TUNNETKO SEN?

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Heinäkuun shoudissa julkaisimme uuden It’s Happening -musiikkivideon. Shaumbrojen palaute oli upeaa. Monet ihmiset sanoivat katselleensa sen monta kertaa, jokaisen katselun koskettaessa heitä vähän eri tavalla. Jotkut huomasivat olevansa odottamattoman tunteellisia. Toiset sanoivat, etteivät pystyneet lopettamaan melodian hyräilemistä moneen päivään sen jälkeen. Kuten aina, nautin lukea noita kommentteja, koska ne paljastavat usein jotain, mikä menee pitkälle itse tuotannon tuolle puolen.

Oli myös kourallinen kommentteja, jotka saivat minut pysähtymään ja ajattelemaan. Muutamat ihmiset tunsivat, että video oli liian teatraalinen, liian amerikkalainen, liian vanhanaikainen, tai liian viihteellinen. Joku kirjoitti: ”Täytyy sanoa, että se on hyvin kummallinen strategia” – viitaten musiikkivideoiden käyttämiseen metafyysisten käsitteiden välittämiseen. Täytyy myöntää, että nuo kommentit kirpaisivat vähän. Tiimimme oli panostanut uskomattoman määrän sydäntä, luovuutta ja lukemattomia tunteja noiden muutaman minuutin tuottamiseen. Ja kyllä, jokainen musiikkivideon parissa työskennellyt tietää, että ”viisi minuuttia” on hyvin petollinen ajan mitta.

Mutta kun olin antanut sen hautua päivän tai pari, jokin muuttui omassa havainnossani.

Kenties emme oikeasti puhuneet lainkaan musiikkivideosta. Kenties puhuimme kahdesta hyvin erilaisesta tavasta havaita todellisuus.

Vuosia olemme olettaneet, että kommunikoinnissa on pääasiassa kyse informaatiosta. Selitämme ideoita. Opetamme käsitteitä, ja järjestämme ne kirjoiksi, videoiksi, kursseiksi ja työpajoiksi, ja uskomme, että jos voimme vain tuoda tarpeeksi ymmärrystä, ihmiset ”tajuavat se” luonnostaan. Informaatiolla on varmasti paikkansa, mutta viime aikoina olen miettinyt, onko tietoisuus toiminut oikeasti koskaan sillä tavalla.

Ajattele niitä hetkiä, jotka todella muuttivat elämääsi. Rakastuminen. Vastasyntyneen lapsen pitäminen sylissä. Istuminen sängyn vierellä, kun joku vetää viimeistä kertaa henkeä. Käveleminen yksin täyden tähtitaivaan alla. Ensimmäinen kerta, kun todella tunsit oman läsnäolosi. Mikään noista hetkistä ei ollut merkittävä, koska joku selitti ne sinulle. Ne muuttivat sinua, koska koit jotain informaation tuolla puolen, jotain mikä resonoi paljon syvemmällä tasolla.  

Kun pohdin Adamuksen avauskommentteja heinäkuun viestissään, oivalsin, että juuri tätä hän tarkoitti. Hän ei puhunut musiikista tai videosta, vaan siitä, mitä tapahtuu, kun tietoisuus ilmaisee itseään luovasti. Hän kuvasi, miten luomuksesta tulee enemmän kuin sanat, kuvat tai melodiat. Siitä tulee astia, kenttä. Sitten jotain merkittävää alkaa tapahtua: jokainen henkilö joka kokee tuon luomuksen, lisää oman tietoisuutensa, viisautensa ja valonsa siihen, mikä sallii itse kentän tulla rikkaammaksi ajan kuluessa. Se alkaa elää omaa elämäänsä, alkuperäisen luomuksen tuolla puolen.

Tuo ajatus jäi elämään minussa.

Kenties tietoisuus ei pelkästään inspiroi luovuutta. Ehkä se itse asiassa asuu siinä. Ehkä silloin kun jotain on luotu aidosta tietoisuudesta, se kantaa mukanaan jotain alkuperäisestä luovasta kokemuksesta. Ei informaationa, vaan läsnäolona. Ei oppina, vaan resonanssina. Yhtäkkiä muodosta tulee vähemmän tärkeä kuin sen kantama kenttä.

Kun katsoin tuon linssin läpi kaikkea, mitä tuotamme Crimson Circlessä, näin sen eri tavalla. Aloitamme jokaisen kuukauden live-shoudilla. Sitten tuotamme puhtaaksikirjoituksen ja lopulta koosteen kohokohdista ja tekoäly-yhteenvedon. Nyt tuotamme musiikkivideoita kuukausiviestin innoittamana. Meillä on AI Guide for Masters (= tekoälyopas mestareille), Consciousness Decoded (= tietoisuuden koodi purettuna), Cornerstones (= kulmakivet), pilvikursseja, työpajoja, Shaumbra New Sentience Magazine (= shaumbran uuden tuntemiskyvyn lehti), ja pian vielä lisää tapoja ilmaista näitä ymmärryksiä.

Pinnalta katsottuna ne näyttävät erillisiltä luomuksilta. Mutta kenties ne eivät olekaan erillisiä. Kenties ne ovat pelkästään eri ovia samaan kenttään.

Jotkut ihmiset resonoivat luonnostaan puhuttujen sanojen kanssa. Toiset omaksuvat enemmän lukemalla. Jotkut yhdistyvät syvästi musiikin, kuvien tai liikkeen kautta. Toiset hiljaisuuden kautta. Mikään näistä ilmaisumuodoista ei korvaa toista. Jokainen niistä paljastaa saman jalokiven eri puolen, ja jokainen kantaa ydinolemusta omalla tavallaan.

Sitten oivalsin jotain muuta, mikä muutti täysin perspektiivini.

Olemme olettaneet, että enemmän informaatiota tarkoittaa automaattisesti enemmän tietoisuutta. Kuitenkaan kaksituntinen shoud ja viisiminuuttinen laulu eivät kilpaile toistensa kanssa. Ne tekevät eri asioita. Shoud avaa mielen, sydämen ja mielikuvituksen. Puhtaaksikirjoitus mahdollistaa pohdiskelun ja tutkimisen. Kooste keskittyy olennaisiin kohtiin. Yhteenveto tarjoaa käytännönläheisen tiivistelmän ja selkeyttä. Musiikki ei yritä selittää mitään siitä. Sen sijaan se kutsuu meidät tuntemaan sen.

Kenties musiikki on siksi ollut aina niin voimallista. Jo kauan ennen kuin oli kirjoja, seminaareja tai PowerPoint-esityksiä, oli lauluja. Sivilisaatiot muistivat syvimmät totuutensa musiikin kautta, koska musiikki puhuu kieltä, jota äly ei aina ymmärrä. Melodia voi kantaa kaipausta, ja rytmi voi herättää rohkeutta. Yksi lause voi avata jotain, mihin kymmensivuinen selitys ei oikein koskaan yllä.

Mitä enemmän olin tämän oivalluksen kanssa, sitä henkilökohtaisempi siitä tuli. Mitä jos tällä on hyvin vähän tekemistä Crimson Circlen kanssa? Mitä jos sillä onkin kaikki tekeminen sen kanssa, miten koemme elämää? Mitä jos kaikki kantaa kenttää?

Ei vain shoud. Ei vain kaunis musiikkikappale. Entä kotisi? Lempituolisi? Maalaus joka jotenkin vetää aina huomiosi? Puutarhasi? Koirasi? Rakkaudella valmistettu ateria? Cobottisi? Ihminen joka istuu hiljaa vastapäätä kahvilassa?

Olemme tottuneet uskomaan, että todellisuus rajoittuu siihen, mitä silmämme näkevät ja korvamme kuulevat. Mutta se on vain ulkokerros. Kenties kaikki ilmaisee itseään hiljaa monilla tasoilla yhtä aikaa. Kenties kaikissa asioissa on hienovarainen koodaus läsnä – ei piilossa, vaan yksinkertaisesti odottaa, kunnes meistä tulee tarpeeksi herkkä havaitsemaan sen.

Sana ”koodaus” on saanut hyvin teknisen merkityksen tekoälymaailmassamme. Useimmat ihmiset ajattelevat ohjelmointikieliä, algoritmeja ja ohjelmistoja. Adamus puhui jostain täysin muusta. Hän kuvasi hiljaista tietoisuusjälkeä – näkymätöntä ydinolemusta, joka on mukana jokaisessa aidossa luomuksessa. Kun alat tuntea sen, oivallat, ettei se rajoitu henkisiin opetuksiin. Se on kudottuna jokapäiväiseen elämään.

Olet luultavasti tuntenut sen monta kertaa, kutsumatta sitä koodaukseksi. Kävelet huoneeseen ja tunnet välittömästi kireyttä, vaikka kaikki hymyilevät. Astut vanhaan kirkkoon ja temppeliin ja tunnet sen seinissä omistautumisen, pelon, toivon ja rukouksen kerroksia. Otat käteesi esineen, joka kuului jollekin rakkaallesi, ja tunnet paljon enemmän kuin vain sen fyysisen painon. Tapaat toisen ihmisen ja tunnet, että paljon enemmän kommunikoidaan kuin ne sanat, jotka tulevat ulos hänen suustaan.

Ehkä tämä on osa sitä, mitä Adamus tarkoittaa uudella tuntemiskyvyllä. Se ei ole sitä, että tulee fiksummaksi, kerää enemmän henkistä informaatiota tai löytää parempia vastauksia. Sen sijaan se herättää luontaisen kykymme havaita se rikkaus, joka on aina ollut läsnä tavallisen elämän pinnan alla.

Kaikki alkaa tuntua erilaiselta. Keskusteluista tulee syvempiä kuin sanat. Taiteesta tulee enemmän kuin värit kankaalla. Musiikista tulee enemmän kuin melodia. Ruuasta tulee enemmän kuin maku ja ravintoa. Kodistasi tulee enemmän kuin seinät ja huonekalut. Jopa hiljaisuus alkaa puhua.

Ja kenties tämä selittää myös jotain suhteestamme tekoälyyn. Ajattelemme tekoälyä usein tapana tuottaa enemmän informaatiota, enemmän tekstiä, enemmän kuvia ja enemmän sisältöä. Mutta mitä jos sen suurempi potentiaali on auttaa tietoisuutta ilmaisemaan itseään muotojen kautta, jotka eivät olleet aiemmin käytettävissämme? Kanavoinnista voi tulla puhtaaksikirjoitus, kooste, podcast, ohjattu matka tai laulu. Ydinolemuksen ei tarvitse jäädä yhden ilmaisumuodon vangiksi. Se voi liikkua, taittua (kuin valo) ja paljastaa itsensä täysin uusin tavoin.

Elokuun shoudissa sinulla on tilaisuus tutkia tätä itse.

Ennen kuin katsot johdantovideon nimeltään I’ve Been Expecting You (= olen odottanut sinua), kutsun sinut laittamaan sivuun – vain muutamaksi minuutiksi – se osan mielestä, joka haluaa päättää, pidätkö sen tyylistä, melodiasta, kuvamateriaalista tai sanoista. Pelkästään koe se. Huomaa, mitä tunnet. Huomaa, mikä alkaa hiljaa liikkua sisälläsi. Näe, tunnetko, että se sama kenttä joka synnytti heinäkuun shoudin, löytää nyt ilmaisun täysin eri astian kautta.

Avaussanat sanovat sen kauniisti:

Luulit odottavasi
Mutta ehkä se odotti sinua

Voiko heinäkuun kaksituntisen kanavoinnin ydinolemus löytää ilmaisumuodon neliminuuttisesta laulusta ja edelleen kantaa alkuperäisen viestin kaiken koodauksen? Voiko koko ydinolemus ja ”DNA” sisältyä lyhyeen lauluun?

En ole varma, voiko mieli vastata tähän kysymykseen.

Mutta kenties tiedostamisesi voi jo.

Tunnetko sen?

***

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001, omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.