Toivon siivillä -sarja
SHOUD 2
Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.11.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa Shaumbra-paviljongille tänne Konaan, Havaijille. Tervetuloa jokainen teistä kodeissanne, joissa olen myös kanssanne. Liitymme yhteen shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa, tuoden energiamme ja valomme yhteen tätä kerran kuukaudessa tapahtuvaa juhlaa varten, joka meillä on täällä.
Mielenkiintoista musiikkia avauksena (viitaten tähän videoon) (suom. huom. laulun sanat suomennettuna tekstin lopussa), ja minun täytyy myöntää, että ohjasin Caulren siihen. Tavallaan autoin valitsemaan sen. Normaalisti sen tyyppinen ei ole suosikkimusiikkiani – kovaäänistä ja, miten sitä sanotaan, rock and rollia tai jotain – mutta tunsin, että se oli hyvin oleellista siihen, mitä teemme täällä.
Nimittäin olette ehkä huomanneet, että on asioita, joita olemme tehneet vuosien saatossa, ja yhtäkkiä se pääsee massatietoisuuteen ja se poimitaan lauluun tai elokuvaan tai tarinaan tai uutisiin, koska laitamme sen sinne. Tässä laulussa erityisesti sanat ovat melkein kuin shaumbrojen kirjoittamat. Tämän laulun, viestin, intensiteetti on melkein, mitä on sydämissänne tällä hetkellä, intohimo sitä kohtaan. Siis kyllä, halusin soittaa erityisesti tämän, mutta siinä on myös tuo korppiteema. Korppi. Puhumme siitä koko ajan tässä shoudissa tänään, korpista.
Mutta juuri nyt haluaisin toivottaa jokaisen teistä tervetulleeksi. Selvisitte. Pääsitte näin pitkälle. Tässä sitä ollaan, ja hyvin paljon tapahtuu ympäri maailmaa tällä hetkellä – olette luultavasti tunteneet sen, mutta hyvin paljon tapahtuu.
Olemme tulossa kohtaan – kuten Cauldre ja Linda mainitsivat avaussessiossaan – jossa teillä on vaalit Yhdysvalloissa. Se on enemmän kuin vain vaalit. Se on oikeasti suunta, ennen kaikkea: ”Mihin planeetta on menossa?” Ei vain Yhdysvaltojen vaalien vuoksi, vaan mihin asiat ovat menossa? Ja kuten kaikki tietävät, nyt on hyvin polarisoitunutta ja ihmiset menevät uskomuksiinsa eivätkä kuuntele kaikkea – kuuntelevat vain sen, mitä haluavat kuulla. Ja samaan aikaan kun tämä voisi olla paljastumiskohta tavallaan, mahdollinen kaaoskohta tällä planeetalla, se kaikki on oikeasti osa planeetan kasvua.
Ja haluan teidän olevan hyvin, hyvin selkeitä siinä – jokaisen teistä riippumatta siitä, mitä tapahtuu seuraavina viikkoina. On hyvin eeppinen kohta tällä planeetalla. Seisokaa tuon matalan aidan takana, josta Cauldre ja Linda puhuivat. Älkää jääkö kiinni kaiken sen murheeseen ja kurjuuteen, mitä tapahtuu. Seisokaa tuon matalan aidan takana, ja enemmän kuin koskaan, säteilkää valoanne.
Kuolema
Pidimme hiljattain DreamWalker Death -työpajan (= unikävelijä, kuolema), viikko sitten. Teimme päivityksen DreamWalker Deathiin, ja nautin siitä todella. Siinä oli hyvin paljon energiaa. En tarkoita vain kuolema-aihetta, vaan koko kuolemakäsitystä tällä planeetalla. Mainitsin DreamWalker Deathissa, että Gaia kuolee tällä hetkellä. Gaia kuolee. Hän lähtee planeetalta. Hänen energiansa kuolevat. Olette ehkä huomanneet sen jokapäiväisissä toimissanne. Olette ehkä huomanneet sen uutisissa, mutta Gaia kuolee.
Sanoin, että ihmiskunta kuolee. Eikä ole vain se, että jokainen kuolee ennemmin tai myöhemmin, vaan ihmiskunta/ihmisyys sellaisena, kuin olette tunteneet sen, kuolee tällä hetkellä. Kirjaimellisesti kaikki kuolee, ja se oli iso osa päivitystämme DreamWalker Deathiin. Kaikki kuolee. Eikä se ole paha asia. Tiedän, että jotkut teistä ovat paniikissa ja ihmettelevät, miksi edes katselette tänään. Sen ei ole lainkaan tarkoitus olla kammottava ja synkkä viesti. Itse asiassa, sitten kun olette nousseet omien pelkojenne yläpuolelle ja vanhojen kuolemakäsitysten yläpuolelle, oivallatte kauneuden siinä.
Käymme läpi nyt paljastumista. Käymme läpi hyvin monia muutoksia. Kehonne kuolee. Ei vain siksi, että vanhenette joka päivä vähän, vaan koko se käsitys biologiassa olemisesta, koko se käsitys, mikä biologia on, kuolee. Korvattavaksi, uudistettavaksi, uudestisynnytettäväksi sillä, mitä tulee seuraavaksi uuden ihmislajin myötä.
Kaikki kuolee tällä hetkellä, ja on myös hyvin sopivaa, että puhumme tästä kaksi päivää Halloweenin jälkeen, ja päivä Kuolleiden päivän jälkeen. Tämä on tavallaan post-Halloween-tyyppinen viesti, joka meillä on tänään. Mutta kaikki kuolee, ja pyydän teitä tuntemaan siunauksen ja ilon siinä.
Kuolema oli yksi niistä asioista, jotka oli tavallaan kudottuna Adam Kadmon -malliin. Ei kirjaimellisesti, millaisena tunnette kuoleman nyt. Siinä ei sanottu, että elätte 80-, 90-vuotiaaksi ja sitten kuolette. Mutta ajatus paljastumisesta, uudistumisesta, menemisestä johonkin uuteen, sitten ilmestyen siitä esiin viisaampana, enemmän täynnä iloa, enemmän tietoa omasta ydinolemuksestanne – se oli kudottuna siihen. Oli aina se huoli, että voisitte valaa itsenne siihen niin, mihin menittekin ensimmäisessä inkarnaatiossanne, että te ette ehkä kykenisi pääsemään pois. Ja siksi koko tämä ajatus kuolemasta tuotiin esiin. Ja tällä hetkellä, enemmän kuin koskaan ennen, planeetta kuolee, ihmiskunta kuolee, Gaia kuolee, ja tämä kaikki on tarkoituksenmukaista. On sen aika.
Asiat olivat todella jumissa pitkän, pitkän aikaa tällä planeetalla. Siis, biologianne oli jumissa evoluutiomuodossaan – valamismuotonsa tai sen sijasta, mitä jotkut kutsuisivat interventioksi. Mutta se on oikeasti enemmän valamista (infuusio). Biologia vain jatkoi ja jatkoi. Atlantiksen aikojen jälkeen se ei ole muuttunut paljon. Ihmismieli ei ole muuttunut paljon. Siinä on enemmän neuroneja tällä hetkellä kuin koskaan ennen, mutta se on itse asiassa kirous, koska siinä on enemmän monimutkaisuutta.
Kaikki ympärillänne kuolee, te mukaan luettuna. Ja rakastin DreamWalker Deathissa sitä, että voimme puhua siitä. Voimme katsoa kuolemaa suoraan silmiin, nauraa, juhlia ja halata sitä, hyväksyä se. Se ei ole ollenkaan paha asia. Se on seuraava askel.
Kyllä, koko kuolemaprosessi, käyden läpi murheen ja surun, katumuksen, ollen alakuloinen, kenties myös liikuttunut, mutta siinä on kauneutta. Se on Ja. Se on todellinen Ja. Se on perimmäinen Ja, rakas Eesan Linda. Se on perimmäinen Ja, että teillä kuolema, mutta tuo Ja on paljastuksen aikaa, uudistumisen aikaa.
Olit tietysti tuolla DreamWalker Death -kurssilla. Miltä se sinusta tuntui?
LINDA: Se on hyvin kaunis, koska se avaa ehdottomasti kauniit mahdollisuudet pitkälle yli sen, mitä pidämme kuolemana.
ADAMUS: Joo.
LINDA: Pitkälle yli.
ADAMUS: Kuolema on todella suurin pelko, joka ihmisillä on. Heillä on kokonainen valikoima muita pelkoja – paljon pelkoja – mutta kuolema on perimmäinen pelko, tuntemattoman pelko. Se on tavallaan hyvin kaunis, melkein teatraalinen asetelma, ettei tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Siitä on paljon käsityksiä. Uskonnot ovat puhuneet siitä ja sanoneet asioita, ja ihmisillä on ollut kuoleman lähikokemuksia ja he sanovat: ”No, se on tavallaan tällaista.” Mutta on oikeasti erittäin vähän todellista informaatiota siitä, ja se on suuri siunaus, koska ette tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Ette tiedä sitä kauneutta, johon astutte. Ei vain ajatella, että jatkatte sellaisena, kuin olette nyt. Se on todella transformaatio, ja kaunis. Ja jos voimme auttaa säteilemällä valoamme kuolemaan tällä planeetalla, auttaa voittamaan tuntemattomaan menemisen pelon – ja monille se on edelleen hyvin, hyvin tuntematonta – menemään tuon ihmisten ensisijaisen peruspelon yli, kuvitelkaa, mitä se tekee massatietoisuudelle. Kuvitelkaa, mikä vaikutus sillä on.
Mutta pyydän teitä nyt tuntemaan sitä – pidättelemättä, ilman pelkoa – että kaikki kuolee tällä hetkellä. Puut. Linnut. Ihmiset joita näette kadulla. Tosiaankin Gaia. Ja tuntekaa sen huomattavaa kauneutta, mitä tapahtuu.
(Tauko)
On ihmisiä, jotka todella pelkäävät sitä, koska he pelkäävät lakkaavansa olemasta tai vielä pahempaa, heidät tuomitaan ja lähetetään paikkaan tai toiseen ikuisuudeksi, tai vielä pahempaa, se on kiirastuli. On helpompaa päästä pois helvetistä, kuin kiirastulesta.
Mutta tuntekaa sitä hetki. Sen kauneutta, mitä tapahtuu tällä upealla planeetalla.
(Tauko)
Ja siinä on elpyminen, uusi. Sanoin monta vuotta sitten, että kaikki menee uuteen nyt, kuten se myös kuolee pois. Kaikki tällä planeetalla – biologia, luonto, koulutus, se mitä ihmiset kutsuvat järjeksi – se kaikki kuolee hitaasti. Osa siitä on hyvin elegantissa rappeutumisen tilassa. Toiset lähtevät melko mädällä tavalla, toiset hyvin armollisella tavalla. Mutta kaikki kuolee pois.
Ja jos voitte todella tuntea sen kauneutta – se ei ole päättyminen, se ei ole eliminoiminen, se on transformaatio. Jos voitte tuntea sitä, ensinnäkin elämästänne tulee paljon helpompaa. Toiseksi näette kuoleman Ja-tilan, kauneuden joka siinä on. Ja sitten oivallatte, ettei siinä ole oikeasti mitään pelättävää. Ei lainkaan.
Siis kyllä, kaikki – kaikki tällä planeetalla – kuolee, hyvällä tavalla. Ja siksi valo jota te ja muut tuotte, on hyvin tärkeää nyt, koska se edesauttaa sitä. Se auttaa tuomaan lisää armoa kuolemisprosessiin, ja sitten sallii energioiden todella palvella, enemmän kuin koskaan ennen.
Tällä hetkellä voitaisiin sanoa – yliyksinkertaistaen – että energiat palvelevat teitä. Ne tekevät sen kaikille yksilöinä – ne palvelevat teitä. Ymmärtäen, että energiat ovat menneisyydessä palvelleet teitä kohti kuolemaa, koska se teillä on syntymähetkestä lähtien. Olette matkallanne kuolemaan. Siis, ne palvelevat sitä. Kyllä, ne antavat teille kokemuksia. Ne antavat teille tarinoita. Ne antavat teille iloa ja kaikkia muita asioita. Mutta pohjimmiltaan energiat joita ihmiset käyttävät, tapa jolla he käyttävät niitä, on heidän kuolemaansa kohti. Ja kuvitelkaa nyt, että jos tuo koko käsitys muuttuu – ja se on todella oikeasti paljastuminen; se on transformaatio, eikä siinä ole mitään pelättävää – kuvitelkaa sen vaikutus siihen, miten se palvelee teitä, teidän energiaanne.
Olen puhunut siitä paljon Keahakissa, erityisesti, puskenut sitä paljon keahakereille ja sanonut: ”Voitko sallia energiasi palvella sinua … mestarina?” Tavalla tai toisella energiat palvelet teitä. Ne ehdottomasti palvelevat. Saatte täsmälleen, mitä luotte. Siitä ei ole epäilystäkään. Kukaan muu ei tee sitä teille. Energianne reagoivat kirjaimellisesti, eivät vain ajatuksiinne – koska ne eivät itse asiassa ole kovin voimakkaita – vaan uskomuksiinne, sydämeenne, tunteisiinne, tietoisuuteenne, henkeenne. Energiat reagoivat aina kirjaimellisesti, aina. Ei tapahdu koskaan virhettä. Ne eivät koskaan palvele teitä melkein, tai yli. Ne palvelevat teitä aina. Mutta kysymykseni teille kaikille on: ”Voitko sallia energioidesi palvella sinua … mestarina?”
Nimittäin ilmeinen vastaus siihen on: ”Tietysti”, mutta miksi sitten ette salli? Tai miksi pidättelette vähän? Miksi olette yhtenä päivänä tuo mestari ja seuraavana ette? Koska ette ole vielä varma. Teillä on edelleen pelkoja. Pidättelette edelleen asioita, osittain kuolemaohjelmoinnin vuoksi, osittain koska tunnette, että siinä saattaisi tapahtua persoonallisuutenne, tarinanne kuolema. Ja niin sallitte energioiden palvella teitä, mutta ette välttämättä mestarina.
Siis, pyydän teitä vetämään nyt syvään henkeä – ja kaikille teille keahakereille tämä on erittäin tuttua – ja kysymään itseltänne, sallitteko energioiden palvella itseänne mestarina.
Tietysti se pyytää määritelmää, mikä on mestari. Mutta tiedätte sen jo sydämessänne. Tiedätte jo, mikä mestari on. Pohjimmiltaan mestarissa on kyse valinnasta ja viisaudesta. Mitä haluatte? Ja miten integroitte viisauden siihen, mitä haluatte? Ette ole enää tavallaan epäkypsä ihminen, jolloin halusitte vain rahaa tai seksiä tai jotain. Olette kypsyneet, ja mitä haluatte oikeasti? Mikä on oikeasti tärkeää teille?
Sitten energiat palvelevat sitä, palvelevat teitä mestarina. Ja useimmat teistä tunnistavat, ettei kyse ole rahasta, eikä kyse ole maineesta, tai ehdottomasti ei vallasta. Mikä palvelee sydäntänne ja mikä palvelee sieluanne? Mitä valitsette oikeasti? Ja sitten energiat seuraavat sitä. Mutta siihen saakka, useimmilla ihmisillä energia palvelee heitä kuolemaansa kohti. Siis heitä vedetään siihen ja houkutellaan, ja se on yksi ensisijaisista tekijöistä heidän päätöksissään ja järjestelyissään elämässä. Energia palvelee kuolemaa.
No niin, tarkoitus ei ole viipyä liikaa kuolemassa, mutta se on tavallaan yksi päivän aiheista – pyytää teitä tunnistamaan puhdas kauneus kuolemassa. Ja se auttaa teitä menemään pelon yli. Se auttaa teitä suuntaamaan energianne elämiseen. Nimittäin sitten kun ymmärrätte kuoleman, kun syleilette kuolemaa, kun hengitätte siihen, voitte todella elää, koska energiat palvelevat teitä eri tavalla.
Korppi
No niin, pyydän, että kuva korpista laitetaan ruuduillenne. Tämä on kuva korpista – tavallaan teemamme tänään. Ja muuten, soitimme tuon johdantolaulun, ja siinä on useita teemoja. Yksi on korppi ja paljastuminen. Paljastuminen.
Teitä varten jotka katselette tätä myöhemmin, eikä teillä on pääsyä siihen, pyydän, että linkki laitetaan puhtaaksikirjoitukseen tai jonnekin tänne ruudulle, päällekkäiskuvana – niinkö sitä kutsutaan? – kuvatekstinä, Cauldre sanoo, jotta voitte nähdä sen. Voitte siis palata tuohon lauluun katsomaan, mistä puhumme, jos ette kuunnelleet sitä livenä. (Viitaten videoon Good People)
Mutta tässä meillä on kuva korpista. Tuntekaa sitä hetki.
(Tauko)
Kuva korpista. Pyydän teitä vain todella tuntemaan sitä.
(Pidempi tauko)
Mitä tunteita se tuo esiin? Kun katsotte tuota korppia, tuoko se esiin pelkoa?
(Tauko)
Kenties surua?
(Tauko)
Hyvin monille korppi on kuoleman, pimeyden, lähestyvän viimeisen tuomion symboli.
(Tauko)
Kuva korpista voi tuoda esiin ahdistusta, pelkoa, huolta.
(Tauko)
Enimmäkseen ihmiset assosioivat tämän kuvan korpista melko negatiivisena asiana, ei kovin hyvänä. Ei kovin hyvänä. He eivät välttämättä pidä sen katsomisesta tai ajattelemisesta, vaikka se on kaunis lintu. Se on todella upea lintu, ja se saa meidät tarkastelemaan nyt Edgar Allen Poea, amerikkalaista runoilijaa, kirjoittajaa, kriitikkoa. Hän syntyi ja kasvoi Bostonin alueella 1800-luvun alussa. Upean Korppi-runon kirjoittaja. Kehotan teitä kaikkia lukemaan sen, jos teillä ei ole ollut tilaisuutta siihen. Korppi (The Raven), kirjoittanut Edgar Allen Poe.
Poella oli hyvin mielenkiintoinen elämä. Rakastin hänen teoksiaan, mutta miten mielenkiintoinen elämä hänellä olikaan. Hän menetti rakkaansa, vaimonsa, varhain, ja se vei hänet suureen epätoivoon. Hän oli hyvin, hyvin, hyvin lahjakas ihminen. Hänen kirjoituksensa olivat suurimmilta osin erinomaisia. Hänellä oli suuri sisäinen selkeys, ja hänellä oli hyvä yhteys muihin ulottuvuuksiin. Mutta tämä kuolema joka tapahtui hänen elämässään, oli tragedia. Sen tuloksena hän alkoi juoda raskaasti. Hänestä tuli alkoholisti. Hän käytti paljon kokaiinia. Hän käytti alkoholia ja kokaiinia ajamaan hänet epätoivonsa syvyyksiin.
Kyse ei ollut siitä, että hän oli addikti. Kyse ei ollut siitä, että hän oli heikko ja tyhmä, ettei hän pystynyt voittamaan näitä asioita, koska yleensä niin ei ole. Nimittäin jos olet alkoholisti, yleinen viisaus on, ettet osaa kontrolloida itseäsi, tai nyt sanotaan, että se on sairaus, että olet heikko. Ihmiset kertovat sinulle, että olet tullut riippuvaiseksi jostain, joka on suurempi kuin sinä, ja sinulla on tämä iso alkoholiaspekti.
Totuus on, että melkein aina silloin kun joku käyttää jotain, kuten alkoholia tai seksuaalisia vääristymiä tai huumeita tai vastaavia asioita, hän käyttää sitä polttoaineena ajamaan itsensä syvemmälle ja syvemmälle epätoivoonsa. Kyse ei ole siitä, että ihminen herää aamulla ja sanoo: ”Haluan mennä epätoivoon.” Tai ”Haluan kokea, miten pahoja asiat ovat.” Mutta taustalla on jotain, mikä tekee sen. Voitaisiin sanoa sitä, miten halutaan. Voitaisiin sanoa, että se on uskomukset. Siihen he tuntevat tavallaan houkutusta, muuten he eivät tekisi sitä. He eivät tekisi sitä. Voitaisiin sanoa: ”No, kenties heidän perheensä ajoivat heidät tähän”, tai ”Heidän rakkaansa ajoi heidät siihen”, tai olosuhteet – köyhyys tai sairaus tai mikä tahansa. Mutta he käyttävät kirjaimellisesti näitä asioita – huumeita ja alkoholia – ajamaan heidät, lietsomaan heidät suurempaan epätoivoonsa.
Jollain tasolla sisällään – ei tietoisella ihmistasolla, mutta jollain tasolla – he haluavat nähdä, miten pimeää pimeys on. He haluavat nähdä, miten syvällä pohja on. En lainkaan suosittele sitä. ”Miksi”, Cauldre kysyy minulta. En suosittele sitä, koska olette kaikki tehneet sen aiemmin. Teidän ei tarvitse tehdä sitä uudestaan. Saitte selville, miten pimeää pimeys on. Teidän ei tarvitse jatkaa palaamista sinne ja ottaa selvää. Huomaatte, että se on melko hemmetin pimeää, eikä se ole oikeasti pohjimmiltaan, mitä ihminen tai sielu haluaa. Mutta takaisin Edgar Allen Poeen.
Etevä mies ja alkoi käyttää raskaasti alkoholia ja kokaiinia ja eli ainoastaan 40-vuotiaaksi, yllättäen. Ei yllättäen minulle, mutta useimmat ihmiset eivät oivalla, että hän kuoli niin nuorena, valtavan salaperäisyyden ympäröidessä hänen kuolemaansa. Oliko se alkoholi? Oliko se jotain pahaa? Oliko hänen perässään monia jonkin asian vuoksi? On paljon salaliittoteorioita ja muita sellaisia asioita, mutta pohjimmiltaan hän oli vain valmis lähtemään. Hän oli elänyt hyvin, hyvin kiihkeän, kiehtovan elämän, ja oli paljon suuria teoksia. Mutta hänen suurin työnsä, asia josta hänet todella tunnetaan, on Korppi. Korppi.
No niin, tuossa tarinassa, joka on oikeasti hänen tarinansa, on mies, jolle tapahtui elämässään jotain, mikä vei hänet pimeyteen, murheeseen ja epätoivoon. Ja hän ajattelee välttävänsä tuo murheen. Hän yrittää välttää sitä. Hän tekee kaiken voitavansa ollakseen kohtaamatta omia tunteitaan. Ja tässä on erinomainen esimerkki.
Teillä on tunteita. Teillä on ollut tunteita. Te voitte mestarina mennä noihin tunteisiin, niin vaikeita kuin ne ovatkin, niin haastavia kuin ne ovatkin, niin rumia kuin ne saattavat ollakin. Mutta te voitte mestarina nyt mennä noihin tunteisiin. Kyse ei ole siitä, että sanotaan: ”Kaikki huonot asiat menevät pois.” Kyse ei ole siitä, että sanotaan: ”Jokaisesta päivästä tulee mehujäätä, makeita karkkeja, pipareita ja kaikkea muuta.” Se ei ole sellaista. Se ei ole mestarin tie. Mutta mestari voi hyväksyä nämä asiat – oman elämänsä, tragediat joita tulee – mennä niihin ilman pelkoa, ja löytää joitain, mitä hän ei koskaan ennen löytänyt.
Olette menneet pimeyden syvyyksiin toisinaan – tässä elämässä, muissa elämissä menneet syvälle siihen – mutta useimmiten ette tulleet esiin siitä koko viisauden kera, tuon tietyn kokemuksen aitojen helmien, aitojen jalokivien kera. Opitte asioita. Avasitte oman tietoisuutenne monin tavoin, mutta hyvin usein ette keränneet tuota todella syvää viisautta. Se tapahtuu myöhemmin. Se voisi tapahtua nyt, mutta se tapahtuu myöhemmin, kun avaatte Akashan ja annatte muuttaa kaikki kokemuksenne ja tarinanne viisaudeksi.
Mutta Korpissa on tilanne, jossa mies kokee jotain erilaista ja yrittää juosta pakoon sitä tai olla piittaamatta siitä ja piiloutua siltä. Ja sitten yhtäkkiä ilmestyy Korppi. Korppi, suuri symboli.
Ensin hän jota kutsumme kertojaksi, puhujaksi tarinassa, joita ei koskaan määritellä. Puhujalle, kertojalle ei koskaan anneta nimeä, mikä minusta on todella tehokasta kirjoittamista, koska se sallii laittaa itsesi tuolle paikalle, sen sijaan että se nimetään Bobiksi tai Maryksi tai joksikin sellaiseksi. Se on nimetön. Se on kertoja. Ja tässä kertoja yrittää vähätellä Korppia, joka ilmaantuu nyt säännöllisesti, kuten ”No, se ei pelota minua. Mikään lintu joka ilmaantuu uniini tai yhtäkkiä alkaa putkahdella todellisuuteeni, ei tee mitään minulle.” Hän pilkkaa sitä. Mutta mitä enemmän hän pilkkaa sitä, sitä todellisemmaksi se tulee. Mitä enemmän hän yrittää sivuuttaa sen, sitä enemmän se on läsnä, ja melko pian Korppi on siinä melkein koko ajan.
Ja ajatelkaa jälleen, mitä ajatuksenne olivat Korpista, joka ilmestyi. Näytetään se taas. Tuo Korppi. Tämä ilmaantui Poelle tai tarinassa tietysti kertojalle. Se on kaunis lintu monessa mielessä, mutta se on pahaenteinen. Se voi olla pelottava joillekin. Kynsillään ja nokallaan se voi repiä hajalle minkä tahansa.
Siis, tämä jatkoi ilmaantumistaan joka päivä, joka päivä, ja melko pian se alkoi tehdä kertojan hulluksi. ”Miksi tämä lintu ilmaantuu jatkuvasti?” Siis, se oli tavallaan mitätöntä ensin, mutta nyt tämä lintu on siinä aina. ”Mikä on merkitys? Mikä on viesti? Miksi se on siinä? Onko se minä? Onko se jotain muista maailmoista?” Hän alkoi pelätä sitä, ylimaallista. Ja jossain kohtaa hän alkoi puhua Korpille, tehdä kysymyksiä: ”Mitä teet täällä? Mistä tulit? Miksi olet yhtäkkiä elämässäni koko ajan ja unissani?” Ja Korppi vastasi vain: ”Ei koskaan enää. Ei koskaan enää.”
Ensin kertoja ajatteli: ”No, tällä Korpilla ei ole iso sanavarasto”, mutta sitten hän alkoi tuntea syvemmin noita Korpin sanoja – ”Ei koskaan enää. Ei koskaan enää.” Ja vain sen Korppi koskaan sanoi. Koko tässä dialogissa, jonka kertoja kävi Korpin kanssa, kun kertoja meni syvemmälle ja syvemmälle pimeyteen, Korppi sanoi koskaan vain sen: ”Ei koskaan enää.” Ei muita sanoja. Mitään muuta ei sanottu, vain ”ei koskaan enää”, ja tämä teki kertojan hulluksi. Teki hänet hulluksi. Ja mitä enemmän lintu sanoi: ”Ei koskaan enää”, sitä enemmän kertojaa raivostutti. ”Kerro minulle enemmän! Sinun täytyy olla täällä jostain syystä. Mitä tapahtuu?” Lintu sanoi vain: ”Ei koskaan enää.”
”Mikä sen merkitys on? Mikä on tuon ”ei koskaan enää” merkitys? Ei koskaan enää, mitä? Merkitseekö tämä ei koskaan enää, että kuolen? En koskaan enää rakasta niin, kuin rakastin? En koskaan enää ole ehjä? Ei koskaan enää, mitä? Mitä?” Voisitteko kuvitella, jos tämä olisitte te ja esittäisitte kysymyksiä, kuten teette joka yö. Esitätte kysymyksiä minulle tai joskus Kuthumille, ja ainoa vastauksemme olisi ”ei koskaan enää”. Se tekisi teidät hulluksi jonkin ajan kuluttua, ja se teki sen runossa Korppi. Se teki hänet hulluksi.
Haluan nyt pitää pienen tauon tässä ja pohdiskella. Laitetaan kuva korpista takaisin ruudulle.
Ei enää
On tavallaan mielenkiintoista: ”ei koskaan enää” ja ”ei enää”. Ei enää. Olemme sanoneet sitä pitkään täällä shaumbrojen kanssa. ”Ei enää. En siedä sitä enää. Ei enää ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen minua. Ei enää, että teen kovasti työtä kaikkien muiden puolesta. Ei enää tätä jonkinlaisen valaistumisen etsimistä. Ei enää hyväksikäyttöä. Ei enää elämiä. Ei enää avaruusolentoja, jotka sekaantuvat tämän planeetan tapoihin. Ei enää itseni epäkunnioittamista. Ei enää epäilyä. Ei enää epäilyä! Ei enää hämmennystä.”
Siis tavallaan elätte Korppia monin, monin tavoin. Löydätte tapoja mennä pimeyteen. Ei siksi, että olette heikko, koska itse asiassa olette tavallaan sankari. Olette sankari, joka selvittää, mitä tuossa pimeydessä on: ”Miten alas voin mennä?”
Totta, olette oppineet sen. Teidän ei tarvitse tehdä sitä enää uudestaan ja uudestaan. Mutta teitte sen. Ettekä siksi, että olette hölmö, vaan koska olette todella tietoisuuspioneeri. Menitte ihmistunteisiin niin syvälle, kuin pystyitte. Menitte pimeyteen niin syvälle, kuin pystyitte. Ja sitten tulee kohta, jossa oivallatte. Oivallatte ensinnäkin, ettei ole kuolemaa. Edes kuolemassa teitä ei vapauteta elämänne tuskasta. Ei vapauteta. Tulette vain takaisin, ja teette sen kaiken taas uudestaan, yleensä samassa perheessä, yleensä samassa paikassa, jossa asuitte viime elämässä. Ja sitten tullaan kohtaan: ”Ei enää. Ei koskaan enää.”
Ja juuri siinä olemme tällä hetkellä. Ei koskaan enää. Ei enää. Ei enää pelejä. Ei enää epäilyä. Ei enää loputtomia vaelteluja. Ei enää.
Se oli Edgar Allen Poen kaunis runo, kaunis runo, ja se on tulkittu monin, monin eri tavoin. Mutta pohjimmiltaan minulle siinä oli kyse kertojasta, miehestä joka sanoo: ”Tämä on tehty/valmis. Aion tehdä sen eri tavalla nyt. Ja samojen vanhojen kaavojen, samojen vanhojen tapojen seuraamisen sijasta, ei koskaan enää. Teen sen eri tavalla. Enkä tiedä …” Tämä on kertoja nyt runon laajennetussa versiossa, jota ei ole koskaan kirjoitettu, mutta kirjoitan sen nyt. Kertoja sanoo: ”Ei koskaan enää. Teen sen eri tavalla. En tiedä, miltä se näyttää tai mitä se merkitsee, mutta tiedän, että on muutakin, ja aion mennä siihen tällä kertaa. Syvälle pimeyden uumeniin menemisen sijasta, menen valoon, muihin ulottuvuuksiin. Ei koskaan enää olemista jumissa ja vankina ihmiskehossa. Ei koskaan enää olemista hyvin spesifisen persoonallisuuden määrittelemä. Ei koskaan enää syömistä massatietoisuuden kaukalolla. Ei koskaan enää."
Ja siinä kohtaa shaumbrat ovat. Siitä syystä puhun nyt kuolemasta. En puhu kuolemasta lopullisena asiana, negatiivisena asiana, perverssin tyyppisenä asiana, vaan ”ei koskaan enää” -asiana. Ei koskaan enää palaamista niihin samoihin asioihin, joihin jäitte vangiksi ja jumiin. Ei koskaan enää. Ei ole tarvetta siihen. Ei ole tarvetta siihen.
Nyt ”ei koskaan enää” -tilassa menemme muihin ulottuvuuksiin. Menemme yli pelkästä itsensä valamisesta biologiaan. ”Ei koskaan enää” -tilassa oivallamme nyt, että gravitaatio ei ole vain se, mikä vetää asioita Maahan, vaan gravitaatiosta tulee lopulta vapaus tälle planeetalle, mitä tulee energiaan, vapaaseen energiaan, puhtaaseen energiaan. Ei enää olla lukittuna tuon vanhan gravitaation rajoihin. ”Ei koskaan enää.” Tai kuten olemme sanoneet pitkän aikaa: ”Ei enää. Se on tehty. Ei ole tarvetta palata takaisin ja tehdä se uudelleen.”
Ja jos voisin sanoa jonkin ison asian tässä tänään, niin teidän ei tarvitse enää palata vanhoihin vastausten etsimiskaavoihin. Jos ette ole löytäneet niitä tähän mennessä, niitä ei ole noissa kaavoissa. Ei koskaan enää teidän tarvitse palata tekemään asioita samalla tavalla, kuin olette tehneet niitä, toivoen eri lopputulosta. Se on oikeasti hullun määritelmä. Ei koskaan enää.
Haluan teidän tuntevan sen kaikuvan sydämessänne ja sielussanne: ”Ei koskaan enää.” Aivan kuten Korppi sanoi sen uudestaan ja uudestaan kertojalle: ”Ei koskaan enää.”
(Tauko)
Ei tyytymistä vähempään. Ei tyytymistä vihamielisyyteen. Hyvin monet teistä ovat tehneet sitä tai tekevät edelleen – vihamielisyys. Ei enää koskaan epäilyjenne antamista pyörittää elämäänne. Ei enää koskaan.
(Tauko)
Korppia monet ihmiset pelkäävät. He pitävät sitä pahaenteisenä merkkinä kuolemasta tai tuhosta tai jostain vastaavasta. Se ei ole. Voisimmeko laittaa ystävämme, korpin, takaisin ruudulle. Korppi on Ja, ja se riippuu siitä, miten haluatte hahmottaa sen, miten haluatte tuntea nuo energiat. Kyllä, kärsimyksen, surun, kuoleman ja uhkaavan tuomiopäivän energiat voivat olla siinä, ja se on ok. Ne voivat olla siinä. Mutta sen Ja-tila, ja tämän mahtavan linnun todellinen symboli, on viisaus.
Tuntekaa nyt sitä. Tämän linnun viisautta.
(Tauko)
Kyky profetian kuiskauksiin, eli ymmärrys tulevaisuuteenne mahdollisuuksista. Profetian kuiskausia tältä upealta linnulta.
(Tauko)
Tämän linnun vahvuus. Vahvuus on luonnostaan siinä, ja sen mahtavassa nokassa ja kynsissä repiä verhot, jotka erottavat teidät muista ulottuvuuksista ja itsestänne ja sielustanne. Tämä korppi voi repiä ne. Se on voimakas lintu.
(Tauko)
Sillä on johtajuusenergioita. Sillä on elämän energioita, jos todella tunnette sitä. Ei kuoleman.
(Tauko)
Se on Ja. Puhuimme siitä viime shoudissamme. Se on Ja. Tämä lintu voi nousta suuriin, suuriin korkeuksiin. Tämä lintu nousee, kuten teemme nyt Toivon siivillä tässä shoudsarjassa – kohotaan, lähdetään lentoon.
Siis, kyse ei ole linnun pahaenteisyydestä, linnun pimeydestä. Jotkut ihmiset näkevät sen niin. Monet ihmiset näkevät sen niin, osittain ehdollistumisen ja Edgar Allen Poen runojen vuoksi. Mutta oikeasti se on melkein kuin entisen elämän yhteys näihin hyvin pyhiin symboleihin. Ja tässä Korpin tapauksessa monet ihmiset tunsivat sen olevan kuoleman edeltäjä. Menemme Ja-tilaan, ja oivallamme tämän linnun älykkyyden ja viisauden, kyvyn kohota korkeuksiin ja lentää – sen kauneuden, sen vahvuuden ja sen ylevyyden. Sen ylevyyden.
Siis se ei ole negatiivinen asia, ellette halua sen olevan. Se voi viedä teidät pimeyteen, jos haluatte, aivan kuten oma energianne voi. Se voi viedä teidät pimeyteen. Mutta kuvitelkaa nyt hetki. Puhuimme pakauwoista vuosia ja vuosia sitten. Muistatteko pakauwat? Se on tavallaan toteemieläimenne. Luulen, että se oli yksi hyvin ensimmäisistä shoudeista, jonka teimme (täällä). Ja tämä pakauwa on hyvin kätevä, koska valitsette jonkin eläimen, ja se voi kulkea ulottuvuuksien välillä puolestanne. Se tavallaan johtaa teidät muiden ulottuvuuksien käytäviin. Se voi johtaa teidät kuoleman ulottuvuuteen, ilman että kuolette. Se voi johtaa teidät enkeliulottuvuuksiin. Se on tavallaan eläinenergioita, jotka palvelevat teitä.
Voitteko kuvitella nyt hetken, että kenties pakauwanne seurassa on korppi? Ja tuo korppi voi myös opastaa teitä vahvuudellaan ja viisaudellaan, viedä teidät paikkoihin, joita ette voineet edes kuvitella, saattaa teidät suurempaan ymmärrykseen. Korpin symbolismi on hyvin täynnä viisautta. Se saattaa teidät omaan viisauteenne. Se voi olla se asia, joka opastaa teitä, kun matkustatte muissa ulottuvuuksissa, ja joka opastaa teidät kirjaimellisesti mielen tuolle puolen – tämä korppi.
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Jos valitsette niin, antakaa korpin tulla nyt luoksenne. Antakaa tuon korpin tulla elämäänne ja olla seurananne, joko se on uusi pakauwanne tai se on teidän ja pakauwan seurana, kun alatte matkustaa muihin ulottuvuuksiin mielen tuolla puolen.
Tuossa tarinassa, tuossa runossa Korppi, kertoja oli jumissa omassa mielessään, omissa tunteissaan. Hän ei oivaltanut, että Korppi oli itse asiassa auttamassa ja saattamassa hänet muihin ulottuvuuksiin, mielen tuolle puolen. Yrittämättä mitätöidä surua kuolemasta. Yrittämättä työntää pimeyttä pois, vaan nousta sen yli. Tunnistaa, että se on siinä. Hyväksyä se, mutta ollen koskaan jäämättä kiinni siihen.
Ja tässä tapauksessa Korppi kykenee viemään teidät mielen yläpuolelle. Nimittäin tietoisena olentona yritätte mennä mielen yläpuolelle, mutta tavallisesti se tapahtuu mielestä käsin, ja sanotte: ”No, en tiedä, miten se tehdään mielestä käsin.” Ja siinä kohtaa lohik- … – heh, lohikäärme, no sekin – Korppi tulee sanomaan: ”Viemme sinut tuolle puolen. Olen sinä. Olen se osa sinua, joka on älykkyys ja viisaus ja siivet, jotka osaavat lentää. Vien sinut mielen tuolle puolen. Vien sinut paikkoihin, jotka ovat aina olleet siinä.”
Mutta teistä on tullut niin kietoutunut ja niin valettu tähän hyvin erityiseen valoasteikkoon, ette te ette koskaan menneet niihin. Ja sitten kun yrititte mennä, kun yrititte avautua, se ei toiminut. Ja myös kokeillessanne äärimmäisiä keinoja, kuten huumeita ja psykedeelisiä trippejä ja vastaavia asioita, joskus pääsitte sinne, mutta sitten oli kuin kuminauha, joka napsautti teidät suoraan takaisin. Ja se on vielä vaikeampaa, koska sitten kun olette menneet Tuonpuoleiseen, muihin ulottuvuuksiin, ja olette nähneet sen, ja sitten teidät napsautetaan takaisin tähän ulottuvuuteen, napsautetaan jokapäiväiseen todellisuuteenne, on erittäin vaikeaa, koska silloin tiedätte oikeasti, että tuolla ”ulkona” on jotain.
Mutta nyt huudatte, koska olette takaisin vankilassa ja tiedätte, että tuolla on upeita maita täynnä suurta kauneutta, mutta ette voi nyt saada niitä. Saitte maistiaisen niistä, mutta nyt ette voi saada niitä. Tavallaan on melkein parempi, ettei ole koskaan maistanut niitä, koska nyt olette todellisessa helvetissä, kun otatte näitä huumeita tai teette äärimmäisiä asioita päästäksenne muihin ulottuvuuksiin. Teidän ei tarvitse. Teillä on Korppi henkilökohtaisena oppaananne. Se ei ole jonkun toisen korppi. Se ei ole minun korppini. Se on teidän.
Käyttäkää sen energiasymboleja. Käyttäkää sen ydinolemusta olemaan kanssanne. Se ei ole henkioppaanne. Se ei ole mitään sellaista. Se ei yhtäkkiä tee teistä paremman näköistä. Se on kykynne nousta korkeuksiin, lentää Tuonpuoleiseen. On erittäin vaikea tehdä sitä mielestänne käsin, mutta nyt voitte nousta tuolle puolen.
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Ihmisten hyvyys
Teemme merabhin aivan hetken kuluttua, pidemmän merabhin, mutta haluan sanoa ensin muutaman sanan siitä – kuten olen toistanut monta kertaa, ja se pyytää tulla toistetuksi tässä ja nyt – että tämä planeettanne muuttuu nopeasti, jos ette ole hoksanneet sitä. Ja se kaikki on suunnitelman mukaista. Niin ei ole, koska joku tekee jotain väärin. Kyse ei ole siitä. Se kaikki on tuota paljastumista, jota tapahtuu tällä hetkellä. Se kaikki on osa Apokalypsiä, joka alkoi vasta vähän alle kaksi vuotta sitten.
Kaikki muuttuu hyvin, hyvin nopeasti, ettekä pysty saamaan siitä tolkkua täällä (osoittaen päätä). Voitte tutkia kaikkea, mitä haluatte, voitte yrittää pysyä kaikkien uutisten ja kaiken perässä, mutta kaikki menee vain liian nopeasti. Teidän täytyy kyetä menemään nyt mielen tuolle puolen, laajentuneeseen, intuitiiviseen tietämisen ja viisauden tilaan. Muuten se ravistelee teitä, kun kaikki menee niin nopeasti. Traumatisoidutte siitä, ja sitten yritätte saada selvää siitä ja yritätte tehdä siitä loogista. Siinä ei ole mitään logiikkaa tällä hetkellä. Ei oikeasti ole. Siis, kyse on kyvystä avautua, nousta korkeuksiin.
Planeetta käy läpi mullistuksia. Se käy läpi kuolemaa tällä hetkellä, ja sitä jatkuu jonkin aikaa. Planeetalla ja ihmiskunnalla voisi olla edessään aikoja, joiden ajattelisitte olevan synkkiä – hyvin synkkiä aikoja – mutta niissä on kirjaimellisesti kyse kuolemasta ja henkiinheräämisestä. Ei ole kyse negatiivisesta asiasta. Ihmiset tällä planeetalla ovat hyviä. He todella ovat. Jos palataan lauluun, jota soitimme tämän session alussa, myös siinä on sanoja: ”Hyvät ihmiset; hyvät ihmiset nousevat”, ja sitä tapahtuu. Ihmisissä, itse ihmisyydessä, on hyvin paljon hyvyyttä, ja joskus sitä on vaikea nähdä, koska he tekevät asioita (Adamus naureskelee). He voivat olla todella ärsyttäviä samanaikaisesti.
Mutta yleisesti ihmiset eivät halua tuhoa ja tuomiopäivää. Yleisesti ihmiset eivät halua kärsimystä. On edelleen joitain valta-asemissa, jotka valitsevat sen, koska se vahvistaa heidän valtaansa, koska se rakentaa heidän valtaperustaansa. Mutta tällä hetkellä on aivan liian paljon hyvyyttä ihmisten sydämissä, joka tulee esiin ja joka saa loppujen lopuksi aikaan muutoksen.
Sitä auttavat tulemaan esiin sellaiset asiat, kuin valo ja tietoisuus. Se ei tapahdu sosiaaliohjelmien vuoksi. Se ei tapahdu parempien televisio-ohjelmien tai parempien kirjojen vuoksi. Ei minkään sellaisen. Se tapahtuu valon vuoksi, ja valo sanoo: ”On ok tulla esiin.” Hyvyys sydämissänne on ollut haudattuna niin pitkään, että se saa olonne tuntumaan haavoittuvaiselta tai ettette ole vahva enää. Ei, vaan tuo valo voi tulla esiin nyt, ja se voi riemuita tullessaan.
Ja kun tuo valo tulee esiin, se työntää pimeyttä tai tiedostamattomuutta. Se työntää niitä, jotka ovat vallassa ja kiinnostuneita kärsimyksestä. Se työntää heitä kovaa. Mutta he eivät voi puolustautua valoa vastaan, loppujen lopuksi. Valo säteilee niin kirkkaasti, ja se säteilee suoraan heihin, suoraan heidän pimeyteensä, ja se näyttää heille heidän oman valonsa ja heidän oman hyvyytensä.
Siis, samaan aikaan kun planeetalle on ehkä odotettavissa vaikeita aikoja, ymmärtäkää koko ajan, että hyvyyttä tulee myös esiin tällä hetkellä. Ja jossain kohtaa on tarpeeksi hyvyyttä, tarpeeksi valoa jota tulee ihmisistä ympäri planeettaa, joka sanoo myös: ”Ei koskaan enää. Emme enää suvaitse vanhoja vallan, kärsimyksen ja epätasapainon järjestelmiä.” Ja periaatteessa, silloin kun ihmiskunta pääsee tuohon kohtaan – tarpeeksi hyvyyttä tulee esiin – he sanovat: ”Ei koskaan enää, painukaa helvettiin. Siis, painukaa helvettiin te kaikki, jotka olette edelleen vallassanne ja hyväksikäytössänne ja pelaatte pimeyden kanssa ja yritätte aiheuttaa sitä meille. Painukaa helvettiin.”
Ja tuo helvetti on jotain, mikä tapahtuu, silloin kun tämä planeetta kokee siirtymänsä/muutoksensa. Puhuimme siitä Jamin ja tulevaisuuden kautta (täällä), siirtymästä jota Jami kutsui fotonivyöksi, valon kerääntymiseksi. Ja sitten he menevät helvettiin, täsmälleen minne he kuuluvat. Siis, se on heidän helvettinsä. Se on, mitä he haluavat, mutta muu ihmiskunta ei välttämättä halua sitä.
Tuo valo, tuo hyvyys ihmisissä, tulee esiin tällä hetkellä, ja se sallii lopulta tämän planeetan nousta tuohon uuteen ihmislajiin. Se ei välttämättä edes merkitse, että se on biologinen. Se ei ole yhtä raskas mentaalisesti. Se ei ole kiinnostunut kärsimyksestä. Vihdoinkin henki voi riemuita maan päällä. Demonit ovat helvetissä. Ja muuten, he voivat päästä ulos, milloin haluavat – emme laita heitä sinne ikuisiksi ajoiksi. Kun on se kohta heidän omassa helvetissään, tässä heidän omassa paikassaan, tässä tavallaan Maan aliympäristössä, he sanovat: ”Ei koskaan enää.”
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Itsenpelon yli -merabh
Menemme merabhiin, ja pyydän, että laittaisitte koko merabhin ajaksi esiin tuon kauniin kuvamme korpista.
(Musiikki alkaa)
Muistutus siitä, että ei enää, ei koskaan enää. Muistutus, että se minkä jotkut saattavat nähdä kuoleman linnuksi, on itse asiassa elämän lintu, lintu joka nousee korkeuksiin.
Vedä kunnolla syvään henkeä.
Aah, on aikoja, jolloin todella toivon, että olisin kanssanne tällä planeetalla, mutta silloin en voisi tehdä, mitä teen nyt. Mutta on aikoja. Ja tiedän teidän tavallaan pilkkaavan, kun sanon sen, koska ajattelette: ”Just joo. Tule sitten alas.” Elätte niin eeppisiä aikoja nyt.
Vain olla siellä, kokea tämä intensiivisyys, muutokset joita tapahtuu, valo jota tulee sisään. Täytyy kyetä avautumaan sille. Muuten näette vain jokapäiväisen ihmiselämän. Mutta se mitä tapahtuu, mitä todellisuudessa tapahtuu tällä planeetalla, on huomionarvoista.
(Tauko)
Nimittäin voit tehdä mitä tahansa. Voit tehdä mitä tahansa – eivätkä nämä ole vain lipeviä sanoja. Voit tehdä mitä tahansa, kun lakkaat pelkäämästä itseäsi.
Voit tehdä mitä tahansa, kun lakkaat pelkäämästä itseäsi. Vain tuo itsesi pelko on koskaan pidätellyt sinua, oikeasti. Voit syyttää siitä muita asioita. Voit antaa minulle kaikenlaisia tekosyitä olla tekemättä tätä, olla tekemättä tuota. Mutta voit tehdä mitä tahansa.
Voit purjehtia noihin muihin ulottuvuuksiin ja olla edelleen ihminen ja olla edelleen mestari tällä planeetalla, ja kohdata edelleen pimeyttä, ja sinulla voi olla edelleen hyviä ja huonoja päiviä. Voit tehdä mitä tahansa, kun lakkaat pelkäämästä itseäsi.
Ja se on ollut tuo todellinen pelko. Ei kuolema. Todellinen pelko on ollut oma itsesi. ”Mitä teen? Teenkö jotain typerää? Jos minulla on tämä mahtava korppi pakauwana, oppaanani muihin ulottuvuuksiin, mitä teen sen kanssa? Eksynkö? Tuhoanko asioita? Sössinkö taas?”
Ei koskaan enää. Ei koskaan enää.
Kun tulet kohtaan, jossa et enää pelkää itseäsi – en puhu ulkoisista maailmoista, tai rikoksesta jonain pimeänä yönä kotiin kävellessä, tai jostakusta joka ottaa kaiken sinulta, tai jostakusta joka tekee sinulle demonisen loitsun. Puhun itsesi pelosta.
(Tauko)
On kaikkein suurin pelko, kuka oikeasti olet ja mitä voit tehdä. Arvatenkin olette antaneet itsellenne syitä tuohon pelkoon, koska erityisesti muissa elämissä olette tehneet – köhöm! – mielenkiintoisia asioita vallan, hyväksikäytön ja pimeyden kanssa.
Matkan varrella hyvin monet teistä paneutuivat mustaan magiaan. Sitä oli mielenkiintoista katsella. Jeshuan ajan jälkeen tulitte hyvin usein takaisin inkarnaatioihin uskonto-orientoituneena – olitte uskontojen luojia, perustajia tällä planeetalla. Joitain niistä oli jo ollut täällä, mutta monet, monet niistä olivat uusia, ja autoitte transformoimaan niitä uskontoja, joita oli jo ollut.
Ja oli mielenkiintoista, että hyvin monet teistä omaksuivat mustan magian – hyvin, hyvin mielenkiintoinen vaihto, joillain teistä, roolistanne kristittynä, gnostikkona. Omaksuen sitten noituuden, tullen velhoksi, mennen pimeyteen. Miksi? Miksi?
New age -psykologi saattaisi sanoa: ”No, teidät vedettiin siihen. Olitte heikko. Tai tunsitte häpeää joistain asioista, joita tehtiin kirkoissa, ja lähditte pois.” Lähditte pois noista opetuksista, koska niistä oli tullut niin jäykkiä ja kärsimysorientoituneita. Siis lähditte pois. Ja kun lähditte uskontojen ovesta ulos, kävelitte suoraan sisään pimeyden ovesta, noituuden ovesta.
Se kiehtoi teitä. Se todella kiehtoi, mitä sillä voi tehdä, ja pelkäsitte sitä todella, koska tuollaisessa pimeydessä, noitana tai velhona tuossa pimeydessä, on aina yliherra. Aina yliherra. Ei edes sellainen, kuin uskonnollisissa veljeskunnissa oletettu Jumala. Yliherra oli paljon lähempänä, paljon tietoisempi, paljon enemmän läsnä.
Ihmisuskontojen Jumala on aina ollut etäinen, mutta pimeyden yliherra on aina aivan siinä. Teitä kiehtoi tuo pimeys, tuo valta, koko ajan peläten yliherraa, ja koko ajan luvaten olla alistuvainen pimeyden yliherralle. Luvaten aina totella tätä.
Voi, opitte tosiaankin noituutta. Opitte, miten työstetään energioita. Keksitte mantroja tai loitsuja, tai teidän täytyi tehdä salaisia juomia. Ne kaikki olivat hevonpaskaa. Se on makyoa. Se oli tapa häiritä teitä. Se oli tapa saada teidät ajattelemaan, että teitte jotain, ja jos seuraisitte rituaaleja oikein, voisitte saada suuria voima/kykyjä.
Muuten, ette tarvinneet kaikkea sitä, mutta se palveli tarkoitusta. Voisitte tehdä noita samoja manauksia nyt, eivätkä ne toimisi kovin hyvin.
Mutta pointti on, että te ette menneet pimeyteen, koska juoksitte karkuun katolilaisesta kirkosta, tai teitä kiehtoi ylen määrin valta ja pimeys. Taas kerran, se tapahtui yksinkertaisesti sen vuoksi, että se oli siinä, ja ymmärtääkseen todella valoa, osana Kristustietoisuuden tuomista tälle planeetalle, voidakseen todella ymmärtää sen, teidän täytyisi kokea pimeys. Teidän täytyisi luoda yliherra. Teidän täytyisi sukeltaa mustaan magiaan. Kaikki teistä eivät tehneet sitä, mutta suurin osa teistä teki, tavalla tai toisella.
Ja toisaalta, se oli ehdottomasti riemukasta. Tunsitte olevanne hyvin elossa tuossa pimeydessä. Niin elossa tässä noituudessa – enemmän kuin koskaan – että se sai teidät melkein pilkkaamaan niitä, jotka olivat toisella puolella, valon puolella, hyvyyden puolella. Se sai teidät melkein pilkkaamaan, koska teistä ei ollut koskaan ennen tuntunut näin elävältä.
Mutta olitte myös suuressa pelossa koko ajan. Kauhussa pimeyden yliherran vuoksi.
(Tauko)
Mitä tuo yliherra tekisi teille?
Millaista magiaa tällä yliherralla oli?
Miten paljon tottelevaisuutta teidän täytyi osoittaa ja sitoutua yliherraan pysyäksenne suosiossa?
Sukelsitte sisään, koska se oli siinä, ja lopulta se antaisi teille suuria oivalluksia ja ymmärryksiä itsestänne – ymmärryksiä ja oivalluksia Kristustietoisuuden todellisesta luonteesta.
Kristustietoisuutta ei voi katsoa vain valon kautta. Teidän täytyi mennä selvittämään se pimeyden kautta, ja sen tuotte nyt. Sen tuotte tähän elämään. Tulitte esiin tuosta pimeydestä. Voi, jotkut teistä kävivät läpi sen, mitä kutsun ”punainen leijona” -ilmiöksi – puhdasta kauhua ja pelkoa – mutta ilmestyitte esiin tuosta painajaisesta. Ja olette nyt tässä.
En koskaan ole huolissani siitä, että kukaan teistä palaa takaisin, turvautuu noituuden aikoihin, koska opitte yhden asian: se palaa teille. Se ei ole karmaa. Se on vain energiaa. Projisoitte energiaa, ja sitten se palvelee teitä tuolla tavalla. Siis en pelkää, että kukaan teistä koskaan käyttää väärin valtaa, kuten saattaisitte kutsua sitä, mutta se on todellisuudessa vain omaa energiaanne.
Voit tehdä mitä tahansa. Voit matkustaa muihin ulottuvuuksiin. Voit saada uusia elämiä menneisyydessä. Kyllä, menneisyydessä. Voit sanoa: ”No, tämä on viimeinen elämäni tällä planeetalla.” Kyllä, mutta voit myös luoda uusia elämiä menneisyyteen.
Voit oivaltaa oman suurenmoisuutesi, oman valosi. Voit tehdä mitä tahansa, kunhan et enää pelkää itseäsi.
Tuossa pelossa on todella kyse siitä, mitä on kutsuttu vallaksi. Pelko on, että teet samat virheet. Pelko on, että satutat muita. Se on suuri, suuri pelko – ihmisten satuttaminen. Et halua tehdä sitä.
Ja se pelko, jolla on juurensa tässä noituuden ajassa, on, mitä löydät itsestäsi. Mitä jos löytäisit, että siellä on vain pimeää? Yliherrat kertoivat teille sen. He kertovat teille: ”Mitä pidemmälle menet itseesi, sitä enemmän pimeyttä löydät”, ja he kannustivat siihen. He kannustivat: ”Noudata sisäistä pimeyttä.”
Ja niin olet kantanut tähän päivään saakka itsesi pelkoa, mutta olemme menneet kaiken sen yli. Olemme menneet pimeyden pelien yi.
Kuulen joidenkin teistä sanovan nyt: ”No, olemmeko oikeasti?” Yrittäkää palata takasin sinne. Yrittäkää palata sinne. Oikeasti. Jos edelleen ajattelet, että voit jäädä kiinni siihen, jos edelleen ajattelet, että olet täynnä pimeyttä, mene sinne. Mene sinne. Olen tosissani. Jos edelleen ajattelet, että sinulla on tuota syvää pimeyttä sisälläsi, mene sinne.
Se ei taida olla neuvo, jonka uskoisitte tulevan suurelta ylösnousseelta mestarilta. Mutta olen tosissani siinä, koska tiedän, mitä löydätte. Tiedän sen jo.
Siis menkää sinne, ja katsokaa, mitä tapahtuu. Jos ajattelette, että kannatte edelleen pimeyden jäämää, että pimeys voi edelleen houkutella teitä, tai teidät voidaan edelleen vetää pimeyteen ja takaisin aikoihinne noitina ja velhoina loitsuineen, yrittäkää mennä sinne nyt.
Sanon sen myös siksi, että se on yksi asioista, joita edelleen pelkäätte itsessänne: ”Kannan edelleen tuota pimeyttä.”
Voit tehdä mitä tahansa, kun olet mennyt itsesi pelkäämisen yli.
Haluan käyttää tämän tilaisuuden juuri nyt shaumbrojen kanssa, teidän kanssanne, sanoakseni: ”Sisälläsi ei ole mitään pelättävää.” Kenties entisessä elämässä, kenties jotkut heistä käyvät sitä läpi tällä hetkellä ja havaitsette sen nykyisissä unitiloissanne. Kenties he ovat kiinnostuneita siitä, mutta siellä ei ole mitään pelättävää.
Mitä siellä oikeasti on? Mitä on noissa syvyyksissä? Se on tietoisuutesi. Se on mielikuvituksesi. Se on kaikki unelmasi. Se on kaikki valosi, mitä siellä on. Sitä siellä on. Mene sisään. Ota selvää. Mene sisään.
Jotkut teistä sanovat: ”Ei, olen tehnyt sitä vuosia. Olen mennyt sisään, tutkinut.” Ei, et ole. Olet kiertänyt omien pelkojesi ympärillä itsestäsi – pelkojen, että olet vain kuolevainen, että kuolet, ja se on siinä. Pelkojen, että olet kenties pimeä, paha olento, ja olet ollut suuri ja voimakas pimeä olento menneisyydessä.
Kun teette sisäisiä matkojanne, ne ovat hyvin usein psyykkisiä. Ne eivät ole syviä matkoja, koska olette pelänneet mennä sinne. Olette pelänneet samalla tavalla, kuin runossa Korppi kertoja pelkästi itseään, omaa pimeyttään. Hän pelkäsi, että Korppi oli pahanenteinen symboli, ja siksi hän pysyi peloissaan. Hän eli pelkonsa, ja hän kuoli pelossa.
(Tauko)
Mene sinne, ja löydät asioita, joita en voi edes ilmaista sanoina tässä. Löydät todellisen hyvyytesi ja Jumaluutesi.
Voit tehdä mitä tahansa – eikä se ole vain sanoja; en vain sano niin – mutta itsesi pelko on pidätellyt sinua. Ei ulkoisen maailman pelko. Ei jonkin pimeän yliherran pelko, vaan itsesi pelko.
On aika kohdat se nyt. On aika kohdata itsesi.
Vedä kunnolla syvään henkeä ja kuule Korpin kutsu: ”Ei koskaan enää.” Ei enää itsen pelkäämistä.
”Miksi pelkäisin omaa olemustani, omaa hyvyyttäni? Miksi pelkäisin omaa valoani ja omaa ”minä olen” -olemustani?”
(Tauko)
Vedetään kunnolla syvään henkeä siihen, että voit tehdä mitä tahansa – mitä tahansa – sitten kun menet yli sinun pelosta.
Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan Korppia – sen vahvuutta, ja suurta, suurta viisautta.
On sanottu, että Korppi kuulee profetiat, kuulee profetian kuiskaukset itsessään, ja se kuulee. Se merkitsee, että se tuntee oman tiensä. Se ei pelkää omaa tietään. Ei pelkää koskaan kohdata itseään.
Ei koskaan enää, rakas shaumbra, ei koskaan enää.
Ei koskaan enää epäilyä, pidättelyä, kärsimystä. Tunnet tuon luettelon. Tunnet ”ei koskaan enää” -luettelosi.
Vedetään syvään henkeä yhdessä, ja avatkaa nyt Korpinsiipenne ja antakaa itsenne nousta korkeuksiin.
(Tauko)
Tällä planeetalla on edessään mielenkiintoisia aikoja. Mutta muistakaa, että te ette ole niitä, jotka aiheuttavat tuota kaaosta tai tuota pimeyttä. Ette ole niitä.
Monet teistä edelleen omaksuvat noita piirteitä. Jotkut teistä muistavat, että kun olitte lapsi, luulitte perheen toimimattomuuden johtuvan teistä. Jos olisitte hyvä ihminen, sitä ei tapahtuisi. Voi, hyvin monet teistä olivat sellaisia, ja otitte itsellenne koko tuon taakan.
Kun planeetta käy läpi muutoksiaan ja paljastuksiaan, oivalla että sinä et ole se, joka aiheuttaa niitä. Olet täällä nyt se, joka tuo valon mahdollisuuksia.
Ei koskaan enää sen ottamista itselleen ja uskomista, että olet se, joka aiheuttaa pimeyttä ja pahuutta tuolla ulkona. Et ole. Olet se, joka tuo sisään valoa. Olet se, joka pitää lyhtyä, jotta kaikki voivat katsoa omaa hyvyyttään.
Siis tämän myötä, rakkaat shaumbrat, vedetään syvään henkeä yhdessä, oikein kunnolla syvään henkeä. Ei koskaan enää.
Ja hyvin erityskiitos Edgar Allen Poelle, joka on ollut kanssamme koko ajan tässä shoudssa. Tiedän, että muutama teistä tunsi tuon energian, mutta hän oli koko ajan. En halunnut ilmoittaa ennakkoon häntä vieraanamme, koska silloin olisitte fokusoituneet häneen ettekä minuun. Mutta kiitos, rakas Edgar Allen Poe, niistä suurista teoksista, joita toit, ja tuosta suuresta ymmärryksestä ja suuresta lahjakkuudesta.
(Musiikki päättyy)
Rakas Edgar ei ole reinkarnoitunut sen jälkeen. Kenties joku kerta pian, mutta hän jäi tälle puolelle, ja opettaa usein Korpista uusissa Maissa.
Ei koskaan enää.
Tämän myötä, rakkaat shaumbrat, rakkaat ystävät, rakkaat sielut, joita rakastan hyvin paljon, olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.
––––––
Alussa soitetun laulun sanat.
Hyvät ihmiset
Enkä ole enää väsynyt, joten nyt olen innostunut
(Tervetuloa paljastukseen)
Olin kerran veden alla ja nyt olen tulessa
(Tervetuloa paljastukseen)
Ja tunnen sen ilmassa, että Äiti Maa ei ole vakaa
Tuntuu niin elävältä, vaikka ajat ovat tappavat
Ja sielussani
(Valmistaudu)
Jokin herää nyt
(Valmistaudu)
Enkä ole huolissani
(Valmistaudu)
Sinun on parempi valmistautua näkemään nyt
Hyviä ihmisiä
Olleet allapäin
Hyvin pitkään
Ja nyt
On kuin
aurinko nousisi
Hyviä ihmisiä
Olleet allapäin
Hyvin pitkään
Ja nyt
Näen
Auringon nousevan
Yö oli pitkä, mutta tiedät nyt, että olemme nähneet unta
(Tervetuloa paljastukseen)
Kaupungista tulee äänekäs, koska vuoret huutavat
(Tervetuloa paljastukseen)
Kun on käyty kaikki se läpi eikä se enää pahene
Sanottu, että ensimmäiset ovat viimeisiä ja viimeiset ovat ensimmäisiä
Ja sielussani
(Valmistaudu)
Jokin herää nyt
(Valmistaudu)
Enkä ole huolissani
(Valmistaudu)
Sinun on parempi valmistautua näkemään nyt
Hyviä ihmisiä
Olleet allapäin
Hyvin pitkään
Ja nyt
On kuin aurinko nousisi
Hyviä ihmisiä
Olleet allapäin
Hyvin pitkään
Ja nyt
Näen
Auringon nousevan
Tervetuloa paljastukseen
Tervetuloa paljastukseen
Aurinko nousee
Se tulee
Se on matkalla
Siis mikään ei pääse tänä iltana tielle
Aurinko nousee
Se tulee
Se on matkalla
Siis mikään ei pääse tänä iltana tielle
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.