AIKASOTA – TULEVAISUUS NYKYHETKESSÄ MENNEISYYDEN KAUTTA

Kirjoittanut Maija Leisso (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Olen saanut todella hyvän eturivin paikan ns. aikasotaesityksessä. Kun Adamus puhui hiljattain yhdessä "Keahak X" -sessiossa aikasodasta – menneisyyden ja tulevaisuuden välisestä jännitteestä tai taistelusta – jota nyt tapahtuu maan päällä, "hohtava penni tipahti" (suom. huom. sanonta joka merkitsee mm. jonkin menemistä viimein perille) suoraan keskelle teatterini näyttämöä. Saamaan aikaan kun olen tarkkaillut tätä yläpuolelta, olen päässyt myös toiminnan tuoksinaan. Olen ihmetellyt viisautta joidenkin erittäin epämukavien kokemusten taustalla kuluneina viitenä vuotena. Isoja ja lihavia tarinoita epäilemättä, mutta ihminen kysyy: "Miksi? En minä tätä halunnut!"
 
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS – MUUTOS ASTUU SISÄÄN
 
Minulla on kaksi lasta, nämä villit ja säteilevät pikkuolennot, jotka niin huolellisesti saatettiin Maahan doulien avustuksella (koulutettuja "DreamWalk Birth" -yhteydenottajia). En koskaan ollut halunnut lapsia, ennen kuin esikoiseni pyysi minua vanhemmaksi. Olin selvästi täällä vain omaa valaistumistani ja mielikuvituksellista unelmaelämääni varten, ja lapset olisivat häiriötekijä. No, pelissä oli jotain muutakin (mikä paljastuisi vuosia myöhemmin), mutta hyväksyin tarjouksen ja tanssin tämän tulevan sielun kanssa. Ja sitten toisen sielun.
 
Se oli pelkää seitsemännen taivaan innostusta – he olivat uskomattoman tasapainoisia, kauniita, aktiivisia, vahvatahtoisia ja luovia vauvoja. Rakastin todella viettää aikaani heidän kanssaan, ja heidän olemisensa täällä tuntui niin tärkeältä, että siitä tuli prioriteetti elämässäni. He ohittivat jopa rakkaan työni Crimson Ciclessä. Oli tuskallista, kun oli kaksi intohimoa, jotka vaativat paljon minulta, mutta ne eivät voineet olla tuossa tilanteessa rinnakkain.
 
Tämä oli ensimmäisten lohikäärmekohtaamisteni aikaa, pian osallistuttuani Threshold-tapahtumaan, ja minun täytyi hyvin haluttomasti antaa tehdä tämä valinta puolestani. Tapahtui muutos. Juonikäänne! Kuolema. Vanha hahmo raahattiin pois näyttämöltä. Näyttelijän täytyi saada energiansa ja huomionsa käytettäväksi rooliin, jota hän ei nähnyt tulevan.
 
TOINEN NÄYTÖS – VALINTOJA, VALINTOJA …
 
Pieni perheemme asuu maassa, jossa koulunkäyminen on pakollista. Emme olleet kuitenkaan suunnitelleet laittaa lapsia sinne, koska minulla oli vankka tieto ja ymmärrys siitä, miten katastrofaalinen vanha järjestelmä voi olla. Kuitenkin muutamien käänteiden ja kiemuroiden jälkeen ilmoitimme heidät yhtenä päivänä kouluun, paremman tietomme vastaisesti. Ja helvetti pääsi irti.
 
Näitä uusia lapsia ei voi laittaa vanhaan järjestelmään saamatta aikaan melua. Paljon melua. Ja tämä ei ollut vain lasten melua, vaan energeettistä karjumista tuosta järjestelmästä, joka oppi nopeasti kerrassaan halveksimaan meitä.
 
Mitä? Minun ihanat ja sydämenmuotoiset lapseni tähtisilmineen? Kyllä. Koulu vihasi vapauttamme, julkeuttamme pyytää joustavuutta, vastarintaamme sopeutua ja kyvyttömyyttämme tulla opetetuksi perinteisellä tavalla. Puhun "meistä", koska kyse ei ollut vain lapsista, vaan myös minusta.
 
Tarkoituksemme ei tietenkään ollut olla idiootteja ja kapinallisia, vaan pelata mukana, kunnioittaa sääntöjä, hyväksyä heidän hidas tahtinsa ja vain fokusoitua paikalliskulttuuriin integroitumiseen. Meidän täytyi ylittää kielimuurit, hyvin erilaisen maailmankatsomuksemme lisäksi. Siinä sitä sitten oltiin, yrittämässä sovittaa jättimäiset energiamme ahtaaseen laatikkoon, ja tietysti epäonnistuimme. Epäonnistuimme surkeasti. Kokeilimme toista "avoimempaa" tai tietoisempaa koulua – samoin tuloksin. "EI!"
 
KOLMAS NÄYTÖS – LAKI JA JÄRJESTYS ASTUU SISÄÄN
 
Säästän sinut likaisilta yksityiskohdilta. Lapset, hyvin musertuneita ja paniikissa vaatimuksista, melusta ja energiapaineesta, painoivat tassunsa lattiaan ja kieltäytyivät menemästä kouluun. Jos olisin painostanut, he olisivat hajonneet ja menettäneet minut liittolaisenaan, joten vedin syvään henkeä, tietäen täysin hyvin, että tämä merkitsisi luultavasti vaikeuksia, ja päätin olla hyvä seisomaan lasteni rinnalla ja suojelemaan heidän oikeuttaan tuntea turvaa ja olla vahingoittumaton. Läsnäololait ovat melko tiukkoja täällä, ja niiden ajatellaan olevan lapsen hyvinvoinnin yläpuolella (ei tarkoituksella tai toiveena; mutta huomaan tämän tarinoissa noin 15.000 muusta lapsesta (joidenkin arvioiden mukaan), joiden ei ole hyvä olla koulussa täällä ja jotka järjestelmä on pettänyt ilman sopivia koulu- tai koulutusvaihtoehtoja).  
 
Jokainen voi ymmärtää, että heidän pelottavat sanktionsa EIVÄT vaikuttaisi positiivisesti meidän tapauksessamme – emme ole rikollisesti suuntautuneita. Kuitenkin näin järjestelmä toimii: voimakeinoilla. Tästä alkoi puolitoista vuotta väärinymmärryksiä, valtapelejä, uhkauksia, "asiantuntijoita", arviointeja, sähköposteja, puhelinsoittoja, tapaamisia, tutkimista, ja minä opettelemassa paikallista kieltä lukemalla lakitekstejä. (Vanhemmat saavat vaippoja, kun heidän lapsensa syntyvät – heidän pitäisi saada lakimies.)
 
Jos sitä kaikkea kokeillaan vanhaan shaumbra-soturiin, tuomitaan ja uhkaillaan hänen lapsiaan, se ei vain toimi. Tiedän, että teen jotain melko uskomatonta näiden lasten kanssa ja tiedän, että ratkaisu on löytää oikea ympäristö – ei muuttaa, keitä he ovat. En halua taistella, en ole kapinallinen – on vain mahdotonta puristua laatikkoon, josta olimme lähteneet ulos jo kauan sitten. Olen ehkä ollut raivostunut ja sietämättä selvää epäoikeudenmukaisuutta ja asiantuntemuksen puutetta, kaikkia standardivastauksia ja valtapelejä, ja olen ehkä ollut eri mieltä lain, artiklojen ja oikeuksien tulkinnasta, ja olen ehkä tuntenut tuskaa, ahdistusta ja pelkoa, mutta en ole taistellut tuulimyllyjä vastaan (ainakaan liikaa). Järjestelmä ei muutu. Loin vain tasaista tietä ulos tilanteesta rikkomatta lakeja, eikä voitu uskoa, että olin tosissani.
 
Halusin löytää sellaisen ympäristön, jossa orkideat menestyvät [hae "orkkidealapsi" ("orchid child")]. Ja energia palveli.  
 
HUOMAUTUS. Rakas kanssakatsoja, ymmärrät laajentuneella perspektiivilläsi perinteen painon, sen että siniset ammattilaiset – jotka ajattelevat olevansa oikeassa ja että erilainen on väärin, soveltavat tiukkoja lakeja lapsiin, jotka eivät ole tehneet mitään ansaitakseen niin huonoa kohtelua, laittavat heidät eri laatikoihin ja kategorioihin ja soveltavat pelättyä "vanhempien syyttämistä", tuota vanhanaikaista ajattelua, että vanhemmat ovat aina syypäitä ja heidät tarvitsee korjata [hae se!] – edustavat selvästi "mennyttä" ja massatietoisuutta, joka yrittää panna takaisin ruotuun.
 
HUOMAUTUS 2. Saatat myös kysyä nyt, miksi en vain sallinut jotain nopeaa ratkaisua huiskauttamaan meidät pois tai sanonut vain "ei enää". No, minä tein sen, mutta kyse ei ole tempuista: sallin itseni käydä läpi tämän kokemuksen, sallin itseni mennä ajan ulkopuolelle ja tuoda mahdollisuuksia nyt-hetkeeni ja sallin samaan aikaan loputtomasti oivalluksia. Sallin tietoisuuteni virrata tähän koko kuvaelmaan. Minulla ei ollut kuitenkaan kohtuullista mahdollisuutta aloittaa bisnestä tai työtä, jotta minulla olisi ollut budjetti Onnelaan. Olimme uupuneita surullisesta koulukokemuksesta ja minun täytyi jäädä kotiin lasten kanssa. Mutta kenties tämä oli osa juonta – se piti meidät varattuina, ja kuului lisää "ei enää".
 
Koska en voi antaa järjestelmien (tai kenenkään muun) kävellä ylitseni ja pakottaa antiikinaikuisia malleja meille, nostin miekkani ja lähdin sen perään, minkä tunnen hyvin: informaatio, intuitio/tietäminen ja analysointi. Luin artikkeleita ja tutkin papereita, kävin tuhansilla nettisivuilla ja liityin kymmeniin Facebook-ryhmiin. Juttelin ihmisten kanssa, tulkitsin lakitekstiä (läsnäololait, koululait, odotukset, sovellukset, ihmisoikeudet, lasten oikeudet) ja suoritin nopean omatoimisen "arvosanan" psykologiassa, erikoistuen siihen, minkä näin päteväksi tai hyödylliseksi, laajennettuna viimeisimmillä tiedoilla koulutuksesta. Laitoin tietoisuuteni kaikille näille foorumeille ja korjasin viisauden satoa. Olin hyvin varustautunut datalla, omilla melko asiantuntevilla havainnoillani, reaalielämän tapauksilla ja niillä harvoilla järkevillä auktoriteeteilla, joita saatoin löytää.
 
NELJÄS NÄYTÖS – TODELLISET RATKAISUT JA (KANSSA)LUOMUKSET TÄYSIVALTAISUUTTA VARTEN
 
Ei voi sopia joukkoon,
ei voi mennä takaisin
Leikkiä vain mukana, tehdä lain mukaan
Luojat käynnistävät,
hengitys toimittaa
Näille lapsille, sydämeltään vapaille
Tämä ajaton kauppa,
sopimus näiden vauvojen kanssa
Ei mitään itua pettää näitä sieluja
joita maailma tarvitsee tällä hetkellä
 
[Tuo sisään taianomainen luomisnäyttämö, siivoa likaiset vanhat lavasteet, istu rennosti ja katsele, miten energia palvelee]
 
Asiat alkoivat muuttua koronaviruksen ilmestymisen myötä. Se oli Adamuksen mukaan "ei suuria päätöksiä" -aikaa. Ja kappas vaan, juuri kun enkeliperheet hajaantuivat ja avaruusolennot potkaistiin ulos, kuulin virran rymistävän minua kohti, ja istuin alas yhtenä päivänä enkä lopettanut neljään kuukauteen. Ilmensin paperille vanhan unelmani: melkein valmiin uuden energian koulun, joka on suunniteltu omieni kaltaisille lapsille. Tämä unelma ilmestyi takaisin, kun lapseni kasvoivat ja näyttivät minulle kokemustensa kautta, miten sitä pitäisi vielä rukata ja miten se voisi ilmentyä. "Kuunnelkaa lapsia", sanotaan, ja sen minä tein.
 
Tämä potentiaali, tämä mahdollinen todellisuus (tulevaisuus) tuli minulle ajan ulkopuolelta, kun astuin etäämmälle ja sallin. Ei mitään uutta shaumbroille – kaikki perustuu periaatteisiin, joista Tobias ja Adamus ovat puhuneet. Kuitenkin tässä nykyhetkessä se törmäsi yhteen maallisten rajoitusten kanssa, jotka eivät antaneet minun ilmentää sitä (menneisyys). Minun täytyi astua taaksepäin ja antaa tämän löytämisvaiheen tapahtua (vaikka ihmiseni riehui suunnitelmiensa kanssa ja halusi VÄLITTÖMIÄ ratkaisuja tapahtuvan, mieluummin jo 10 vuotta sitten).
 
Seuraavaksi näytelmän mestariohjaaja muutti taas käsikirjoitusta. Matkallamme kohti tuota uuden energian koulumahdollisuutta (Adamus ennusti 2015, että vuoteen 2025 mennessä koko koulujärjestelmä on muuttunut – uskokseni globaalisti – vanhempien tekemien valintojen myötä), ilmestyi täydellinen ratkaisu kiireellisempiin tarpeisiimme. Se vastaisi useampaan kysymykseen ja tukisi projektiamme. Kokeneiden uudelleenkuvittelijoiden edistyksellinen pioneeriprojekti laskeutui ovelleni: he olivat perustamassa … koulua! Se perustuu omatoimiseen ja omatahtiseen oppimiseen, se edistää vapauden ja vastuun tasapainoa eikä siellä ole autoritaarisia opettajia, vakioaineita, pakollisia kokeita, luokkia tai ikäryhmiä. Siinä on monia muita upeita periaatteita, joista olen samaa mieltä ja jotka menivät yksiin myös koulutusprojektini kanssa. Ja se näyttää vastaavan lasteni oppimistarpeisiin – he rakastavat tuota ajatusta. Taikuutta!
 
Ja tämän viimeisen – toivottavasti, hah-hah – "pennin tipahtamisen" myötä, sen jonka olin pakottanut pysymään ilmassa, kunnes kävin toisen kerran Thersholdin vain muutama kuukausi sitten. Nimittäin tämä fyysinen koulu on myös minun tieni ulos (á la Master's Life 10: Way Out), fyysinen ilmentymä menemisestä gravitaation ja fokuksen ulkopuolelle. Se ei ole vain tie ulos tukemattomista järjestelmistä, huonosta kouluvalinnasta ja muista paikallisista ongelmista, koska energiadynamiikka kaikkien näiden tapahtumien taustalla on ollut se, että vapaudun viimeisestä jäljellä olevasta kiintymyksestä. Olen jääräpäisesti jakanut kodin toisen voimakkaan mestarin kanssa, joka oli rakastavasti naamioitunut aviomiehekseni, vaikka tiesin, että lopulta minun täytyisi päästää irti myös tästä. Nimittäin tämä koulu on niin kaukana nykyisestä kodistamme, että minun täytyy muuttaa lasten kanssa lähemmäs sitä. Tällä erää rakas mieheni jää taakse "työtä ja Oivaltamista varten", kuten hän sanoo, ja näin tämä on täysin tarkoituksenmukaista jokaiselle täysivaltaiselle perheenjäsenelle.
 
Sisäinen vapauteni heijastuu ulkoiseen elämääni: saan tilaa ja aikaa itselleni (ja kenties sen ammeen ja pienen puutarhan), sillä aikaa kun lapset menevät kouluun tekemään juttujaan. Tänä kaikenkattava vapaus on vaatimus Oivaltamisessa, se on Oivaltaminen, ja kaikessa – kaikessa! – on ollut kyse tuosta vapaudesta, kaikki nämä vuodet siitä lähtien kun julistin itseni mestariksi Threshold-tapahtuman pyhässä tilassa.
 
Minun täytyy vielä ilmentää rahoitus sen tekemiseen pitkällä tähtäyksellä arvokkaasti (se on yksityiskoulu lukukausimaksun kera), ja onneksi minulla on aikaa ja aika toimittaa energiaa (kuten mainittiin "Passion of the Merlinissä" ja Keahakissa). Tähän saakka osa minua on vastustanut tätä askelta niin paljon, että yltäkylläisyysenergiani ohjattiin kaikkiin vääriin paikkoihin – pysymiseen lähtemisen sijasta, vaikka oikeasti hyvin tiesin. "Typerät, typerät ihmiset", kuten Kuthumi sanoisi! Toivon, että olisin kuunnellut tietoisemmin, kun Adamus kehotti meitä miettimään tarkkaan, mihin valitsisimme käyttää sen – yltäkylläisyysenergian – kun sitä tulisi.
 
EPILOGI, TULLAKSEEN UUDEN NOVA VITAN PROLOGIKSI
 
Siis noista kerubeista. Tämä on myös heidän tarinansa. Pelkästään sen viattoman läsnäolon ja niiden ominaisuuksien vuoksi, joita näillä uusilla lapsilla usein on, mikä tekee heistä hyvin erilaisia kuin keskivertolapset, tasapainottomuuden haiseva lieju kupli ylös ja vanhan koulujärjestelmän rumat kasvot paljastuivat (tuhansia samanlaisia tarinoita on nähnyt päivänvalon muutamana kuluneena vuotena, kiitos sosiaalisen median ja urheiden vanhempien, jotka kirjoittavat ja tekevät uudenlaisia valintoja), kuten myös joukko pelejä ja pelkoja, joita on yhteiskunnallisissa, lainopillisissa ja terveydenhoidollisissa järjestelmissä. Kaikessa on kyse vallasta, tuosta viruksesta. Jos tämä mullistus oli lasteni tarkoitus, he ovat onnistuneet. Kuulemme heistä vielä, kun he varttuvat. Heidän vanhempanaan minun täytyi olla täysin läsnä ja käytettävissä, laittaa käteni kyynärpäitä myöten saveen palveluksessa, ja minulla on edelleen paljon tehtävää – mikä tahansa muu sitoutuminen olisi ollut tiellä. Tämä on ollut kokoaikainen työ, tai kaksi.
 
HUOMAUTUS. Äiti sinnittelee vielä kuitenkin mukana. Hän sai vastineeksi kuninkaallisen huuhtelun henkilökohtaisia näkemyksiä ja oivalluksia (kiitos, kullannuput!), eikä ketään lasta ole pysyvästi vahingoitettu tämän esityksen prosessissa.
 
Laskeuduimme vain suoraan keskelle aikasotaa, oikein oivaltamatta, että edustimme "tulevaisuutta" ja olimme "menneisyyttä" vastaan. Kun hyväksyin taistelemattomuuden ja siirryin sen luomiseen, "mikä toimii nykyhetkessä", ratkaisu annettiin hyvänä kouluna. Olemme vain liian edellä aikaamme ollaksemme tolkullisia järjestelmälle. Se pelästyi pahemman kerran läsnäoloamme, ajatustemme kera lasten kasvattamisesta, koulutuksesta ja ihmisoikeuksista, vaikka ne eivät ehdottomasti ole lainkaan radikaaleja tai uusia. Meitä ei pystytty sovittamaan mihinkään laatikkoon, joten meidät laitettiin moniin vääriin laatikkoihin, ja tämä on nyt iso ongelma, jota käsittelemme samanaikaisesti taustalla.
 
Kaikki luovat ratkaisut tulevat "nyt-ajassa" vastaanottamisen kautta, mutta konflikti tapahtuu aina "menneisyyden" ja "tulevaisuuden" välillä – kahtiajaolla tai vastakkaisuudella ei voi saavuttaa "kaikki voittavat" -tilannetta. Täytyi olla ratkaisuja, jotka eivät ole menneisyydestä eivätkä tulevaisuudesta, vaan suoraan nyt-hetkestä, tästä päivästä, tässä kun istun kirjoittamassa. Uudelleenkuvittelijoiden tämänhetkinen kouluprojekti toimii nyt ja luultavasti tulevina vuosina – se rastittaa (= myös "tikittää") juuri riittävästi ruutuja (= myös "laatikoita") murtautuakseen massatietoisuuden läpi. "Uuden energian koulu" -projektimme on vielä vähän liian "tulevaisuutta", mutta voimme tuoda sen lopulta tänne.
 
Ja mitä tekemistä tarinalla lapsistani ja siitä, että he torjuivat vanhat järjestelmät, on shaumbrojen kanssa, tai edes minun ja henkilökohtaisten intohimojeni ja pyrkimysteni kanssa? Kaikkea. Olen päättänyt jäädä Maahan oivaltaneena mestarina/Merlininä. Se liittyy kaikin tavoin siihen ja niihin hauraisiin ihmisen haluihin, intohimoihin, sitoumuksiin ja vastustuksiin, jotka putoavat pois – ja juonenkäänteisiin, kun lohikäärme tulee sisään ja Merlin ilmestyy esiin. Ihminen vaatii saada juuri tällaisen kokemuksen, juuri tällaisen työpaikan, juuri tällaisen suhteen, samaan aikaan kun jumalaiset osat – päättäväisenä ja intohimoisempana kuin ihminen ikinä ja toimittaen ehdottomasti korkeamman tason valintojen perusteella – laittavat näyttelijän taianomaisiin kohtauksiin, joita ei ole koskaan ennen käsikirjoitettu. Kyse on transformaatiosta – kaikki menee uuteen.
 
En tunne nyt katkeruutta lohikäärmettäni kohtaan, että se vei minut elämäni pyöritykseen. Katsomme silmästä silmään. Voin kokea nyt jotain uutta tai jotain vanhaa uudella tavalla, joitain mitä voisin saada vain kolminaisuuteni kera, jotain mitä voisin saada toisten kanssa, näiden emännöimieni lasten kanssa. Unelmamme ja suunnitelmamme tuosta uuden energian koulusta on vielä tuolla ulkona, avoimena kutsuna näyteltäväksi, ja siitä tulee vielä jotain uskomatonta. Kenties sen teen minä, jos se sopii uuteen elämääni, kenties sen tekevät lapseni tai joukko muita, koska Luoja on tehnyt osansa. Välitön ihmistarpeeni on kuitenkin vain sallia ajaton tilani, koska en sovi mihinkään vähempään, ja nauttia elämästä lasteni kanssa.
 
Siis, "Mitä on seuraavassa vaiheessa?" kysyn yllyttävältä mestariltani. Mitä on seuraavaksi? Saammeko unelmaprojektit liikkeelle? Opinko lopultakin soittamaan selloa, tekemään ajatonta musiikkia? Opinko italian kolmessa hengenvedossa? Matkustanko taas? Matkustanko moniulotteisemmin, kaikkeen mitä siinä on tutkittavana? Ihminen haluaa leikkiä/näytellä, elää. Eikö ole jo aika, nyt?
 
*******
 
Maija ottaa mielellään vastaan yhteydenottoja muilta vanhemmilta ja kaikenlaista tukea. Hänet saa kiinni sähköpostilla ja Facebookissa/Messengerillä. Hän pitää myös Facebook-ryhmää "Education for Shaumbra Kids" shaumbra-vanhemmille/holhoojille ja kouluttajille ja niille, jotka ovat kiinnostuneita ilmentämään uuden energian kouluja, ja hän julkaisee myös muualla anonyymisti tästä herkästä aiheesta.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.