SALLI JA KATSO
 
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Rakastan sallimista. Rakastan opettaa Kvanttisalliminen-työpajaa ja rakastan sallimista henkilökohtaisessa elämässäni. Minusta on tullut "sallimishaihattelija".
 
Sallimisen lähtökohta on yksinkertainen:
 
* Olen täysivaltainen tietoisuusolento, joka käy läpi ihmiskokemusta.
 
* Ihmiskokemukseni ovat täynnä äärimmäisiä rajoja ja haasteita sekä nerokkaita löytöjä ja oivalluksia.
 
* Sieluni tiivistää kaikki ihmiskokemukseni puhtaaksi viisaudeksi tuomitsematta tai katumatta.
 
* Valaistuminen on ihmisen ja jumaluuden sekä kaikkien aspektien ja sielun täydellistä integrointia. Mitään Itseni osaa ei jätetä taakse tai rakkaudetta.
 
* Integrointi on sielun luonnollinen prosessi. Ihmisaspekti ei ole vastuussa valaistumisesta – ihmisen täytyy vain salia sielun intohimo.
 
* Nyt voin vetää vain syvään henkeä ja pelkästään sallia. Valaistuminen on jo olemassa, nyt voin vain sallia sen oivaltamisen/toteutumisen. Sieluni pyytää minua olemaan vain tietoinen (tiedostamaan) pakottamatta tai vastustamatta.
 
* Sallin kaiken, mitä olen.
 
Aah, salliminen! Niin yksinkertaista. Niin eleganttia. Niin … hämmentävää. Se on hämmentävää, koska se on melkein liian helppoa. Minulla on kummallinen halu työstää valaistumistani, koska minun on tarvinnut työstää kaikkea muuta arvokasta elämässäni. Minulla on "sen arvoinen" –aspekti, joka on riippuvainen kovasta työstä saavutusten eteen.
 
Minusta tuntuu, että minun on tehtävä jotain – mitä tahansa – jatkaakseni eteenpäin. Monta vuotta sitten meditoin ja pidin siitä tiettyyn pisteeseen saakka. Parasta meditoinnissa oli, että se antoi minulle puoli tuntia päivässä itselleni. Pahinta siinä oli, että se antoi minulle puoli tuntia päivässä itselleni. Minulla oli hyviä meditointipäiviä, jolloin kaikki rauhoittui, ja huonoja meditointipäiviä jolloin mieleni ja aspektini pureskelivat minut palasiksi, vaikka olisin "ommannut" ja hengitellyt kuinka paljon. (Törmäsin äskettäin Jeff Fosterin kuvaukseen meditoinnista: "Mitä meditointi on? Olemista hereillä ja elossa kallisarvoisessa hetkessä." Tai kuten Tobias kertoi minulle vuosia sitten: "Meditointi ei ole mitään, mitä tehdään, paremminkin se on jokaisessa hengenvedossa, jokaisessa askeleessa ja jokaisessa ajatuksessa joka päivä.")
 
Salliminen ei ole meditointia. Siinä ei ole kyse mielen hiljentämisestä tai yrityksestä löytää pieni, hiljainen ääni sisältä. Se on vain itseni sallimista olla minä.
 
Salliminen ei liity kehenkään muuhun. Joillakin shaumbroilla on se virheellinen näkemys, että siinä on kyse sietämisestä tai toisten ihmisten agendojen ja energiaruokkimisen (eli roskan) "sallimisesta". Huomaan, että oman sallimiseni myötä siedän vähemmän toisten ihmisten aggressioita ja manipulointia. Kun sallin itseni olla kaikkea, mitä olen, en enää salli toisten ihmisten leikkiä energiapelejä kanssani.
 
Sallimisessa on kyse vain minusta. Siinä ei ole kyse enkelien tai henkioppaiden tai enkelineuvostojen tai edes Hengen sallimisesta. En pyydä universumia tekemään mitään puolestani. Sallin pelkästään MINUT.
 
Kauneudestaan ja yksinkertaisuudestaan huolimatta, huomaan sallimisen tuovan esiin yhden huomattavan ja joskus kauhistuttavan asian: luottamus. Ollakseni puhtaan ja ujostelemattoman sallimisen tilassa, minun täytyy päästää irti kaikista sisäisistä kontrolleistani, kompromisseistani ja puolustuksistani. Minun täytyy sallia avoimesti ja vapaasti – muuten huijaan vain itseäni. Se nostaa sellaisia kysymyksiä kuin: "Mitä tapahtuu, jos päästän irti tullakseni vain pimeyden hotkaisemaksi?" Se tuo esiin kysymyksen: "Pidänkö oikeasti riittävästi itsestäni salliakseni enemmän minua?"
 
On myös odotusongelma. Sallimisella ei ole odotuksia, mutta ihmisellä varmasti on. Puhtaassa sallimisessa minun täytyy päästää irti kaikista odotuksistani. Se voi olla haaste, koska minulla on luontainen odotus jonkinlaisesta valaistumisesta, jos sallin. Mutta tietysti tuo odotus on melko ihmispohjainen ja todellinen salliminen menee paljon syvemmälle, mitä ihminen voi koskaan edes kuvitella.
 
Sallimisesta on tullut läheinen ja rakas minulle. Silloin kun löydän itseni mielen tai psyyken suosta, vedän vain syvään henkeä ja sallin sen sijaan, että taistelen ajatusteni kanssa. Silloin kun tunnen eksyneeni tai hämmennyn, vedän syvään henkeä ja sallin. Silloin kun sallin tietoisesti, minusta tuntuu vapaalta ja kevyeltä. Silloinkin kun en tee sitä tietoisesti, voin tuntea sallimisen hienovaraisen pohjavirtauksen syvimmillä sisäisillä tasoilla. Lopultakin, lukemattomien elämien etsimisen jälkeen, pelkästään sallin.
 
Salliminen ei ole työkalu tai ohjelma. Se ei ole pelastuslääke. En käytä sallimista parkkipaikan löytämiseen. En käytä sallimista pankkitilini tekemiseen suuremmaksi. En käytä sallimista kehoni parantamiseen tai itseni tekemiseen fiksummaksi. En käytä sallimista planeetan pelastamiseen tai lemurialaisten vanhempieni takaisintuomiseen. Nämä olisivat puhtaan sallimisen manipulointia. Sallin vain itseni … sen täysivaltaisen tietoisuusolennon, mikä olen. Ei mitään enempää, ei mitään vähempää.
 
Filmasin äskettäin Kvanttisalliminen-työpajan Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa Coloradossa. Rakastan kvanttisallimiskokemuksen edesauttamista. Adamus oli huippukunnossa (koska minä sallin), Yohamin esittämä musiikki oli jumalaista ja osallistujat olivat täysin virittyneitä. Energia huoneessa oli kouriintuntuvaa – se oli täyttä, kultaisen lämmintä ja harmonista. Tuo työpaja oli yksi niistä erityistilaisuuksista, jolloin Adamuksen puumerkkilause "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa" oli enemmän kuin pelkkiä sanoja. Se oli todellisuutta.
 
Niinpä ennen kuin luet yhtään pidemmälle Shaumbra-lehden tätä numeroa, vedä syvään henkeä ja salli. Salli itsesi olla sinä.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.