurrikaania voidakseen muuttaa sen reittiä?
 
Tiesimme tietoisuussiementen kylvämisestä saakka 2000 vuotta sitten, että tulisimme nyt korjaamaan satoa. Tiesimme myös, että olisi viimeinen elämämme tällä planeetalla, joten halusimme jättää kallisarvoisimman lahja: tietoisuuden valon. Teemme sitä täysivaltaisina olentoina, irrallaan kaikista ryhmistä, jotka pidättelisivät meitä muuten. Tuo ryhmättömyys on siunaus toisinaan, mutta joskus on erittäin vaikeaa kulkea tätä polkua yksin. Luojan kiitos minulla on sinut, rakas päiväkirja, imemässä ahdistustani sivuillesi. Jos sinua ei haittaa, nyt minun täytyy lopettaa kirjoittaminen ja tehdä aamiaiseni, ennen kuin aamu luiskahtaa ohi. Jep, kahden munan munakas, jossa on kinkkua ja juustoa. Antaa suolan ja pippurin olla.
 
*Tiedän, että Subarut ovat hyvin tehtyjä laatuautoja. Itsekin ajan japanilaista autoa, joten älkää syyttäkö minua autoprofiloinnista.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.