ON UPEA ILTA KUUTANSSILLE
 
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Sain taianomaisen kokemuksen yhtenä iltana lentäessäni Frankfurtiin. Se tuli tyhjästä – en olisi voinut suunnitella sitä, jos olisin halunnut.
 
Linda ja minä olimme matkalla Romanian Sibiusta Frankfurtiin. Matkan ensimmäinen osa vei meidät Wieniin ja sitten Frankfurtiin. Se oli yksi noista "vihaan lentämistä" –päivistä. Lentokenttä oli täynnä väkeä ja ihmiset tönivät ja olivat tavallista töykeämpiä. Linda oli saanut pahan flunssan aiemmin matkalla ja nyt hänellä oli keuhkoputkentulehdus. Hänestä tuntui kaiken tavoin kurjalta. Olin kamalan pahoillani hänen puolestaan ja oli minun tehtäväni saada meidät lentokenttien läpi lennoille. Koneen säilytyslokerot olivat täynnä. Lindalla ja minulla oli paikat eri riveillä, vaikka meillä oli varaus vierekkäisistä paikoista. Mies vieressäni piti ärsyttävää ääntä ja nyppi jatkuvasti korviaan. Kyllä, toisinaan vihaan oikeasti lentämistä.
 
Lentokoneen moottorit vähenisivät kierroksia, kun aloimme laskeutua Frankfurtiin. Katsoin ulos ikkunasta ja näin epätavallisen valon horisontissa. "Kummallista", ajattelin. "Mikä voisi saada aikaan tuollaisen valon?" Sen hehku oli ylimaallinen – kirkkaanvalkoinen keskeltä ja reunat loistivat oranssinpunaisena. Se tuli itäiseltä taivaalta, joten tiesin, ettei se ollut aurinko. Yhtäkkiä täysikuu alkoi tulla esiin horisontista kuin taivaallisen junan ajovalo.
 
Kuu nousi nopeasti – ei hitaasti, kuten näkee tarkkaillessaan maasta, vaan nopeasti ja sulavasti kuin valtava valopallo, joka heitetään iltataivaalle. Yhtäkkiä muistin, että oli täysikuuilta. Ei ainoastaan täysikuu, vaan myös verikuu jolloin se vaikuttaa suuremmalta kuin koskaan vuoden aikana, koska se on lähimpänä Maata. Ilmaperspektiivissäni kuu hallitsi nopeasti taivasta koollaan ja säteilyllään. Taivaalla ei ollut mitään muuta – ei pilviä, vain valtava säteilevä valopallo.
 
Linda ja minä olimme viimeisessä osassa kolmiviikkoisesta matkastamme Ranskasta Romaniaan. Työpajat olivat olleet kaikin tavoin tyydyttäviä, mutta olimme väsyneitä ja valmiita palaamaan takaisin kotiin, jos ei muuten, niin Lindan terveyden palaamiseksi. Kynnys-tilaisuus Saintes-Maries-de-la-Mer'ssä Ranskassa matkan alussa oli malliesimerkki viimeaikaisista Crimson Circlen työpajoista: intensiivinen, täynnä yllätyksiä, mystinen, aito, tietoisuutta muuttava ja hyvin henkilökohtainen. Silloin kun tullaan Kynnykselle, astutaan omalle makyo-vapaalle alueelle. Kynnyksellä ei ole tilaa muulle kuin Itselle.
 
Merlinin taika –tilaisuus Sibiussa Romaniassa oli … taianomainen. Siellä oli 170 shaumbraa 27 maasta. Adamus puhui elämästään Merlininä, Avalonin Kammetina. Hän opasti meidät useiden kokemusten läpi, mitä säesti upean synkronisesti Yohamin (Gerhard, Einat ja Amir) musiikki. En koskaan ymmärrä, miten heidän musiikkinsa sopii niin täydellisesti Adamuksen viestiin ja rytmiin, vaikkemme koskaan harjoittele mitään.
 
Kaikki tapahtuu hetkessä ja he tietävät harvoin, mitä seuraavaksi tulee. Mutta Adamuksen sanat ja Yohamin musiikki sulautuvat yhteen niin, kuin he olisivat työskennelleet yhdessä elämien ajan. (Itsestäänselvää!) Sanoilla on vaikea kuvata tunteita ja energiaa kokoontumistilassa noiden kahden päivän aikana, mutta olen päättänyt korvata aivan liikaa käyttämäni sanan "hämmästyttävää" "taianomaisella". Tämä tilaisuus oli todella taianomainen. Ei niinkään "taikaa" sanan vanhassa merkityksessä – kuten pupujen katoaminen ja lautasten roikkuminen ilmassa – vaan se oli merkityksellistä taikaa, kuten yhdistyminen syviin sisäisiin paikkoihin itsessä, mielikuvituksen antaminen lentää ja näkeminen sen yli, minkä ihmissilmät voivat nähdä.
 
Viimeisen osan lopussa Adamus oli sanomassa tyypilliset sanat, joiden myötä hän poistuu lavalta: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa." Mutta hän tunsi niin pakahduttavaa myötätuntoa ryhmää kohtaan, että hän kakisteli. No, minä kakistelin, koska tunsin sen, mitä hän tunsi. Hän/minä purskahti melkein kyyneliin. Hän sai hädin tuskin ulos: "Kaikki on hyvin …", kun hän pysähtyi hetkeksi ja sanoi suurimmalla sydämellä, jonka olen koskaan tuntenut: "Hitto, rakastan teitä kaikkia!" En tiedä, miten pääsin käytävää pitkin hotellihuoneeseeni, kun Adamuksen rakkaus- ja myötätuntoaalto toisensa jälkeen tuli läpi. Tunsin, miten paljon professori Adamus välittää shaumbroista. Luulen, että se yllätti hänetkin.
 
Nyt istuin katselemassa ulos lentokoneen ikkunasta ja laskeutuisin 10 minuutin kuluttua Frankfurtiin, jossa Linda ja minä viettäisimme yön ennen matkamme jatkamista kotiin. Ikkuna oli täynnä upeaa täysikuuta syvänsinistä iltataivasta vasten. Siinä oli katsottavaa. Olen nähnyt tuhansia täysikuita elämässäni, mutten koskaan mitään tällaista. Tunsin vetoa siihen hyvin mystisellä ja taianomaisella tavalla. Sitten se iski minuun. Olen kuin tämä täysikuu. Olen loistava ja kylven valossa, säteilen jumalaisessa kirkkaudessa loputtoman iltataivaan taustaa vasten. Tuolla hetkellä oivalsin, ettei millään muulla ole merkitystä. Ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ei ole enkeleitä tai jumalia. Tutkinnot, raha ja omaisuus eivät tee minua. Olen olemassa. SE on taikaa. Minä olen mitä olen. Taikaa on, että olen olemassa, vaikka miljardien tähtien valo häviää. Olen olemassa. Kuu lipui tyhjällä iltataivaalla ja sitä ympäröi vain sen oma hehku, mikä kutsui minua näkemään, ettei muuta tarvita kuin tietoisuuteni … sydämeni ja sieluni.
 
Olin eksynyt syvälle tähän mitä taianomaisimpaan oivallukseen, kun lentokone yhtäkkiä nytkähti ja tärisi. Helvetti pääsi irti, kun laskusiivekkeet nousivat ja moottorit "käänsivät suuntaa". Olimme laskeutuneet Frankfurtiin. "Tervetuloa elämääsi, ei ole muuta aikaa kuin nyt", ajattelin kuulevani, mutta sitten oivalsin, että lentoemäntä sanoi: "Tervetuloa Frankfurtiin, paikallinen aika on 19.15." Vedin syvään henkeä ja olin ajattelemassa: "Ahaa, takaisin todellisuuteen", kun oivalsin, että se minkä olin juuri kokenut, OLI todellisuus ja kaikki muu on vain muuttuva perspektiivi.
 
Linda ja minä saimme matkatavaramme ja lähdimme läheiseen hotelliin sukkulaliikenteellä. Katsoin taas taivaalle ja näin kuun – se oli edelleen täysi ja kirkas, muttei läheskään yhtä suuri nyt noustessaan korkeammalle taivaalla. Muistin, ettei tämä ollut ainoastaan verikuuilta, vaan myös täydellinen kuunpimennys. Haa! Taianomaista aikaa todella. Kun istuin sukkulajunassa tuijottaen kuuta ja hämmästellen elämää, tunsin 1500+ ylösnousseen mestarin läsnäolon, kun he hymyilivät minulle kuun kasvojen kautta. Tosiaankin, miten olisin voinut unohtaa kuukausittaisen kokoontumisen mestarien kanssa!
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.