KEISARILLA EI OLE (VIELÄKÄÄN) VAATTEITA

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
30.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Olisitko samaa mieltä, että ahneus on saavuttanut epidemian mittasuhteet? Mitä voimme tehdä sille?

Vastaus: Olen samaa mieltä, että ahneus on hillitöntä. En osaa sanoa, onko se nyt pahempaa kuin aiemmin. Ihmishistoriamme kertoo jatkuvasti uskomattomia ja yksityiskohtaisia tarinoita sankaruudesta sekä suhteettomista tihutöistä ja kauhuista. On harvinaista löytää toista ilman toista.

Ajankohtainen mikroaikakautemme on rauhaton ja epävakaa. Siitä puuttuu luovuutta ja mielikuvitusta. Olemme yksi olento, mutta emme tiedä sitä tai usko siihen. Uskomme, että olemme monia yksilöitä, jokaisen kamppaillessa sen elämän puolesta, jonka kuva on iskostettu alitajuntaamme. Meille opetettiin, että vähemmän on puutteellisuuden muoto ja enemmän on vasta alku. Olemme seuranneet niiden johdossa, jotka assosioivat puutteen pelkoon ja joiden ratkaisu on haluta lukuisia määriä kaikkea. Mutta kun yritämme matkia sitä, huomaamme kadottavamme lahjomattomuutenne, luovuutemme ja voimamme.

Nykyaikakautena ahneus syntyi kapitalismista ja muista hallinnollisen, taloudellisen ja henkilökohtaisen rikkauden ilmaisumuodoista. Aiempina aikoina ahneus ilmeni muilla tavoin. Se mitä kutsumme ahneudeksi tänä päivänä, tunnettiin aiemmin rahanhimona. Jotkut pitävät rahanhimoa ahneuden pahimpana muotona. Ahneus on liiallista kiintymystä asioihin, rahaan ja haluihin. Rahanhimo on tyydyttämätöntä – se on kontrolloimatonta kasvun ja hankinnan kaipausta. Se korruptoi ja kuluttaa. Korruptio heikentää lahjomattomuutta – se supistaa vakaat periaatteet ja arvot vähäisiksi esteiksi.

Olemme nuori olentorotu. Mutta voimme silti pärjätä paremmin. Me kaikki. Emme ehkä tarvitse 36 vessapaperirullaa, kun toisilla ei ole yhtään. Emme luultavasti tarvitse suurinta osaa tavaroista, joita omistamme, mutta luulemme tarvitsevamme. Uskomme olevamme oikeutettuja niihin, mikä saa tuntemaan, että olemme vähän enemmän kontrollissa maailmastamme. Ja uskomme, että rikkomuksemme ovat paljon pienempiä verrattuna suuryrityksiin ja hallituksiin. Tämä ilmiselvä totuus voimaannuttaa meidät osoittamaan sormella niitä, jotka ovat häpeämättömiä rikoksentekijöitä, ja huutamaan: "Rangaistakoon heitä!"

Miten tiedän? Koska olen aivan kuin sinä. Ja sinä olet aivan kuin naapurini. Ja naapurini on aivan kuin ystäväni. Ja ystäväni on aivan kuin serkkuni, joka on aivan kuin pomonsa. Olemme kaikki yhtä. Rikkaat ja köyhät. Esimerkit joita näemme ympärillämme, eivät ehkä heijasta tätä, mutta se johtuu siitä, että katsomme omien ennakkoluulolinssiemme läpi. Jos astumme taaksepäin, näemme sen yhtä varmasti, kuin aiemmissa aikakausissa olleet näkivät.

Älä luule, että olen samaa mieltä siitä, mitä tapahtuu. En ole! Näen hyvät, pahat ja rumat tilanteessamme. Olosuhteemme ovat vialliset, ja niin myös odotuksemme. Emmekä voi muuttaa tilannettamme, ennen kuin se on laitettu kaikkien eteen – suuryritysten olemassaolon tarkoitus on tehdä rahaa sijoittajilleen. Kapitalismi kehottaa ahneuteen. Keisarilla ei ole vaatteita, mutta on helpompi katsoa poispäin.

Termi poispäin katsomiselle on moraalinen mykkyys. Sitä tapahtuu, kun ihmiset todistavat epäeettistä käyttäytymistä eivätkä sano mitään. Sitä voi tapahtua myös, kun ihmiset kommunikoivat tavoilla, jotka peittävät heidän moraaliset uskomuksensa ja sitoumuksensa. Kuin avatarit ja sosiaalinen media. Kun näemme muiden toimivan epäeettisesti, helpointa on katsoa poispäin tai toivoa, että joku muu tekee jotain asialle.

Tässä mikroaikakaudessa ei ole kyse moraalisesta luonteenlaadusta. Tiedämme, miltä lahjomattomuuden, rohkeuden ja rehellisyyden kaltaiset hyveet näyttävät. Tiedämme, että ihminen on eettinen, kun hän käyttäytyy tavalla, joka on yhtenevä näiden periaatteiden kanssa. Jokin muu puuttuu. Olemme vasta uuden ja pitkäaikaisen syklin alussa. Ja meille lankeaa sotkujemme siivoaminen, ennen kuin voimme nähdä paljon pidemmälle eteenpäin. Voimme nähdä vain mielemme horisonttiin – kykymme kuvitella tulevaisuus, jossa voimme elää.

Ei auta, että kuvittelee tulevaisuuden, joka näyttää nykyisyydeltämme. Ei auta, että nostaa ja laskee rimaa vähän kerrassaan, kuten olemme tehneet. Tarvitsemme paremman tavan kuvitella ihmiselämä Maa-planeetalla. Voisimme kutsua sitä moraaliseksi kuvitteluksi. Moraalinen kuvitteleminen on tapa kuvitella koko mahdollisuuskirjo voidaksemme ratkaista eettisiä haasteita. Moraalinen kuvittelu on tietoista, empaattista ja elävöittävää. Se on aktiivista, ei passiivista.

Moraalinen kuvittelu on avain tulevaisuuteemme. Moraalinen luovuus avaa sen. Moraalinen luovuus kuvittelee vaihtoehtoja, joita ei ollut olemassa aiemmin. Tällaiseen luovuuteen liittyy moraalisten arvojen tietoinen muuttaminen järjestelmiksi, ideoiksi, tuotteiksi ja hallituksiksi.

Tähän olemme kaikki menossa. Mutta emme ole siellä vielä. Olemme edelleen tässä. Näytämme olevan jumissa tässä, muttemme ole. Liikumme itse asiassa hyvin nopeasti sitä kohti, mitä olen kuvannut. Tämä aalto nousee, ja vesi on täynnä haita, jotka pitävät vanhasta enemmän kuin uudesta. Siis on meidän tehtävämme rauhoittaa ja tukea toisiamme ja muistuttaa itsellemme, että OLEMME YHTÄ.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.