TYÖ

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
13.6.2015
Suomennettu Luxoniassa

Nyt me emme enää käytä rahaa ja kaikki jakavat planeetan resurssit. Kenenkään ei oikeastaan tarvitse tehdä työtä. Sillä meillä on vapaata energiaa, replikaattorit ja hävittimet. Ja maa, vesi ja ilma ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.

Ilman pomoja, maksettavia laskuja, yhdeksästä viiteen työaikaa ja herätyskelloja kehomme ovat asettuneet luonnolliseen rytmiinsä. Nousemme ylös, kun olemme valmiit, menemme nukkumaan kun haluamme ja valvomme koko yön, jos siltä tuntuu.

Jotkut ihmiset eivät tee työtä. He vain istuvat verannalla ja katselevat maailman menoa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Mitä roskaa meille myytiinkään vanhana protestanttisena työmoraalina!

Mutta useimmat ihmiset pitävät asioiden tekemisestä. Ja ilman taloudellisia paineita he tekevät sitä, mitä rakastavat - niinkuin esineiden tekemistä, etsimistä, keksimistä ja suunnittelua. Tietoa ja koulutusta on vapaasti saatavilla kaikkialla planeetalla, joten kaikilla on mahdollisuus saavuttaa täysi potentiaalinsa. Ja kaikki, mitä löydetään tai keksitään tai suunnitellaan, jaetaan muiden kesken, joten meidän kaikkien elämä rikastuu.

Aluksi ei ollut näin. Taloudelliset paineet olivat menneet, mutta oli monenlaisia kiireellisiä tarpeita, jotka piti täyttää, joten käytimme aikamme niihin. Jotkut olivat innokkaita, jotkut vastahakoisia, mutta loppujen lopuksi kaikki tekivät osansa.

Oli projekteja, joilla toimitettiin suojia, terveydenhoitoa, ruokaa ja puhdasta vettä ihmisille, jotka olivat köyhiä, aliravittuja, kodittomia tai sodan jaloissa; projekteja, joilla valmistettiin vapaaenegialaitteita ja toimitettiin niitä maailman joka talouteen niin, että voimme päästä irti fossiilisista polttoaineista ja ydinvoimasta niin nopeasti kuin mahdollista; projekteja saasteiden siivoamiseksi ja Maan parantamiseksi.

Olin jo ennestään mukana Maan parantamisessa, joten jatkoin siinä, ja sitten, kun meillä oli edistynyt teknologia käytössä, työ eteni jättiharppauksin. Se oli silkkaa iloa - silloinkin, kun olimme lopen uupuneita, jaksoimme hymyillä. Ja luulen, että ne, ketkä toimivat vapaaenergialaitteiden kanssa tunsivat samoin.

Rankempia töitä olivat avustusprojektit sodan runtelemille tai nälänhätä- ja epidemia-alueille. Vielä pahempaa oli vapauttaa planeettainvälisen yhtiökonglomeraatin orjatyövalmistustukikohdat maan ulkopuolella, ja kaikkein pahinta maanalaisten tukikohtien puhdistaminen, missä oli tehty ihmiskokeita. Ehdotettiin, että kaikki ne, jotka olivat mukana näissä tehtävissä, saisivat säännöllistä terapiaa, ja näin myös tehtiin.

Mutta muutaman vuoden kuluttua kaikki rauhoittui tasaisempaan tahtiin. Kaikki kiireelliset jutut oli tehty. Orjat ja muut traumatisoituneet ihmiset oli viety kauniisiin Mayojen maailmoihin parantumaan ja kuntoutukseen. Jokaisella Maassa oli koti, terveydenhoito, ruokaa, puhdasta vettä ja koulutusmahdollisuus. Joka kodissa oli vapaata energiaa. Joten aloimme kaikki pitää lomia ja arvioida tilanteitamme.

Jotkut meistä vanhemmista päätimme jäädä eläkkeelle siinä kohdassa. Suurin osa meistä muutti mielensä myöhemmin, kun nuortuminen alkoi vaikuttaa, mutta ensin jäimme eläkkeelle ja annoimme nuorten ottaa vastuun. Ja he olivat valmiita siihen! He tiesivät, mitä piti tehdä ja he panivat toimeksi mielellään - riemuissaan oikeastaan. Ja helpottuneina.

Joten tässä olemme nyt, kehitellen sitä mukaa kuin etenemme. Emme aivan tiedä, minne olemme menossa, mutta menemme sinne yhdessä. Ja se tarkoittaa kaikkia - kaikkia ihonvärejä, kaikkia etnisyyksiä ja kansallisuuksia. Nyt kun pelko on poissa, uteliaisuus valtaa alaa. Haluamme tuntea toisemme, haluamme oppia toisiltamme, haluamme ymmärtää, miltä maailma näyttää toistemme silmin.