HomeViestejäGeoffrey Hoppe - Adamus3.10.2015 - "Kulje eteenpäin - vallaton elämä" - sarja, shoud 2

3.10.2015 - "Kulje eteenpäin - vallaton elämä" - sarja, shoud 2

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 2
KULJE ETEENPÄIN 2
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.10.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
altMinä olen mitä olen, hyvän laivan, HMS Täysivaltaisuuden kapteeni Adamus.
 
Aah! Rakkaat shaumbrat, rakkaat shaumbrat, tervehdys, tervehdys, tervehdys. Hienonnäköinen miehistö meillä on tänään! (Suurin osa yleisöstä on pukeutunut merirosvoasuun) Ette tuoksu kovin hyvälle (Adamus puhuu kuin merirosvo), mutta näytätte hyvältä, kaikki ovat pukeutuneet matkallemme uusille maille, uusille alueille. Hmm.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja kyllä, piika, olen valmis nyt kahviini (naurua).
 
SANDRA: Missä?!
 
ADAMUS: No, haluan, että se ojennetaan minulle, piika.
 
EDITH: Voi, veli!
 
ADAMUS: Kyllä. Ja jos …
 
SANDRA: Olenko piika?
 
ADAMUS: On oltava vähän teatraalinen – "Joo, piika! Missä on kahvini? Agh!"
 
SANDRA: Olen piika.
 
altADAMUS: Joo! Arhh! (Hän ottaa siemauksen) Arhhh! (Lisää naurua) Maistuu yhtä hyvältä kuin viimeksi.
 
Suosisitteko korviani sanomalla kunnon merirosvojen "aargh"?
 
ADAMUS JA YLEISÖ: Aarrrgh!!
 
ADAMUS: Tuo ei kuulosta siltä, että olette valmiita purjehtimaan uusille kartoittamattomille alueille. Suosisitteko toista korvaani sanomalla kunnon "aargh"?!
 
ADAMUS JA YLEISÖ: (kovempaa) Aarrrggggh!!!
 
ADAMUS: Tuon halusin kuulla. Halusin tietää, että nostan purjeet arrgonauttien kanssa. (Naurua) Arrgonauttien, kyllä. Olette kuulleet astronauteista, he menevät kuuhun. Arrgonautit menevät, minne haluavat. Aarrgh! Aarrgh! (Vähän kikatusta)
 
Shaumbra, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle päivälle, sillä menemme paikkoihin. Olemme "kulje eteenpäin" –sarjassa. Ei ole luultavasti riittävä nimi (suom. huom. sama merkitsee myös "kävellä") – sen pitäisi olla "lennä eteenpäin", "nouse korkeuksiin", kyllä, arrgonauttijoukon kanssa.
 
Mitä siis on varastossa tälle päivälle? Mitä on varastossa meille? Matka. Muutos. Siirtymä, jotain minkä olette luultavasti tunteneet muutaman päivän, ehdottomasti tänään – "Jokin on eri tavalla, jokin muuttuu" – ja olette ehdottomasti oikeassa. Seuratkaa intuitiotanne. Seuratkaa tietämistänne. Älkää yrittäkö sulkea sitä mielestänne, kun keho tai mieli tuntuu vähän tukalalta. Älkää sulkeko sitä pois. Kutsukaa sitä, ruumiillistakaa se, olkaa se, koska muutoksia on tulossa. Merkittäviä muutoksia.
 
Ja sitä varten olette täällä. Juuri sitä varten olette täällä. Tietoisuusmerirosvoja, merirosvoja, henkisiä merirosvoja, jotka menevät uusiin paikkoihin, joihin harvat, jos ketkään, ovat koskaan menneet.
 
Tarvitsen kirjoitustauluni tänne. Älkää nyt kaikki nousko kerralla ylös (Adamus naureskelee, kun kukaan ei liikahda) Kokeillaanpa uudestaan. Tarvitsen kirjoitustauluni tänne, kyllä. Katsokaa, miten he juoksevat.
 
Ennen kuin nostamme purjeet matkallamme tänään, haluan tehdä nopean katsauksen, hyvin nopean katsauksen. Olette kuulleet sen monta kertaa aiemmin, mutta on tärkeää tuoda se takaisin tajuntaan, tuoda se takaisin tietoisuuteen.
 
Miltä sinusta tuntuu, rakkaani?
 
LINDA: Hyväntuuliselta.
 
ADAMUS: Hei (suom. huom. sanat "hyväntuulinen" ja "hei" kuulostavat samalta) Hei sinullekin, mutta miltä sinusta tuntuu?
 
LINDA: Hmm, hyvältä.
 
ADAMUS: Hyvältä.
 
altLINDA: Olen humalassa merirosvokilpailusta.
 
ADAMUS: Aha, kyllä. Kyllä.
 
LINDA: Joo, joo, täydellistä ajanvietettä ja upeaa.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
Lyhyt katsaus
 
Tietoisuus on kaikki. Kaikki, piste. Siinä ei ole "jos", "ja" tai "mutta". Tietoisuus on alku ja loppu. Kaikki alkaa tietoisuudesta. Tussi? Hyvä. Ja kuten olette nähneet minun piirtävän monta, monta kertaa, tämä ympyrä jossa on piste keskellä, edustaa tietoisuutta. Tiedän, että olette kuulleet tämän, mutta usein unohdatte sen.
 
Se on "olen olemassa". Ei "olen olemassa jonkin ympärilläni olevan kanssa". Todellisessa "olen olemassa" ei ole mitään. Ei ole edes mustaa. Se ei ole edes vain pimeää. Se ei ole vain hiljaista. Se ei ole mitään.
 
Ei ole enkeleitä. Ei ole minua. Ei ole menneisyyttä. Ei ole tulevaisuutta. Olet vain sinä – "olen olemassa". Kun pääsette tuohon tilaan, kun todella oikeasti koette sen, kaikki mikä on hyvin ihmismäistä, hyvin triviaalia, menee pois, koska oivallatte, että olette aina olleet olemassa ja tulette aina olemaan.
 
Muutatte ilmaisujanne ja havaintojanne. Muutatte kokemuksianne. Muutatte tietoanne "minä olen" –olemuksesta. "Olen olemassa" on aina olemassa. Tämä on ydin. Ja ystäväni, tämä yksinkertainen ympyrä, jonka keskellä on piste, muuttaa ihmishistorian kurssia melko lähitulevaisuudessa. Tuo yksinkertainen pikkusymboli muuttaa asioita elinaikananne.
 
Tulevat muutokset
 
Tällä hetkellä tiedetään erittäin vähän – jos mitään – tietoisuudesta ja sen suhteesta elämään. Tiedemiehet eivät ajattele tietoisuutta, kun he tekevät kokeilujaan, kun he esittävät teorioitaan. On harvoja, jotka ovat ottaneet puheeksi tietoisuuden.
 
Jossain määrin ne jotka ovat mukana ns. new agessa tai henkisyydessä, ovat puuhastelleet sen kanssa. Mutta suurimmaksi osaksi he kohtelevat sitä samalla makyo-tasolla kuin kaikkea muuta – henkioppaitaan, rituaalejaan ja kaikkea muuta. Mutta tämä pieni symboli on muuttamassa ihmisten tapaa kokea ja se muuttaa sitä teidän elinaikananne.
 
Kauan sitten eräs nimekäs fyysikko sanoi: "Tietoisuudella ei ole paikkaa tieteessä ja se pitäisi laittaa samaan paikkaan kuin lohikäärmeet, keijut ja yksisarviset." Ja hän on oikeassa. Hän on ehdottoman oikeassa, koska tiede ymmärtää asioita, jotka ovat lineaarisia ja jotka voidaan toistaa. Tiede ymmärtää omia kaavojaan. Tiede on omanlaisensa rajoittunut tietoisuusmuoto.
 
altMinulla ei ole mitään tiedettä vastaan. Olen viettänyt monia, monia vuosia entisissä elämissä puolustaen tiedettä aikana, jolloin oli valtava määrä taikauskoa ja valtava määrä uskonnollisten järjestöjen kontrollia, joka vastusti perustiedettä. Niinpä Illuminati-nimisen järjestön kautta, joka oli ryhmä tiedemiehiä, filosofeja ja matemaatikkoja, toimme, tuotiin tälle planeetalle ymmärrys, josta lopulta tulisi tieteellinen menetelmä, joka käyttää perustana faktoja määritellessään nykyisen todellisuuden luonnetta. Mutta tiede, kuten hyvin monet muutkin ihmispyrkimykset, jäi kiinni omiin valtapeleihinsä ja omiin rajoituksiinsa, tuli hyvin suljetuksi, hyvin rajoittuneeksi ja rajatuksi ja nyt se katsoo todellisuuden luonnetta vain omilla tiedesilmillään tai omista tiedeperspektiiveistään, vaikka on paljon muutakin.
 
On yksisarvisia, ystäväni. Niitä ei ehkä juoksentele kotikaupunkienne kaduilla tai kylissänne. On lohikäärmeitä ja niitä on teidän jokaisen sisällä ja myös ulkopuolella. On keijuja. On luonnon deevoja ja elementaaleja, jotka esittävät hyvin tärkeää roolia luonnossa, tämän planeetan elämänvoimassa. Ne ovat todellisia – eivät ehkä tieteen määritettävissä, koska se katsoo asioita hyvin lyhytnäköisesti. Se tarkastelee vain lineaarista perspektiiviä.
 
Tämä fyysikko oli siis ehdottoman oikeassa havainnossaan, ettei tietoisuus kuulu tieteeseen. Mutta se on hyvin todellinen ja hyvin tärkeä ja pian tiede alkaa ottaa sen omalle alalleen ja alkaa harkita tietoisuutta tekijänä.
 
Se hämmentää heitä, koska tietoisuutta ei voi mitata. Tietoisuudessa ei ole energiaa, kuten tiedätte keskusteluistamme. Se hämmentää heitä, koska tietoisuutta ei voi nähdä. Sitä ei voi kontrolloida ja usein uuden tietoisuuden tulokset ovat ennustamattomia. Ne eivät seuraa samoja polkuja kuin lineaarinen tiede, nykytiede.
 
Toisin sanoen, kuten tiedätte uutta energiaa koskevista keskusteluistamme, uusi energia ei ole samanlaista kuin vanha energia. Se ei ole samanlaista siinä mielessä, ettei se ole sama joka kerta, kun sitä käytetään johonkin tilanteeseen. Se muuttuu joka kerta käytettäessä johonkin tilanteeseen. Jos nykytieteessä ja –tietoisuudessa jotain kaavaa sovelletaan johonkin, se pätee kerta toisensa jälkeen, kunnes laitetaan mukaan muita tekijöitä. Uuden energian kanssa ei ole sellaista. Se muuttuu joka käyttökerta.
 
Tiede ei siis tarkastele sitä. Se hämmentää tiedettä. Mutta ystäväni, jokaisella teistä on jo tieto tietoisuudesta. Ja erityisesti muutamana seuraavana vuonna on hyvin merkittäviä läpimurtoja tieteessä, teknologiassa ja fysiikassa. Merkittäviä läpimurtoja, sellaisia läpimurtoja joita tällä planeetalla ei ole nähty yli tuhanteen vuoteen, samanlaisia läpimurtoja kuin se havainto, ettei Maa ole litteä. Käsitättekö, että on edelleen joitain ihmisiä, jotka uskovat niin – että Maa on litteä? Voi, he tuovat menneisyytensä nykyhetkeen. He haluavat jatkaa uskomista siihen. Ja jos ymmärretään tietoisuusdynamiikkaa, oivalletaan, että se on tavallaan totta heille.
 
Maa on litteä ja siksi kaikki mitä he näkevät, vahvistaa litteän Maan. Heille voi antaa kuvia, jotka on otettu ulkoavaruudesta – astronauttien ottamia, ei arrgonauttien – ja niissä näkyy pyöreä kiekko, mutta he väittävät edelleen, että Maa on litteä. He väittävät, että tuo kiekko heidän edessään on näin (kämmen yleisöön päin) eikä näin (kämmen ylöspäin).
 
altMutta näette muutoksia muutamana seuraavana vuotena – ensin omituisina pidettyinä teorioina ja sitten niistä tulee enemmän ja enemmän hyväksyttyjä valtavirtafysiikassa ja –tieteessä. Se muuttaa havaintotapaa tällä planeetalla ja lopulta tämän planeetan toimintatapaa – muuttaa uskomusjärjestelmiä, muuttaa koko sitä tapaa, miten tämä planeetta energisoituu.
 
Se tuo esiin tärkeän asian, josta puhumme, ennen kuin lähdemme matkallemme. Tulevat muutokset ovat ns. kvanttisia tai taianomaisia, mutta ne eivät oikeasti ole sitä. Vain mieli … (Suuri hämähäkkikoriste alkaa tulla alas katosta, Adamus ja yleisö naureskelevat) Upea häiriötekijä. Ai jaa, pieni siemaus kahvia siitä? (Hän pitää kahvikuppiaan hämähäkille) Ota jalkasi pois sieltä! Kyllä, kyllä, minulla on ystäviä kaikissa maailmoissa. Kiitos (hämähäkille), on ollut kiva nähdä sinut taas. Kyllä, kyllä, mene tekemään verkkoa jonnekin muualle. Kiitos.
 
Missä olinkaan, pitkässä tutkielmassa niistä muutoksista, joita on tulossa tälle planeetalle, ja kysymykseni on – mikä liittyy hyvin sopivasti juuri katsomaanne musiikkivideoon (Pharrell Williamsin "Freedom" (= vapaus)) – onko tämä planeetta valmis siihen? Onko tämä planeetta valmis kvanttimuutokseen fysiikassa, muutokseen joka räjäyttää monet teoriat, joita nyt on?
 
Nämä tieteen teoriat ja käytännöt tarjoavat – tai ovat tarjonneet – perspektiivin todellisuudesta. Mutta ne jotka auttoivat niiden luomisessa, ne jotka jatkuvasti työstävät niitä ja tutkivat niitä, ovat panostaneet kovasti niihin. Eikä tässä ole mukana ainoastaan instituutioita, fyysikkoja, tiedemiehiä, laboratorioita ja yliopistoja, vaan sitten se valuu tuotevalmistukseen, kaikenlaisten uskonnollisten tai henkisten ryhmien uskomusjärjestelmiin. On panostettu valtavasti siihen tapaan, miten asiat ovat nyt, ja on valtavaa vastarintaa itse asiassa kaikenlaiselle todelliselle muutokselle.
 
Muutos on yksi niistä hassuista asioista – ihmiset haluavat aina muutosta, mutta he eivät oikeasti halua muutosta. He haluavat pieniä lisäparannuksia elämäänsä, mutta annettaessa tilaisuus valtavaan muutokseen, en tiedä, ovatko he oikeasti valmiita siihen. En tiedä, pystyykö tämä planeetta sulattamaan tai kestämään järkytyksen siitä uudesta fysiikasta, joka on parhaillaan suunnitteilla. En tiedä, aiheuttaako se merkittävän tietoisuuskohoamisen ja –evoluution vai aiheuttaako se sotia, taisteluja, valtavia erimielisyyksiä. Erimielisyyksiä kaikilla tasoilla – akateeminen taso, yritystaso, kulttuuri, maat, kaikkialla. En tiedä, onko tämä planeetta oikeasti valmis. Mutta sitä tapahtuu. Se tapahtuu joka tapauksessa.
 
On erittäin mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset reagoivat. On mielenkiintoista nähdä, pystyvätkö ne jotka ovat panostaneet nykyiseen rajoittuneeseen tieteeseen ja kaikkeen muuhun, sallimaan tämän uuden tavan olla.
 
Voin kertoa teille nyt, että se fysiikka joka tulee esiin – ensin teorioina ja sitten myöhemmin hyväksytympänä ajatteluna – ravistelee tämän planeetan uskontoja. Uskonnot eivät ole muuttuneet tuhansiin vuosiin ja niillä on suuri valta ihmisiin, uskonnoilla jotka eivät oikeasti – olen pahoillani – opeta mitään todellisesta Hengestä ja Itsestä, sielusta. Se siis aiheuttaa paljon muutoksia niissä ja kaikessa muussa.
 
Näitä muutoksia tulee, koska on ihmisiä – ei monia, mutta on teidän kaltaisianne ihmisiä – joilla on ollut tuo tietämys jonkin aikaa, jotka ovat heränneet sisäisesti. Tiedätte, että on jotain muuta. Voitaisiin väittää, että haluatte vain uskoa, että on jotain muuta. No, se otetaan myös lukuun, mutta tiedätte, että on jotain muuta, ja se on saanut teidät jatkamaan kaikista vaikeuksista huolimatta, monista vaikeista matkoista huolimatta, joilla olette olleet, elämänne ongelmista huolimatta. Tiedätte, ja nyt tiedätte, että se on hyvin lähellä. Hyvin lähellä. Voitte tuntea sen. Ja tulee vähän pelottavaksi, kun oivallatte, että asiat muuttuvat dramaattisesti.
 
Olette niitä, jotka ovat monia elämiä, tuhansia ja tuhansia vuosia tutkineet tietoisuutta – tiedätte siitä tai ette, kutsuitte sitä niin tai ette. Jotkut teistä ovat sanoneet sitä "tuonpuoleiseksi", se on vain jotain erilaista. Jotkut teistä ovat sanoneet sitä fantasiaksi, eikä se ole sitä. Ei voi olla fantasiaa, toisin sanoen keksittyä. Se lähtee jostain. Nuo ajatuksenne, nuo unelmanne eivät ole vain keksittyjä, uskoa tai fantasiaa. Se tulee jostain sisältänne, tuo tietäminen, että on jotain muuta.
 
altJa tämän planeetan muuttaa tietoisuus, tietoisuus tietoisuudesta. Jotkut eivät ehkä sano sitä tietoisuudeksi ensin, he saattavat antaa sille muita sanoja ja nimiä, mutta se kaikki kiteytyy tähän yksinkertaiseen asiaan – tietoisuus.
 
Kuvitelkaa hetki, että yhtäkkiä on tiedemiehiä ja fyysikkoja, jotka alkavat ajatella tietoisuutta tieteen ja matematiikan yhtälöissä. Kuvitelkaa jonkun sanovan, että on jotain tyypillisen lineaarisen tutkimuksen ja kehityksen ulkopuolella, on jotain kaiken tämän takana, ja se on tietoisuustekijä. Ja silloin kun he alkavat vakavissaan harkita sitä – vakavissaan niin kuin Einstein teki harkitessaan suhteellisuusteoriaansa (aika, avaruus, gravitaatio), eli siitä huolimatta, miltä näyttää ja mitä toiset sanovat, hän tiesi, että oli jotain muuta. Hän taisteli sen kanssa vuosia ja vuosia ja vuosia ja yritti laittaa sen yksinkertaiseen kaavaan, yritti tavallaan todistaa sen. Eikä se saanut aluksi "ooh" ja "aah" –ilmaisuja ja hyväksyntää. Ei, se torjuttiin, koska vallankumouksellisimmat käsitykset torjutaan.
 
Mutta muutamana seuraavana vuotena tämä tietoisuusmuuttuja alkaa lyödä läpi ja se jatkuu lisää ja lisää ja lisää. Se muuttaa ymmärrystä fysiikasta ja tieteestä ja lopulta se muuttaa elämää tällä planeetalla. Kaikkea niin yksinkertaista kuin energialähteet, polttoainelähteet, kaikkea asioiden jakelutavassa tällä planeetalla, ymmärryksessä mistä me tulemme, mistä te tulette. Kaikki on valmiina muuttumaan.
 
En tiedä, onko ihminen yleisesti ottaen valmis tähän. Se on kuin kysymykseni vuosia ja vuosia sitten: on ihmiskunta valmis vapauteen? Ja kaikki nyökkäsivät: "Kyllä, vapaus, vapaus." Mutta kysyn sitä edelleen, koska vapaus vaatii vastuuta. Vapaus itsellenne vaatii valtavaa vastuuta. Ei ottamista toisilta tai itsensä ruokkimista toisilla. Ei toisten syyttelemistä. On valtava määrä vastuuta, joka sanoo: "Minä olen. Olen luoja. Mikään ei ole tielläni. Mikään ei estä minulta varallisuutta tai terveyttä tai mitään muuta." Se on vapautta. Se on luoja, mutta se vaatii myös valtavan määrän vastuuta, vastuuta itsestänne luojana.
 
Sanon kaiken tämän valmisteluna siihen, mihin menemme tänään. Sanon kaiken tämän auttaakseni todella maadoittamaan sen ymmärryksen, että tietoisuus on kaikki. Se luo. Tietoisuus vetää puoleensa energiaa. Tietoisuus loi tämän universumin ja kaikki muut universumit.
 
altSe ei ole henkistä. Koko tämä ymmärrys ei ole henkinen. Se ei ole ehdottomasti new agea, ei ehdottomasti uskonnollista, mutta se ei ole edes henkistä, koska heti kun alamme kiinnittää henkisiä ominaisuuksia siihen, menemme uskomusjärjestelmiin ja jumaliin ja moniin asioihin, jotka itse asiassa rajoittavat tietoisuusymmärrystä.
 
Se ei ole oikeastaan tiedettä, mutta siitä tulee. Se ei ole oikeastaan harkittua fysiikkaa vielä, mutta siitä tulee. Mutta tämä – tämä asia nimeltään tietoisuus, joka te olette – on kaikki. Se on kaikki.
 
On kummallista katsoa taaksepäin 20, 30 vuoden päästä. Tuleville sukupolville on kummallista sanoa: "Mikä noissa ihmisissä oli vikana 1800-, 1900-, 2000-luvuilla? Heillä ei ollut mitään ymmärrystä tietoisuudesta. Sitä ei ollut oikeastaan edes sanastossa. Tarkoitan, että se oli sana, mutta kukaan ei oikeasti tiennyt, mitä se merkitsi." He katsovat taaksepäin sukupolvien päästä ja ovat hämmästyneitä, etteivät ihmiset ymmärtäneet tuolloin edes tietoisuuden perusteita.
 
Ja taas kerran, tämä ei ole henkistä. Tämä ei ole new agea. Tämä ei ole filosofista. Tämä on kaikkien asioiden ydin universumissa, omniversumissa, kaikkialla. Tästä syystä olen ollut hyvin järkähtämätön kanssanne, kun puhun "olen olemassa" kokemisesta, tietoisuuden ymmärtämisestä ja tietoisuuden ja energian välisen eron ymmärtämisestä. Kuulette sanat ja alatte ymmärtää, mutta teillä on edelleen taipumusta liittää nämä kaksi yhteen – tietoisuus ja energia ovat sama asia, eivätkä ne ole.
 
Joidenkin äskettäisten kokemusten myötä, joita meillä on ollut menemisestä tietoisuuteen – sellaiset asiat kuin merabh, jossa mentiin talon läpi, sitten ulos ja lopulta päästettiin irti kaikesta, oltiin tyhjyydessä – jotkut teistä alkavat todella ymmärtää. Ja se tavallaan soittaa kelloa sisällänne, tämä "olen olemassa", tämä tietoisuus ja se riisuu pois kaiken makyon. Se riisuu pois kaikki vanhat uskomusjärjestelmät. Ja se huuhtoo pois sellaiset asiat, joita luulitte ongelmiksenne, ja kaiken muun. Ja yhtäkkiä oivallatte: "Olen olemassa." Kuolemalla ei ole merkitystä. Sukulaisillanne ei ole merkitystä. Työpaikallanne ei ole merkitystä. Kun sanon: "Sillä ei ole merkitystä", tarkoitan, ettette ponnistele kohtuuttomasti ja fokusoidu näihin asioihin. Niillä ei ole merkitystä.
 
Todellisen tietoisuuden myötä kaikki tämä tavallaan vain loksahtaa paikoilleen. Elämästä tulee synkronista. Se vain tapahtuu ja kaiken sen kärjessä on tietoisuus. Missä haluatte tietoisuutenne olevan?
 
altKokoontumisessamme viime kuussa sanoin, että on laite nimeltään iYammer … (hän nappaa pienen kaukosäätimen) paremman laitteen puutteessa. Se on tainnut kutistua (naurua), mutta iYammer on pienentynyt. Niin tapahtuu teknologiassa, kaikki pienenee. Teillä on siis iYammer. Mitä aiotte tehdä sillä? Ja tiedän laittaneeni jotkut teistä koville sanomalla "menkää tuolle puolen". Menkää toisiin ulottuvuuksiin. Näissä toisissa ulottuvuuksissa kokemukset ovat erilaisia kuin ihmiselämässänne, mutta menkää tuolle puolen. Avautukaa. Älkää pelätkö.
 
Mutta älkää myöskään – tämä on erittäin tärkeää ja puhuin siitä viikko sitten Merlin-tilaisuudessamme Romaniassa – odottako, että kun menette "ulos", kun menette tuolle puolen, kun sallitte itsenne tiedostaa tietoisuutenne, toisin sanoen "minä olen" –olemuksenne, raahaatte itsekkään ihmisitsenne mukana.
 
On se odotus, josta puhuin tuolle ryhmälle, että kävelette seinän läpi. Kaikki ajattelevat sen olevan hyvin taianomaista – kävellä seinän läpi – ja sanoin, että ehdottomasti, se on helppo tehdä. Tehkää se, mutta älkää odottako, että otatte lihanne ja luunne mukaan. Se on itsekästä. Se on itsekäs ihmisitsenne.
 
Se on tavallaan kummallista, se on paradoksi, koska toisaalta sanotte: "Voi, tämä keho! Se vanhenee. Se väsyy. Voi, lihaa ja luuta ja se on nimittäin …" Mutta kuitenkin haluatte ottaa sen mukaanne kävellessänne seinien läpi tai mennessänne toisiin ulottuvuuksiin. Miksi? Se ei ole "sinä". Se on itsekäs, pieni ja kypsymätön ihminen. Se on ok, kunhan tunnistatte sen, kunhan olette tietoinen, että tämä ihmisitse toisaalta sanoo, että haluatte taikaa, haluatte matkustaa kosmoksen muihin osiin ja toisaalta sanotte: "No, mutta vaadin, että kehoni ja aivoni tulevat mukaan." Ei, eivät tule. Itse asiassa ette halua niiden tulevan. Ette todella oikeasti halua niiden tulevan. Ne rajoittavat teitä.
 
Olette "minä olen". Olette "olen olemassa". Siinä ei ole aivoja. Siinä ei ole kehoa. Siinä ei ole kumpaakaan. Ette tarvitse niitä. On vain puhdas tietoisuus.
 
Sen vastakohtana tai muoto jossa jotkut teistä ovat edelleen jossain määrin, muoto jossa useimmat ihmiset ovat, on "minä". Minä. Toisaalta teillä on "minä olen" –olemus, suurenmoinen, vapaa, täysivaltainen, luova "minä olen" –olemus. Ja sitten on "minä" – kypsymätön, itsekäs pikkuihminen. Se on okei. Emme puhu sen eliminoimisesta, puhumme perspektiivin avaamisesta "minä olen" –olemukseen, joka voi kävellä tuon seinän läpi. Teidän ei tarvitse ottaa kehoanne. Teimme sen Romaniassa. Kävelimme suoraan läpi ja tarkkailimme itseämme toiselta puolelta.
 
Mutta ymmärtäkää, ystäväni, että kun käytätte iYammeria, kun menette kehon ja mielen rajojen yli, havaitsemistunne, tapa jolla havaitsette asiat, muuttuu. Älkää odottako, että kävellessänne seinän läpi tai mennessänne toiseen ulottuvuuteen, teillä on silmät tai kuuloaisti. a) Ette tarvitse niitä, b) ne rajoittavat ja c) se on kovin "minua", kovin pientä ihmisminua.
 
Voitte matkustaa, voitte mennä näihin tosiin ulottuvuuksiin helposti, hyvin helposti "minä olen" –olemuksena, mutta älkää odottako näkevänne silmillä, kuulevanne korvilla. On täysin erilaiset ns. aistit toisissa ulottuvuuksissa. Vaaditaan vähän tottumista niihin. Mutta yhtäkkiä kun sallitte itsenne käyttää näitä aisteja, näitä ei-fyysisiä ihmisaisteja, muistatte, että nämä ovat luonnolliset aistinne.
 
altSilmät ovat luonnoton tapa nähdä maailma. Ne oikeasti ovat. Ne rajoittavat. Teidän pitäisi pystyä näkemään kaikkialle ympärillenne, tai havaitsemaan kaikkialle ympärillenne. Teillä pitäisi olla täydellinen näkökyky mille tahansa fyysiselle etäisyydelle, mutta silmät rajoittavat sitä.
 
Siis sanon tässä sitä – ennen kuin menemme matkallemme – että te olette "minä olen" -olemus, mutta tunnistakaa "minä". Teillä on "minä olen", mutta teillä on pikkuminä, itsekäs ihminen. En sano sitä väheksyvästi. En sano sitä negatiivisesti, mutta se on olemassa ja sillä on taipumus yrittää ottaa kontrolli. Kun se kitisee riittävästi, kapinoi riittävästi ja vääristelee riittävästi, lankeatte siihen. Teistä tulee tavallaan pikkuminun uhri. Ei enää, ei enää, ei enää. Ollaan kypsiä "minä olen" –olentoja. Ei enää itsekästä ja lapsellista pikkuihmistä, joka vaatii tyhjänpäiväisiä pikkutapojaan. Olette "minä olen" -olemus, joten alkakaa käyttäytyä niin. Hyvä.
 
Summatakseni sen, mitä olemme tehneet tähän mennessä – ei paljon. On puhuttu tietoisuudesta – se on erittäin tärkeä. Puhuttu muutoksista, joita tapahtuu, erityisesti parina tulevana vuotena. Ei itse muutos, vaan muutoksen alkaminen, sen paljastuminen, että tietoisuus on kaiken ydin, paljastuminen fysiikkaympäristössä, lopulta tieteessä.
 
Te tiedätte sen jo. Teidän ei tarvitse odottaa artikkeleiden ilmestymistä. Teidän ei tarvitse odottaa väittelyjä. Te tiedätte sen jo. Ette vain tiedä, että tiedätte. Olette epävarma tietämyksestänne. Ette tiedä tällä hetkellä, miten määrittelette tietämyksenne, mutta pyydän teitä luottamaan itseenne, sallimaan, koska asiat muuttuvat.
 
Havaintoesimerkki
 
Pyydän nyt, että jaetaan pala paperia kaikille täällä, myös minulle (henkilökunta jakaa paperiarkkeja). Yksi paperiarkki, ei kynää. Se on osa kokemustamme tänään. Te jotka katselette kotona, ottakaa pala paperia. Minkä kokoinen – sillä ei ole merkitystä. Minkä värinen – sillä ei ole merkitystä. Esitetään monia kysymyksiä: "Minkä kokoinen? Minkä värinen? Voiko sille kirjoittaa?" En välitä, vain pala paperia. Vain pala paperia. Mahtavaa, kiitos.
 
altUseimmat teistä tietävät jo, miten tämä tehdään, mutta käyn sen vielä kerran läpi. Haluaisin teidän tekevän paperilennokin. Taitatte arkin pitkittäin keskeltä (hän näyttää). Näettekö? Tämä meillä oli aiemmin ja tämä meillä on nyt. Okei, tämä on paperilennokkimme alku. Jotkut teistä ovat kehittyneitä paperilennokin tekijöitä. Antakaa vain palaa.
 
Seuraavaksi tehdään kumpaankin kulmaan koirankorvat eli taitatte tämän kulman ja taitatte sitten tämän kulman.
 
LINDA: Ooh!


altADAMUS: Okei. Teillä on siis jotain tämän näköistä.
 
Kyllä, jotkut teistä voivat tehdä todella monimutkaisen tästä. Olette tehneet paljon paperilennokkeja – joutilaat kädet, joutilas mieli (Adamus naureskelee). Okei, hyvä, hyvä. Aloitimme siis tästä ja nyt olemme tässä. Nyt taitatte tämän. Näettekö? Taittakaa se, jotta saatte tämän muodon. Okei, nyt laitamme siivet, joten käännätte toisen reunan näin ja saatte yhden siiven. Ja sitten käännätte toisen reunan ja saatte toisen siiven. Hyvä. Nyt teillä on peruspaperilennokki. Hämmästyttävää, eikö olekin? Hämmästyttävää, mitä teemme täällä Crimson Circlessä (vähän naureskelua).
 
SART: Uskomatonta.
 
ADAMUS: Uskomatonta. Ja palaan hetkeksi taaksepäin sanoen, että se minkä löydätte, mihin menette, minkä löydätte, on Sinä, "minä olen". Se on hyvin erilainen kuin "minä", tarkoitan pikkuminä sisällänne. On suuri ero. Oivallatte, että tämä minä on huutanut ja kirkunut: "Minä, minä, minä, minä, minä", ja se on oikeasti "minä olen, minä olen, minä olen". Se on löytö.
 
Tuo pikkuminä lakkaa huutamasta "minä", koska siitä alkaa lopultakin tuntua turvalliselta. Se alkaa lopultakin tuntea saavansa tunnustusta. Ihminen, pikkuihminen, itsekäs ihminen alkaa yhtäkkiä tuntea saavansa tunnustusta. Se tuntee, että siitä huolehditaan. Se tuntee sitten vapautta saada minä-kokemuksiaan, mutta ilman kaikkea kitinää, ilman kaikkea kakaramaista vaatimista. Siis se mihin olette menossa, minkä olette löytämässä, on "minä olen" -olemus.
 
altTeillä kaikilla on siis paperilennokki valmiina. Nousisitteko seisomaan ja aivan hetken kuluttua pyydän teitä kaikkia heittämään ne tännepäin, ja te jotka olette lähellä kameraa, varmistakaa, jos voitte, että se lentää kameran yli ja luo kauniin vaikutelman. Ja ennen kuin heitämme niitä, Cauldre ja Linda pyysivät minua tiedostamaan turvallisuuden, joten teen sen. Teidän ehkä kannatta laittaa kätenne lipaksi silmien yläpuolelle siltä varalta, että harhautunut paperilennokki lentää eteenne, ettekä tiedosta sitä, tai laittakaa turvalasit silmille, jos olette nynny (naurua). Laittakaa turvalasit, aurinkolasit tai mitä tahansa.

Suojatkaa silmänne, muu keho pärjää. Ja kolmeen aarghiin laskemalla – aargh, aargh, aargh; aargh, aargh, aargh – heitetään paperilennokit. Suojatkaa silmät. Aargh, aargh, aargh! Joo! (Yleisö heittää lennokkinsa ja huutaa "vouuuu!")
 
Hyvä. Erinomaista! Hyvä, joitain oikein mukavia paperilennokkeja siellä. Se oli hauskaa, eikö vain? (Yleisö on samaa mieltä)
 
altMikä oli idea? (Joku sanoo "en tiedä!") En ollut heittänyt paperilennokkia pitkään aikaan ja ajattelin, että se olisi hauskaa! (Adamus nauraa ja yleisö naureskelee)
 
Siirrytäänpä eteenpäin. Siirrytäänpä seuraavaan kohtaan. Siirrytäänpä päivän asiaan, miksi olemme täällä (yleisö nauraa edelleen ja heittelee paperia). Toivon, että se on vain rypistettyä paperia eikä vessapaperia, mikä lensi tänne. Ja kun seuraavan kerran teette sen, rypistäkää setelinne ja heittäkää se tänne.
 
Todellisuuden luonne
 
En esitä teoriaa, se on itse asiassa todellisuus. Jotkut saattavat sanoa sitä teoriaksi, mutta tämä on todellisuutta. Aion esitellä sen.
 
Cauldre on ollut vähän hermostunut tästä kanavoinnista, koska useimmiten kun meillä on shoud, en kerro hänelle paljon etukäteen, ja jos kerron, se on valetta (vähän naurua), vain kääntääkseni hänen huomionsa muualle. Mutta tästä puhuin hänelle yhtenä iltana. Selitin, mitä teemme, myös paperilennokkien heittäminen, ja hän on ollut hermostunut siitä. Minä en, koska minun ei tarvitse ottaa vastaan raivoa – hänen täytyy.
 
Mutta aion esittää perustavanlaatuisen peruskäsitteen todellisuudesta, joka saa jotkut nostelemaan kulmakarvojaan, joka saa jotkut sanomaan: "Adamukselta on mennyt oikeasti järki" ja joka saa jotkut väittelemään rajusti. Se voi lähteä internetiin. Se voi löytää tiensä akateemiseen yhteisöön ja useimmat heistä hyökkäävät ehdottomasti sen kimppuun. Useimmat heistä eivät ymmärrä tai hyväksy. Mutta seuraavien viiden, 10, 15 vuoden kuluessa – sillä ei ole merkitystä – on riittävästi tutkimusta, riittävästi ymmärrystä ja riittävästi kvanttiteoriajuttuja, että jotkut ihmiset alkavat sanoa: "Ahaa! Tajuan sen. Tajuan sen." Ja sitten alkaa sen soveltaminen fysiikan ja matematiikan perusteisiin ja muihin tieteellisiin pyrkimyksiin.
 
On joitain, jotka kuulevat tämän, eikä se merkitse paljon mitään. He lähtevät pois, he sulkevat televisionsa kotona ja sanovat: "Se oli mielenkiintoista, mutta ehkä tavallaan scifiä (science fiction)", ja se on ok.
 
Viitsisittekö siivota kaiken roskan täältä? (Vähän naurua) Yritän pitää luentoa. Siivoaisiko joku tämän? Olen ylösnoussut mestari. Tunnen käveleväni paperiroskassa joka paikassa. Aiotteko kierrättää tämän vai lähettää maan täytteeksi? (Ihmiset alkavat kerätä kaikkia paperilennokkeja)
 
LINDA: Mikä idea näissä oli? Mikä idea?!
 
ADAMUS: Käännetään huomio muualle! Ehdottomasti häiriötekijä, joo. Seuraavalla kerralla pyöritämme hulahula-vanteita. Miksi ei? (Yleisö sanoo "voi ei!") Kiitos.
 
Siis muuten, aina kun …
 
EDITH: Missä se on? (Adamus keskeyttää, kun Edith ja Crash puhuvat toisilleen)
 
ADAMUS: Halusitko jakaa jotain kaikkien kanssa? (Naurua)
 
EDITH: Tietysti, sinun kanssasi.
 
ADAMUS: Hyvä. Minun kanssani, hyvä.
 
EDITH: Ihmettelin, minne se Daven punainen bandanna meni, joka hänellä oli.
 
ADAMUS: Se oli tärkeää (lisää naurua). Kesken yhtä syvällisintä havaintoa, hän halusi tietää – ja tämän kanssa minun on tultava toimeen – missä Davidin, Crashin, punainen bandanna oli.
 
LINDA: Kuka se on?
 
ADAMUS: Edith!
 
LINDA: Kiitos.
 
ADAMUS: Kesken paljastuksen siitä, mistä fyysikot puhuvat ja väittelevät – ei välttämättä siitä, mitä sanomme täällä tänään, mutta tuosta käsityksestä – jostain mikä muuttaa maailmaa, muuttaa teidän maailmaanne, puhumme sinun … Missä se on?
 
CRASH: Se on upea bandanna. Se on itse asiassa …
 
ADAMUS: Missä bandanna on? (Joku huutaa "jes!", kun Dave pitää sitä ylhäällä). Laittaisitko tuon bandannan yllesi?! Pidä Edith rauhallisena. Tarkoitan pah! Edith, Edith, olet hyvin kiinnostunut Davesta, Edith. (Yleisö sanoo "oooo!")
 
Muuten, joka kerta kun energiasta tulee sakeaa ja jumiutunutta – ja voitte tuntea sen, teidän ei tarvitse ajatella sitä, voitte vain tuntea sen – joka kerta kun teistä tuntuu, että jännite kasvaa, jotain tapahtuu, ilmasta tulee sakeaa, kääntäkää huomio muualle. Ehdottomasti. Ihmisistä tulee älyllisiä. Kääntäkää huomio muualle. Sitten voimme palata raikkaana ja todella päästä asiaan, ja juuri sen teimme. Paperilennokit, voi, Daven bandanna, mikä tahansa asia – hänen alasuojuksensa ja kaikki muu (naurua) – se on häiriötekijä.
 
Nyt havaintooni. Jotkut ihmiset väittävät vastaan, toiset eivät oikeastaan välitä ja toiset sanovat, että olemme joukko new age –friikkejä, jotka ovat tulleet hulluksi, mikä ei ole totta. Ja toiset, kuten te, saavat ahaa-elämyksen ja sitten uuden ahaa-elämyksen ja sitten uuden ahaa-elämyksen jne., ja siihen olemme menossa tässä.
 
Muistakaa, että hyvin pieni ryhmä tällä planeetalla vaikuttaa tietoisuuteen, koska useimmat ihmiset eivät tiedä, mitä se on. Useimmat ihmiset luulevat, että "tietoinen" on hereillä olemista ja hengittämistä. Se on rajoittunut tietoisuus ja tietoisuus on paljon, paljon suurempi. Tässä on siis minun panokseni todellisuuden luonteeseen. (Adamus pitää tauon ja sitten naureskelee)
 
altSART: Anna tulla! (Joku sanoo "rummutusta" ja yleisö tekee rummutusääntä)
 
Te ette siirry ajan ja avaruuden läpi – aika ja avaruus siirtyy teidän lävitsenne.
 
Ehdoton ristiriitaisuus, ehdoton paljastus, vallankumous nykyajatteluun. Aika ja avaruus liikkuu teidän lävitsenne tällä hetkellä, te ette liiku sen läpi.
 
Itse asiassa ei ole mitään kappaleita, jotka liikkuvat ajan ja avaruuden läpi. Nykyajattelua on, että kappale kulkee ajan ja avaruuden läpi. Ja käsittelemme aikaa ja avaruutta yhteensulautuneena yksikkönä. Kutsumme sitä aika-avaruudeksi, yhdeksi asiaksi. Toista ei voi oikeasti olla ilman toista. No, voi, mutta koko juttu romahtaa. Kutsumme sitä siis aika-avaruudeksi. Ja nykyisin ajatellaan, että kappale liikkuu aika-avaruuden läpi. Siksi se vauhti jolla kappale liikkuu, määrittää ajan ja avaruuden. Ja fakta on, ettei se ole totta.
 
Todellisessa fysiikassa, kvanttifysiikassa, itse asiassa aika-avaruus liikkuu teidän lävitsenne. Kun heittelitte noita paperilennokkeja aiemmin, ne eivät liikkuneet. Aika ja avaruus liikkui. Ahaa! Ahaa! (Yleisö sanoo sellaisia asioita kuin "makeeta!" ja "joo!") Miten olisi "aargh" sille! Aargh! Aargh!
 
Kaikilla on siis se todellisuushavainto, että on yksi aika-avaruus ja kappaleen liikkuminen sen läpi luo gravitaation. Eikä se ole totta. On itse asiassa kappale – teistä, tietoisuudestanne joka on nyt jähmettynyt ihmiskehoon – ja aika-avaruus liikkuu sen läpi.
 
Katsokaa sitä näin. Jotkut teistä tietävät, millainen vanhanaikainen filmiprojektori oli. Oli filmikeloja ja filmi kiersi läpi ja oli valo ja valo kulki filmin läpi ja heijasti sen valkokankaalle. Tässä on sama tilanne, siinä että aika-avaruus liikkuu. Aika-avaruus on kuin … (hän piirtää) Sanotaan, että meillä on projektori, jossa on valo, ja filmi kulkee sen läpi. Projektori ei liiku. Projektori ei "tutki" filmiä. Projektori ja valo ovat paikallaan – filmi liikkuu, menee siitä läpi ja luo jonnekin valkokankaalle harhan liikkuvasta kuvasta. Mutta te – tietoisuus, valo – ette todellisuudessa liiku.
 
alt"Hmm", sanotte. Kun siis liikutan Cauldren kättä, sanotte: "No, eikö se ole liike?" Itse asiassa ei, itse asiassa ei. Se on havainto, että jokin on liikkunut. Ihminen uskoisi käden liikkuvan ja todellisuudessa aika-avaruus liikkuu. Hmm, hmm.
 
Voitaisiin sanoa, että tässä analogiassa filmi joka on tullut jo läpi, on menneisyys; filmi joka on vasta tulossa valaistavaksi, on tulevaisuus, ja juuri tässä, tuo yksi kuva, joka menee läpi ja valaistaan, on nyt-hetki.
 
altVoitaisiin siis sanoa, että olette aina nyt-hetkessä, mutta ongelmana on, että vanhassa ymmärryksessä ajasta, avaruudesta ja fysiikasta ette ole tässä. Useimmat ihmiset eivät toimi tässä, juuri heijastustasolla. He ovat täällä (tulevaisuus). He ajattelevat: "Voi, mitä tapahtuu, kun seuraava kuva tulee läpi?" ja "Voi! Kamalia asioita" tai he ovat huolissaan siitä tai pelkäävät tulevaisuutta. Ja sitten he ovat myös jossain tässä filmikelassa, joka on jo mennyt läpi, ja sanovat: "Voi! Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä, ja kadun tämän tekemistä, ja voi minua raukkaa, olin kaikkien olosuhteiden uhri." He eivät siis ole tässä. He eivät ole juuri heijastuskohdassa, tietoisuuskohdassa. Niinpä heidän on erittäin helppoa uskoa, että he liikkuvat aika-avaruuden läpi. Mutta itse asiassa he eivät liiku. Itse asiassa te ette liiku.
 
Se on erittäin mielenkiintoinen käsitys, mutta se on myös todellisuus. Aika-avaruus liikkuu lävitsenne tällä hetkellä ja liikkuessaan se luo gravitaatioilmiön. Käyttäessäni sanaa "gravitaatio" puhun enemmästä kuin vain Newtonin gravitaatiosta, jonkin putoamisesta maahan. Gravitaatio on tässä tapauksessa imuvoima. Se tiivistää. Se luo tiheyttä. Kun aika ja avaruus siis liikkuu  lävitsenne tällä hetkellä, se luo gravitaatioilmiön eikä gravitaatio ole vain fyysistä. Se ei kohdistu vain kehoonne, sillä tämä todellinen gravitaatio pitää kiinni tunteista ja ajatuksista, saa ne ansaan.
 
Kuvitelkaa hetki ajatuksianne ja tunteitanne niin, että ne ovat fyysinen kappale, jota tämä gravitaatio imee sisään. Niinpä alatte uskoa, että asiat joita on tapahtunut menneisyydessä, ovat todellisia, ja ne eivät ole – ei teidän havaitsemallanne tavalla. Ne ovat hyvin, hyvin erilaisia, mutta gravitaatio pitää kiinni näistä asioista.
 
Gravitaatio pitää kiinni uskomusjärjestelmistä – henkilökohtaisista uskomusjärjestelmistä, kulttuurillisista uskomusjärjestelmistä. Se pitää kiinni uskonnollisista uskomusjärjestelmistä. Aika ja avaruus joka siis liikkuu ihmisten läpi tällä hetkellä, ei luo ainoastaan fyysistä todellisuutta, mitä kutsutaan 3D:ksi, ja saa ihmisiä uskomaan, että vain tämä on totta, vaan tämä gravitaatioilmiö saa ihmiset myös sanomaan: "No, tätä se on. Maailma on litteä. Tätä se on. On typerää ajatella, että maailma olisi pyöreä - alapuolen ihmiset putoisivat pois." Siis ajan ja avaruuden gravitaatio ei pidä kiinni vain fyysisistä kappaleista, vaan myös uskomuksista, ajatuksista, rajoituksista ja kaikesta muusta.
 
Tämä gravitaatioilmiö on ehdottomasti hämmästyttävä – miten se pitää kaiken kasassa. Se pitää siitä kiinni. Se pitää asiat kiinteinä. Se estää asioita muuttumasta.
 
Ajan ja avaruuden gravitaatio auttaa teitä luomaan kokemuksia, joita voitaisiin sanoa kiinteiksi, todellisiksi kokemuksiksi. Se auttaa teitä fokusoitumaan silmiinne ja korviinne ja fyysisiin aisteihinne sen sijaan, että teillä on tieto, että on paljon muutakin. Tämä gravitaatio – kun aika-avaruus liikkuu lävitsenne tietoisuuden aktivoimana ja on gravitaatio, jonka se luo – pitää kaikesta kiinni. Ja olette yrittäneet murtautua ulos siitä, koko ajasta – minkä avulla? Mielen tietoisuudella, mielen rajoittuneella tietoisuudella. Olette yrittäneet murtautua siitä ulos. Tietäminen sanoo: "On jotain sen häkin ulkopuolella, jossa asun." Mutta kun ajattelette sitä, kun yritätte tajuta sen, aika-avaruus liikkuu lävitsenne nopeammin. Aika-avaruus aiheuttaa lisää gravitaatioilmiötä, joka pitää kiinni siitä tosiasiasta, että olette ansassa.
 
Ja tämä, ystäväni – niin suhteellisen yksinkertaiselta kuin se saattaa kuulostaakin joillekin teistä – on ehdottoman syvällistä. Koette sen omassa elämässänne. Vanha tapa, jossa kappale liikkuu aika-avaruuden läpi versus uusi ymmärrys, että se liikkuu teidän lävitsenne. Se on radikaalia fysiikkaa, mutta se on myös yleisesti ottaen todellista fysiikkaa.
 
altUseimmilla on se havainto, että jos tämä on aika (hän piirtää laatikon), niin he liikkuvat sen läpi (hän piirtää viivan laatikon läpi). Ja he laskevat sitä kellostaan. He sanovat: "Joo, vei niin paljon aikaa päästä jostain läpi." Useimmat ihmiset ajattelevat, että aika-avaruus on määritelty, kiistaton ja melkein muuttumaton asia, eikä se ole. Se ei ole.
 
Elämäänne tällä planeetalla hallitsee – on hallinnut – aika-avaruus. Olette joutuneet siihen. Olette hyväksyneet aika-avaruuden – että liikutte sen läpi. Uskotte, että synnyitte, sitten kuljette läpi elämän, sitten kuolette ja teillä on tiettyjä vuosia siinä ja teette tiettyjä asioita. Liikutte ajan ja avaruuden läpi. Kuljette tästä päivästä huomiseen ajan ja avaruuden läpi, ja se on hyvin lineaarista. Mutta fakta on, ettei se ole.
 
Fakta on, ettei aika määrittele teitä, liikettänne, menneisyyttänne, nykyisyyttänne ja tulevaisuuttanne. Aika ei tee sitä. Tosiasia on, että tässä on tietoisuus – ympyrä jonka keskellä on piste – ja aika-avaruus liikkuu lävitsenne ja näin tehdessään se luo gravitaation (G), joka pitää kaikesta kiinni.
 
Aika-avaruus ei ole kiinteä. Se ei ole muuttumaton. Se muuttuu. Ja se muuttuu Davidista (McMaster) Davidiin (Schemel). Vaikka teillä kummallakin on sama nimi, se on erilainen. Sinun aika-avaruutesi on erilainen kuin Davidin aika-avaruus. Joka kerta kun liikut, aika-avaruusmuuttuja liikkuu lävitsesi ja se on erilainen kuin Davidin liikkeet. Sen aika-avaruuden joka liikkuu lävitsesi, David, määrittävät ajatuksesi, uskomusjärjestelmäsi, fyysiset tekosi ja se tietoisuustaso, jonka sallit. Se määrittää aika-avaruuden liikkeen tai virran lävitsesi. Ja se on erilainen kuin sinun (toinen David), koska sinun ajatuksesi ovat erilaisia, sinun tekosi ovat erilaisia.
 
Näiden kahden välillä tapahtuu kaksi erilaista gravitaatioilmiötä. Ja sanotte: "Hetkinen, Adamus, luulin, että aika-avaruus on muuttumaton ja gravitaatio on muuttumaton." Ei. Ja sitten kun päästätte irti siitä – että on jokin voima, joka määrittää elämänne tason, gravitaationne, virtaamisenne elämään – kun voitte päästää irti siitä, että tuolla jossain on aikajumala – aika-avaruusjumala, jota ei ole – ja kun päästätte irti siitä, että on jokin voima yläpuolellanne, alatte kokea vapauden.
 
Alatte kokea tämän, siksi olemme täällä. Siksi lähdimme tälle matkalle tänään. Koette sen ja puhutte joillekin ihmisille siitä. (Joku sanoo "ei!") Ja he … (Adamus naureskelee) Meillä on täällä viisas yksilö. Hän sanoo: "Ei todella!" (Naurua) Mutta takaan, että puhutte. Takaan, että saatte kokemuksen tästä – en tiedä, viikon päästä, kuukauden päästä, sillä ei ole merkitystä – ja sillä merkittävä vaikutus elämäänne. Se ravistelee uskomusjärjestelmiänne, se ravistelee kaikkia asioita, joista olette pitäneet kiinni, erityisesti vanhoja tunteita ja vanhoja rajoituksia. Saatte "jukra" tai "ahaa"-elämyksen ja ryntäätte katua pitkin yrittäen kertoa ihmisille siitä tai ainakin ystävillenne ja naapureillenne ja saada heidät pois aika-avaruudesta. Joo, joo-o. Okei, okei. Eikä sillä ole merkitystä. Ja oivallatte tuon syvällisen kauneuden.
 
Kun yritätte puhua heille tästä, katselette, miten aika-avaruus liikkuu heidän lävitseen. Katselette, miten heidän tietoisuutensa, heidän ajatuksensa ja kaikki muu luovat virran tai liikkeen. Mutta tärkeämpi on gravitaatio, imu joka pitää kiinni asioista.
 
Sanotte: "Mutta odotas hetki, on tehty paljon tieteellisiä kokeiluja ja on tiettyjä gravitaation ominaisuuksia, jotka ovat … ne vain ovat. Se on Maan fysiikkaa. Ja kerrot meille nyt, Adamus, että kaikilla on oma aika-avaruutensa. Ei ole yhtä suurta aika-avaruutta? Kaikilla on oma gravitaatiotasonsa, joka pitää kiinni ja pitää todellisuuden muodossa? Miten se siis on? Onko "meillä kaikilla on omamme" vai onko yksi suuri mahtava aika-avaruusjumala?"
 
Se on yksilöllistä. On yksilöllinen aika-avaruus, gravitaatio niin, kuin tietoisuus motivoi, ja on myös sinun (jonkun muun). Mutta on alkanut olla, aika-avaruuden gravitaation vuoksi, keskinäinen yhteisymmärrys, yhteinen ymmärrys. Se on kuin yhteisöaika-avaruus.
 
Useimmat ihmiset itse asiassa luopuvat ilomielin itsenäisestä aika-avaruudestaan ja hyväksyvät aika-avaruusjumalan. He sanovat: "Näin asiat ovat. Minun täytyy mennä vain mukana. Kellonviisarit liikkuvat tiettyä tahtia, kappaleet liikkuvat avaruuden/tilan läpi tiettyä tahtia. Näin asiat ovat."

alt Seuraava rekvisiitta. Minulla täytyy aina olla rekvisiittaa käsillä. (Adamus naureskelee, kun hän tuo esiin punaisen pallon) Useimmat ihmiset hyväksyvät sen, että kun pallo heitetään näin – hyvä koppi – se liikkuu ajan ja avaruuden läpi ja aika ja avaruus on muuttumaton, koska heittäessäsi pallon takaisin sillä on ennustettu ja hyvin määriteltävä vauhti, kaari ja kaikki muu. Näin on vain, koska on yleinen, tavallaan massahypnoosi ajasta ja avaruudesta. Ja se on totta. Se on totta ja samaan aikaan on myös totta, että teillä on omanne.
 
Sitten kun alatte ymmärtää tämän seuraamukset, teistä voi tulla näkymätön. Lähdette vain pois ajasta. Olette edelleen olemassa. Teillä on edelleen fyysinen keho. Teillä on edelleen "minä olen" -olemus, mutta lähdette pois heidän ajastaan. Pelkästään poistutte massatietoisuusmuuttujasta.
 
altSe on hämmästyttävää, koska se on taianomaista, koska voitte edelleen tarkkailla heitä, voitte edelleen olla heidän kanssaan, mutta he eivät näe teitä. He eivät tiedä, että olette siinä, ellette päätä olla. Hallitsette omaa aika-avaruuttanne.
 
Mikä on aika-avaruus? Ja miten vallitseva se on? No, tämä johtaa moniin mielenkiintoisiin keskusteluihin. Nimittäin tällä hetkellä tämä pallo ei liiku (hän heittää sen ilmaan ja ottaa kiinni). Paperilennokkinne eivät liikkuneet. Tuo hämähäkki … no, se liikkui (naurua). Tuo hämähäkki ei liikkunut. Tavallaan kummallista – se tuntuu kiusalliselta ensin. "Mitä tarkoitat, että se …" (Hämähäkki tulee taas alas) Joo, joo (naurua). Kiva nähdä sinut taas. Tässä, ota koppi.
 
Se tuntuu oudolta ensin, koska sanotte: "No, silmäni kertovat minulle, että tuo pallo liikkuu." (Joku sanoo "se on havainto") Kokeile sitä. Se on havainto. Ehdottomasti. Eikä tämä ole taikatemppu. Tämä ei ole uskomusjärjestelmä. Tämä on todellisuutta.
 
altKatsokaa nyt, kun heitän pallon ilmaan, ja astukaa hetkeksi pois vanhasta uskomuksesta "roikumme kaikki aika-avaruudessa", aika-avaruusjumalassa ja katsokaa, kun heitän pallon nyt – ilmaan, en teille – ja katsokaa sitä siitä perspektiivistä, että heittäessäni sen aika-avaruus liikkuu. Aika-avaruus liikkuu. Pallo ei itse asiassa liiku, vaan aika-avaruus liikkuu. Se mukautuu siihen todellisuuteen, joka on päättänyt heittää pallon. Se mukautuu haluun heittää ja pompotella palloa. Pallo, Cauldre, te ette oikeasti liiku.
 
Kummallista ensin, hmm. Kummallista ensin, mutta yhtäkkiä kun annatte sen alkaa, alatte nähdä ja hahmottaa sen eri tavalla. Ja eräänä päivänä pian sanotte: "Tajuan sen nyt. Tajuan sen." Se on kvanttimuutos ja yhtäkkiä elämästä tulee leikkisää, koska oivallatte, ettei tämä aika-avaruus, tämä jatkumo josta puhutaan usein, kontrolloi teitä lainkaan. Se palvelee teitä, ja tässä on merkittävä ero.
 
Nykyinen "litteä Maa" –uskomus on, että aika-avaruus on muuttumaton, suhteellisen muuttumaton. Nykyinen uskomus on, että olette aika-avaruuden sisällä. Se vastaa tiikeriä häkissään, jonka ovi on auki, ja tiikeri sanoo: "Olen vankina täällä. Tämä on todellisuuteni. Tässä olen olemassa." Tuo hiton ovi on auki, aivan kuten se on jokaisella teistä.
 
Aika-avaruus liikkuu lävitsenne. Olette muuttumaton. Olette tietoisuus. Tämä on syvällistä.
 
Bon
 
Mikä on aika-avaruus? Se on mielenkiintoinen kysymys – ja miten kauas se ulottuu? No, on itse asiassa parempi sana, jota käytämme aika-avaruudesta, koska se on suhteellisen rajoittunut sana. Aika-avaruudesta käyttämämme sana on – haluatko kirjoittaa tämän, Linda, koska Cauldren käsiala on kamala.
 
Se on erittäin yksinkertainen sana. Pyydän teitä tuntemaan sitä hetken. Älkää ajatelko sitä liikaa, mutta se on yksinkertainen sana: bon, b-o-n. Bon, b-o-n.
 
LINDA: Yksi sana?
 
ADAMUS: Yksi … (Hän pysähtyy ja irvistää, naurua)
 
LINDA: Onko se yksi sana?!
 
ADAMUS: No, siitä voisi tehdä myös kaksi sanaa – be-on. En ole koskaan ajatellut sitä aiemmin. Näettekö, miten nokkela hän on? Hän hahmottaa sen kahdeksi sanaksi. Be-on. Ei, se on bon.
 
ELIZABETH: B-y-o-n-d, by-ond?
 
ADAMUS: Ei, vaan bon. B-o-n, bon. B-o-n. Kai se voisi olla be-on. Be-on. Mutta se on bon. Bon on kuin hologrammi, kuin kudelma – muttei fyysinen kudelma – kuin hologrammi, joka on kaikkialla, mihin tietoisuus menee.
 
Se on tietoisuuden tapa havaita ja kokea itsensä. Se on hologrammi, jolla tietoisuus pystyy näkemään, tuntemaan ja kokemaan – ei näkemään silmin, vaan tuntemaan ja kokemaan – tuntemaan itsensä. Se on kaiken ydin koko luomakunnassa. Se ei ole ainetta. Se ei millään tavalla mitattavissa nykytieteessä.
 
altTiedemiehet eivät oikeasti edes tiedä siitä. Mutta auttamaan teitä ymmärtämisessä, niin ytimessä on bon ja se luo sen, mistä tiedemiehenne tietävät vähän – plasma. Plasma. Ei sellainen plasma kuin veressä, vaan plasma, joka on aine, joka on … Käsitättekö, että plasma on yleisin aine universumissa? Mutta siitä keskustellaan tai tiedetään erittäin vähän.


Musta aukko on periaatteessa – tässä kohtaa Cauldre hermostuu, koska hän ei ole mitenkään fyysikko – mutta musta aukko on periaatteessa hyvin, hyvin, hyvin tiivistynyttä plasmaa. Bonista tulee siis plasma. Plasmasta tulee sellaiset asiat kuin ionit, se tapa miten neutronit, protonit, atomit ja kaikki muu toimivat. Mutta bon on ihan sen ytimessä. Voitaisiin sanoa, että bon on aika-avaruus, mutta se on enemmän kuin pelkkä aika-avaruus, jonka tunnette ihmisinä, ajan ja paikan ollessa lineaarisia.
 
Bon on tavallaan tietoisuuden näyttämö tai tietoisuuden valkokangas, jolla esittää. Bon tai aika-avaruus on joka ulottuvuudessa. Teillä on tämä aika-avaruus, joka on melko ainutlaatuinen ihmismatkalle, mutta jos menette toiseen ulottuvuuteen, siellä on jokin aika-avaruusmuoto. On oltava, mutta se on bon. Se ei ole aika, niin kuin kellossa ja avaruus niin kuin koossa. Se on pelkästään parametri, muuttuja, jonka on palvelemassa tietoisuutta, koska tietoisuus ei ole energiaa. Tietoisuus ei ole fyysinen todellisuus.
 
Tietoisuus päättää saada jotain, "ydinjotain" jonka kokea itse. Suurin kokemuksenne täällä maapallolla on aika-avaruus. Se sallii teidän tehdä kaikkea, mitä teette – aika, avaruus ja gravitaatio. Bon siis on kaikkialla, minne tietoisuus matkustaa kokemaan. Se muuttuu tavallaan ulottuvuudesta toiseen. Sen vaikutus, se tapa millä se sallii tietoisuuden kokea, on erilainen, mutta peruselementti on edelleen olemassa. Voitaisiin siis sanoa tavallaan, että jokin aika-avaruusmuoto on kaikissa ulottuvuuksissa, mutta ei välttämättä samalla tavalla kuin täällä.
 
Jonkinlainen gravitaatio tai imu tai vetovoima on kaikissa ulottuvuuksissa, mutta ei sillä aromilla, mikä teillä on täällä.
 
Mutta palataanpa pääpointtiini. Tämän päivän tilaisuuden ydin on, että aika ja avaruus, bon, liikkuu teidän lävitsenne. Se palvelee teitä. Te ette palvele aika-avaruutta. Se palvelee teitä.
 
Kysymys? Viitsisitkö? Otetaan mikrofoni, jotta kaikki universumissa voivat kuulla sinut. Siis nopea kysymys ja harkitsen kysymyksiä tiettyyn pisteeseen saakka, koska on paljon kysymyksiä?
 
MARY SUE: Siis energia ei ole mitään muuta kuin havainto?
 
ADAMUS: Energia on havainto, mutta hyvin, hyvin todellinen. Energia on bon-muoto, joka palvelee teitä. Voitaisiin sanoa – ja taaskin tästä tulee vähän konstikasta – että bonia voidaan kutsua yhtenäiseksi energiakentäksi, mutta siitä on väärinymmärryksiä.
 
On energiapotentiaalikenttä, -varasto, joka on aivan tässä ja kaikkialla ja joka on ehdottoman neutraali tila. Siinä ei ole positiivista tai negatiivista varausta. Se odottaa tietoisuutta aktivoimaan sen. Se odottaa muuttumista sitten aktivoiduksi energiaksi, positiiviseksi tai negatiiviseksi energiaksi. Se odottaa muuttumista plasmaksi. Se odottaa aktivointia lopulta atomeiksi ja molekyyleiksi ja kaikeksi muuksi todellisuudessanne, jonka gravitaatio mahdollistaa. Taas kerran, gravitaatio on aika ja avaruus.
 
altHavainnollistetaanpa vielä yksi asia puhuessamme. Aika-avaruuselementti on tavallaan kuin suppilo/putki tai venturi – teille jotka tiedätte mikä se on, venturi joka liittyy nestedynamiikkaan. Periaatteessa, nestettä virtaa astian läpi ja astia on kapea yhdeltä kohtaa ja sitten se taas avautuu. On tietty määrä painetta. Tässä on aika ja avaruus. Tätä kutsutaan venturiksi (hän piirtää). Se liittyy nesteisiin, mutta sitä voitaisiin käyttää muihinkin asioihin. Kun se virtaa tänne ja sitten putki kapenee, mitä tapahtuu? (Joku sanoo "se nopeutuu") Se nopeutuu. Ehdottomasti. Täällä on joitain fiksuja ihmisiä. Mitä muuta sille tapahtuu? (Joku sanoo "se menee nopeammin") Se menee nopeammin. No, nopeutuu, menee nopeammin – se on sama asia (naurua). Lähellä. Se kulkee nopeammin. On korkeampi paine ja suurempi energisoituminen, suurempi energiapotentiaali – voitaisiin sanoa – ja sen aiheuttaa paine ja vauhti. Siis syvemmällä tuossa samassa nesteessä on enemmän energiaa, kun se kulkee venturin läpi, ei pelkästään vauhdin ja paineen vuoksi, vaan se aktivoituu nyt. Se aktivoituu.
 
Aika-avaruus toimi samalla tavalla. Tavallaan se on kuin suppilo ja täällä se liikkuu eri tahtia ja sillä on eri energiahoukutinpotentiaali tuolla.
 
Mikä tämä (kapea kohta) olisi? Tämä on nyt-hetki. Tämä on menneisyys ja tämä on tulevaisuus. Tässä on siis menneisyys, nyt ja tulevaisuus. Ja tämä on yksi periaate aika-avaruuden liikkuessa lävitsenne.
 
Jos olette läsnä, jos olette tietoinen – ei ajasta, vaan itsestänne, tietoinen tietoisuudestanne, "olen olemassa" – aika-avaruuden virtaustahti on erilainen. Ei kuitenkaan välttämättä nopeampi. Itse asiassa alatte ymmärtää, että se vaikuttaa kulkevan hitaampaa. Se ei todellisuudessa kulje. Kaikki muu kulkee hitaammin, mutta havainto on, että asiat hidastuvat.
 
Silloin kun olette nyt-hetkessä, aika-avaruuden virtaus on harmonisempaa, se on yhdenmukaisempaa, se palvelee teitä enemmän, kuin ollessanne menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tämä on fysiikan syy nyt-hetkessä olemiseen. Se ei ole vain jotain kivan epätodellista, vaan sillä on dramaattinen vaikutus teihin. Teihin.
 
altPalataanpa hetkeksi tuohon periaatteeseen. Missä palloni on? Aivan. Pallo ei itse asiassa liikkunut. Kummallista, mutta se ei liikkunut. Aika-avaruus liikkui ja kun heitän tätä palloa, kun heitän sen ilmaan, aika-avaruus liikkuu ja luo gravitaation, imun joka pitää kiinni fyysisestä aineesta, tunneaineesta, uskomusaineesta ja luo todellisuuden. Se on kaunista – kykynne tietoisuutena saada tämä tapahtumaan. Kun tietoisuudella ei ole käsiä, jalkoja, aivoja tai silmiä, teille tämän saaminen tapahtumaan tietoisuutenne tuloksena on todella hämmästyttävää! Todella hämmästyttävää!
 
Ja silloin kun opitte myös astumaan massatietoisuusaika-avaruudesta omaan aika-avaruuteenne, kun opitte, että te ette ole enää riippuvainen aika-avaruusjumalasta, että olette itsenäinen olento, jolla on oma bon, oma plasma, oma kaikki, niin olette vapaa. Mielenkiintoista, mielenkiintoista, mielenkiintoista.
 
Haluaisin nyt tässä kohtaa lakata puhumasta siitä ja alkaa kokea sen. Lisään tähän huomautuksen sanomalla, että joistakin teistä on tuntunut todella kummalliselta pari päivää ja on ollut kummallisia unia ja uskon, että ennen tapaamista täällä jotkut henkilökunnasta puhuivat aikavääristymistä. Uskon, että täällä keskusteltiin: "Eikö aika ole ollut kummallista päivän tai pari?" Ehdottomasti, ehdottomasti.
 
Huomaatte, että aika ja avaruus/paikka alkaa höllentyä. Siitä alkaa tulla joustavampaa, mutta se ei ole ensin aina mukava tunne, kun keho on ollut säädetty pysymään vanhassa aika- ja avaruususkomuksessa, sen vanhassa liikkeessä. Kun lähdette pois siitä, se tuntuu kummalliselta, hämmentävältä – kummalliset aivot ja erityisesti kummallisia unia.
 
Uni
 
Jos Cauldrea ei haittaa, kerron unen, jonka hän näki yhtenä yönä. Häntä ei haittaa. Heh, en edes löydä häntä nyt. Miten häntä voisi haitata? (Naurua) Hän nukkuu.
 
Tuossa unessa siis – kerron vain osan siitä – häntä ja jotain ryhmää, luultavasti teitä, ajettiin takaa tietysti ja he löysivät turvapaikan kuin suurelta tontilta, jonne varastoitiin kaupan roskaa, rautaa, henkilö- ja kuorma-autoja - suuri teollisuustavaroiden varasto. Ja he löysivät turvapaikan sieltä ja katselivat, kun juna, nopeasti liikkuva juna tuli raiteita pitkin heitä kohti, ja sitten juna vain pysähtyi. Se ei hidastanut. Se vain pysähtyi ilman tyypillistä vauhdin hidastumista. Juna vain pysähtyi siihen paikkaan.
 
Tämä on hyvä esimerkki. Ensinnäkin taka-ajo. Takaa-ajossa oli kyse siitä, että muut ajattelevat teidän olevan hulluja ja ajavat teitä takaa sanoen tavallaan: "Mikä näitä ihmisiä vaivaa?" Murtaudutte joidenkin vanhojen toimintamallien läpi ja on niitä, jotka eivät pidä siitä. He sanovat: "Keksit tämän. Tämä on typerää. Tämä on hullua. Todista se tieteellisesti." Ja tässä kohtaa palaan toteamukseeni, että eräs nimekäs fyysikko sanoi, ettei tietoisuudella ole sijaa tieteessä, vaan se kuuluu yksisarvisten, keijujen ja kaiken muun maailmaan. Ja se on totta jossain määrin.
 
Murtaudutte siis tietoisuuden läpi ja on monia, jotka eivät pidä siitä, ja he sanovat: "Keksit tämän. Todista se." Teidän ei tarvitse todistaa sitä. Teidän ei tarvitse todistaa sitä, koska ette yritä muuttaa heitä, käytätte sitä itseenne. Teidän ei tarvitse todistaa hemmetti mitään.
 
altJuna siis pysähtyy ilman vauhdin hidastumista ja sellaiseksi tulee. Ja se edustaa myös asioiden vauhtia elämässänne, junia elämässänne, asioita jotka seuraavat lineaarista polkua ja joilla on valtava painolasti takanaan – tunteellinen, historiallinen tai muu. Ne liikkuvat raiteita pitkin, mutta – naps! – se loppuu sen ymmärryksen myötä, että aika-avaruus liikkuu lävitsenne. Se pysäyttää sen.
 
Yhtäkkiä juna on pysähtynyt, mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Joukko sotilaita nousee junasta ja alkaa ajaa takaa Cauldrea ja teitä muita, jotka olette hänen mukanaan. Voi ei! Sotilaita ajamassa takaa. He yrittävät jatkuvasti horjuttaa teitä, sanovat, että olette hulluja, teidän pitäisi mennä lääkäriin ja yrittää olla normaali. Se ei toimi.
 
Tässä teitä siis ajetaan takaa, mikä edustaa tietysti tosia, jotka eivät ole samaa mieltä kanssanne, eikä sillä ole merkitystä. Kun he pääsevät lähemmäs ja lähemmäs, Cauldre huutaa yhtäkkiä kaikille: "Ei ole aikaa. Tehkää itsestänne näkymätön." Ja jotkut kuuntelivat ja välittömästi, vaikka he olivat vielä paikalla fyysisesti, vaikka he olivat vielä läsnä tuossa hetkessä – he eivät menneet minnekään muualle, he eivät transformoineet kehoaan valosäteeksi ja menneet toiseen galaksiin – he vain astuivat pois aikajatkumolta, massatietoisuuden aikajatkumolta. Se on siinä! Yhtä yksinkertaista kuin sanoa: "Minä valitsen." Ponnistelua ei tarvita, ei kamppailua. "Olen pois massatietoisuuden aikajatkumolta", ja he menivät omalleen.
 
Tämä on sen kauneus. Voitte tehdä jommankumman. Voitte olla kummallakin samanaikaisesti, jommallakummalla – sillä ei ole merkitystä. Sitten kun ymmärrätte aika-avaruuden, bonin joustavuuden, teidän ei tarvitse olla edes huolissanne siitä.
 
Jotkut muut eivät tietenkään kuunnelleet. He olivat täynnä pelkoa ja paniikkia, kun sotilaat ajoivat takaa, ja heidät saatiin kiinni.
 
Seuraavaksi Cauldre on vanhassa autossa – en tiedä, miksi vanhassa autossa – ja kulkee maantietä pitkin yrittäen löytää ne, jotka otettiin vangeiksi. Hän pääsi sinne, missä luuli kaikkien olevan, ja tietysti he olivat siellä, mutta heillä oli pirskeet (naurua), suuri juhla ja he joivat hyvä viiniä – ei laatikosta, vaan pullosta. Joivat hyvää viiniä. Pointti on, että on juhla eikä kukaan ole oikeasti vankina. Perimmäinen juhla on teidän kaikkien sanoessa: "Teimme sen." Ette olleet koskaan vankina, teitä ei koskaan tuomittu mistään. On vain suuret juhlat lopussa. Kaikki on tapa sanoa, että käytte läpi joitain kuoppaisia kohtia, jos edes päätätte tarkastella tätä omassa elämässänne. Käytte läpi joitain kuoppaisia kohtia, mutta perimmiltään on vapaus. On vapaus.
 
Aika ja paikka liikkuu jokaisen kappaleen läpi. Jokaisen kappaleen. Koiranne, missä tahansa se on. Liikkuu näiden seinien läpi. Ei vain teidän lävitsenne, vaan kaiken läpi. Aika-avaruuden, bonin virta palvelee teitä nyt, jos valitsette sen.
 
Kyllä, on edelleen massatietoisuuden aika-avaruus. Voitte olla siinä, voitte olla pois siitä. Voitte olla kumpaakin kerralla. Se on vapautta.
 
Siis … (hän heittää taas palloa). Se ei liikkunut, aika-avaruus liikkui. Kummallista.
 
Aika-avaruuskokemus
 
Nyt haluaisin teidän todella tuntevan sen. Himmennetään siis valoja. Soitetaan vähän kivaa aika-avaruusmusiikkia.
 
Muuten, käytän tässä terminologiaa, joka on tavallista useimmille kuuntelijoille. (Musiikki alkaa) Se ei välttämättä ole ns. täsmällistä fysiikan tai tieteen termein, ja teen sen tarkoituksella selkeämmän yleisen ymmärryksen vuoksi. Älkää repikö erilleen sanoja, vaan tarkastelkaa koko käsitystä, todellisuutta. Tarkastelkaa koko asiaa.
 
Katsokaa, mihin olemme matkalla, kun sanon meidän olevan "Kulje eteenpäin" –sarjassa. Menemme myös tuolle puolen, noiden vanhojen aika- ja avaruusrajoitusten tuolle puolen.
 
Himmennetään valoja. (Edith haluaa esittää kysymyksen) Pidättele kysymyksesi ja itsesi.
 
"Olen olemassa", Edith. "Olen olemassa". Sano se itsellesi. Shh, shh, shh.
 
Muuten, se aiheuttaa ärsytystä. "Voi! Minulla on näitä kysymyksiä." Ei, sinulla ei ole. Tiedät jo vastauksen, Edith. Jokainen teistä tietää jo vastauksen.
 
Muuten, kun teillä on kysymys elämästänne, mistä tahansa, hyvä asia on sallia itsenne vastaanottaa vastaus. Se on jo olemassa. Tämä on se kauneus. Se on jo olemassa.
 
Mutta jos pikkuihminen jatkuvasti inttää: "Minun tarvitsee tietää, minun tarvitsee tietää", menette jatkuvasti itsenne ulkopuolelle. Tiedätte jo. Tiedätte.
 
Vedetään syvään henkeä.
 
Pyydän teitä olemaan hyvin paikoillanne. Voitte liikahtaa ja raapia vähän, mutta olkaa yleisesti ottaen paikoillasi.
 
Ja haluaisin sinun tuntevan, aistivan – todella aistivan nyt – tämän aika-avaruuden liikkuvan lävitsesi. Olet muuttumaton. Tietoisuutesi on muuttumaton. Se on aina siinä. Se on aina, aina, aina, aina nyt-hetkessä. Tietoisuus ei voi olla pois nyt-hetkestä.
 
Itsekäs minä-ihminen voi olla pois. Se voi mennä menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Mutta nyt-hetki on tietoisuus. Tietoisuus on nyt-hetki.
 
Olet muuttumaton.
 
Olet tuo valo, tuo projektorivalo, josta puhuin.
 
Ja salli itsesi tuntea meneminen mielen tuolle puolen ja ns. rationaalisten ajatusten tuolle puolen ja salli itsesi tuntea, että aika-avaruus liikkuu lävitsesi … liikkuu lävitsesi.
 
No niin, aika-avaruus liikkuu myös tuon musiikin läpi. Musiikki ei itse asiassa liiku aika-avaruuden läpi.
 
Kuuntele hetki. Kuuntele.
 
(Tauko)
 
Perinteistä ajattelua on, että musiikki on tilassa. Siinä on aikatekijä, lyönti, rytmi ja myös tietty määrä minuutteja. Perinteinen ajattelu sanoisi, että musiikki on aika-avaruudessa, mutta muuta perspektiiviäsi hetkeksi.
 
Aika-avaruus liikkuu itse asiassa musiikin läpi.
 
Mitä musiikki on? Se on tietoisuuden luomus. Tietoinen luoja laittaa yhteen sarjan – paremman sanan puutteessa – värähtelyjä, impulsseja. Eikä musiikki liiku aika-avaruuden läpi tällä hetkellä.
 
Kuuntele sitä tästä uudesta perspektiivistä.
 
(Pidempi tauko)
 
Kun tietoisuus on läsnä, musiikki aktivoituu. Muuten ei ole mitään. Mutta kun tietoisuus on läsnä nyt-hetkessä havaitakseen musiikin, se aktivoituu. Ja kuulet itse asiassa aika-avaruuden virran.
 
Tietoisuutesi on tietoinen. Korvasi kuulevat sen tietysti, mutta ennen kaikkea sallit itsesi avautua, sallit.
 
Joku sanoisi: "No, tämä on digitaalitallenne." Ei. Se on aika-avaruuden liikkumista luomiskuvioiden läpi, mikä saa aikaa resonanssin, joka havaitaan musiikkina.
 
Vedä syvään henkeä ja kuuntele. Se on melkein kuin virtaava aika-avaruusjoki.  
 
(Tauko)
 
altOlet tietoisuusolento ja tuo tietoisuus aktivoi energian.
 
Luot, koska olet tietoisuus, ja luomukset aktivoivat energioita. Ja energiat kutsuvat tätä aika-avaruustekijää tai sitä, mitä kutsun mieluummin boniksi, ja joki alkaa virrata. Joki liikkuu. Tämä joki, kaunis elämänjoki virtaa nyt lävitsesi.
 
Sydämesi ei liiku. Voi, on se havainto, että se liikkuu, mutta todellisuus on, että aika-avaruus liikkuu. Sinä olet muuttumaton.
 
Kun heitin pallon ilmaan, todellisuudessa aika-avaruus vääntyi, muuttui, liikkui. Pallo loi tavallaan omassa aika-avaruudessaan oman gravitaationsa, jonka ihmissilmät havaitsivat, ja ne luulivat pallon liikkuvan. Mutta katso sitä nyt, tunne ja aisti, mitä oikeasti tapahtui – aika-avaruuden liikkuminen.
 
(Tauko)
 
Autosi ei oikeasti liiku, kun ajat sitä – aika-avaruus liikkuu. Oma aika-avaruutesi, joka liittyy hyvin monisyisesti myös massatietoisuuden aika-avaruuteen, mutta auto ei liiku. Sinä et itse asiassa liiku. Kudelma, tämä hologrammi liikkuu ja se palvelee sinua.
 
(Tauko)
 
Tuntekaa se nyt. Tuntekaa tämän elämän hologrammin, bonin, aika-avaruuden liikkuvan lävitsenne, ajatustenne ja kehonne läpi. Se palvelee teitä, ystäväni.
 
(Tauko)
 
Silloin kun olette hiljaa paikallanne tällä tavalla, kun ei ole fyysistä liikettä ja on vähän normaalia vähemmän ajattelua, kun olette hiljaa tällä tavalla, tuolla liikkeellä on eri tahti tai dynamiikka lävitsenne. Voitaisiin sanoa, että on parempi virtaus. Ei välttämättä nopeampi tai hitaampi, vaan siinä on erilainen resonanssi, erilainen dynamiikka.
 
Aika-avaruus liikkuu hyvin eri tavalla, kun olet myöhässä töistä, olet paniikissa ja ajattelet myöhästymistä palaverista, olet huolissasi, mitä pomo sanoo, huolissasi, miltä näyttää mennä myöhässä tuohon palaveriin, erityisesti tietäen, ettet ole oikeastaan valmistautunut. Ja sitten alat ajatella kaikkia muita kertoja, jolloin myöhästyit. Näetkö, että nyt olet menneisyydessä ja olet tulevaisuudessa. Aika-avaruus reagoi eri tavalla tässä.
 
Kun olet tuossa kaoottisessa tilassa, se toimii hyvin, hyvin erilailla. Se palvelee sinua silti. Se ei yritä toimia sinua vastaan. Se vain käyttäytyy eri tavalla, reagoi eri tavalla tietoisuuteesi.
 
Ja mestari ymmärtää, että hän voi komentaa bonia, aika-avaruutta, tätä hologrammia. Hän voi komentaa tätä hologrammia palvelemaan itseään.
 
Yhtäkkiä aika alkaa laajentua.
 
Yhtäkkiä aika alkaa muuttua.
 
Yhtäkkiä mestari on nyt-hetkessä.
 
Yhtäkkiä vanhat asiat eivät ole enää tärkeitä.
 
Yhtäkkiä pikkuminun ihmisongelmat eivät ole enää tärkeitä. Draamat eivät ole enää tärkeitä. Kamppailu elämän kanssa, elämän vuoksi, ei ole kovin tärkeää enää.
 
Yhtäkkiä mestari hetkessä oivaltaa, että aika-avaruus reagoi häneen, hologrammi reagoi hänen tietoisuuteensa – ei hänen ajatuksiinsa, vaan hänen tietoisuuteensa. Yhtäkkiä paniikki ja ahdistus vähenee ja vähenee. Resonanssi, vapaus joka hänellä on itsessään ja kyky antaa tämän hologrammin palvella häntä muuttuu – ei toisinpäin – yhtäkkiä kaikki muuttuu.
 
Yhtäkkiä hän pääsee pois vanhasta ajasta ja vanhasta tilasta/avaruudesta. Yhtäkkiä hän on omassaan. Hän voi olla yhdessä toisten kanssa. Hän voi olla massatietoisuuden kanssa. Mutta yhtäkkiä hän toimii – te toimitte – omassa aika-avaruudessanne valitsemalla, sallimalla.
 
Yhtäkkiä kaikki asiat joista ennen olitte huolissanne, eivät ole enää merkityksellisiä.
 
Yhtäkkiä ette ole enää vankina häkissä.
 
Yhtäkkiä menneisyys ja tulevaisuus eivät ole enää tärkeitä tai niitä ei edes ole.
 
Yhtäkkiä kysymykset loppuvat.
 
Yhtäkkiä asiat joista olitte ennen huolissanne, ovat hyvin vähäpätöisiä.
 
Tässä tilassa – tuntien "minä olen" –olemuksen ja sallien tämän hologrammin, bonin, palvella teitä – oivallatte yhtäkkiä "minä olen luoja".
 
Yhtäkkiä kaikki pikkuminun ihmisongelmat ovat mitättömiä ja ihmettelette, miksi olette kamppailleet. Ihmettelette, miksi kaikki ne taistelut. Ihmettelette, mikseivät asiat hyvin usein menneet mielenne mukaan.
 
Sitten oivallatte, että yrititte olla kappale, joka liikkuu ajan ja avaruuden läpi. Olitte aika-avaruusjumalan alamainen, mutta ette enää. Nyt se toimii hyväksenne.
 
Tässä oivalluksessa arvoitte itse asiassa kaikki asiat, joita luulitte tärkeiksi tai ei-tärkeiksi. Oivallatte, että kaikki on mahdollista.
 
Olette nyt-hetkessä. Olette takaisin tietoisuudessa.
 
Se on yksinkertaista. Se ei ole monimutkaista. Se ei ole lineaarista. Se on "minä olen".
 
Vedä syvään henkeä ja tunne, kun aika-avaruus liikkuu lävitsesi.
 
Se virtaa lävitsesi.
 
On yksi suuri, suuri ero. Kun oivallat, että bon liikkuu lävitsesi, tämä hologrammi liikkuu lävitsesi, kun oivallat sen, gravitaatio muuttuu.
 
Se on tavallaan asian ydin: gravitaatio muuttuu.
 
Vanhassa tilanteessa jossa olit kappale, joka liikkui ajan ja avaruuden läpi, gravitaatio oli hyvin kuoppaista. Gravitaatio oli syvää ja sakeaa, siitä oli vaikea päästä pois. Se piti sinusta kiinni. Mutta gravitaatiomuuttuja muuttuu, kun yksilö oivaltaa, että hän on muuttumaton ja aika-avaruus liikkuu hänen lävitseen.
 
Gravitaatiotekijä joka rajoitti sinua ennen ajatuksissasi, kehossasi, unissasi ja pyrkimyksissäsi – kaikessa – gravitaatio joka teki kehosta vanhan, gravitaatio joka piti sinut inkarnaatiokierrossa, muuttuu yhtäkkiä. G-voima on erilainen.
 
Silloin kun yksilö sallii tai oivaltaa, että aika-avaruus on palvelemassa häntä, gravitaation, vetovoiman vaikutus, asioiden pysyminen todellisuudessa, muuttuu yhtäkkiä.
 
Ja tähän palaamme seuraavassa kokoontumisessamme.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja pyydän teitä nyt todella tuntemaan – tuntemaan seuraavan kuukauden aikana – miten aika-avaruus palvelee teitä. Tuntekaa, miten se virtaa läpi. Pysähtykää aina silloin tällöin, istukaa alas – emme puhu tässä meditoinnista, puhumme virtauksen tuntemisesta, aistimisesta.
 
Saatatte tuntea sen kirjaimellisesti fyysisessä kehossanne, se voi olla vain erityyppinen aistimus, mutta tuntekaa, miten se virtaa. Tuntekaa ero siihen, miten olette yrittäneet raivata tienne aika-avaruusjatkumon läpi, taistelleet tienne läpi, kamppailleet ja väsyttäneet itsenne – ja nyt kaikki se muuttuu.
 
Se mitä tarkastelemme, vastaa eroa litteän Maan ja pyöreän Maan välillä, eroa vanhan aika-avaruustietoisuuden ja jonkin välillä, joka on itse asiassa paljon todellisempi.
 
Voitte väitellä fysiikasta vaikka koko päivän. Voitte käyttää nykyisiä kaavoja ja todistaa järjestelmillä, ettei se ole totta. Tai voitte sallia itsenne tuntea sen itseänne varten, elääksenne sen itse. Se on perimmäinen todiste.
 
Kyse ei ole filosofiasta. Kyse ei ole uskonnosta. Kyse ei ole new agesta. Näin asiat ovat.
 
Katselkaa omassa elämässänne seuraavien 30 päivän aikaa tuota virtausta, mutta myös eroa G-voimassa, gravitaatiovaikutuksessa – ja taaskin sanoessani "gravitaatio", se on kyky jähmettää, pitää todellisuus kasassa. Katselkaa, miten se muuttuu elämässänne.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Olemme juuri kulkeneet eteenpäin, kulkeneet tuolle puolen.
 
Kaikki täällä, kaikki jotka kuuntelevat, keskustelkaa siitä sosiaalisessa mediassanne. Keskustelkaa siitä sisällänne. Mutta mikä tärkeintä – kaikkien keskustelujen yläpuolella, kaikkien niiden väittelyjen yläpuolella "Onko Adamus tulossa hulluksi? Olenko minä tulossa hulluksi?" – tärkeintä on sallia itsenne tuntea se tai kokea se omassa elämässänne.
 
altJos mitään ei tapahdu, jos kaikki oli vain kiva iltapäivä studiolla, niin sitten olkoon. Palatkaa litteään Maahan (vähän naurua). Tai tuntekaa se omassa elämässänne. Sillä ei ole merkitystä.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä. Meillä on paljon kulkemista ja tämä on vasta alkua.
 
Tämän myötä otetaan vielä yksi "aargh" arrgonauttien kanssa.
 
ADAMUS JA YLEISÖ: Aarghhhh!
 
ADAMUS: Älkääkä koskaan unohtako, että kaikki on hyvin koko luomakunnassanne.
 
Aargh! Rakkaat shaumbrani, se on aargh. Aargh! (Yleisö on samaa mieltä ja taputtaa)
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.  

< PrevNext >