OLEN TÄSSÄ
Kirjoittanut Maayan Inon (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kirje Adamukselle, Crimson Circlelle ja shaumbroille
Haluan jakaa kanssasi tämän kokemuksen, jonka kävin läpi – pelon, ahdistuksen, järkytyksen ja trauman kokemuksen, yhdistettynä mestarin läsnäolon valoon, armoon ja voimaan. Se on pitkä, mutta tärkeä.
Minä olen mitä olen. Olen täysivaltaisen alueen Maayan.
Olen shaumbra, osa Crimson Circleä alusta saakka. Olen käynyt monia kursseja – SES, DreamWalker Birth, DreamWalker Life, DreamWalker Death, ja monia muita – ja ollut Crimson Circlen enkeli viisi vuotta, tukien ja antaen energioitani sille, minkä tunnen olevan meidän luomuksiamme.
Olen terapeutti ja mysteerikoulun opettaja.
Olen nainen, kahden uskomattoman tyttären äiti – toinen on kristallisielu ja toinen ylösnoussut mestari, kasvamisen ja oivaltamisen prosessissa.
Olen tässä. Valiten elämän ja vaatien mestaruuteni.
Tässä elämänmuodossa synnyin Nir-amin kibbutsilla, lähellä Gazan kaistaa. Vanhempani lähtivät kibbutsilta ja rakensivat uuden kodin Netiv-Ha’asaran ”moshaviin” (pieni kylä), joka on myös rajalla. Asun tällä hetkellä tyttärieni kanssa Israelin pohjoisosassa, kahden tunnin ajomatkan päässä sieltä.
Varhain aamulla 7.10. Hamasin terrori-isku täytti meidät kauhulla. Vanhempani murhattiin ja heidän kotinsa poltettiin.
He olivat vaatimattomia, välittäviä ihmisiä, jotka pyrkivät harmoniaan ja rauhaan. Isäni oli agronomi ja maanviljelijä, muiden viljelijöiden opas ja kaveri, ja hän opetti sukupolvia rakastamaan ja arvostamaan luontoa. Äitini oli taiteilija ja kouluttaja, pehmeä, lempeä ja luova nainen. Yhdessä he kasvattivat meidät, viisi lasta, rakkaudella ja kunnioituksella, antaen meille parhaat ihmistyökalut – olla itsenäisiä ihmisiä ja vastuussa omista teoistamme. Meidät opetettiin olemaan tuomitsematta ihmisiä ulkomuodon tai uskomusten mukaan, ja katsomaan heidän tekojaan.
Heidän kotinsa oli avoin kaikille – arabeille, beduiineille, uskonnollisille, vanhoille, nuorille – ja kaikki olivat tervetulleita ja vastaanotettiin kunnioittaen.
Tämä on minun kokemukseni.
Varhain lauantaiaamuna puhelu herätti minut. Katsoin viestit ja näin, että isäni kirjoitti klo 7.34, että he lukitsivat ovet ja istuivat turvahuoneessa ja että he kuulivat laukausten ja ohjusten ääniä. Tämä oli hänen viimeinen viestinsä. Soitin heille, mutta kukaan ei vastannut. Soitin välittömästi vanhemmalle sisarelleni ja veljelleni ja herätin heidät, ja aloin tuntea, että jotain oli tapahtunut.
Muutaman minuutin päästä, klo 8, näin elävän kuvan isästäni, joka seisoi edessäni syli avoimena ja sanoi: ”Lähdimme matkoihimme.” Tunsin hänen energiansa hiljaisena ja rauhallisena. En ollut vielä kyennyt tuntemaan äitiäni, mutta tunsin – tiesin – että he olivat kumpikin menneet toiselle puolelle.
Tuosta hetkestä lähtien yritin vain tavoittaa heidän naapureitaan ymmärtääkseni, mitä oli tapahtunut, ja saadakseni uutisia. Viestit joita tuli, olivat käsittämättömiä, ja oivalsin vielä enemmän, ettei vanhemmillani ollut mahdollisuutta selviytyä.
Emme saaneet mitään virallista informaatiota tunteihin – ei ollut ketään, kenen kanssa puhua. Vasta myöhään illalla tuona ”mustana lauantaina” puhuimme jonkun kyläläisen kanssa, joka sanoi, että vanhempieni talo oli poltettu poroksi, mutta heitä ei ole löydetty.
Varhain seuraavana aamuna lankoni ajoi sinne, ja kuva jonka hän näki, oli todella apokalyptinen, mukana kehojen jäänteitä.
Koska luotin tietämiseeni ja ymmärsin, etteivät vanhempani olleet enää elossa, kokosin sisarukseni lapsineen kotiini. Nuorempi veljeni saapui Lontoosta, ja päätimme, että istuisimme ”shivaa” ja sanoisimme hyvästi – heprealainen suremistapa, seitsemän päivää omistetaan edesmenneille ja taakse jääneille.
Teimme tämän, vaikka juutalaisen perinteen mukaan edesmenneet pitäisi haudata ensin. Emme ole uskonnollisia – emme tarvitse välittäjää kehon tunteelle ja tietämiselle määrittämään, miten toimitaan. Vanhempamme olivat yhteydessä universaaliin luonnonliikkeeseen, joka pyrkii harmoniaan ja rauhaan. Näin he elivät, ja näin he myös halusivat kuolla.
Siis ilmoitimme ”shivaan”.
Toisen päivän aamusta saakka alkoi tulla ihmisiä, tuhansia. Heidän joukossaan selviytyneitä, ystäviä ja vanhempieni ystäviä Gazaa ympäröivältä alueelta. Tunsin vanhempieni energian olevan hyvin läsnä ja kertovan minulle: ”Meillä on hyvin. Pitäkää huolta yhteisöstämme.” Ja niin teimme.
Terapeuttina ja DreamWalkerina autoin heitä puhumaan, purkamaan tunteitaan ja jakamaan kauhun hetkiään. Kuulin hyviltä ystäviltä, että heidän 17-vuotias poikansa murhattiin kylmäverisesti hiekkarannalle. Kuulin toisesta ystävästä, jonka äiti murhattiin talonsa parvekkeelle. Toisesta jonka kumppani sai surmansa tulituksessa, kun hän yritti puolustaa taloa. Puhuin ystävien ja tuttujen kanssa, jotka piiloutuivat lastensa ja lemmikkiensä kanssa tunneiksi kaappeihin, tai turvahuoneisiin, peläten hengittää tai päästää ääntäkään. Äitini läheinen ystävä, 77-vuotias nainen, oli ulkona kävelyllä, kun se alkoi. Häneltä vei viisi tuntia kulkea 400 metriä – pensaiden ja puiden ja terroristien välissä, ampumisten ja ohjusten välissä – kunnes hän onnistui pääsemään suojatulle alueelle.
Meille tihkui uskomattomia tarinoita. Ollessamme ainoat, jotka ilmoittivat ”shivaan”, meistä tuli ”kollektiivinen shivaa”. Kodistani tuli lohdun ja parannuksen paikka. Apua ja tukea ilmestyi uskomattomilta naisilta, jotka vuorottelivat meidän tukemisessamme. Rakkaat shaumbra-sisaret – Rona Shafrir ja Keren Gadassi – tukivat minua energeettisesti ja käytännössä ja auttoivat minua ylläpitämään koko tämän jutun. Ja rakkaat vanhempani – heidän energiansa kietoivat meidät suureen valoon, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Minulle annettiin vahvuutta ja innoitusta toivottaa tervetulleeksi ja tervehtiä ihmisiä israelilaisen yhteiskunnan koko kirjosta – uskonnollisia, arabeja, beduiineja, maallisia, nuoria, vanhoja, kaikkia.
Näiden päivien aikana tunsin olevani hyvin läsnä. Valaistunut.
Shumbrana minulta ei ole mennyt ohi yhtäkään shoudia 24 vuodessa! Noiden päivien aikana olin niin fokusoitunut olemaan valo maan päällä, etten löytänyt hiljaista aikaa kuunnellakseni, mutta joka hetki olin tietoinen.
Käännyin Adamuksen puoleen. Hänellä ei ollut paljoa sanottavaa, mutta hän muistutti minua muutamasta asiasta.
1. Hän näytti minulle piirroksen ympyrästä, jossa oli piste keskellä. ”Se olet sinä”, hän sanoi. ”Pidä se: vakaa keskus täydellisessä ympyrässä, tasapainoinen ja turvallinen.”
2. Kehotus vaatia mestaruuteni.
Ja niin vaadin.
Adamus on sanonut useita kertoja viime vuosina, että meidän ihmisten on aika ottaa paikkamme. Meidän on aika seistä näyttämöllä, tuoda koko itsemme ja jakaa tarinoitamme, viisauttamme ja valoamme. On aika tuoda mestaritietoisuus ja olla uusien mahdollisuuksien standardi.
Olen iloinen, etten kuullut tämän kuukauden shoudia. Ymmärsin, että siinä oli kyse Atlantiksen ja faaraoiden historiasta, karmasta, heimoista ja sellaisesta, mutta sanon teille, Adamus ja shaumbrat, selvästi ja kuuluvasti: EI ENÄÄ.
Ei enää pahojen ja tuhoavien voimien sallimiselle sisälläni tai missään maailmassa. Ei enää syyllisyydelle ja/tai häpeälle mistään, mitä olen koskaan tehnyt. Ei enää esi-isiltä perityille karmakahleille. Eikä enää neuvottelua näiden elementtien kanssa, kuten opetit minulle.
Kehotit meitä ”poistamaan puolustukset” – meillä ”ei ole mitään, minkä puolesta taistella” – ja ”laittamaan naulaan nyrkkeilyhanskat, viitat ja miekat”. Ja sanon, antaa tulla. En taistele, en tietenkään sinun kanssasi. En taistele tuskaa ja julminta kuviteltavissa olevaa pahuutta vastaan. En taistele pimeyttä vastaan.
Olen tässä valaisemassa uusia mahdollisuuksia ihmisille tällä planeetalla tänä aikana. Uusia mahdollisuuksia kommunikointiin, arvokkuuteen, myötätuntoon, helppouteen ja armoon toistensa kanssa.
Jos emme ole täällä toisiamme varten, erityisesti näinä apokalyptisinä aikoina, se on hyvin, hyvin surullista heräämistä minulle.
Kehotan teitä, Crimson Cicle ja shaumbra-väki, olemaan rohkeita. Näkemään meidät kaikki osana yhtä kudosta – ei muissa ajoissa, vaan tässä ja nyt. Vahvistamaan ja olemaan heikentämättä. Rakastamaan ja olemaan kritisoimatta tai tuomitsematta. Hyväksykää, kunnioittakaa ja säteilkää yhdessä.
Olen valmis seisomaan näyttämöllä ja puhumaan sinulle, teille kaikille, silmien korkeudelta, mestarina.
Minä olen mitä olen, Maayan Inon, shaumbra, vaatimaton nainen joka valitsee elämän.
Ja niin se on.
***
Maayan syntyi 1973 ja on kotoisin Israelista. Hän on kahden upean teinin ja koiran äiti. Hän sanoo: ”Nuoresta iästä saakka olen tuntenut yhteyden kehon ja luonnon aistimuksiin, tutkien suhteita ja vaikutuksia ja yrittäen ymmärtää ja luoda tasapainoisen, harmonisen ja rauhallisen kokemuksen elämästä – sisälläni ja ympäröivän maailman kanssa.” Maayanilla on virallista koulutusta fysioterapiassa, kiinalaisessa lääketieteessä, vyöhyketerapiassa, parannuksessa ja perhekonstellaatiotyössä, pitäen yksilö- ja ryhmäsessioita. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.