HomeViestejäLuxonia6.9.2010 - Sielu

6.9.2010 - Sielu

 

Tänään heräsin ajatellen sielua. Minulla on ollut jonkin verran kokemusta olla sieluna tänä vuonna. Kerran mietiskellessä oppaani kysyivät, olisinko valmis tietoisesti ottamaan sieluni itseeni. Kyllä. Tunsin jonkun täyttävän minut. Oppaani sanoivat, että jos haluan todisteen siitä että sieluni on minussa, niin nostapa vain oikeaa kättäsi. Tein niin. Yhtäkkiä olin täynnä rakkautta kättäni kohtaan ajatellen: "Oi kuinka kaunis käteni on" ja todella ihailin jokaista sormea ja tunsin syvää kiitollisuutta kaikesta mitä käsi pystyy tekemään kun samalla kääntelin kättäni ja liikuttelin sormiani täydellisen kiitollisena. Tuo rakkaus ja kiitollisuus oli niin suunnaton että se yhtäkkiä räjähti minusta kuin atomipommi joka suuntaan. Tämä pudotti minut pois meditaatiotilasta ja katselin ympärilleni nähdäkseni olivatko seinät vielä pystyssä rakkauspommin jäljiltä. Olivat.

Siitä lähtien sieluni on kokenut palasia ihmiselämästä, saaden minut aina nauramaan. Sieluosamme elää täysin nyt-hetkessä, ei hetkeäkään ennen tai jälkeen. On haaste mennä suihkuun sieluna. On melkein mahdotonta tehdä ruokaa sieluna. Eikä ole mahdollista printata 20 sivua yksi kerrallaan sieluna koska sielu elää täysin nykyhetkessä, ja printtaaminen on rutiinia, jossa on monta vaihetta jotka keskeyttävät virran.

Olen nyt ajatellut jonkin aikaa että sielu on se osa itsestämme jota sanomme sisäiseksi lapseksemme: viaton, leikkisä, rakastava, huolehtiva, iloinen ja hellä osamme, sydämemme ydin, jota haluamme suojella tuskalta ja loukkauksilta.

Tätä en ole tehnyt ennen, ainakaan tässä elämässä, mutta katsotaan haluaako sieluni jakaa jotain kanssamme.

Olen   nyt.     Näen   kauneuden.    Tunnen   rakkauden.     Vaalin   tätä   hetkeä.  Elämä rakentuu tiedostamisen kerroksista, myös ihmiselämä. Yhdellä tasolla koette päivittäisen näkökulman, toinen taso olen minä, taas toinen korkeampi itsenne, myös kehonne kokee. Me olemme kaikki Yhtä ja enemmän, ja enemmän Yhtä mitä laajemmaksi tulemme...

Plejadilaiset olivat mukanani eräässä tehtävässä noin kolme päivää. Yksi heistä johdatti minut telepatiaan niin ihanalla ja lempeällä tavalla että päätin ryhtyä kehittämään sitä. Edellinen kokemukseni siitä silloin kun kanava ensimmäisen kerran avautui noin 13 vuotta sitten oli suorastaan pelottava, koska en pystynyt kontrolloimaan sitä. Saatoin kuulla ääniä yllättäen ja minulla oli vaikeuksia sulkea kanava. Lopulta päätin, että tämä ei ole minun juttuni, se tuntui epämiellyttävältä, joten aloin toistaa itselleni yhä uudelleen: ainoa ääni päässäni on omani. Kesti noin kaksi, kolme viikkoa sulkea tämä kanava.


Joten Plejadilainen ystäväni, nainen, puhui minulle hiljaa telepaattisesti ja lauloi minulle. Se oli todella miellyttävä kokemus. Viime yönä olin yhtedessä korkeampaan itseeni ihan vaan nähdäkseni toimisiko se. Kyllä se toimi. Näinä aikoina meille tarjotaan ja annetaan mahdollisuus tulla niin paljon enemmäksi kuin aikaisemmin.

Rakkaus on avain. Kehitytään yhdessä kohti Rauhaa, Runsautta ja Ykseyttä...

 

---

© Luxonian viestejä saa levittää vapaasti epäkaupallisiin tarkoituksiin sillä edellytyksellä, että sisältöä ei muuteta ja että viestin mukana toimitetaan linkki alkuperäiseen julkaisukanavaan: http://luxonia.com

 

< PrevNext >