JOS OLISIN KUNINGAS
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2010 uutiskirjeestä
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Jos olisin kuningas, julistaisin syyskuun viralliseksi "Rakasta itseäsi ensin" -kuukaudeksi. Jokaista rohkaistaisiin kuukauden aikana tekemään itselleen yksi ystävällinen teko viikossa. Virallinen julkilausuma ehdottaisi tällaisten asioiden tekemistä:
- Käy hierojalla.
- Osta uusia vaatteita tai kengät.
- Mene päivälliselle kivaan ravintolaan itsesi kanssa.
- Tee pitkä kävelyretki luonnossa.
- Osta iPod, lataa siihen jammausmusiikkia, laita kuulokkeet päähän ja tanssi alasti kuunloisteessa.
- Osta pullo hyvää viiniä (ainakin 20 taalaa) ja siemaile sitä istuessasi järvenrannalla aurinkoisena syyskuun iltapäivänä.
- Ota pitkä kuuma kylpy. Varaa ainakin tunti häiriötöntä aikaa.
- Ota vapaapäivä töistä keskellä viikkoa. Mene pitkälle ajelulle yksin.
- Anna itsellesi jokin lahja.
Mutta valitettavasti hyvin harvat ihmiset ottaisivat onkeensa julistuksen. Luulen, että valtaosa ihmisistä tuntisi kummallista syyllisyyttä itsensä laittamisesta etusijalle. Toiset innostuisivat hetkellisesti ideasta, mutta sitten lykkäisivät sitä kuukauden loppuun saakka sanoen itselleen: "Kenties teen sen ensi vuonna." (Syvä huokaus) Ihmiset voivat olla hyvin ennustettavia.
Meidät on ohjelmoitu ajattelemaan, että itsensä etusijalle laittaminen on itsekästä. Meille on varhaisvuosista saakka opetettu, että itsensä ajattelemisessa on jotain perverssiä. On tuhoisaa, kun opettaja tai vanhempi sanoo lapselle: "Olet itsekäs!" ikään kuin hän olisi tehnyt jonkin kamalan rikoksen. Meille sanotaan, että Jumalan, maan, yhteisön ja perheen palveleminen tulee paljon ennen itsensä palvelemista. Islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon pyhissä kirjoissa meille muistutetaan, että Jumala kurtistaa kulmiaan itsekkyydelle - kuten raamatussa: "Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää jokainen toista parempana kuin itseänne …" Fil. 2:3-8.
Missä ovat ne oppitunnit tai kurssit, jotka otettavat ihmisiä rakastamaan itseään, huolehtimaan itsestään ja sanovat, että on ok tuntea hyvää itsestään? Voin jo kuulla kriitikkojen huutavan, että tämä johtaisi täydelliseen järjestelmän hajoamiseen, kera hemmoteltujen sukupolvien ja itsekkäiden ihmisten, joilla ei ole mitään perusteita hyväntekeväisyydestä ja palvelemisesta. Mutta kun kuvittelen rauhallista maailmaa, se on täynnä ihmisiä, jotka rakastavat itseään ja siksi voivat oikeasti rakastaa toisia. Se muistuttaa minua Adamuksen sanonnasta: "Vain mestari voi palvella, kaikki muut ovat vain palvelijoita." Toisin sanoen, sitten kun tulee itsensä mestaruus/hyväksymiskohtaan, voi palvella todella toisia, koska ei ole mitään henkilökohtaista agendaa ja tekee sen aidosta ilosta eikä velvollisuudesta.
Brian Johnson/PhilosophersNotes kirjoittaa: "Silloin kun kehitymme pois siitä, että keskitymme liikaa saamaan sen, mitä haluamme maailmassa, meillä on taipumus mennä liian pitkälle toiseen suuntaan ja tehdä kaikesta palvelemista. Kaikessa ei ole kyse palvelemisesta." Johnson jatkaa selittäen kolme määrittelemäänsä itsekkyystasoa:
1. Tiedostamaton itsekkyys (on kyse vain minusta)
2. Kummallinen itsekkyys (ei ole koskaan kyse minusta … tai niin haluaisimme ajatella)
3. Tietoinen itsekkyys (kun ilmaisen itseäni, seuraan autuuttani, elän upeinta elämääni, annan itseni luonnollisesti maailmallemme, mutta tämä ei välttämättä ole aloituspisteeni (Ayn Rand sanoisi, ettei sen ehdottomasti pitäisi olla)).
Missä kohtaa ihmishistorian aikana tulimme kielteiseksi itsensä rakastamiselle? Epäilen, että se tapahtui Atlantiksen kauden aikana, jolloin yhteisöllisyyden ajatuksesta tuli kiehtova. Tai kenties se on tulosta sitoumuksestamme enkeliperheellemme "mennä oppimaan" koko luomakunnan hyödyksi.
Kun kuuntelen ihmisten (mukaan luettuna shaumbrat) puhuvan ongelmistaan ja asioistaan, tyrmistyn siitä, miten vähän tai ei yhtään kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta heillä on itseään kohtaan. Tietysti heidän elämästään on sitten tullut itsensä toteuttava ennuste. Rakkaudettomuus itseä kohtaan vetää puoleensa rakkaudettomuutta muilta. Arvottomuus tuo arvottomia asioita. Energian ohjaamattomuus itseen tuo energiattomuutta omaan elämään. Yltäkylläisyydettömät tunteet itseä kohtaan tuovat yltäkylläisyydettömyyttä … ja niin edelleen.
Kyllä, jos olisin kuningas, julistaisin kaikissa maissa syyskuun viralliseksi "Rakasta itseäsi ensin" -kuukaudeksi. Onhan syyskuu yksi suosikkikuukausistani. Syksyn kuulautta on ilmassa, puut alkavat muuttua vihreästä kirkkaankeltaiseksi ja -punaiseksi, aurinko heittää pitkiä varjoja loppuiltapäivästä ja jostain syystä energia näyttää aina tasapainoisemmalta syyskuussa kuin useimpina muina kuukausina. "Rakasta itseäsi ensin" -julistuksen loppuun liittäisin kauniin lainauksen Marianne Williamsonin kirjasta "A Return of Love" (= rakkauden paluu), sivu 191:
"Syvin pelkomme ei ole, että olemme riittämättömiä. Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Valomme pelottaa meitä eniten - ei pimeytemme. Kysymme itseltämme, kuka minä olen olemaan lahjakas, upea, älykäs ja mahtava. Itse asiassa, kuka et ole olemaan sitä? Olet Jumalan lapsi. Pienen esittäminen ei palvele maailmaa. Ei ole mitenkään valaistunutta kutistua niin, etteivät toiset ihmiset tunne epävarmuutta lähelläsi. Meidän on kaikkien tarkoitus säteillä kuin lapset. Olemme syntyneet ilmentämään Jumalan loistoa, mikä on sisällämme. Se ei ole vain joissain meistä, se on jokaisessa. Ja kun annamme oman valomme loistaa, annamme tiedostamatta toisille ihmisille luvan tehdä saman. Kun vapaudumme omasta pelostamme, olemuksemme vapauttaa automaattisesti muita."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php Kyseisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2010 uutiskirjeestä
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Jos olisin kuningas, julistaisin syyskuun viralliseksi "Rakasta itseäsi ensin" -kuukaudeksi. Jokaista rohkaistaisiin kuukauden aikana tekemään itselleen yksi ystävällinen teko viikossa. Virallinen julkilausuma ehdottaisi tällaisten asioiden tekemistä:
- Käy hierojalla.
- Osta uusia vaatteita tai kengät.
- Mene päivälliselle kivaan ravintolaan itsesi kanssa.
- Tee pitkä kävelyretki luonnossa.
- Osta iPod, lataa siihen jammausmusiikkia, laita kuulokkeet päähän ja tanssi alasti kuunloisteessa.
- Osta pullo hyvää viiniä (ainakin 20 taalaa) ja siemaile sitä istuessasi järvenrannalla aurinkoisena syyskuun iltapäivänä.
- Ota pitkä kuuma kylpy. Varaa ainakin tunti häiriötöntä aikaa.
- Ota vapaapäivä töistä keskellä viikkoa. Mene pitkälle ajelulle yksin.
- Anna itsellesi jokin lahja.
Mutta valitettavasti hyvin harvat ihmiset ottaisivat onkeensa julistuksen. Luulen, että valtaosa ihmisistä tuntisi kummallista syyllisyyttä itsensä laittamisesta etusijalle. Toiset innostuisivat hetkellisesti ideasta, mutta sitten lykkäisivät sitä kuukauden loppuun saakka sanoen itselleen: "Kenties teen sen ensi vuonna." (Syvä huokaus) Ihmiset voivat olla hyvin ennustettavia.
Meidät on ohjelmoitu ajattelemaan, että itsensä etusijalle laittaminen on itsekästä. Meille on varhaisvuosista saakka opetettu, että itsensä ajattelemisessa on jotain perverssiä. On tuhoisaa, kun opettaja tai vanhempi sanoo lapselle: "Olet itsekäs!" ikään kuin hän olisi tehnyt jonkin kamalan rikoksen. Meille sanotaan, että Jumalan, maan, yhteisön ja perheen palveleminen tulee paljon ennen itsensä palvelemista. Islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon pyhissä kirjoissa meille muistutetaan, että Jumala kurtistaa kulmiaan itsekkyydelle - kuten raamatussa: "Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää jokainen toista parempana kuin itseänne …" Fil. 2:3-8.
Missä ovat ne oppitunnit tai kurssit, jotka otettavat ihmisiä rakastamaan itseään, huolehtimaan itsestään ja sanovat, että on ok tuntea hyvää itsestään? Voin jo kuulla kriitikkojen huutavan, että tämä johtaisi täydelliseen järjestelmän hajoamiseen, kera hemmoteltujen sukupolvien ja itsekkäiden ihmisten, joilla ei ole mitään perusteita hyväntekeväisyydestä ja palvelemisesta. Mutta kun kuvittelen rauhallista maailmaa, se on täynnä ihmisiä, jotka rakastavat itseään ja siksi voivat oikeasti rakastaa toisia. Se muistuttaa minua Adamuksen sanonnasta: "Vain mestari voi palvella, kaikki muut ovat vain palvelijoita." Toisin sanoen, sitten kun tulee itsensä mestaruus/hyväksymiskohtaan, voi palvella todella toisia, koska ei ole mitään henkilökohtaista agendaa ja tekee sen aidosta ilosta eikä velvollisuudesta.
Brian Johnson/PhilosophersNotes kirjoittaa: "Silloin kun kehitymme pois siitä, että keskitymme liikaa saamaan sen, mitä haluamme maailmassa, meillä on taipumus mennä liian pitkälle toiseen suuntaan ja tehdä kaikesta palvelemista. Kaikessa ei ole kyse palvelemisesta." Johnson jatkaa selittäen kolme määrittelemäänsä itsekkyystasoa:
1. Tiedostamaton itsekkyys (on kyse vain minusta)
2. Kummallinen itsekkyys (ei ole koskaan kyse minusta … tai niin haluaisimme ajatella)
3. Tietoinen itsekkyys (kun ilmaisen itseäni, seuraan autuuttani, elän upeinta elämääni, annan itseni luonnollisesti maailmallemme, mutta tämä ei välttämättä ole aloituspisteeni (Ayn Rand sanoisi, ettei sen ehdottomasti pitäisi olla)).
Missä kohtaa ihmishistorian aikana tulimme kielteiseksi itsensä rakastamiselle? Epäilen, että se tapahtui Atlantiksen kauden aikana, jolloin yhteisöllisyyden ajatuksesta tuli kiehtova. Tai kenties se on tulosta sitoumuksestamme enkeliperheellemme "mennä oppimaan" koko luomakunnan hyödyksi.
Kun kuuntelen ihmisten (mukaan luettuna shaumbrat) puhuvan ongelmistaan ja asioistaan, tyrmistyn siitä, miten vähän tai ei yhtään kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta heillä on itseään kohtaan. Tietysti heidän elämästään on sitten tullut itsensä toteuttava ennuste. Rakkaudettomuus itseä kohtaan vetää puoleensa rakkaudettomuutta muilta. Arvottomuus tuo arvottomia asioita. Energian ohjaamattomuus itseen tuo energiattomuutta omaan elämään. Yltäkylläisyydettömät tunteet itseä kohtaan tuovat yltäkylläisyydettömyyttä … ja niin edelleen.
Kyllä, jos olisin kuningas, julistaisin kaikissa maissa syyskuun viralliseksi "Rakasta itseäsi ensin" -kuukaudeksi. Onhan syyskuu yksi suosikkikuukausistani. Syksyn kuulautta on ilmassa, puut alkavat muuttua vihreästä kirkkaankeltaiseksi ja -punaiseksi, aurinko heittää pitkiä varjoja loppuiltapäivästä ja jostain syystä energia näyttää aina tasapainoisemmalta syyskuussa kuin useimpina muina kuukausina. "Rakasta itseäsi ensin" -julistuksen loppuun liittäisin kauniin lainauksen Marianne Williamsonin kirjasta "A Return of Love" (= rakkauden paluu), sivu 191:
"Syvin pelkomme ei ole, että olemme riittämättömiä. Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Valomme pelottaa meitä eniten - ei pimeytemme. Kysymme itseltämme, kuka minä olen olemaan lahjakas, upea, älykäs ja mahtava. Itse asiassa, kuka et ole olemaan sitä? Olet Jumalan lapsi. Pienen esittäminen ei palvele maailmaa. Ei ole mitenkään valaistunutta kutistua niin, etteivät toiset ihmiset tunne epävarmuutta lähelläsi. Meidän on kaikkien tarkoitus säteillä kuin lapset. Olemme syntyneet ilmentämään Jumalan loistoa, mikä on sisällämme. Se ei ole vain joissain meistä, se on jokaisessa. Ja kun annamme oman valomme loistaa, annamme tiedostamatta toisille ihmisille luvan tehdä saman. Kun vapaudumme omasta pelostamme, olemuksemme vapauttaa automaattisesti muita."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php Kyseisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.