URIEL PARANTAA
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 12.12.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Luokaa ehjä sydän
Luominen Hengen ja egon välisessä kumppanuudessa - jokaisen elämän parannusmatkanne ominaisuus - on yksi monista elämän tarkoituksista. Toinen on luoda sydämeenne eheys, niin että sydänenergianne sisältää korkeampien ja alempien sydänenergiaominaisuuksien yhdistelmän. Korkea sydän on jumalaisen perintönne hengentäyteistä ja ehdotonta rakkausenergiaa. Alempi sydän heijastaa karmamatkaa, sieluhaavoja ja muita energioita, joita on kerätty elämänkokemuksista kolmannen ulottuvuuden tunne-energiassa. Sydämen eheytyminen tapahtuu, silloin kun nämä kaksi energiaa sekoittuvat, mikä sallii alemman sydämen parantua ja heijastaa sitä ehdotonta rakkautta, mitä korkealla sydämellä on sitä varten.
Eheä sydän on rauhallinen ja iloinen. Se ei tarvitse mitään, kuitenkin kaikki sen tarpeet tyydytetään aina. Se voi kokea surua, kuitenkin iloa on kaikissa olosuhteissa, koska se tuntee luottamuksen ja uskon. Se on aina rakkauden tilassa eikä se vaadi toista olemaan esimerkkinä rakkaudesta. Se on voimakas ja myötätuntoinen, energeettisesti tasapainossa ja se etsii korkeinta värähtelyä kaikista asioista. Se on osa teitä jokaista, muistutuksenne siitä ehdottomasta rakkaudesta, mistä olette tulleet ja mihin palaatte. Eheä sydän on polkunne rauhaan, rakkauteen ja iloon, mikä on se parantuminen, jota etsitte koko elämänne ajan kaikista asioista. Sen löytämiseksi teidän on opittava etsimään sisältä ja yhdistymän sisäiseen jumaluuteen.
Se rakkaus mitä etsitte toisilta ja maailmasta, on alemman sydämen yksinäinen ja tarvitseva ääni, mikä uskoo olevansa yhteydetön, yksin tuskassa ja arvoton. Se uskoo, että sen on luotava rakkautta, ja usein se etsii ei-rakastavimmat tilanteet sen tekemiseen. Alemman sydämen rakkausmääritelmä muunnetaan korkean sydämen parantamisen, anteeksiannon ja hyväksyvän rakkauden kautta, mikä merkitsee myös sen tunnustamista, että kaikki rakkaus tulee sisältä. Ehdoton rakkaus on syntymäoikeutenne, mutta sen luominen maan päälle ja kolmanteen ulottuvuuteen on osa elämänne tarkoitusta. Tämä yhdistymishetki on alemman sydämen ylösnousemus, kun se liittyy korkeaan sydämeen, kumppaniinsa rakkaudessa.
Aivan kuten henki vaatii kehon läsnäoloa kolmannessa ulottuvuudessa, korkea sydän tarvitsee alempaa sydäntä ilmaisemaan jumalaista rakkautta. Ja alempi sydän tarvitsee korkeaa sydäntä tunteakseen iloa, täyttymystä ja rakkautta. Rakkaus mitä jokainen teistä etsii toisista tai maailmasta, on alemman sydämenne yhteysetsintää korkean sydämen kanssa. Tämä yhteys on tärkeä, koska ette tulleet tänne saadaksenne rakkautta maailmasta - tulitte tänne luomaan rakkautta maailmaan. Maailma ei anna rakkautta, se voi vain heijastaa rakkautta. Korkea sydänyhteys luodaan anteeksiannon, hyväksynnän ja parantumisen kautta. Sitten kun muistatte itsenne jumalaisen rakkauden lähteeksi itsellenne ja maailmalle, yhteys muodostuu ja astutte taivaaseen maan päällä ja rajattomaan rakkausvarantoon.
Itsekkyyden valitseminen
Kun olin kasvuiässä, äitini kehotti meitä jakamaan asiat eikä saanut olla itsekäs. Vaikkemme halunneet jakaa toisten kanssa, kieltäytyminen jakamisesta nähtiin pahana asiana. Niinpä opimme antamaan toisille vapaasti, halusimme tai emme. Hienovaraisemmalla tasolla tämä vaikuttaa rajoihimme ja siihen, miten näemme eron meille ja toisille kuuluvan välillä. Tuntiessamme velvoitetta antaa toisille, mitä meillä on, kadotamme itsetuntomme - tunteen siitä, kuka olemme - eikä ole eroa siinä ajassa, energiassa ja niissä tunteissa, mitkä kuuluvat meille ja mitä meidän pitäisi antaa muille, jotka haluavat tai tarvitsevat jotain, mitä meillä on.
Sitten kun tulemme elämässämme kohtaan, missä meidän täytyy oppia huolehtimaan itsestämme, meidän on ensin voitettava ymmärryksemme siitä, mitä on olla itsekäs. Onko väärin sanoa jollekin "ei", vaikka hän näyttäisikin tarvitsevan jotain, mitä meillä on? Miten voimme tehdä sen ja olla tuntematta, että olemme epäystävällinen emmekä ota huomioon, kuten meitä opetettiin määrittelemään "itsekkyys"? Missä voimme löytää tasapainon jakamisen ja ei-jakamisen välillä, määrittelemään rajat, niin että olemme sen kontrollissa, mitä jaamme ja mitä emme, ja huolehdimme itsestämme ja samalla kunnioitamme omia rajojamme ja toisten voimaa ja vapaata tahtoa?
Itsekkyysmääritelmämme poisoppiminen on helppoa, silloin kun näemme sen palveluperspektiivistä. Kaiken elämässämme pitäisi palvella haluamme iloon, rakkauteen, rauhaan ja yltäkylläisyyteen. Jokaisen tekemämme päätöksen perusta voi olla siinä, että sanomme "kyllä" sille, mikä palvelee meitä, ja "ei" sille, mikä ei palvele. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen valinta tehdään omaa oppimis-, parantumis-, transformoitumis- ja ylösnousemispolkuamme kunnioittaen. Olemme vastuussa näistä asioista elämässämme samalla tavalla, kuin kaikki ovat vastuussa omistaan. Itsekkyys merkitsee itsestämme huolehtimista niin, että joka kerta energia ja tunteet joita annamme toisille, tulee eheydestä, emmekä voi olla eheä, jos olemme antaneet itsestämme pois joka päivä vain tunnettuamme velvollisuutta sen tekemiseen.
Valinnat jotka kunnioittavat itseämme, eivät ole kunnioittamatta toisia - ne muistuttavat meille, kenen elämästä meillä on kontrolli ja kuka on tärkeä elämässämme. Ja olemalla voimakas, itsekäs ja itseämme palveleva, laajennamme energiaolemustamme niin, että voimme olla anteliaampi, antaen ja rakastaen toisten kanssa. Meillä on enemmän annettavaa, silloin kun oma maljamme on täynnä. Ja olemme parempi esimerkki mestarillisesta elämisestä, silloin kun tunnemme itsemme isännäksi, emmekä palvelijaksi. Valinta sanoa "ei" aikamme, energiamme ja tunteidemme antamiselle on voimakas, kun ensin teemme henkilökohtaisen inventaarin siitä, tyydytetäänkö omat tarpeemme. Silloin meistä tulee voimakas lähde toisille, koska annamme voiman paikasta.
Sumussa käveleminen
Monta vuotta sitten asuin Saksassa ja jotkut talvipäivät olivat todella sumuisia. Tämä ei ollut valoisaa ja harsomaista sumua, mikä hävisi auringon noustessa. Tämä oli tiheää ja syvää sumua, mikä kesti tunteja ja oli niin sakeaa, että oli melkein mahdotonta nähdä muutamaa senttiä pidemmälle. Se oli kuin vieraassa maassa olemista, missä äänet vaimenivat, ihmiset olivat tummia muotoja, joita yhtäkkiä ilmestyi tyhjästä, eikä maailmaa ympärillä ollut. Tuntuuko tämä kuin elämältäsi juuri nyt?
Oli helppoa eksyä noina sumuisina päivinä, vaikka kulki hyvin tuttuja reittejä. Kaikki tutut maamerkit olivat piilossa, kadunnimet verhottuja ja risteykset ilmestyivät yhtäkkiä. Tiesit, etteivät autot voineet nähdä sinua kadulla, ennen kuin olit aivan niiden edessä. Turvallinen kulkeminen merkitsi sen odottamista, että sumu hälvenee itsekseen, ja sitten maailma näytti taas tutulta. Mutta siihen saakka kulkeminen oli vaikeaa ja turvatonta, jokainen reitti oli epävarma ja sumu teki maailmasta hyvin aavemaisen paikan.
Suuret siirtymäajat, millaista elämme nyt, laittavat meidät kaikki sumuun, kun energia pyörii ympäri emmekä voi nähdä pitkälle tulevaisuuteen, minkä luulimme olevan mahdollinen, mutta mikä ei oikeasti ole. Maailmaa ympärillämme ei enää ole ja havaitsemme, ettei sitä oikeasti koskaan ollutkaan. Mitä näemme, kun sumu laskee? Ovatko tutut maamerkit paikallaan, jotta löydämme tiemme? Tunnemmeko taas turvaa? Onko kaikki muuttunut siinä määrin, että meidän on alettava alusta? Ei ole ketään, keltä kysyä, koska kaikki kokevat tämän siirtymän jotain osaa. Yhteistä meillä on epäily, hämmennys, pelko ja se tieto, että tapahtuu merkittävä muutos, mikä laittaa meidät kaikki syvällä tasolla samaan tietämistilaan, että maailma on muuttunut eikä ole monin tavoin enää sama sumun laskettua.
Onko se huono asia? Se on, jos etsimme turvaa tunnetusta ja vakaasta. Se ei ole, jos olemme toivoneet, että muutoksen on oltava parempi kuin menneisyys. Joku kirjoitti minulle, että hän halusi luoda paremman tulevaisuuden itselleen. Paremman kuin mikä? Jos on luonut täydellisen elämänsä, niin on tunnustettava vastuunsa ja tuo täydellisyys, ennen kuin voi astua johonkin erilaiseen. Toive, että muutokset tekevät meistä onnellisen ja tunnemme turvaa, luomatta sitä tarkoituksellisesti, pitää meidät vain sumussa toivoen, että aurinko nousee ja vie sen pois. Voimme käyttää näitä sumuisia päiviä hidastamiseen, sen selkeyttämiseen, mitä haluamme, ja muutamien aikomusten ilmaisemiseen tulevaisuudesta, mikä ilmentyy askel askeleelta, kun luotamme omaan opastuksemme ja seisomme tiukasti omassa voimassamme sen todellisuuden luomiseksi, joka palvelee haluamme iloon, rakkauteen, rauhaan ja yltäkylläisyyteen.
Hurjat indigomiehet
(Julkaisen tässä uudestaan yhden suosikkini ja yhden suosituimmasta indigo/kristalliartikkelista. Toivottavasti nautit siitä.)
Aikuisen indigon energia on haastavaa ja monimutkaista yhdistettynä olemassa olevaan miesmalliin. Se voi ilmaista itseään herkkänä ja luovana miehenä, joka tuntee maailman väärinymmärtävän hänet ja josta tulee masentunut ja eloton, tai kapinallisena ja usein väkivaltaisena miehenä, joka ei pysty kontrolloimaan energiaansa. Nämä miehet jotka ehkä ovat seuranneet määrättyä polkua uraan ja elämän tyydytykseen, huomaavat ehkä olevansa tuuliajolla kera tilaisuuksien luoda uusi elämä, mikä voidaan kokea työpaikan menetyksenä tai pakotettuna uramuutoksena. Turhautumisensa ja hämmennyksensä lähteen ymmärtäminen voi olla avain luoda merkityksellinen ja tyydyttävä elämänpolku, mistä he eivät ole ehkä koskaan tienneet.
Aikuiset indigomiehet ovat vähintään 40-vuotiaita ja he ovat kamppailleet koko elämänsä, ollen erilainen, ei-hyväksytty ja yrittäen esitellä uusia olemistapoja maailmalle, mikä oli juuttunut uskomukseen, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Jotkut teistä syntyivät hyvin ankaraan, uskonnolliseen perheeseen ja olitte kapinallinen, kartoitte sen uskoa, jättäydyitte ulkopuolelle, kenties teitte rikoksia, teistä tuli rock-muusikkoja tai hippejä osoittaaksenne tietä yksilölliseen ilmaisuun ja vapauteen. Teitä kutsuttiin hurjaksi, vaikeaksi tai vastuuttomaksi. Monet kysyivät, miksi ette voineet "asettua" ja olla kuin kaikki muut.
Toiset ilmensivät vihaa, väkivaltaa ja hallintaa, mitkä olivat osa olemassa olevaa miesenergiaa, joten valitsitte perheen, missä oli väkivaltaiset vanhemmat, erityisesti isä, tai osallistuitte väkivaltaan ja kenties olitte myös vankilassa. Ette ollut paha ihminen, näytitte vain maailmalle sen, mitä se loi energeettisesti. Mutta tuo tehtävä oli usein liikaa teille ja teitä vahingoitti tuo energia, mihin uppouduitte, ja unohditte, että olitte täällä muuttamassa sitä, ja teistä tuli sen sijaan osa tuota energiaa. Vanhentuessanne olette ehkä väsyneet, pettyneet ettekä ole pystyneet löytämään positiivisia kanavia energiallenne, vihallenne ja turhautumisellenne.
Indigot näyttävät maailmalle, mikä on pielessä, tulemalla niiksi energioiksi, mitä he haluavat parantaa, minkä vuoksi olette ottaneet nämä energiat tulemalla niin peiliksi. Mutta vaaditaan tasapainoa, kuten olette nähneet nuoremmissa indigoissa. Se luodaan lahjojenne ilmaisemisella, itsenne arvostamisella ja rohkeudella astua omiin energioihinne ylpeästi ja käyttämällä niitä ilon luomiseen elämässänne. Monet hurja indigomiehet ovat lahjakkaita taiteilijoita, muusikkoja, kirjoittajia, tuottajia, mukana urheilussa ja muissa aktiviteeteissa. Teidän täytyy liikuttaa energiaanne ja tuon kanavan löytäminen tuo suurta rauhaa ja auttaa teitä tuntemaan, että olette suorittaneet tehtävänne. Riippumatta siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä, voitte luoda tyydyttävän, rauhallisen ja iloisen tulevaisuuden tästä päivästä alkaen.
-----------
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 12.12.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Luokaa ehjä sydän
Luominen Hengen ja egon välisessä kumppanuudessa - jokaisen elämän parannusmatkanne ominaisuus - on yksi monista elämän tarkoituksista. Toinen on luoda sydämeenne eheys, niin että sydänenergianne sisältää korkeampien ja alempien sydänenergiaominaisuuksien yhdistelmän. Korkea sydän on jumalaisen perintönne hengentäyteistä ja ehdotonta rakkausenergiaa. Alempi sydän heijastaa karmamatkaa, sieluhaavoja ja muita energioita, joita on kerätty elämänkokemuksista kolmannen ulottuvuuden tunne-energiassa. Sydämen eheytyminen tapahtuu, silloin kun nämä kaksi energiaa sekoittuvat, mikä sallii alemman sydämen parantua ja heijastaa sitä ehdotonta rakkautta, mitä korkealla sydämellä on sitä varten.
Eheä sydän on rauhallinen ja iloinen. Se ei tarvitse mitään, kuitenkin kaikki sen tarpeet tyydytetään aina. Se voi kokea surua, kuitenkin iloa on kaikissa olosuhteissa, koska se tuntee luottamuksen ja uskon. Se on aina rakkauden tilassa eikä se vaadi toista olemaan esimerkkinä rakkaudesta. Se on voimakas ja myötätuntoinen, energeettisesti tasapainossa ja se etsii korkeinta värähtelyä kaikista asioista. Se on osa teitä jokaista, muistutuksenne siitä ehdottomasta rakkaudesta, mistä olette tulleet ja mihin palaatte. Eheä sydän on polkunne rauhaan, rakkauteen ja iloon, mikä on se parantuminen, jota etsitte koko elämänne ajan kaikista asioista. Sen löytämiseksi teidän on opittava etsimään sisältä ja yhdistymän sisäiseen jumaluuteen.
Se rakkaus mitä etsitte toisilta ja maailmasta, on alemman sydämen yksinäinen ja tarvitseva ääni, mikä uskoo olevansa yhteydetön, yksin tuskassa ja arvoton. Se uskoo, että sen on luotava rakkautta, ja usein se etsii ei-rakastavimmat tilanteet sen tekemiseen. Alemman sydämen rakkausmääritelmä muunnetaan korkean sydämen parantamisen, anteeksiannon ja hyväksyvän rakkauden kautta, mikä merkitsee myös sen tunnustamista, että kaikki rakkaus tulee sisältä. Ehdoton rakkaus on syntymäoikeutenne, mutta sen luominen maan päälle ja kolmanteen ulottuvuuteen on osa elämänne tarkoitusta. Tämä yhdistymishetki on alemman sydämen ylösnousemus, kun se liittyy korkeaan sydämeen, kumppaniinsa rakkaudessa.
Aivan kuten henki vaatii kehon läsnäoloa kolmannessa ulottuvuudessa, korkea sydän tarvitsee alempaa sydäntä ilmaisemaan jumalaista rakkautta. Ja alempi sydän tarvitsee korkeaa sydäntä tunteakseen iloa, täyttymystä ja rakkautta. Rakkaus mitä jokainen teistä etsii toisista tai maailmasta, on alemman sydämenne yhteysetsintää korkean sydämen kanssa. Tämä yhteys on tärkeä, koska ette tulleet tänne saadaksenne rakkautta maailmasta - tulitte tänne luomaan rakkautta maailmaan. Maailma ei anna rakkautta, se voi vain heijastaa rakkautta. Korkea sydänyhteys luodaan anteeksiannon, hyväksynnän ja parantumisen kautta. Sitten kun muistatte itsenne jumalaisen rakkauden lähteeksi itsellenne ja maailmalle, yhteys muodostuu ja astutte taivaaseen maan päällä ja rajattomaan rakkausvarantoon.
Itsekkyyden valitseminen
Kun olin kasvuiässä, äitini kehotti meitä jakamaan asiat eikä saanut olla itsekäs. Vaikkemme halunneet jakaa toisten kanssa, kieltäytyminen jakamisesta nähtiin pahana asiana. Niinpä opimme antamaan toisille vapaasti, halusimme tai emme. Hienovaraisemmalla tasolla tämä vaikuttaa rajoihimme ja siihen, miten näemme eron meille ja toisille kuuluvan välillä. Tuntiessamme velvoitetta antaa toisille, mitä meillä on, kadotamme itsetuntomme - tunteen siitä, kuka olemme - eikä ole eroa siinä ajassa, energiassa ja niissä tunteissa, mitkä kuuluvat meille ja mitä meidän pitäisi antaa muille, jotka haluavat tai tarvitsevat jotain, mitä meillä on.
Sitten kun tulemme elämässämme kohtaan, missä meidän täytyy oppia huolehtimaan itsestämme, meidän on ensin voitettava ymmärryksemme siitä, mitä on olla itsekäs. Onko väärin sanoa jollekin "ei", vaikka hän näyttäisikin tarvitsevan jotain, mitä meillä on? Miten voimme tehdä sen ja olla tuntematta, että olemme epäystävällinen emmekä ota huomioon, kuten meitä opetettiin määrittelemään "itsekkyys"? Missä voimme löytää tasapainon jakamisen ja ei-jakamisen välillä, määrittelemään rajat, niin että olemme sen kontrollissa, mitä jaamme ja mitä emme, ja huolehdimme itsestämme ja samalla kunnioitamme omia rajojamme ja toisten voimaa ja vapaata tahtoa?
Itsekkyysmääritelmämme poisoppiminen on helppoa, silloin kun näemme sen palveluperspektiivistä. Kaiken elämässämme pitäisi palvella haluamme iloon, rakkauteen, rauhaan ja yltäkylläisyyteen. Jokaisen tekemämme päätöksen perusta voi olla siinä, että sanomme "kyllä" sille, mikä palvelee meitä, ja "ei" sille, mikä ei palvele. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen valinta tehdään omaa oppimis-, parantumis-, transformoitumis- ja ylösnousemispolkuamme kunnioittaen. Olemme vastuussa näistä asioista elämässämme samalla tavalla, kuin kaikki ovat vastuussa omistaan. Itsekkyys merkitsee itsestämme huolehtimista niin, että joka kerta energia ja tunteet joita annamme toisille, tulee eheydestä, emmekä voi olla eheä, jos olemme antaneet itsestämme pois joka päivä vain tunnettuamme velvollisuutta sen tekemiseen.
Valinnat jotka kunnioittavat itseämme, eivät ole kunnioittamatta toisia - ne muistuttavat meille, kenen elämästä meillä on kontrolli ja kuka on tärkeä elämässämme. Ja olemalla voimakas, itsekäs ja itseämme palveleva, laajennamme energiaolemustamme niin, että voimme olla anteliaampi, antaen ja rakastaen toisten kanssa. Meillä on enemmän annettavaa, silloin kun oma maljamme on täynnä. Ja olemme parempi esimerkki mestarillisesta elämisestä, silloin kun tunnemme itsemme isännäksi, emmekä palvelijaksi. Valinta sanoa "ei" aikamme, energiamme ja tunteidemme antamiselle on voimakas, kun ensin teemme henkilökohtaisen inventaarin siitä, tyydytetäänkö omat tarpeemme. Silloin meistä tulee voimakas lähde toisille, koska annamme voiman paikasta.
Sumussa käveleminen
Monta vuotta sitten asuin Saksassa ja jotkut talvipäivät olivat todella sumuisia. Tämä ei ollut valoisaa ja harsomaista sumua, mikä hävisi auringon noustessa. Tämä oli tiheää ja syvää sumua, mikä kesti tunteja ja oli niin sakeaa, että oli melkein mahdotonta nähdä muutamaa senttiä pidemmälle. Se oli kuin vieraassa maassa olemista, missä äänet vaimenivat, ihmiset olivat tummia muotoja, joita yhtäkkiä ilmestyi tyhjästä, eikä maailmaa ympärillä ollut. Tuntuuko tämä kuin elämältäsi juuri nyt?
Oli helppoa eksyä noina sumuisina päivinä, vaikka kulki hyvin tuttuja reittejä. Kaikki tutut maamerkit olivat piilossa, kadunnimet verhottuja ja risteykset ilmestyivät yhtäkkiä. Tiesit, etteivät autot voineet nähdä sinua kadulla, ennen kuin olit aivan niiden edessä. Turvallinen kulkeminen merkitsi sen odottamista, että sumu hälvenee itsekseen, ja sitten maailma näytti taas tutulta. Mutta siihen saakka kulkeminen oli vaikeaa ja turvatonta, jokainen reitti oli epävarma ja sumu teki maailmasta hyvin aavemaisen paikan.
Suuret siirtymäajat, millaista elämme nyt, laittavat meidät kaikki sumuun, kun energia pyörii ympäri emmekä voi nähdä pitkälle tulevaisuuteen, minkä luulimme olevan mahdollinen, mutta mikä ei oikeasti ole. Maailmaa ympärillämme ei enää ole ja havaitsemme, ettei sitä oikeasti koskaan ollutkaan. Mitä näemme, kun sumu laskee? Ovatko tutut maamerkit paikallaan, jotta löydämme tiemme? Tunnemmeko taas turvaa? Onko kaikki muuttunut siinä määrin, että meidän on alettava alusta? Ei ole ketään, keltä kysyä, koska kaikki kokevat tämän siirtymän jotain osaa. Yhteistä meillä on epäily, hämmennys, pelko ja se tieto, että tapahtuu merkittävä muutos, mikä laittaa meidät kaikki syvällä tasolla samaan tietämistilaan, että maailma on muuttunut eikä ole monin tavoin enää sama sumun laskettua.
Onko se huono asia? Se on, jos etsimme turvaa tunnetusta ja vakaasta. Se ei ole, jos olemme toivoneet, että muutoksen on oltava parempi kuin menneisyys. Joku kirjoitti minulle, että hän halusi luoda paremman tulevaisuuden itselleen. Paremman kuin mikä? Jos on luonut täydellisen elämänsä, niin on tunnustettava vastuunsa ja tuo täydellisyys, ennen kuin voi astua johonkin erilaiseen. Toive, että muutokset tekevät meistä onnellisen ja tunnemme turvaa, luomatta sitä tarkoituksellisesti, pitää meidät vain sumussa toivoen, että aurinko nousee ja vie sen pois. Voimme käyttää näitä sumuisia päiviä hidastamiseen, sen selkeyttämiseen, mitä haluamme, ja muutamien aikomusten ilmaisemiseen tulevaisuudesta, mikä ilmentyy askel askeleelta, kun luotamme omaan opastuksemme ja seisomme tiukasti omassa voimassamme sen todellisuuden luomiseksi, joka palvelee haluamme iloon, rakkauteen, rauhaan ja yltäkylläisyyteen.
Hurjat indigomiehet
(Julkaisen tässä uudestaan yhden suosikkini ja yhden suosituimmasta indigo/kristalliartikkelista. Toivottavasti nautit siitä.)
Aikuisen indigon energia on haastavaa ja monimutkaista yhdistettynä olemassa olevaan miesmalliin. Se voi ilmaista itseään herkkänä ja luovana miehenä, joka tuntee maailman väärinymmärtävän hänet ja josta tulee masentunut ja eloton, tai kapinallisena ja usein väkivaltaisena miehenä, joka ei pysty kontrolloimaan energiaansa. Nämä miehet jotka ehkä ovat seuranneet määrättyä polkua uraan ja elämän tyydytykseen, huomaavat ehkä olevansa tuuliajolla kera tilaisuuksien luoda uusi elämä, mikä voidaan kokea työpaikan menetyksenä tai pakotettuna uramuutoksena. Turhautumisensa ja hämmennyksensä lähteen ymmärtäminen voi olla avain luoda merkityksellinen ja tyydyttävä elämänpolku, mistä he eivät ole ehkä koskaan tienneet.
Aikuiset indigomiehet ovat vähintään 40-vuotiaita ja he ovat kamppailleet koko elämänsä, ollen erilainen, ei-hyväksytty ja yrittäen esitellä uusia olemistapoja maailmalle, mikä oli juuttunut uskomukseen, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Jotkut teistä syntyivät hyvin ankaraan, uskonnolliseen perheeseen ja olitte kapinallinen, kartoitte sen uskoa, jättäydyitte ulkopuolelle, kenties teitte rikoksia, teistä tuli rock-muusikkoja tai hippejä osoittaaksenne tietä yksilölliseen ilmaisuun ja vapauteen. Teitä kutsuttiin hurjaksi, vaikeaksi tai vastuuttomaksi. Monet kysyivät, miksi ette voineet "asettua" ja olla kuin kaikki muut.
Toiset ilmensivät vihaa, väkivaltaa ja hallintaa, mitkä olivat osa olemassa olevaa miesenergiaa, joten valitsitte perheen, missä oli väkivaltaiset vanhemmat, erityisesti isä, tai osallistuitte väkivaltaan ja kenties olitte myös vankilassa. Ette ollut paha ihminen, näytitte vain maailmalle sen, mitä se loi energeettisesti. Mutta tuo tehtävä oli usein liikaa teille ja teitä vahingoitti tuo energia, mihin uppouduitte, ja unohditte, että olitte täällä muuttamassa sitä, ja teistä tuli sen sijaan osa tuota energiaa. Vanhentuessanne olette ehkä väsyneet, pettyneet ettekä ole pystyneet löytämään positiivisia kanavia energiallenne, vihallenne ja turhautumisellenne.
Indigot näyttävät maailmalle, mikä on pielessä, tulemalla niiksi energioiksi, mitä he haluavat parantaa, minkä vuoksi olette ottaneet nämä energiat tulemalla niin peiliksi. Mutta vaaditaan tasapainoa, kuten olette nähneet nuoremmissa indigoissa. Se luodaan lahjojenne ilmaisemisella, itsenne arvostamisella ja rohkeudella astua omiin energioihinne ylpeästi ja käyttämällä niitä ilon luomiseen elämässänne. Monet hurja indigomiehet ovat lahjakkaita taiteilijoita, muusikkoja, kirjoittajia, tuottajia, mukana urheilussa ja muissa aktiviteeteissa. Teidän täytyy liikuttaa energiaanne ja tuon kanavan löytäminen tuo suurta rauhaa ja auttaa teitä tuntemaan, että olette suorittaneet tehtävänne. Riippumatta siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä, voitte luoda tyydyttävän, rauhallisen ja iloisen tulevaisuuden tästä päivästä alkaen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.