Valaiseminen-sarja
SHOUD 9
Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.6.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen tässä (yleisö taputtaa). Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Minun täytyy myöntää, etten yrittänyt pelotella Cauldrea tai ketään teistä tai hermostuttaa häntä, vaikka olen varma, että sain hänet vähän hermostumaan (viitaten Geoffin edellisen osuuden kommentteihin, ettei Adamus ole paikalla). Minun täytyi vain tehdä isoja muutoksia. Minulla oli kaunis, kaunis shoud – kaikki selvillä. Se oli suurenmoinen. Saatan pitää sen teille jossain kohtaa (vähän naureskelua). Mutta viime hetkellä minun täytyi hylätä kaikki, muuttaa kaikki. Heittää se pois – heittää se ulos ikkunasta – ja tavallaan järjestää uudelleen.
Se mitä olin suunnitellut, ei ollut sopiva tähän päivään. Tunsin shaumbroja, tunsin jokaista teitä, kaikkia teitä ympäri maailmaa, ja oivalsin, että nerokkaan shoud-esitykseni tälle päivälle täytyisi odottaa. Meillä on muuta työtä, joka täytyy hoitaa tässä.
Siis, olin myöhässä. Tyypillisesti tulen juttelemaan Cauldren kanssa edellisyönä, samana päivänä, mutta olin nyt vähän myöhässä, koska shoud täytyi tehdä uudelleen. Minun täytyi valmistella hyvin erityislaatuisia energioita sitä varten, mitä teemme täällä tänään.
LINDA: O-ou (he naureskelevat).
ADAMUS: Hyvin, hyvin erityislaatuisia energioita sitä varten, mitä teemme. Ja luulen, että arvostatte sitä. Luulen, että todellisuudessa te juuri vaaditte sitä.
Siis, ennen kuin aloitamme, haluan tehdä pari asiaa. Tervetuloa kaikille niille, jotka ovat uusia Crimson Circlessä. Se ei ole luultavasti sitä, mihin olette aiemmin tottuneet, lievästi sanottuna. Se on vähän erilainen. Me – me, tämä ryhmä täällä, shaumbrat, ovat joukko kapinallisia. Joukko merirosvoja. He eivät noudata sääntöjä. He eivät tee kotitehtäviä. He eivät erityisesti edes kuuntele suuria ylösnousseita mestareita, mutta he ovat suurenmoinen ryhmä.
He kutsuvat itseään merirosvoiksi. He seuraavat omaa valoaan. Ja tiedän, että toisinaan näyttää siltä, etteivät he seuraa ja että he harhautuvat. Mutta loppujen lopuksi, kun heidät on ajettu nurkkaan, kun asiat ovat rankimmillaan, silloin tuo energia, tuo merirosvoenergia, tulee esiin ja he ovat pakotettuja ja päättäväisiä tekemään tämän. Pakotettuja ja päättäväisiä.
Siis, teille jotka olette uusia täällä, olemme vähän erilaisia. Joskus hyvin epäkunnioittavia. Haluamme pitää hauskaa. Haluamme mennä makyon yli. Makyo on henkistä hevonpaskaa, ja jokainen on sen kohde. Jokainen teistä joka on tällä polulla, jää ennemmin tai myöhemmin kiinni makyoon. Sitten oivallatte sen, ja menette eteenpäin.
Teille jotka katselette tänään saadaksenne jotain uutta: meillä ei ole mitään uutta. Siis, voisitte mennä yhtä hyvin jonnekin muualle. Ei ole mitään uutta tänään. On aina uskomatonta, kun shaumbrat sanovat: ”Mikä on uutta? Mikä on viimeisintä? Mikä on suurinta?” Ja tavallaan: ”Oletteko katsoneet edes sen, mitä olemme tehneet aiemmin? Oletteko kokeilleet tehdä edes sitä?” Mutta tänään ei ole mitään uutta.
Tunsin energioita ja oivalsin, että meidän täytyy tehdä vähän sopeutumista/säätämistä. Meidän täytyy tehdä vähän irtipäästämistä tänään. Siis, meillä on tänään useita merabheja tämän yhden shoudin aikana.
Siis, pyydän jokaista teitä tuntemaan energioita tällä hetkellä – kaiken energioita, shaumbrojen, maailman. Tuntekaa noita energioita.
(Tauko)
Ja jos ette ole vielä oivaltaneet sitä, enemmän tapahtuu kuin koskaan aiemmin. Enemmän tapahtuu, ja se voi tehdä tästä hyvin, hyvin haastavaa toisinaan. Se voi melkein repiä teidät kappaleiksi toisinaan.
Tuntekaa energioita hetki.
(Tauko)
Pyydän Eesan Lindan ottamaan nyt mikrofonin. Lähdemme puhumaan shaumbrojen kanssa yleisössä. Ja päivän ensimmäinen kysymys on … Mutta ennen kuin teemme sen, pyydän teitä tekemään vielä yhden asian.
Vastoin sitä, mitä usein sanon: ”Säteilkää valoanne, säteilkää valoanne”, niin te kaikki täällä, kaikki jotka katselette, älkää säteilkö juuri nyt. Ei. Lopettakaa se vähäksi aikaa. Älkää edes antako sen säteillä. Pitäkää se vain sisällä täällä, pyhässä tilassamme, itsessänne. Ei valon säteilemistä, ainakaan tämän shoudin aikana.
Miten haastavaa tämä on?
Siis tämän myötä, kysymys ensimmäiselle henkilölle on: miten haastavaa tämä on, miten pärjäät? Linda, kuka tahansa. Miten haastavaa tämä on?
(Tauko, kun Linda vie mikin jollekin)
LINDA: Sain tuon katseen!
MARY: Hyvin haastavaa!
ADAMUS: Hyvin haastavaa. Okei, asteikolla yhdestä kymmeneen, mihin laittaisit sen?
MARY: No, se riippuu päivästä.
ADAMUS: Aivan, aivan.
MARY: Jotkut päivät ovat nolla, ja vain lentelen.
ADAMUS: Aivan. Otetaan viimeiset kuusi kuukautta. Miten haastavaa?
MARY: No, sama vastaus pätisi siihen, mutta eilinen oli haastava.
ADAMUS: Miksi? Luulin, että pitäisi olla suurten juhlan aikaa. Nimittäin oli Taivaan risti, ja ”Menemme eteenpäin. Olemme vuorovaikutuksessa jumaluutemme kanssa”, mutta on haastavaa.
MARY: Kyllä. Tarkoitan, että aamulla lähdin kävelylenkille, ja minulla oli hauskaa.
ADAMUS: Aivan.
MARY: Ja sitten saan … ystäväpiirilläni ja perheelläni on paljon sairautta.
ADAMUS: Se on rankka asia.
MARY: Ja se on rankkaa.
ADAMUS: Joo.
MARY: Ja sitten poliittinen ilmasto täällä Yhdysvalloissa.
ADAMUS: Odota, mitä … en ole ajan tasalla (Adamus teeskentelee täysin tietämätöntä; he naureskelevat).
MARY: Se aiheuttaa pelkoa minulle.
ADAMUS: Niinkö? Miksi?
MARY: No, ihmiset menevät äärimmäisyyksiin – he sanovat kuin: ”Sota! Sota!”, joten.
ADAMUS: Oletko demokraatti vai republikaani?
MARY: Onko sillä merkitystä?
ADAMUS: Ei, olen vain utelias.
MARY: En tiedä, sanoisinko demokraatti vai republikaani, mutta en ole todellakaan oikealla.
ADAMUS: Okei. Oletko koskaan yrittänyt olla olematta kumpaakaan? Seistä vain tuon matalan aidan takana?
MARY: Minä yritän.
ADAMUS: Sinä yrität.
MARY: Minä yritän. Minä yritän.
ADAMUS: Mutta haluat mennä mukaan aika ajoin.
MARY: Minä yritän. Minä yritän.
ADAMUS: Joo (Mary naureskelee). Ja oikeasti tarkoitan, että se olisi neuvoni. Ja vastoin sitä kritiikkiä, jota olen saanut viime aikoina, en ole äänestämistä vastaan. Äänestäkää, jos haluatte, mutta pitäkää energianne poissa siitä kaikesta. Tilanne vain pahenee.
MARY: Joo, joo.
ADAMUS: Ja tarkoitan, että pahenee, pahenee.
MARY: Siksi teen jatkuvasti noita kävelyjä luonnossa.
ADAMUS: Siis pahenee, pahenee, pahenee. Eikä niin ole vain täällä USA:ssa.
MARY: Okei, et auta siinä pelossa, jota putkahtelee esiin! (He nauravat)
ADAMUS: Se ei ole minun tehtäväni! Ei tarvitse olla pelkoa. Oikeasti. Ja sanon sen nyt. Olen sanonut sen aiemmin. Kaikki järjestyy, mutta käymme vain läpi hyvin vaikeaa jaksoa tällä hetkellä. Kaikki järjestyy loppujen lopuksi. Planeetalla on liian paljon valoa siihen, ettei järjestyisi. Te olette planeetalla. Mutta sitä ennen on helvetin sekasortoista ulkoisessa maailmassa ja mahdollisesti sisäisessä. Ja siitä syystä heitin pois nuo suunnitelmat.
MARY: Ja luulen, että se huolestuttaa minua. Kyse ei ole niinkään itsestäni, vaan enemmän kai lapsenlapsistani ja kaikista jutuista. Olen huolissani siitä, että he ovat väkivallan keskellä.
ADAMUS: Aivan.
MARY: Siis, se on väkivalta, joka …
ADAMUS: Joo. Mutta siihen ei välttämättä tarvitse mennä. Emmekä pidä mitään suurta maailmanrauhan kumbajaa-kokoontumista, tai mitään sellaista. Seisomme matalan aidan takana, ja tämän shoudin jälkeen annamme valomme taas säteillä korkeampiin mahdollisuuksiin. Mutta on jännitteistä aikaa tällä hetkellä, kuten olet todennäköisesti huomannut.
MARY: Joo, joo.
ADAMUS: Joo. Ja on päiviä, jolloin on hyvin haastavaa, ja siksi sanoin, että minulla oli suuria suunnitelmia tämän päivän shoudiin, mutta minun täytyi heittää ne pois. Minun täytyi sanoa: ”Ei, tarvitsemme jotain muuta tässä.” Ja se on hyvä muistaa elämässänne suunnitelmien osalta, kaikkien suunnitelmienne osalta.
En puhu unelmista itseänne varten, vaan suunnitelmistanne. Ne muuttuvat todennäköisesti, ja valmistautukaa siihen. Tarkoitan, että monet teistä ovat hyvin suunnitelmaorientoituneita, ja haluatte, että on kivoja aikatauluja ja kaikkea sellaista. Heittäkää ne pois. Tai jos ette heitä, ne otetaan pois, koska kaikki muuttuu niin nopeasti, ettei teillä oikeasti voi olla niitä. Tarkoitan, että teillä voisi olla suunnitelma siihen, mitä ostatte kaupasta – ehkä. Mutta se suunnittelu, jota ennen teitte, loppuelämänne suunnittelu – unohtakaa se. Se lentää ikkunasta.
Ja tiedän, että te ette halua kuulla sitä, koska: ”Voi ei! Teen suunnitelman, ja sitten laitan valoni siihen, ja sitten tapahtuu niin.” Ei välttämättä.
MARY: No, haluaisin sanoa tämän, kun minulla on mikki. Kiitos kaikesta, mitä teet hyväksemme, koska en henkilökohtaisesti tiedä, miten pääsisin kaiken tämän myllerryksen läpi. Ja olet auttanut minua valtavasti.
ADAMUS: Kiitos.
MARY: Ja haluan sanoa sen. Kiitos.
ADAMUS: Kiitos. Mutta sitten sinun täytyy kiittää itseäsi, koska olen vain jokaisen shaumbran peili.
MARY: Okei. Kiitos.
ADAMUS: Pari vielä. Haastavaa. Haastavaa. Onko tällä hetkellä haastavaa? Selviydytkö helposti tämän läpi, Vince?
VINCE: Kyllä kai, tai olen niin tietämätön, etten edes tiedä, mitä tapahtuu (Adamus naureskelee).
ADAMUS: Siinä asemassa on tavallaan hyvä olla. Mutta kuitenkin tiedät, mitä tapahtuu.
VINCE: Joo.
ADAMUS: Joo. Ajattelitko koskaan, että näkisit maailman tällaisena?
VINCE: Ei. En koskaan …
ADAMUS: 30, 40 vuotta sitten?
VINCE: Ei.
ADAMUS: Niin.
VINCE: Ollessani ikuinen optimisti, en koskaan – sitä ei ollut tietoisuudessani, jotta olisin voinut ajatella sitä.
ADAMUS: Joo.
VINCE: Mutta seison matalan aidan takana. En katso uutisia. En panosta siihen.
ADAMUS: Joo. Mutta voit kuitenkin tuntea energiat.
VINCE: Voi, kyllä.
ADAMUS: Voi, kyllä.
VINCE: Voi, kyllä.
ADAMUS: Siis millaista se on?
VINCE: Yritän sivuuttaa sen.
ADAMUS: Joo.
VINCE: Istun vain tekemässä sudokuani, ja laitan oven lukkoon (Adamus naureskelee).
ADAMUS: Hyvä. Kiitos, Vince.
LINDA: Lisää?
ADAMUS: Pari lisää. Haasteita tässä elämässä.
LINDA: Katsotaanpa.
PATRICIA: Ai, minä taas (Adamus naureskelee). Olen ollut suosittu viime aikoina.
ADAMUS: Kyllä.
PATRICIA: On ollut todella haastavaa. Hyvin, hyvin haastavaa.
ADAMUS: Joo. Millä tavoin?
PATRICIA: No, tunnen itseni, eikä se ole haaste minulle. Tunnen keveyteni ja energiani ja suuntani. Mutta maailmassa selviäminen, se on hullua.
ADAMUS: Joo.
PATRICIA: Ja ikään kuin pala putoaa pois jostain, ja ajattelet: ”Okei, se tilanne pysyy.” Ja sitten jotain kummallisempaa tapahtuu. On vaikea … käsittelen sitä, että olen hyvin paljon yksin ihmistasolla. En tunne yksinäisyyttä henkitasolla.
ADAMUS: Aivan.
PATRICIA: Se on haasteeni. Se on jääminen tänne. Tämän maatason tiheys.
ADAMUS: Tavallaan rankkaa. Todella rankkaa. Jälleen kerran, siitä syystä tavallaan tein uudelleen tämän päivän. Hyvä, kiitos.
PATRICIA: Okei.
ADAMUS: Yksi vielä. Haasteita. Voi, hän pystyy juoksemaan (viitaten Lindaan, ja vähän naureskelua). Huoneen toiselta puolelta. Täysin huoneen toiselta puolelta, ja hänen oli tultava tänne.
TRACY: Mikä kysymys olikaan? Sori, olen melko päästäni pyörällä ja hiljainen tänään.
ADAMUS: Joo, ei se mitään. Haasteet, elämäsi tällä hetkellä? Onko se todella haastavaa, vai ei kovin haastavaa?
TRACY: Olen kyllästynyt edes ajattelemaan sitä. Mutta toki on paljon haasteita. Minut tavallaan imetään massatietoisuuteen. Ja identiteettini yrittävät tavallaan lähteä pois, mutta sitten yrittävät jäädä.
ADAMUS: Aivan, aivan.
TRACY: Siis, teen roolini maailmassa, jonka tiedän, säteilen valoani. Mutta sitten on itseni kiskomista massatietoisuudesta ja ajattelua: ”Voi, kiitti vitusti …” ja ”Nyt voin laajentua”. Ja se on totta. Siis on tuota jatkuvaa edestakaista muistamista ja sitten sen unohtamista. Silloin kun olen tiheydessä, olen kuin vankina. Viime aikoina olen todella yrittänyt sallia tuon vankina olemisen tunteen, taistelematta sitä vastaan, koska en todellakaan pidä siitä.
ADAMUS: Sinulla on oikeasti rankkaa, koska olet koulutusjärjestelmässä, eikö?
TRACY: Joo,
ADAMUS: Joo. Ja opetat nuoria lapsia?
TRACY: Collegessa (korkeakoulu) ja high schoolissa (lukio).
ADAMUS: Collegessa ja high schoolissa. Se on vielä pahempaa. Se on vielä rankempaa. Siis, miten selviydyt siitä? Nimittäin, olet itsesi ja käyt läpi kaikkea, mitä käyt läpi, ja sitten olet aivan tuon massatietoisuuden keskellä.
TRACY: Joo. Olen yhteisöcollegessa, joten ei ole yhtä paljon tiheyttä kuin ylemmässä yliopistomaailmassa, mutta on silti paljon.
ADAMUS: Aivan.
TRACY: Mutta toimin nyt myös paljon ylemmän korkeakoulumaailman kanssa, ja olen vähän kuin tornado heille, koska tavallaan rynnin sisään. Siis, se on tavallaan hauskaa, koska puhallan heidän kaikkien juttujensa läpi. Joskus se on väsyttävää, tai voin tuntea tuon energian imeytyvän minuun, ja minun täytyy päästää siitä irti.
ADAMUS: Aivan, aivan.
TRACY: Siis, on jatkuvaa tiedostamista: ”Voi, paska! Otin sen itselleni. Päästä siitä irti.” Muistaen, kuka olen, ja etten ole noissa peleissä.
ADAMUS: Juuri niin.
TRACY: Koska he ovat niiiin noissa peleissä. Ja minulla on myötätuntoa sitä kohtaan.
ADAMUS: Kiitos. Hyvä.
TRACY: Jep.
ADAMUS: Ja haluan muistuttaa jokaiselle teistä, että kauan sitten, ennen kuin tulitte tälle planeetalle tässä elämässä, keskustelimme joistain mahdollisuuksista, mitä tapahtuisi. Sitä ei ollut selvästi määritelty, mutta tavallaan tiesimme. Ja puhuimme siitä, että suostuisitte lopultakin sallimaan Oivaltamisenne, pitkitettyänne sitä elämän tai kaksi, ja jäisitte planeetalle. Ja muistan korostaneeni, että se olisi rankkaa, ja muistan jokaisen teistä sanoneen: ”Aa! Selviydyn siitä. Ilman muuta.”
Sanoin: ”Mutta on todella rankkaa toisinaan”, koska käytte läpi jotain todella syvää ja henkilökohtaista, ja olette myös planeetalla tekemisissä muiden ihmisten kanssa yhdessä suurimmista – no, ei yhdessä suurimmista, vaan on suurin muutosaika ikinä tällä planeetalla. Ja reaktionne oli: ”Höh! Selviydyn siitä. Älä viitsi, antaa tulla! Anna minulle lisää!” Siis, tässä olemme aivan sen keskellä.
Miltä sinusta tuntuu?
Seuraava kysymys on: mitä sanaa käyttäisit kuvaamaan, miltä sinusta tuntuu nykyään? Mitä sanaa käyttäisit kuvaamaan? Ja se ei tarkoita kirjaa. Se tarkoittaa sanaa.
MARKO: Ai, älä viitsi! (Hän naureskelee saadessaan mikin)
ADAMUS: Kirjoista puheen ollen, miten sinun kirjasi sujuu?
MARKO: No, miten tiesit? (He naureskelevat)
ADAMUS: Puhumme siitä Ylösnousseiden mestareiden klubilla.
MARKO: Ai, hyvä, hyvä, hyvä. Näin unta kaksi päivää sitten, ja … (joku mies sanoo: ”Yksi sana?” ja vähän naureskelua) Hän on tottunut tarinoihini. Paaaljon tarinoita! Ja koska matkustan pian ympäri maailmaa muutaman kuukauden, ensimmäiset unet siitä olivat kuin: ”Voi paska! Siitä tulee hyvin vaikeaa.” Mutta sitten viimeisessä unessa, jonka näin, sieluni ja ylisieluni ilmestyivät ja sanoin tavallaan: ”Kaverit, kuunnelkaa. Ihmisenä minulla on nyt tämä haaste.” Olin pyörän selässä, ja he sanoivat tavallaan: ”Ai, lähdemme kanssasi!” Sanoin tavallaan: ”Mutta on töyssyjä, okei?” He sanoivat tavallaan: ”Ei, ei, ei, ei! Tulemme silti mukaasi.” Minä sanoin tavallaan: ”Okei, varoitin teitä.” Ja sitten se oli uskomatonta. Kaikki hoitui vain leikiten. Tarkoitan, että kaikki …
ADAMUS: Siis, matkustat ympäri maailmaa pyörälläsi. Kuulenko oikein?
MARKO: Matkustan ympäri maailmaa sieluni ja ylisieluni kanssa, beibi. Siis, he ovat kuin …
LINDA: Eikö tämän ollut tarkoitus olla yhden sanan vastaus?
ADAMUS: Kyllä oli! (Adamus naureskelee) Käsitätkö, että kaikki ajattelevat tavallaan: ”Okei, kiva, mutta …”
MARKO: Okei.
ADAMUS: Mitä sanaa käyttäisit kuvaamaan, miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä?
MARKO: Kaikki hoituu leikiten.
ADAMUS: Okei.
MARKO: Minulle kaikki on kuin liukua. On hyvin helppoa tällä hetkellä.
ADAMUS: Okei, hoituu. Hyvä.
MARKO: Hoituu.
ADAMUS: Hyvä.
MARKO: Joo. Haluatko toisen tarinan? Lasken vain leikkiä! (Hän nauraa)
ADAMUS: Ei, ei! Kiitos. Myöhemmin, myöhemmin! Hyvä. Seuraava. Mikä yksi sana? On sana, joka erottuu. Se on hyvin … Ei tarvitse olla edes selvänäköinen hoksatakseen sen. Se on aivan siinä. Mikä yksi sana?
STEPHANIE: Kreikkalainen tragedia.
ADAMUS: Kreikkalainen tragedia. Joo, tavallaan. Tavallaan.
STEPHANIE: Joo.
ADAMUS: Selitä vähän muille, mitä tarkoitat sillä.
STEPHANIE: Elämäni on ollut kreikkalaista tragediaa, ja tämä viimeinen luku oli 36-vuotisen avioliittoni loppu.
ADAMUS: Vau, vau. Ja millaista on ollut avioliiton loppumisen jälkeen?
STEPHANIE: Uskomatonta.
ADAMUS: Ai, hyvä. Siis, se oli iso vapautuminen.
STEPHANIE: Joo. Oli pettämistä. On kaikkea …
ADAMUS: Tarinat. Tarinat joita kerrottiin. Joo.
STEPHANIE: Aivan.
ADAMUS: Hyvä. Pari vielä. Miten – tuo yksi sana – miten sinulla menee?
TODD: Sana joka minulle tulee, on ”sinnikkyys/sitkeys” tai ”sinnikäs/sitkeä”.
ADAMUS: Okei.
TODD: Kummallakin puolella. Tuntuu siltä, että on sitkeyttä siinä, miten asioita vastaanotetaan, ja sitten siinä miten minun täytyy reagoida, tai miten olen läsnä tarpeessa olla sinnikäs, pitäen kiinni sallimisesta.
ADAMUS: Aivan.
TODD: Päästää irti, olla pitämättä kiinni, ja olla sinnikäs siinä.
ADAMUS: Oletko sinnikäs itsesi, ihmisitsesi, kanssa?
TODD: No, itsessäni, ja luultavasti koska näen sen itsessäni, ja havaitsen sitä myös ulkopuolella.
ADAMUS: Entä oletko sinnikäs mestari-itsesi tai sieluitsesi kanssa? Kritisoiko ihminen tavallaan niitä?
TODD: Se tuntuu kosiskelulta.
ADAMUS: Kosiskelulta (he naureskelevat). Okei. Ja sitten menemme kreikkalaiseen tragediaan.
TODD: Aivan! (Vähän naureskelua) Luulen, että tulen tietoisemmaksi mestarista ja sallin sen.
ADAMUS: Aivan.
TODD: Ja sitten tuntuu siltä, että siinä on hyvin paljon energiaa. On kuin totuttelemista siihen – miten sanon sen – yrittää päästä eroon siitä käsityksestä, että tässä uudessa tilassa on tasapaino. Ei ole tasapainoa. Se on, mitä on, ja se reagoi, ja sitten ihminen tavallaan sanoo: ”Mitä vi**tua?! Tulemmeko johonkin normaaliin?” Ja tämä on se normaali. Ja se tuo esiin paljon juttuja. Tarkoitan, että sitä on sisällä. Voin nähdä tuon kaivamisen, nuo pelot, tuon ahdistuksen. Nimittäin ennen kuin aloitimme, minulla on solar plexuksen värinää/tykytystä, mikä on merkki minulle.
ADAMUS: Mutta sinulla ei tyypillisesti ole ahdistusta?
TODD: No, ei (hän naureskelee).
ADAMUS: Siis, mistä siinä on kyse?
TODD: Luulen, että on kyse siitä, että harjoittelen edelleen itserakkautta.
ADAMUS: Okei.
TODD: Se on muistutus, että on jokin osa minua, jota ei ole vielä täysin hyväksytty tai jonka sivuutan ja joka tulee esiin, koska se on osa niitä energioita, joita tapahtuu.
ADAMUS: Miten monella täällä tai netissä on ollut ahdistusta, erityisesti viime aikoina, parina viime kuukautena, vaikka teillä ei normaalisti ole ahdistusta? Katsotaanpa kädet. Joo, eikö se ole kummallista? Ja sitten yritätte nukkua ahdistuksen kanssa. Se ei ole hyvä petikaveri. Siis, joo, on paljon ahdistusta. Hyvä. Kiitos. Yksi vielä. Leslie, Leslie. Hei, Leslie.
LESLIE: Hei.
ADAMUS: John sanoo … Mitä, John? FM sanoo … (suom. huom. John/FM on Leslien edesmennyt aviomies)
LESLIE: Minusta tuntuu, että tasapainotan jatkuvasti.
ADAMUS: FM sanoo ”terve”.
LESLIE: Terve. Hän on ollut hyvin läsnä tänään.
ADAMUS: Kyllä.
LESLIE: Tasapainotan jatkuvasti. Työskentelen ihmisten maailmassa, joilla on paljon haasteita, ja pysyn pystyssä ja sitten …
ADAMUS: Aivan.
LESLIE: Ja sitten menen kotiin ja istun itsekseni tunteja kerrallaan.
ADAMUS: Koko tuo käsitys tasapainosta. Heitä se pois. Tai mitä sinä sanoit, miten sinä kutsuit sitä (Toddille)?
TODD: Sinnikkyys.
ADAMUS: Joo, sinnikkyys.
LESLIE: Joo, pidin siitä, mitä sanoit. Ymmärsin ehdottomasti, mitä sanoit: ettet voi edes ajatella, tai melkein luopuu yrityksestä olla tasapainossa, koska …
ADAMUS: Joo. Teillä kaikilla on ollut tapoja tasapainottua. Olette kehittäneet niitä elämien saatossa, mutta erityisesti tässä elämässä alusta saakka. Löydätte tapoja tulla takaisin vaikeuksista, vastoinkäymisistä, mistä ikinä. Ne ovat psykologisia pelejä, enimmäkseen. Päästäkää niistä irti.
Ja tiedän, että se on todella vaikeaa monille teistä, koska olette tottuneet vetämään esiin tämän vanhan asian – ”Miten päästään takaisin tasapainoon”.
Käytte läpi paskaa. Teidät heitetään epätasapainoon psyykkisesti, psykologisesti, ja ”Näin saan tasapainoni takaisin.” Heittäkää se pois. Se ei toimi, ettekä itse asiassa tarvitse sitä. Ja sitten teillä on ahdistusta, ja tavallaan sanotte: ”No, jos en tuo takaisin itsetasapainotustyökaluihini, lähden toiselle puolelle.” Joo, mutta tulette oivaltamaan, ettei toinen puoli ole, mitä luulitte sen olevan.
Siis, sinulla on ollut tätä pelkoa lähteä pois keinutuolistasi, lähteä pois mielestäsi, tai mitä ikinä, ja olet yrittänyt pysyä rajoissa, pysyä tasapainossa. Heitä se pois. Siitä on itse asiassa enemmän vahinkoa, kuin hyötyä.
LESLIE: Se on todella hyvä kuulla (hän naureskelee). Se on todella, todella hyvä kuulla.
ADAMUS: Hyvä.
Adamuksen havainto
Sana jota tunsin ennen tätä shoudia – se oli viime yönä. Tietysti istuin Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja pohdin kaikkea, mitä on tapahtunut viime aikoina, ja tunsin shaumbroja. Tulin käymään ja puhuin monien teidän kanssa henkilökohtaisesti, ja sana joka oli hyvin ilmeinen, oli ”herkkyys”. Enemmän kuin koskaan.
Ja joskus on vaikea päästä tuohon sanaan, silloin kun olette pakahtuneita, tai teillä on ahdistusta, tai yritätte selvittää asioita ja syytätte siitä ihmisiä ympärillänne. Syytätte siitä muita asioita. Ette ole tehneet tarpeeksi hyvää työtä, tai mitä ikinä. Mutta loppujen lopuksi, tunsin sen uskomattoman herkkyyden, jota kehitätte.
Toinen sana on ”vereslihalla”. Tarkoitan, että olette vereslihalla ytimeen saakka tällä hetkellä. Kaikki vaikuttaa teihin – te itse, entiset elämänne kun ne käyvät läpi transformaatiotaan ja ne tulevat periaatteessa takaisin teihin valaistumisessaan, ja maailma. Uskomatonta herkkyyttä. Ja tavallaan se on vähän ironista, mutta juuri sitä halusitte. Haluatte tulla tietoisemmaksi asioista, ja tulette sillä tavalla.
Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Teidän ei tarvitse tehdä herkkyysharjoituksia joka päivä, koska niissä tullaan vain mentaaliseksi, ja se ei-herkistää teitä. Se tapahtuu luonnollisesti. Teistä tulee tietoisempi ja tietoisempi kaikista energioista, joita on ympärillä, mutta mielen on vaikeaa ymmärtää sitä kaikkea. Yritätte laittaa paloja yhteen, ettekä oikeasti voi, enkä myöskään kannusta teitä yrittämään, koska se tehdään taas hyvin mentaalisella tasolla.
Ja alatte oivaltaa, ettei herkkyyksien ja niiden tulkintojen tarvitse tapahtua täällä (osoittaen päätä). Ne tapahtuvat oikeasti mestaritasolla, joka on ei-mentaalinen. Mutta kun katsoin shaumbroja ennen tätä, ajattelin: ”Meidän täytyy todella käsitellä tätä herkkyysasiaa.”
Herkkyys on hyvä asia. Teistä tulee tietoisempi ja tietoisempi. Kyse ei ole siitä, että olette yhtäkkiä selvänäköinen ja osaatte lukea kaikkien entiset elämät, ettekä te oikeasti haluakaan. Ette lainkaan (Adamus naureskelee). Voitteko kuvitella, että joku haluaisi tulla selvänäköiseksi voidakseen tehdä tulkintoja muille? Se on kamalaa. Mutta on herkkyyttä, tuo tunne, että on vereslihalla ja hyvin haavoittuva tällä hetkellä – hyvin, hyvin haavoittuva.
Sanoisin, että juuri siinä kohtaa teidän pitäisi olla, mutta ette ole varma, mitä tapahtuu. Ette ole varma, miten se otetaan sisään. Ja ennen kaikkea, ilmassa on erittäin paljon tällä hetkellä. Kaikki ne asiat joita tapahtuu planeetalla, hulluus täällä Yhdysvalloissa. Se on hulluutta. Mutta se on teidän vikanne (vähän naureskelua).
Minusta se ei ollut huvittavaa (Adamus naureskelee). Se on teidän vikanne, koska se on siunaus, jonka olette antaneet planeetalle.
Silloin kun valoa alkaa tulla planeetalle niillä tasoilla, kuin nyt tulee, se ravistelee asioita. Kun laitatte suuren määrän valoa ihmisiin ja planeettaan, se ei merkitse, että kaikki ovat onnellisia ja kivoja ja istuskelevat leirinuotiolla laulamassa kumbajaa. Se ravistelee järjestelmiä, ja loppujen lopuksi se sallii kaiken vanhan mennä uuteen. Loppujen lopuksi se sallii tämän planeetan tulla korkean tietoisuuden, rakkauden ja todellisen Oivaltamisen planeetaksi.
Mutta tällä hetkellä … tuntekaa sitä hetki, kaikkia näitä instituutioita, joita valo ravistelee. Sitä on kaikkialla. Kaikkea tuota uudelleenjärjestelyä. Ja kun sitä tapahtuu, ihmiset alkavat todella panikoida, ja he pitävät kovemmin kuin koskaan ennen kiinni tavastaan, vanhoista tavoista, tai he haluavat mennä taaksepäin, ja juuri sitä tapahtuu tällä planeetalla. Ja herkkänä olentona tunnette sen, ja sitten sanotte: ”Mikä minussa on vikana?”
Taas kerran, kuten olen puhunut teille monta kertaa aiemmin, otatte itsellenne asioita, jotka eivät ole teidän. Otatte itsellenne energioita, on kyse sitten politiikasta – politiikasta ja kaikesta vallasta, jota siihen liittyy. Ettekä melkein pysty välttämään sitä, jos olette tällä planeetalla nyt. Voitte yrittää välttää sitä, mutta sitä on silti ilmassa. Sitä on kaikkialla, ja jälleen kerran kyse on herkkyydestänne. Tunnette sen.
Siis, haluaisin tehdä tässä lyhyen merabhin. Aloitetaan musiikki, kun menemme tähän.
Merabh – mikä on sinun?
Iso kuva, se mitä yritän sanoa, on, että …
(Musiikki alkaa)
… olette täällä uskomattomaan aikaan. Joskus jopa toivon, että olisin siellä alhaalla kanssanne. Mutta sitten ajattelen: ”Ei, ei, ei!” (Naureskellen)
Olette täällä tänä uskomattomana aikana, ja olette paksunahkaisia merirosvoja, kovempia kuin kivi. Laitoitte itsenne tähän uskomattomaan ympäristöön. Se on kuin … Kuvitelkaa, että tästä tehdään elokuva, olemisesta täällä tänä aikana.
Tehdään se koiran perspektiivistä, esimerkiksi: ”Tämä hullu ihminen. Miksi hän valitsi tulla takaisin? Maailma hajoaa.” Se ei ole huono asia. Se hajoaa vapautumisen, avautumisen vuoksi. Mutta olet täällä sen keskellä, ja jos oikeasti katsot sitä, sinä olet se, joka tuo tuota valoa, joka aiheuttaa tämän kaiken.
En sano tätä syyllisyyden tuntemiseksi siitä. Kehotan vain tunnistamaan, mitä se on.
Pointtini tässä on, että on haastavaa, ja tällä hetkellä on todella tärkeää tuntea, mikä on sinun. Mikä on sinun?
Tunnet planeetan energiat. Tunnet, että Gaia lähtee. Ja tunnet koko planeetan muuttuvan hyvin monin tavoin.
Tunnen suurta kunnioitusta, kun näen, miten nopeasti asiat muuttuvat tällä hetkellä. Katso tekoälyä. Jos olisit pari vuotta sitten puhunut siitä ihmisille, he olisivat sivuuttaneet sen olankohautuksella ja ihmetelleet, mistä oikein puhut. Nyt se on kaikkialla.
Mutta tärkeä asia tällä hetkellä on tuntea, mikä on sinun. Äläkä yritä pukea sitä sanoiksi. Se on tunne. Mikä on sinun?
(Tauko)
Mikä on sinun?
(Tauko)
Jos oikeasti haluat ymmärtää sitä paremmin, taaskaan yrittämättä pukea sitä sanoiksi, ole mestari nyt hetken – no, koko ajan jos voit, mutta ainakin tämän hetken – mikä on sinun?
(Tauko)
Kaikki muu ei ole.
(Tauko)
Anna herkkyyksiesi mennä Itseesi – enemmän tietoisuutta Itsestä, enemmän suhde Itsen kanssa.
(Tauko)
Hyvin pitkään monet teistä – tässä elämässä ja muissa elämissä – ovat olleet energianpitäjiä tai valonpitäjiä planeetan puolesta. Mutta ette ole enää.
Siinä on iso ero, pitääkö energiaa ja valoa vai ainoataan säteilee valoa. Iso ero. Toinen on taakan kantamista harteillasi, toinen on pelkästään vapaana olemista.
(Tauko)
Mestarina, mikä on sinun?
(Tauko)
Nimittäin kaikki tämä on hyvin sotkeutunutta maailman kanssa ja ihmisten kanssa – tasapainotellen muiden ihmisten kanssa elämässäsi, yrittäen pitää huolta heistä, ollen huolissaan maailmasta. Tämä kuulostaa todella kylmältä, mutta sinun ei tarvitse olla huolissasi maailmasta. Todellakaan ei tarvitse.
Tämä ei ole piittaamattomuuden näkökulmasta, vaan sen, mitä olet tehnyt ja mitä teet tällä hetkellä – oma Oivaltamisesi ja sitten oman valosi säteileminen. Sitä maailma tarvitsee. Se ei tarvitse suurta määrää ”hoitoa” tai ”hellittelyä” tai ”huolissaan olemista”.
(Tauko)
Siis, sillä ei tavallaan ole merkitystä. Teet sitä, mitä tulit tänne tekemään, säteilemään valoasi, eikä sinun tarvitse ottaa itsellesi sitä, erityisesti herkkänä olentona.
Ja juuri tuo valo, erityisesti Taivaan rististä lähtien, tekee uskomattomia muutoksia tällä planeetalla. Eikä tämä planeetta tuhoudu, hajoa, palaa takaisin joihinkin pimeisiin aikoihin, tai mitään sellaista. Niin ei vain tapahdu.
Se käy läpi muutoksensa. Se käy läpi omat kamppailunsa, mutta valo jota on tullut tänne, opastaa sitä.
(Tauko)
Minun täytyy huvittaa itseäni ajattelemalla, että hyvin monet ajattelivat, että Taivaan ristin myötä kaikesta tulee yhtäkkiä täydellistä. No, tavallaan tulee. Mutta tuo täydellisyys oli uusien tietoisuus- ja tiedostamistasojen tuomista tälle planeetalle.
Joka kerta kun on tuollaisia valtavia muutoksia, planeetalla täytyy tapahtua isoja muutoksia, ja niitä todellakin on tapahtunut. Taivaan rististä on 15 kuukautta, ja nuo muutokset alkavat hienovaraisella tasolla.
Mutta takaisin keskusteluun. Mikä on sinun? Pyydän sinua tuntemaan sitä mestarina. Mikä on sinun?
(Pidempi tauko)
Muu ei ole. Voit olla tietoinen siitä. Voit myös tanssia sen kanssa. Mutta älä omista sitä.
Voit olla hyvin tietoinen siitä, mitä planeetalla tapahtuu, ja voit myös tuntea ja aistia sen. Voit tuntea, että planeetalla on tällä hetkellä suurta toivottomuudentunnetta. Voit tuntea sitä. Mutta älä omista sitä, koska se ei ole sinun.
Planeetalla on suurta kireyden/jännittyneisyyden tunnetta. Voit herätä aamulla ja sukeltaa suoraan tuohon kireyteen, mutta oivalla sitten, ettei se ole sinun.
Siis takaisin kysymykseen: ”Mikä on sinun?”
(Tauko)
Kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.
(Musiikki loppuu)
Kunnolla syvään henkeä. Okei.
Valo ja salliminen
Sytytetään valot todella nopeasti, todella kirkkaaksi (Adamus nauraa ja yleisö sanoo ”voi ei!”, kun valot syttyvät hyvin voimakkaina). Sellaista se on! Kyllä, olen vakavissani. Olemme tässä kivassa, tavallaan pehmeässä, helpossa paikassa. Voitteko kuvitella, miltä muusta planeetasta tuntuu, kun valonne sytytetään voimakkaana? (Vähän naureskelua) Olen hyvin, hyvin vakavissani. Kaikki sanovat: ”Voi ei! Himmentäkää valoja!” Sitä tapahtuu ympäri planeettaa tällä hetkellä.
He ihmettelevät: ”Mitä ihmettä tapahtuu?!” Yhtäkkiä kaikki valaistaan ja laitetaan polttopisteeseen, ja on hyvin paljon intensiteettiä. Voitte nyt himmentää valoja heiltä, he yrittävät saada näkönsä takaisin (valot himmenevät). Eikö näin ole mukavampi? Sammutetaan kaikki valot hetkeksi, ja tunnetaan vain energioita. Joo, kaikki. Kaikki valot (joku sanoo ”ai, vau!”). Eikö ole kaunista? Myös tausta, jos pystytte, ja myös tämä monitori tässä.
(Tauko)
Melko pimeää, häh?
Okei. Olen edelleen tässä, jos satutte ihmettelemään. Olemme edelleen täällä.
Ja sitten – kaikki tekevät juttujaan pimeässä; melkein kuin torakoita juoksentelisi ja kaikki tekevät juttujaan, paljon pimeyttä – ja sitten yhtäkkiä, kolmeen laskien, kaikki valot syttyvät. Yksi, kaksi, kolme, pum! (Valot eivät syty hänen merkistään) Okei, no, lasketaan kymmeneen tai kahteenkymmeneen (lisää naureskelua). He hapuilevat edelleen tuolla takana – ”voi ei!” Sokaiskaa heidät! (Valot syttyvät kirkkaana) Joo, hyvä, hyvä! (Adamus naureskelee) Sellaista se on! Okei, nyt voitte antaa heille vähän helpotusta (valot palaavat normaaliksi).
Tavallaan tuollaista tapahtuu planeetalla tällä hetkellä. Valoa säteilee moniin asioihin, ja se on epämukavaa toisinaan. Mutta se saa ihmiset katsomaan asioita, katsomaan elämäänsä, mitä tapahtuu. Ja he katsovat, mutta se aiheuttaa paljon stressiä ja epäjärjestystä/hälinää, ja tunnette sen kaiken, erityisesti kun teistä tulee herkempi ja herkempi.
Siis, pointti on, että te vain … Olen katsellut shaumbroja viime aikoina ja erityisesti ennen tämän päivän shoudia, ja ajattelin, että meidän täytyy tehdä vähän – mitä? (Joku sanoo hyvin vaimeasti ”sallimista”).Sallimista! Sallimista, sallimista. Kyllä, kuulin sen. Yksi ihminen sanoi: ”Salliminen.” Salliminen on mahtavin työkalunne. Se todella on. Salliminen on kaikkein paras työkalu. Oikeastaan se on jokseenkin ainoa asia, joka teillä on.
Eikä salliminen merkitse, että sallitte ihmisten, olosuhteiden, elämän, käyttää hyväkseen teitä. Ei ole kyse siitä. Salliminen merkitsee, että avaudutte Itsellenne. Kutsukaa sitä, miten haluatte – mestari, sielu, mikä tahansa – avaudutte sille. Ihminen lopettaa kaiken suunnittelun. Ihminen lakkaa yrittämästä ohjata laivaa. Teidän ei tarvitse ohjata. Ja tiedän, että sanotte: ”No, ei. Se on minun laivani, hitto soikoon!" Se on itse asiassa sinun paskasi, mutta se ei ole sinun laivasi (naurua) (suom. huom. sanoissa on yhden kirjaimen ero).
Se on tavallaan hauska asia, koska sinulla on laivasi – se on sinä, sen kyljessä on nimesi – mutta se ei ole oikeasti sinun. Ja tiedän, että se kuulostaa oudolta, ja tavallaan: ”No, ei helvetissä. Tämä on minun. Mistä oikein puhut?” Ei, todellisuudessa se kuuluu sielullesi. Olet osa sitä, mutta hyvin pitkään ihminen on vaatinut johtaa sitä, omistaa sen, upottaa sen aika ajoin, kaikkea vastaavaa. Mutta tulet tällaiseen kohtaan ja sanot: ”Päästän irti. Päästän irti. Annan mennä.” Eikä se merkitse, että luovutat. Se merkitsee, että alat oivaltaa, että tuo laiva on sielusi, mestarin ja sinun laiva, kaikkien yhdessä.
Teissä on paljon enemmän, mikä on valmis tulemaan esiin, ja nyt on kyse sen sallimisesta. Se on: vedetään syvään henkeä, avaudutaan ja sallitaan.
Kaiken sen myötä, mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä, kaiken sen hulluuden myötä – ja vielä hullummaksi tulee – kun törmäätte noihin rankkoihin päiviin, itsenne tai muiden kanssa, vedätte syvään henkeä ja sallitte.
Sen sijaan yritätte usein mennä mieleen. Yritätte ajatella: ”Mitä tein väärin? Mitä minun täytyy tehdä? Miten tuon itseni takaisin tasapainoon? Miten suojaudun ja puolustaudun?” Tiedätte, millaista se on. Teistä tulee hullun mentaalinen, eikä siitä ole mitään hyötyä. Ja uuvutatte itsenne.
Pääsette lopulta siihen pisteeseen, että riippumatta siitä, mitä tapahtuu sisällänne tai ympärillänne, sallitte sen. Ja toisinaan se tuntuu melkein haitalliselta tai intuitionvastaiselta, koska se on: ”En halua yhtään enempää sitä. Se on liikaa.” Mutta silloin todella sallitte.
Silloin sallitte valonne ja jumaluutenne. Se on siinä. Valonne ja jumaluutenne. Ja sitten oivallatte, että teidän ei tarvitse selvittää kaikkia näitä juttuja. Teidän ei tarvitse pelastaa maailmaa. Teidän ei tarvitse puolustaa itseänne, suojella itseänne, tai mitään sellaista. Kyse on vain sallimisesta.
Se on melkein liian helppoa. Minun pitäisi tehdä ”Salliminen shaumbroille” ja tehdä siitä todella vaikea (Adamus naureskelee), ja meidän täytyy käydä läpi kaikenlaisia harjoituksia ja hälinää. Mutta salliminen on vain sitä. Se on oikeasti jokseenkin ainoa asia, joka teillä on tällä hetkellä, koska käytte ihmisenä läpi hyvin monia transformaatioita. Hyvin paljon tapahtuu. Tavallaan päästätte irti identiteetistä – melkein tapatte identiteetin päästääksenne siitä irti – ja se on vaikeaa. Ja teillä on myös kaikki nämä jutut maailmassa ympärillänne. Se on hyvin haastavaa.
Vetäkää vain syvään henkeä, ja tässä turvallisessa tilassamme jossa emme yritä nyt edes säteillä planeetalle, tuntekaa vain tuota sallimista. Se on ”minä olen”-olemuksen sallimista.
(Tauko)
Ja jos pääsi panee hösseliksi, alat ajatella, ja sinun täytyy alkaa olla mentaalinen siitä, et oikeasti salli. Vedä syvään henkeä, ja vain sallit.
(Tauko)
Sinun ei tarvitset päästä sanoihin tai mieleen, tai mitään sellaista. Kyse on vain sallimisesta.
Vedä kunnolla syvään henkeä, ja päästä se sisään.
(Tauko)
No niin, kun sallit, se luonnostaan – yritän ajatella, miten se sanotaan. Mutta kun sallit, asioissa on luonnostaan tolkkua, mutta ei mielen logiikalla, vaan mestarin perspektiivistä. Ja yhtäkkiä oivallat, että maailma ei ole hajoamassa. Se on nyt hullumpi, mutta se ei ole hajoamassa. Yhtäkkiä oivallat, että et tee mitään väärin. Yhtäkkiä oivallat, että olet yrittänyt vaikuttaa asioihin aivan liian kovasti, ja oivallat, että kaikki itse asiassa on jumalaisessa järjestyksessään, ilman että sinun täytyy johtaa sitä tai tehdä kovasti työtä siihen. Sinun on tarkoitus vain kokea se.
Kun sallit – todella sallit, etkä mene mielen peleihin, vaan avaat itsesi – kun todellisessa vapaudessa sallit, se antaa sinulle paremman perspektiivin. Paremman ymmärryksen, mutta ei-mentaalisen ymmärryksen. Ja oivallat sitten, että olet yrittänyt vaikuttaa asioihin erittäin kovasti. Erittäin kovasti. Ottanut itsellesi hyvin paljon sellaista, mikä ei ole sinun. Se tekee itse asiassa tästä viimeisestä elämästä planeetalla paljon vähemmän nautinnollisen, kuin sen täytyy olla. Vedä vain syvään henkeä ja salli.
(Tauko)
Olen puhunut viime aikoina paljon kuvittelusta. Kuvittelusta. Se on valoa. Fysiikassa tai metafysiikassa valo on kuvittelua. Se on sama asia. Ajattelette valoa säteinä, joita tulee jostain, mutta loppujen lopuksi se on vain kuvittelua.
Siis, mikä on korrelaatio? Mikä on sallimisen ja kuvittelun suhde?
Tunne sitä hetki. Yritä olla ajattelematta sitä, vaan tunne sitä. Mikä on sallimisen ja kuvittelun suhde?
(Tauko)
Pari asiaa. Ette oikeasti pysty kuvittelemaan vapaasti ja avoimesti ja ei-mentaalisesti, ellette salli. Ne toimivat käsi kädessä. Voitte teeskennellä kuvittelevanne asioita, teeskennellä kuvittelevanne itsenne suureksi olennoksi, mutta ellette salli, se on menemistä mieleen, ja ihmismäistätte sen. Pienennätte sen.
Kun sallitte, kun avaudutte omalle valollenne, niin yhtäkkiä kuvittelusta tulee luomisenne lähde, keskipiste.
Kuvittelun sallimisen merabh
Laitetaan vähän musiikkia ja pyydän todella tuntemaan tätä, kun tuomme tämän merabhiin.
(Musiikki alkaa)
Salliminen merkitsee tavallaan: ”Okei, olen valmis siirtymään eteenpäin. Paljon enemmän odottaa minua. Sen ei tarvitse olla ihmismieleni rajoittamaa.”
Muuten, kaikki tämä on ehdottomasti luonnollista. Se tapahtuu joka tapauksessa. Se kaikki on luonnollista. Auttaa, kun on ymmärrys siitä, mitä tapahtuu – se minimoi ahdistuksen ja pelon –mutta kaikki tämä on hyvin luonnollista. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse ihmisenä tehdä työtä siihen.
Kyse on vain sen sallimisesta.
Salliminen on sanoa: ”Minun ei ihmisenä tarvitse jatkaa kontrolloimista ja yrittää johtaa asioita. Minun ei ihmisenä tarvitse rajoittaa enää asioita. Minun ei tarvitse edes selvittää niitä mielessäni.”
Se merkitsee: ”Olen valmis menemään tämän identiteetin yli”, ja tiedän, että olette kaikki sanoneet niin. Mutta tehdään se nyt. Ei vain sanota sitä. Tehdään se.
(Tauko)
Voi luoja, eikö se ole kamalaa – kaikki tuo ajattelu, jota olet tehnyt edestakaisin mielessäsi, ja yrittänyt selvittää sitä? Se ei toimi. Lukeminen ja opiskeleminen on tavallaan hauskaa. Mutta loppujen lopuksi sekään ei toimi. Kyse on vain sanomisesta: ”Hellitän. Sallin.”
(Tauko)
Ja sitten – sitten alat ymmärtää, mitä valo oikeasti on.
Alat ymmärtää, mitä sanon sanoessani, että valo on kuvittelua.
(Tauko)
Alat ymmärtää, että kaikki nuo mentaaliset jutut, kaikki nuo lineaariset jutut, ovat olleet hyvin tylsiä ja epätyydyttäviä.
Kuvittelusi/mielikuvituksesi tulee esiin, rakas shaumbra. Se saa sinut tulemaan myös herkemmäksi, tietoisemmaksi, ja ihmistasolla hämmentyneeksi, rauhattomaksi ja sinut haastetaan joinain päivinä. Toisina päivinä tunnet todella kunnioitusta itseäsi kohtaan. Mutta on edelleen liian monia haastavia päiviä, ja meidän täytyy päästä yli siitä.
Ja minun täytyy sanoa, että juuri nyt – se missä olemme, noin 15 kuukautta Taivaan ristin jälkeen – on luultavasti vaikein osa jäämisessäsi tälle planeetalle ruumiillistuneena mestarina. Juuri nyt on vaikein osa, koska on siirtymä ihmisitsestä mestari-itseen. Se on vaikeinta, koska myös entiset elämäsi tulevat omaan Oivaltamiseensa ja sitten integroituvat kanssasi. Siis, sinulla on kaikkea tätä melua kaiken muun kera.
Mutta ei se tämän vaikeammaksi enää tule. Se on kai hyvä uutinen. Jos pääsit näin pitkälle, se helpottuu.
Milloin (Adamus naureskelee)? Shaumbra sanoo aina: ”Milloin?” Tuntisitko vain sitä. Tämä on rankinta, ja jos pääsit näin pitkälle, sillä ei ole merkitystä milloin.
Käyt läpi valtavia transformaatioita tällä hetkellä, ja suurin asia on tämä uusi herkkyys. Miten käsittelet sen? Tarkoitan, että olet tottunut olemaan tavallaan herkkä joistain asioista, mutta nyt se viedään uudelle tasolle.
Silloin kun tunnet kaiken ja otat sen kaiken sisään, tietämättä edes, mikä on oikeasti sinun, se voi olla pakahduttavaa.
Kun katsoin kokoontumistamme tänään, sanoin: ”Meidän täytyy vetää vain syvään henkeä yhdessä. Emme tarvitse suurta määrää uusia juttuja tänään.” Voi, minulla on tulossa paljon uusia juttuja, mutta pysähdytäänpä nyt hetkeksi ja pidetään iso Mestarin tauko tässä. Pysähdytään, vedetään syvään henkeä ja sallitaan.
Ja se on luonnollinen prosessi. Tämä on sen kauneus. Sinun ei tarvitse johtaa sitä tai saada sitä tapahtumaan. Sallit sen.
(Tauko)
Se mitä todella tapahtuu kaiken tämän alla – herkkyytenne ja kaiken – on, että olette sallineet/päästäneet valoa sisään ja säteilette sitä planeetalle, tietysti, ruuvaten sitä oikein kunnolla. Muistakaa aina, millaista se oli, kun laitoimme valot aiemmin päälle – yäk! Sitä planeetta käy läpi. Mutta myös tuon herkkyyden lisäksi, todellinen kuvittelunne avautuu.
Puhun kuvittelusta, ja jotkut ihmiset ajattelevat, että siinä keksitte jotain mielessänne. Alatte oivaltaa, että se on paljon enemmän. Kuvittelu on tietoisuutta monista muista tasoista, monista muista ulottuvuuksista.
Kuvittelu – se avaa myös muut aistinne. Teillä on ihmisaistinne, mutta teillä on paljon enemmän, ja yhtäkkiä, kun sallitte, kun valoa tulee sisään, se avaa nämä muut aistit. Jotkut ovat tärkeämpiä kuin muut, mutta se avaa nämä aistit, mikä on yksi syy, että olette herkkiä.
Mutta olette tulossa takaisin kuvittelun tilaan tai tiedostamiseen. Ei lineaariseen, ei vain aivoissa leikkimiseen, vaan todelliseen, avoimeen kuvitteluun.
60-luvulla ja 70-luvun alussa tehtiin paljon työtä LSD:n kanssa. Joillekin teistä se on tuttua. Olitte noita kokeen suorittajia (Adamus naureskelee). Sen kanssa tehtiin paljon hyvää kliinistä työtä. Ja kun se tehtiin kunnolla opastuksen ja valvonnan kera, sen huomattiin olevan melko tehokasta avaamaan joitain väyliä.
Timothy Leary ei ollut vain huumeaddikti. Hän oli todellinen tutkija. Hän ymmärsi todella tämän voimakkaan kemikaalin arvon, joka avasi ovia. Se toi lisää herkkyyttä. Se toi paljon mielikuvitusta. Mutta se toi myös virkavallan (Adamus naureskelee).
Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos hänen tutkimuksensa – ja muiden jotka tutkivat LSD:ta – olisivat todella toimineet. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten se olisi voinut muuttaa yhteiskuntaa. En puhu sen puolesta – Cauldre kritisoi minua tässä – että menette kaikki tekemään sen. On luonnollisia tapoja tehdä se. Yksi kaikkien huumeiden tai kemikaalien vaaroista on, että avaatte asiat liian nopeasti. Pärjäätte paljon paremmin luonnollisella tavalla tehdä sen, kuten teette nyt.
Mutta se on mielenkiintoista, ja se tulee tavallaan takaisin valokeilaan tällä hetkellä, ja käytetään ns. mikroannostelua tapana tuoda takaisin ihmiset, jotka ovat hyvin, hyvin tasapainottomia, tai joilla on syviä psykologisia ongelmia, koska heillä on suljettuja ovia tai ovia, jotka ovat liian auki. On mielenkiintoista kaiken sen myötä, mitä planeetalla tällä hetkellä tapahtuu mieleen liittyen, että tämä tulee takaisin.
Meidän ei tarvitse tehdä sitä, koska sallimme sen luonnollisesti.
Yksi näiden lääkkeiden sivuvaikutuksista on, että otatte niitä ja teette pienen trippinne, mutta sitten olette heti taas tässä todellisuudessa, taas vanhoissa tavoissanne, ja se on tavallaan masentavaa. Todella masentavaa. Ajatus oli, että jos avaatte tuon oven tarpeeksi, niin sitten vaikka tuo ovi sulkeutuu taas hallusinaatioidenne jälkeen, kenties on jokin muistikuva ja on jotain hyötyä siitä. Mutta meidän ei tarvitse mennä siihen. Vedämme vain syvään henkeä ja sallimme hyvin luonnollisella tavalla.
Salliminen on myös luottamista. Luottamista ehdottomasti/täydellisesti Itseenne, mestariin, sieluun – miten haluattekin kutsua sitä, mutta luottamista.
Ja se mitä todella tapahtuu, mitä oikeasti yritän sanoa tässä, on, että kuvittelu tulee takaisin. Valo tulee takaisin. Mutta se vaikuttaa tapaan, jolla uneksitte. Ei vain yöaikaisiin uniinne (suom. huom. sama sana merkitsee ”uneksia, nähdä unta, uni, unelma”), vaan se vaikuttaa tapaan, jolla uneksitte – haluihinne, pyrkimyksiinne.
Ja kun todellinen kuvittelunne tulee takaisin, alatte oivaltaa, että suunnitelmanne, tavoitteenne, ns. unelmanne, ovat suhteellisen merkityksettömiä. Ne olivat hyvin lineaarisia, hyvin ihmisen tarpeisiin ja haluihin perustuvia. Ne olivat hyvin psykologisia tavallaan.
Mutta yhtäkkiä oivallatte, että kun tuo kuvittelu tulee takaisin, on paljon muuta. Ette olisi voineet suunnitella sitä.
Olette tuoneet sisään valoa ja antaneet sen säteillä, ja koko tämän ajan se on palauttanut teitä valon tai todellisen luojakuvittelun luonnolliseen tilaan.
Todellista luojakuvittelua ei haaskata sellaisista asioista murehtimiseen, tai niiden yrittämiseen kuvitella tai luoda, kuin vähän lisää varallisuutta, vähän lisää terveyttä, että on vähän nuorempi, että on parempi shakinpelaaja. Todellinen kuvittelu on kaukana sen yli.
Ja tiedän, että ihmiselle jotkut näistä asioista on tärkeitä. Mutta kun sallitte kuvittelun palata, pienet elämän asiat, pienet asiat pitävät huolen itsestään. Teidän ei tarvitse mikrojohtaa niitä. Tapahtuu synkronismia. On luonnollinen tapa, jolla kaikista noista asioista periaatteessa huolehditaan.
Vedetään syvään henkeä tässä shaumbrojen erityiskokoontumisessa ja sallitaan kuvittelu.
(Tauko)
Se palaa hyvin luonnollisesti.
(Tauko)
Periaatteessa valo tulee takaisin, ja se on todellisen luomisen ydin tai lähde.
(Tauko)
Nyt mestari – mestari joka sinä muuten olet. Alan kritisoida kaikkia teitä, jos jatkatte itsenne ajattelemista vain ihmisenä. Sinä olet mestari.
Mestari ei haaskaa valoaan tai luomistaan pieniin ihmisyksityiskohtiin, koska on hyvin paljon kaikkea yli sen.
Mestari ei käytä kuvitteluaan luomaan asioita, jotka perustuvat voimaan/valtaan, koska sille ei ole tarvetta. Se on illuusio, ja kaikki energia on joka tapauksessa sinun.
Mestari ei käytä kuvittelua kuvitellakseen itsensä vain onnellisemmaksi ihmiseksi. Hän itse asiassa käyttää sitä ihmisen tappamiseen – psykologisesti sanottuna, tietysti. Ei fyysisesti.
Mestari käyttää kuvittelua ihmisen hävittämiseen, vapautumiseen ihmisen illuusiosta.
(Tauko)
Yrittämättä tehdä ihmisestä vähän pidempää, 5 kiloa kevyempää, vähän rikkaampaa.
Mestari käyttää kuvittelua vapautumiseen kaikista ihmisen illuusioista tai paremminkin ihmisen harhakuvitelmista.
Vedetään syvään henkeä nyt, ja astu sivuun ja anna luonnollisen kuvittelutilasi tulla takaisin, muiden aistien tukemana – ei-fyysisten aistien – antaen myös niiden tulla takaisin. Lempeästi ja hiljaa astu etäämmälle hetkeksi ja salli.
(Pidempi tauko)
Tiedän, että olette olleet huolissanne ja stressaantunut ja ahdistunut, ja hyvinä päivinä saaneet läpimurtoja ja todellisia tunteita siitä, että olette todella kauniissa paikassa itsenne kanssa. Mutta sitten seuraavana päivänä teillä on ollut näitä vaikeita tunteita. Siitä syystä halusin suunnitella tämän päivän sen ympärille, mitä todella tapahtuu, mikä on todella tärkeää.
Ota nyt muutama hetki salliaksesi tuon luonnollisen kuvitteluaistin tulla esiin.
(Pidempi tauko)
Olet ihmisenä tehnyt kovasti työtä ja yrittänyt luoda ja havainnut sen hyvin turhauttavaksi ja vaikeaksi. No, voit luoda tiettyjä asioita käsilläsi tai mielesi avulla. Voit luoda talon, jos haluat rakentaa sellaisen. Voit luoda varallisuutta. Voit luoda työpaikan tai mitä ikinä. Mutta se ei ole aitoa, todellista luomista.
(Tauko)
Se on oikeasti vain vanhojen palojen siirtelyä, niiden laittamista yhteen eri tavoin.
Vedetään syvään henkeä nyt kuvitteluun ja sen tuntemiseen, mitä todellinen luominen on.
(Pidempi tauko)
Tiedän, että on ollut rankkaa. Pieni muistutus, että halusitte kaikki olla täällä juuri nyt. Aina silloin tällöin tarvitsemme vain pienen tällaisen tauon tunteaksemme todella, mitä oikeasti tapahtuu. Ja kyllä, olette herkempi kuin koskaan. Aistinne heräävät, ja todellinen kuvittelu tulee takaisin.
Vedetään syvään henkeä ja sallitaan se kaikki.
(Tauko)
Haluaisin sinun myös tuntevan, ei-mentaalisella tavalla, millaista on olla luoja.
Valon myötä, kuvittelun myötä, miltä tuntuu olla todellinen luoja.
(Tauko)
Vaikea pukea sanoiksi. Erittäin vaikea.
Mutta oivallat kenties, että on suurta haaskausta, suurta oman energiasi haaskausta, luoda pienellä asteikolla, luoda pieniä asioita tyydyttämään pikkuihmisen tarpeita, jotka pitäisivät muuten huolen itsestään.
Tunne sitä rohkeimmalla mahdollisella tavalla, todellista luojaa joka olet.
(Tauko)
Aivan hetken kuluttua pyydän teitä sytyttämään taas valonne, säteilemään planeetalle. Sitä varten tulitte. Mutta ennen kuin teemme sen, vedetään kunnolla syvään sallimisen henkeä.
Ja sitten sallikaa kuvitteluunne.
(Tauko)
Ja sitten sallikaa kaikkeen, mitä teiltä on ja mitä voitte luoda. Sallikaa luojuuteenne.
(Pidempi tauko)
Taas kerran, kaikki tämä tapahtuu hyvin luonnollisella tavalla.
Kun kuvittelu – aito kuvittelu – tulee esiin, se saa aikaan herkkyyttä, tietoisuutta, valoa, kaikkea näitä asioita.
Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja kuvitellaan nyt meneminen tuolle puolen, ilman sanoja. Tunne se. Aisti se.
(Tauko)
Siis, shaumbrat, vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä yhdessä.
Tarvitsimme tänään pysähtymistä, taukoa, ja taaskin, tuo herkkyys tekee teistä melkein ylitietoisen kaikesta. Ja sitten kun yritätte käyttää vanhoja temppujanne tasapainon löytämiseen, se ei toimi. Tänään olette tulleet uudelle tasolle.
Vedä syvään henkeä ja integroi se nyt.
Äläkä yritä saada selvää tästä kaikesta. Toisin sanoen, älä palaa takaisin lineaarisesti ja ajattele: ”Mitä hän sanoikaan? Mitä minun tarvitsi tehdä?”
Vedä syvään henkeä ja vain salli se. Ja kun teet sen, niin vaikka se toisi esiin joitain ihmispelkoja ja -huolia, vedät syvään henkeä ja muistat, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Kiitos, rakkaat shaumbrat.
Minä palaan. Kiitos.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.