HomeViestejäMuita kirjoittajia25.2.2015 - Evita Ochel - Totuutesi tukahduttaminen ei auta ketään

25.2.2015 - Evita Ochel - Totuutesi tukahduttaminen ei auta ketään

TOTUUTESI TUKAHDUTTAMINEN EI AUTA KETÄÄN
 
Kirjoittanut Evita Ochel (www.evolvingbeings.com)
20.6.2013 (päivitetty 25.2.2015)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Monet meistä elävät elämäänsä siihen ajatukseen perustuen, ettemme voi jakaa sitä, mitä oikeasti tunnemme tai ajattelemme, kohteliaisuudesta toista kohtaan. Kuitenkin tutkiessamme, miksi niin usein tukahdutamme oman totuutemme, alamme nähdä, etteivät syymme tämän tekemiseen ole aivan niin epäitsekkäitä tai ihailtavia, kuin saatamme olettaa. Yrittämällä suojella toista, yritämme usein pelkästään suojella kuvitteellisen itsemme jotain aspektia. Tässä kirjoitelmassa tutkitaan sen seuraamuksia, ettemme elä omaa totuuttamme – miten tämä vaikuttaa meihin ja ympärillämme oleviin – ja jaan myös kanssanne viisi vinkkiä aitoon itseilmaisuun.
 
Jos olet useimpien planeetan ihmisten kaltainen, on todennäköistä, että olet "purrut kieltäsi" useamman kerran ja estänyt itseäsi sanomasta jotain, minkä sanomiseen tunsit kehotuksen syvällä sisälläsi. Samalla tavalla voit luultavasti muistaa oman osasi tilanteista, joissa estit itseäsi toimimasta tavalla, millä tunsit kutsun toimia, tai kenties päädyit osallistumaan johonkin toimintaan, mikä ei ollut harmoniassa todellisen luonteesi kanssa. Siitä lähtien kun alamme kävellä ja puhua, sellaisia termejä kuin "hyvä tyttö" ja "hyvä poika" iskostetaan mieleemme. Opimme nopeasti, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta äiti ja isä ovat onnellisia tai ylpeitä, ja mitä meidän ei pitäisi tehdä. Samaa esittävät häpeämättömästi koulumme, oikeusjärjestelmämme ja uskontomme. Kun kasvamme, otamme tiedostamatta kaikki nuo tukahduttavat ja ehdollistuneet hyväksymismallit mukaamme aikuisuuteen ja usein toistamme samaa kiertoa omien lastemme kanssa.
 
Katso yhteiskuntaamme ja ala ymmärtää tämän vaikutukset. Meidän ei tarvitse katsoa kauas – oma elämämme näyttää hyvin paljon tasapainottomuutta kestämämme tukahduttamisen vuoksi. Masennus- ja ahdistusmäärä on kaikkien aikojen huipussa ja onnellisuustasomme on kaukana optimista.
 
Valitettavasti epäaito kohteliaisuus tukahduttamalla henkilökohtaiset totuutemme, saattaa olla hyväksyttyä tai normaalia käyttäytymistä, mutta se on kaukana luonnollisesta tai hyvästä meille. Planeetallamme on edelleen harvinaista kasvaa kodissa, missä kannustetaan jakamaan ja elämään oma totuutensa täysin, ilman kompromisseja tai ehtoja. Itse asiassa meille opetetaan nopeasti, että elämässä on kyse kompromisseista. Mutta emme voi osoittaa sormella tai syyttää ketään erityistä tästä kaikesta, emmekä ehdottomasti vanhempiamme jotka tekivät vain parhaansa ja sen, mitä heille oli opetettu. Syyttely ei ole ehdottomasti ratkaisuna tässä – tai ylipäätään missään – eikä viha tai katuminen, olet sitten vanhempi tai lapsi.
 
Jos aiomme löytää juuritason ratkaisun, meidän on ymmärrettävä tämän tukahduttamisen lähde kollektiivisamme. Kuten monilla elämänalueilla, jotka ajavat valintojamme, tästäkin löydämme pelon taustalta. Kuten olen usein kertonut aiemmissa kirjoitelmissa, moderni yhteiskuntamme on edelleen kuin lapsi, joka haluaa pelkästään antaa vaikutelman aikuisuudesta yrittämällä matkia aikuisten käyttäytymistä. Olemme kuitenkin kaukana siitä henkisestä kypsyydestä, mitä tarvitaan maailmanlaajuisessa tietoisuudessa ja kollektiivissa ja missä totuutta kunnioitetaan pelkäämisen sijasta.
 
Ja niin meille kerrotaan, että se ei ole kohteliasta, se ei ole sopivaa ja se on parempi jättää sanomatta muiden vuoksi. Niinpä hyvien tyttöjen ja poikien tapaan vedämme takaisin henkilökohtaisen ilmaisumme monet luonnolliset muodot. Eiväthän useimmat meistä halua erottua häirikkönä, sellaisena joka hämmentää asioita. Tänään kutsun sinua kuitenkin sanomaan "riittää" – riittää sen tukahduttaminen ja pidättäminen, kuka olet, mitä tulit tänne kokemaan ja miten haluat elää elämääsi. On aika herättää taas sisällämme luontainen olotilamme, minkä juuret ovat mielen, kehon ja hengen vapaudessa. Olotila mikä sallii meidän ilmaista ja kokea äärettömän jumalaisen potentiaalimme, jatkamatta pienen esittämistä ja totuuden piilottamista ainutlaatuisesta ja yksilöllisestä suurenmoisuudestamme.
 
Oman totuuden elämisen paino
 
Oman totuutensa elämisen tärkeys on yksi aihe, mistä puhun aina hyvin intohimoisesti ja mitä autan ihmisiä soveltamaan. Omien ja toisten kokemuksia tarkkailemalla olen nähnyt tarpeeksi tietääkseni sen negatiivisen veron, minkä oman totuutemme elämättömyys maksaa meille. Se tukahduttaa luovan potentiaalimme ja motivaatiomme. Se vähentää iloamme ja hyvinvointiamme. Se himmentää sisäistä valoamme ja säteilyämme. Se on suuri edistävä tekijä kaikenlaisissa sairauksissa, joita näemme tänä päivänä fyysisellä tai henkisellä tasolla. Perimmiltään se sabotoi kykyämme saada, tuntea ja elää sisäinen rauha.
 
Tiedän, että aivan liian usein ihmiset esittävät itselleen ja toisille kaikenlaisia vakuuttavia syitä, miksi henkilökohtaisen totuuden uhraaminen on oikea tapa kulkea. Tänä päivänä en ole kuitenkaan kovin varma, onko koskaan oikeutettua aikaa tai syytä, jolloin voisin olla samaa mieltä, että oman totuutemme uhraaminen on parempi kuin sen elämisen edut. Kenties minulta menee "elämä tai kuolema" –tilanteet – ehkä ajattelet. Varmasti on parempi tukahduttaa oma totuus, jos se merkitsee hengissä pysymistä, eikö niin?
 
Joskus menneisyydessä olisin ajatellut niin. Tänä päivänä liitän sen vain kuolemanpelkoomme ja sen näkemiseen jonkinlaisena rangaistuksena tai kohtalona, mitä pitää välttää kaiken kustannuksella – eikä luonnollisena siirtymänä henkisen ja fyysisen ulottuvuuden välillä, mitä se on. Niinpä silloinkin kun kohdataan elämän ja kuoleman tilanne, se vaatii todella syvää sielun tutkimista, mikä on paras vaihtoehto kullekin yksilölle. Onneksi useimmat meistä eivät koskaan kohtaa sitä valintatilannetta, elämmekö oman totuutemme vai pysymmekö hengissä. Se valintatilanne kuitenkin kohdataan yleisesti, elämmekö oman totuutemme vai kiellämme osan itsestämme, elämmekö oman totuutemme vai miellytämme harhaluuloisesti toisia.
 
Yhteiskunnassamme on aivan liian yleistä tukahduttaa tai uhrata oma totuutemme säästääksemme toisten tunteita. Kenties toivomme olevamme poliittisesti korrekti tai aiheuttamatta vaikeuksia. Kenties voimme myös kutsua sitä myötätuntoiseksi teoksi, kun ajattelemme toisten tunteita ennen omiamme. Valitettavasti en osta kumpaakaan noista tilanteista nykyään. Olemme nähneet riittävästi marttyyrejä tulevan ja menevän tällä planeetalla ja minusta tuntuu, että meiltä menee asian ydin ohi. Totuutemme kieltämisellä on aina seuraamuksia, jotka leviävät negatiivisesti kollektiivitietoisuuteen.
 
Toisaalta voimme ajatella, että autamme toista, mutta toisaalta vahingoitamme normaalisti monia muita, myös itseämme ja sitä ihmistä, jota luulemme suojelevamme. Tukahduttamisesta ja/tai pidättelemisestä muodostuu aina katkeruutta ja se tukkii luontaisen energiavirran jollain tasolla. Näemme tämän seuraamuksia selvästi yhteiskuntamme joka alueella. Esimerkiksi seksuaalisuuden tukahduttaminen tai pidätteleminen johtaa kaikenlaiseen tasapainottomaan ilmaisemiseen seksuaalisena väkivaltana.
 
Mitä siis pitäisi tehdä? Puhua vapaasti, rakastaa vapaasti ja toimia vapaasti? Täydellisessä maailmassa ehkä, mutta emme voi unohtaa, että elämme "todellisessa" maailmassa, missä kaikenlaiset rajat, säännöt ja rajoitukset ovat normi, eikö vain? Mutta ajattelemmeko oikeasti näin sydämen ja sielun tasolla? Emmekö tosiaan pysty parempaan? Omasta kulmastani katsottuna olemme kokeilleet sitä tapaa. Olemme tukahduttaneet, pidätelleet ja yrittäneet olla hyviä pikku poikia ja tyttöjä riittävän kauan eikä se ole vienyt meitä todellakaan kovin pitkälle tai tehnyt maailmasta parempaa paikkaa – todisteita on kaikkialla ympärillämme.
 
Harkitaanpa sen sijaan sitä mahdollisuutta, millaista elämä olisi, jos ottaisimme käyttöön vapaan puhumisen, vapaan rakastamisen ja vapaan oman totuutemme elämisen. Sen tekeminen ei ole todellakaan kovin kaukaa haettua – itse asiassa useammat ja useammat tekevät sitä joka päivä. Meidän täytyy ymmärtää, ettei tämä ole sellaista kieroutunutta vapaata tahtoa, missä koko maailma tulee hulluksi. Meillä on sitä jo. Sen sijaan oman totuutemme eläminen, puhuminen ja siitä käsin toimiminen asettaa perustan hyvin erilaiselle elintavalle. Silloin kun elämme omaa totuuttanne – sydämeen ja sieluun harmonisoitunutta totuuttamme – muutamme välittömästi todellisuusmaisemamme sellaiseksi, missä rakkaus, rauha ja myötätunto ovat vallitsevat normit kaikille, ei ainoastaan harvoille ja valituille. Tutkitaanpa syvemmin, miten tämä voi olla mahdollista.
 
Tarina rajoitetusta potentiaalista
 
Minäpä esittelen sinulle Kerryn ja Leonin. He ovat kuvitteellisia hahmoja, mutta heidän tarinansa saattaa olla aavemaisen samanlainen kuin jonkun tuntemasi, kenties omasi. Kerry kaipasi unelmiensa miehen tapaamista ja yhtenä päivänä, noin 25-vuotiaana hänelle esiteltiin Leon. Kumpikin heistä tunsi, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kumpikin teki parhaansa seurusteluaikana. Leon ei ollut kovin kiinnostunut taiteesta, mutta osallistui jokaiseen teatteriesitykseen ja taidenäyttelyyn, mitä Kerry ehdotti. Kerry ei nauttinut elämän bisnespuolesta, mutta hän kestitsi kohteliaasti kaikissa Leonin bisnestapaamisissa.
 
Kahdessa vuodessa he muuttivat yhteen ja Kerryllä oli kihlasormus sormessaan. Leon ehdotti, että Kerry keskittyisi oikeisiin töihin yhteisen heidän elämänsä rakentamiseksi ja Kerry lakkasi luomasta taidetta. Hänen elämäntyylinsä oli huoleton ja pirstoutunut, kun taas Leon piti parempana täsmällisiä rutiineja ja rakenteita. Levottomuuden tunnetta alkoi muodostua kummassakin heissä, mutta kumpikaan ei sanonut mitään, sillä he olivat rakastunteita, menossa kohta naimisiin eivätkä he halunneet keinuttaa venettä. Kerry keskittyi suuren perheen perustamiseen ja unelmoi usein kolmea tai neljää lasta juoksentelemassa. Leon keskittyi uraansa eikä ollut oikeasti kiinnostunut lapsista, mutta he ajattelivat selvittävänsä tilanteen, kun se aika tuli.
 
Pikakelauksena viiden vuoden päähän. Kerry oli raskaana kolmannesta lapsesta, kun Leon luopui tilaisuudesta edetä urallaan toisessa osavaltiossa. Kerry halusi isomman talon. Leon halusi suuremman työtyytyväisyyden. Kerry halusi enemmän apua Leonilta. Leon halusi paremman yhteyden vaimoonsa. Kerry halusi luomiskanavan. Leon halusi aloittaa oman yrityksen. Kumpikin siirsi sivuun omat toiveensa siitä pelosta, että ärsyttäisi toista, ja sisäinen katkeruus kasvoi. Sen sijaan että he olisivat omistaneet ja rohkeasti kertoneet henkilökohtaiset tarpeensa ja totuutensa, kumpikin syytti toista siitä yhteensopimattomuudesta ja onnettomuudesta, mitä he tunsivat sisällään. Nyt pintatasolla kuumentuneista riidoista oli tullut normaalia heidän elämässään, mutta he pidättäytyivät kaivamasta syvemmältä siitä pelosta, mitä saattaisi tulla pintaan.
 
Pikakelauksena 10-15 vuoden päähän. Kerry asuu nyt miehen kanssa, jota hän tuskin näkee tai jonka kanssa puhuu, ja hän kamppailee heidän kolmen lapsensa hoitamisen kanssa, käyden samalla taidekursseilla collegessa. Leon tuntee olevansa vaimonsa väärin ymmärtämä ja jäätyään vaille unelmatyötilaisuutta, hän alkaa kyseenalaistaa heidän suhteensa. Tarvitessaan tukea hän alkaa tapailla työtoveria, mikä muuttuu nopeasti romanttiseksi suhteeksi. Ensimmäistä kertaa vuosiin Leon tuntee, että hän voi olla oma itsensä. Kerry kuulee Leonin suhteesta ja hakee avioeroa tuntien, että hänet on pettänyt ja häntä on loukannut se mies, jota hän luuli kohtalokseen. Omaisuudesta tapellaan, lasten huoltajuus kyseenalaistetaan ja Leonista ja Kerrystä tulee katkerat vihamiehet. Eron jälkeen Leon muuttaa toiseen osavaltioon ja Kerry tuntee, että hänet on hylätty täysin. Puolessa vuodessa hän saa kuulla, että hänellä on kolmannen asteen rintasyöpä ja hän vaipuu syvään masennukseen.
 
Tämän tarinan kehittymiseen sisältyy monia mahdollisuuksia siihen, miten nämä yksilöt päättävät elää elämänsä toisen puoliskon jokaisena hetkenä tästä eteenpäin. Ja vaikka yksityiskohdat eroavat, lähtökohta ja kuvio on aivan liian tavallinen yhteiskunnassamme tänä päivänä. On kyse sitten romanttisista suhteista, sisaruksista, vanhemmista, ystävistä tai työtovereista, meillä on ihmisyhteisö, joka on addiktoitunut tukahduttamaan ja kyvytön ilmaisemaan oman totuutensa siinä hetkessä, missä se tarvitsee jakaa.
 
Katsotaanpa siis, miten voimme kääntää tämän kaiken ympäri ja elää harmonisemmin itsemme ja toisten kanssa.
 
Vapauta totuutesi vapauttaaksesi itsesi ja toiset
 
Käypä tarina yhteiskunnassa on, että suhteet merkitsevät uhrautumista, mutta tuosta ajatuksesta puuttuu iso osa yhdistymistarkoituksen todellista olemusta. Kaikissa parhaissa, rakastavimmissa, rauhaisimmissa ja kestävimmissä suhteissa jotka tiedän, on yhteisenä piirteenä, että kumpikin osapuoli ilmaisee ja elää vapaasti omaa totuuttaan. Tämä ei merkitse, että saamme juuri sen, mitä haluamme – se merkitsee ennemminkin, että ilmaisemme täsmälleen, mitä tarvitsemme. Tästä näkökulmasta kumpikin osapuoli voi parhaiten avoimesti ja rehellisesti arvioida, olisivatko heidän polkunsa paremmat yhdessä vai erillään. Ajattelemme jatkuvasti, että asioiden tekeminen toisen tyydyttämiseksi, uhraten samalla henkilökohtaiset tarpeet, on etenemistapa. Teen tämän vain tehdäkseni hänet onnelliseksi tai pitääkseni hänet onnellisena. Kuitenkin katsoessamme ympärille, meidän täytyy alkaa tunnustaa ilmiselvä: se ei toimi. Emme voi sulkea pois sitä, kuka olemme, ja olettaa, että se häipyy huomaamatta.
 
Katsellessani ihmisten välistä vuorovaikutusta, hämmästelen, miten harvat ihmiset ovat halukkaita näkemään suuremman kuvan tai tukahduttamisensa valtavan vaikutuksen. Olemme niin itsekeskeisiä ajatellessamme, että toimimme pitäen toiset ihmiset mielessä, että emme näe, miten omat pelkomme pitävät meidät jumissa siinä, mitä jaamme ja teemme tai olemme jakamatta ja tekemättä. Toteutamme sen harhan, että säästämme toisen tunteita tai säästämme hänet joltain kiusalta, mutta tosi asiassa emme tee sitä, vaan syyllistymme petollisen verkon luomiseen, missä kukaan ei voita.
 
Kokeillaanpa vaihteeksi jotain muuta. Kokeile ilmaista tehokkaasti omaa totuuttasi sen tukahduttamisen sijasta. Kun seuraavan kerran olet vuorovaikutuksessa jonkun kanssa mistä tahansa asiasta tai syystä, kokeile uutta lähestymistapaa ja jaa avoimesti, rehellisesti ja aidosti sydämestä.
 
Jos emme rakasta kumppaniamme niin, että se takaa elämisen tai olemisen hänen kanssaan virallisessa liitossa, olemme hänelle (ja itsellemme) velkaa, että kerromme sen. Jaa totuutesi avoimesti. Kun emme tee sitä, niin koko ajan kenties ajatellessamme, että säästämme hänet loukkaantumiselta, todellisuudessa petämme häntä yhteytemme laadusta ja estämme häntä siirtymästä eteenpäin ja löytämästä jonkun, joka sopisi paremmin hänelle. Älä siis koskaan huijaa itseäsi sillä, että pidätellessäsi oman totuutesi teet sen toisen vuoksi. Ei. Teet sen omista itsekkäistä syistäsi, pelosta. Tämän ei ole tarkoitus olla kovaa tekstiä, vaan rehellistä. Kyllä, joskus totuus saattaa olla vähän epämukavaa kuulla, kun se puhkaisee mukavat ja tavanomaiset turvallisuusharhakuvamme, mutta se on aina parempi vaihtoehto kuin pettäminen. Et suojele ketään pettämällä häntä.
 
Yllä oleva esimerkki romanttisista suhteista on vain yksi monista jokapäiväisistä tilanteista, joka vaatii meitä jakamaan totuutemme. Pointtina on, että tämä pätee kaikkialle, jokaiseen tilanteeseen – romanttiseen, platoniseen, satunnaiseen, bisnes-, perhe- tai muuhun tilanteeseen. Petämme maailmaa pidättelemällä omaa totuuttamme ja petämme samalla itseämme. Teemme kompromissin elämänlaadussamme – ei siksi, että elämä on kompromissia, vaan koska laittamme itse epäluonnollisia rajoituksia sille.
 
Palataanpa Kerryyn ja Leoniin. Miten heidän tarinansa olisi voinut olla erilainen? Vastauksia on äärettömästi, niin kuin niitä valintatilanteita joita heillä oli jokaisessa vuorovaikutushetkessä suhteen alusta loppuun saakka. Yhdellä aikajanalla Kerry ja Leon oivaltavat kolmansien treffien jälkeen, että he etsivät todellisuudessa erilaisia asioita elämässä, ja he eroavat jaettuaan henkilökohtaiset tarpeensa ja halunsa avoimesti. Toisella aikajanalla Kerry ja Leon eroavat neljän vuoden jälkeen yritettyään suhteensa toimimista oikeasti ja heistä tulee hyvät ystävät ja tukevat yksinhuoltajat lapsilleen. Vielä yhdellä aikajanalla Kerry kertoo totuudenmukaisesti henkilökohtaiset huolensa tai Leon omansa, jolloin he oivaltavat, miten tärkeitä he ovat toisilleen ja he osallistuvat terapiaan ja henkiseen parantumiseen. Mahdollisuudet jatkuvat ja jatkuvat!
 
Ponttina on, että elämämme joka päivän joka tilanteessa meille annetaan valintatilanteita, joissa voi muuttaa asioita ja tulla harmonisemmaksi sen kanssa, kuka olemme ja mitä varten olemme täällä. Elämä voi olla iloista ja kaunista, mutta meidän täytyy lakata sabotoimasta sitä tukahduttamalla oma totuutemme ja syyttämällä siitä ulkoisia olosuhteita. Silloin kun elämme oman totuutemme, elämä saa täysin uuden merkityksen ja ulottuvuuden.
 
Mieti siksi kaikkia oman elämäsi alueita, joilla tukahdutat totuuden siitä, kuka olet, mitä haluat jakaa ja miten haluat elää. Oivalla, että tämä on VALINTA, minkä teet ITSESI vuoksi. On aika lakata käyttämästä toisia tekosyynä, koska toivottavasti näet jo, että toinen kärsii aivan yhtä paljon – jos ei enemmän – kun pidättelet omaa totuuttasi. Anna suhteillesi rehellinen, avoin ja tasainen pelikenttä. Ole läpinäkyvä, jotta kaikki tietävät, mikä heidän paikkansa on, jotta jokainen saa reilun tilaisuuden elää omaa totuuttaan. Päästä irti ja vapauta itsesi, päästääksesi irti ja vapauttaaksesi muut. Vain tällä tavalla voimme alkaa muuttaa maailmaa ilon, rauhan ja myötätunnon paikaksi, mikä tukee jokaisen olennon henkilökohtaista evoluutiota.
 
Oman totuuden eläminen
 
Tässä on muutama vinkki auttamaan sinua elämään oman totuutesi yleisillä alueilla, joihin sisältyy muita ihmisiä.
 
Uudet suhteet
 
Kun tapaat uuden ihmisen, varmin tapa vetää puoleensa kumppania tai ystävää, joka resonoi eniten olemuksesi ja kokemusvalintojesi kanssa tässä elämässä, on olla oma itsesi – ei se, joka luulet, että hän haluaa sinun olevan tai sinun pitäisi olla tai jonka luulet tekevän vaikutuksen häneen.
 
Jokainen suhde mikä alkaa tai mitä ylläpidetään jälkimmäisestä lähtökohdasta, rakentuu ristiriitaperustalle. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset eivät tunne voivansa pysyä pitkään iloisena romanttisessa kumppanuudessa – kun kuherruskuukausi on ohi, "jonkun toisen näyttelemisen" jatkamisesta tulee kuluttavaa. Mitä enemmän kummankin ihmisen todellinen olemus tulee esiin, sitä enemmän kumpikin osapuoli tuntee olevansa petetty tai epäharmoniassa. Tässä kohtaa useimmat ihmiset heräävät todellisuuteen siitä, miten epäsopivia he ovat, ja heidän on tehtävä rankkoja valintoja.
 
Astu suhteeseen (romanttinen, ystävyys, perhe tai työtoveruus) puhumalla, jakamalla ja elämällä oma totuutesi ja vedät taatusti puoleesi ihmisiä, jotka ovat eniten harmoniassa sinun ja elämänpolkusi kanssa. Tämä ei merkitse, ettei matkan varrella ole mitään haasteita, mutta totuuteen pohjautuva perusta antaa tehokkaita ja sielupohjaisia ratkaisuja joka kohdassa.
 
Kypsät suhteet
 
Muista, että me kehitymme ja muutumme jatkuvasti ja se mikä on ollut "sinä" tai missä on ollut tolkkua sinulle jossain kohtaa, saattaa olla täysin eri asia toisena ajankohtana. Meidän täytyy kuitenkin kommunikoida se niille lähimmille, joihin sisäiset ja ulkoiset muutoksemme saattavat vaikuttaa.
 
Tämä voi usein osoittautua vielä vaikeammaksi kuin oman totuutensa jakaminen uuden suhteen alussa, missä monet tuntevat, että heillä on vähemmän menetettävää. Useimmat ovat hyvin tapaihmisiä, jotka sopeutuvat nopeasti johonkin olemistapaan ja vastaustavat muutosta. Useimmilla ihmisillä on myös vaikeuksia nähdä toiset uudessa valossa. Olet kuitenkin itsellesi velkaa sen, että jatkat kehittymistä, potentiaalisi unohtamisen sijasta sen vuoksi, että joku toinen valitsee eri matkan tai kehittymistahdin kuin sinä.
 
Löydä siis rohkeutta ja jaa oma totuutesi. On kyse sitten siitä, että tarvitset uuden työpaikan, löysit uuden kutsumuksen, vaihdoit uskonnollista, poliittista tai ruokavalionäkemystä tai löysit kumppanin, joka sopii sinulle paremmin, sinun täytyy kommunikoida se avoimesti, rehellisesti ja aidosti sen ihmisen kanssa, johon se vaikuttaa. Totuutesi tukahduttaminen ja eläminen pelosta vain kasvaa ja ilmentää suurempia haasteita tiellesi.
 
Sosiaaliset puitteet
 
Mistä tahansa löydätkin itsesi, niin jos joudut valokeilaan kommentoimaan jotain aihetta sosiaalisessa tilanteessa, löydä rohkeutta jakaa oma totuutesi. Kuten kerron alla hetken kuluttua, totuutesi jakaminen ei merkitse toisen ihmisen mielipiteen kieltämistä tai väheksymistä. On sydänkeskeisiä, silti selkeitä tapoja jakaa oma totuutesi.
 
Vinkkejä aitoon ilmaisuun
 
Riippumatta siitä, mistä tilanteesta löydät itsesi – ja esimerkkejä on paljon – tässä on muutama vinkki avoimen, totuudenmukaiseen ja rakentavaan kommunikointiin, mikä sallii sinun ilmaista omat tarpeesi, näkemyksesi ja mieltymyksesi. Kun alamme elää tästä tilasta, missä ilmaisemme avoimesti tukahduttamisen sijasta, annamme myös toisille rohkeutta ja inspiraatiota yhdistyä omaan totuutensa jakamiseen. Inspiroi ja elä esimerkkinä, sillä kun vapautat itsesi, autat toisten vapautumisessa nauttimaan elämisestä omassa totuudessaan.
 
1. Tiedä totuutesi.
 
Et voi tehokkaasti jakaa totuuttasi, jos et ole päättänyt, kuka olet, mitä haluat ja tarvitset tai mitä mieltä olet tietyistä asioista. Tutki sieluasi, tee sisäistä työtä ja ota henkilökohtainen kehityksesi vakavasti oppiaksesi, mikä totuutesi on tietyllä hetkellä, ja kyetäksesi jakamaan sen vapaasti.
 
2. Keskity sydänpohjaiseen tietoisuuteen.
 
Se mitä sanomme ja miten sanomme asiat jokapäiväisessä vuorovaikutuksessamme, perustuu usein tiedostamattomasti impulsiiviseen reagointiin – se on kaukana kaikenlaisesta merkityksellisestä totuuden ilmaisemisesta. Silloin kun ajattelemme, puhumme tai toimimme impulsiivisesti reagoiden, kadumme sitä jollain tavalla. Se voi olla mitä tahansa pienestä henkilökohtaisesta epämukavuudesta vakaviin seuraamuksiin, jotka voivat maksaa meille työpakan tai suhteen. Meidän täytyy varmistaa yhdistyminen sydänpohjaiseen totuuteen, ei egopohjaiseen. Sydänpohjainen totuus on vapauttava, egopohjainen totuus rajoittaa ja perustuu pelkoon.
 
Kun jaat sen, minkä ikinä hahmotat totuudeksesi, tiedät välittömästi siitä, miltä sinusta tuntuu, perustuuko se sydäntotuuteen vai kuvitteellisiin, pelkopohjaisiin ajatuksiin. Kiinnitä huomiota kehoosi ja yleistunteeseesi, mikä voi auttaa sinua oppimaan lisää itsestäsi ja korjaamaan välittömästi lähestymistapaasi vuorovaikutuksessa. Jotkut ihmiset tuntevat epämukavuutta rinnassa, toiset suolistossa, toiset selässä tai hartioissa. Lyhyellä tähtäyksellä tämä voi ilmentyä myös nukkumisvaikeuksina ja pitkällä tähtäyksellä kaikenlaisina sairauksina – psykosomaattisina tai todellisina biokemiallisina romahduksina. Voit pettää toisia, voit pettää mieltäsi, muttet voi koskaan pettää kehoasi. Jos tai kun et puhu sydämesi ja sielusi totuutta, keho antaa sinulle selkeitä tunteita tästä jonain epämukavuutena.
 
Ennen kuin jaat mitään, erityisesti vakavissa asioissa, keskity, hiljennä mielesi, hengitä muutaman kerran tietoisesti ja yhdisty korostuneeseen tietoisuustilaan. Tarvitsemme tietoista toimintaa, emme tiedostamatonta reagointia, jos aiomme olla tehokas. Jos et voi tehdä tätä jostain syystä ja sinulla on tilaisuus lykätä ilmaisuasi, tee sitten niin – aika tekee ihmeitä auttaessaan meitä näkemään suuremman kuvan selkeämmin.
 
3. Älä ota asioita henkilökohtaisesti.
 
Samalla kun olemme ajatelleet totuuttamme, meidän on muistettava myös, että koska tahansa joku toinen voi jakaa oman totuutensa kanssamme. Et voi kontrolloida, mitä toinen ihminen sanoo tai miten hän reagoi totuuteesi. Se on hänen matkansa, hänen valintansa ja hänen karmansa. Olet vastuussa itsellesi. Muista, että ihmiset eivät pidä muutoksesta ja useimmat ovat juurtuneet pelkoon, jolloin muutos on pelottava asia, mitä pitää välttää kaiken kustannuksella. Pysy keskity kaikesta huolimatta olemaan niin rehellinen, läpinäkyvä ja vastaanottava, kuin mitenkään pystyt, ja perusta kaikki jakamasi vihjeeseen numero 4.
 
4. Jaa sydämestä rakkaudella ja myötätuntoisena.
 
Oman totuutesi jakaminen avoimesti ei merkitse, että olet karkea, ajattelematon, manipuloiva tai tunteeton. Jos ja kun totuutemme jaetaan sydämestä, se on aina parasta kaikille osallisille, vaikka toiset hahmottaisivat lopputuloksen loukkaavana tai negatiivisena. Tärkeintä on pysyä yhteydessä sydämeen koko ajan ja ottaa huomioon.
 
5. Anna anteeksi itsellesi.
 
Kuten tiedämme, jälkiviisaus on aina täynnä selkeyttä ja järkeä, mutta emme voi koskaan tuomita menneisyyttä nykyhetken tietoisuuden perusteella. Meidän täytyy antaa anteeksi itsellemme (ja toisille), mitä on sanottu tai tehty, ja pääsettävä irti siitä. Sisällämme kalvavat negatiiviset tunteet ja katumiset vain satuttavat meitä – ja hyvin vakavasti mielen, kehon ja hengen tasolla. Onnellisuutemme kärsii, terveytemme kärsii. Päästä irti, anna anteeksi ja opettele käyttämään sitä sydänkeskeisen tietoisuuden korkeinta tilaa, mihin pystyt tänään ja minkä turvin teet nykyteoistasi positiivisimpia kaikille osallisille.
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.  

< PrevNext >