LIIKENNE

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
13.6.2015
Suomennettu Luxoniassa

Minulla on pieni lentävä lautanen. Se on söpö ja hyvin nopea.

Ainoa, mitä tarvitsee tehdä, on syöttää määräpaikan koordinaatit ja reitti, mitä haluaa käyttää. Muut asiat, kuten ohjaaminen, se ettei törmää vuoriin tai toisiin lautasiin jne., hoituvat automaattisesti, ja se on tosi helpotus verrattuna auton ajamiseen. Voi vain rentoutua ja nauttia maisemista.

Sillä voin sujahtaa toiselle puolen maailmaa tunnissa ja vartissa, jos haluan viettää viikonlopun siskoni kanssa. Ja voin mennä eri reittiä joka kerta ja nähdä paikkoja, joita en ole koskaan ennen nähnyt. Seinät voivat muuttua läpinäkyviksi, (käyttäen kuituoptiikkaa) joten mikään ei estä näkymää!

Ja voin nousta ilmakehän yläpuolelle ja nähdä kauniin Maan avaruudesta. On ihanaa katsoa, kuinka pitkälle vihreä on yltänyt Saharan autiomaassa, ja kuinka sademetsien uudistuminen sujuu.

Jotkut ystävistäni ovat viettäneet aikaansa kauempanakin - Marsissa ja Seulasissa tai jopa Andromedassa. Olen käynyt lomalla Siriuksessa - mikä oli ihmettä alusta loppuun - mutta en halua eksyä kovin kauas Maasta juuri nyt. Työni, rakkauteni ja intohimoni on täällä. Toistaiseksi.

Jotkut ihmiset asuvat kylissä tai pienissä tai suurissa kaupungeissa. Itse olen aina halunnut olla keskellä luontoa, ja nyt voin olla - vahingoittamatta sitä. Mutten kuitenkaan ole eristyksissä, koska minulla on lautaseni.

Minulla on aivan ihania naapureita hajallaan ympäri aluetta. Ja parinkymmenen kilometrin päässä on pieni yhteisö, jossa käyn monta kertaa viikossa työskentelemässä yhteisön puutarhassa tai kahvilla ystävien kanssa tai surffaamassa merellä.

Kaupunki on sadanviidenkymmenen kilometrin päässä ja käyn siellä kuorossa, tanssimassa, opiskelemassa ja viettämässä aikaa partnerini kanssa, joka on kaupunginvaltuuston jäsen (silloin kun ei ole kokki tai puutarhuri tai surffaaja). Hän opiskelee kaupungin virkaa varten, joten hänen on parempi asua siellä. Ja toden sanoakseni, hän on kaupunkilaispoika. Joten voimme kummatkin asua missä haluamme, mutta voimme silti viettää paljon aikaa yhdessä - ja kaikki tämä mainioiden lautastemme ansiosta.

Kaupungissa liikkumista varten on hyppyasemia - pieniä huoneita kuten hissit - joka paikassa. Menet sisään, ovet sulkeutuvat, kerrot, mille asemalle haluat, ovet aukeavat, ja olet perillä!

Maaseudulla on muutamia ihmisiä, joilla ei ole lautasia ja he käyttävät paikallisia taksipalveluja, joita tarjoavat seuralliset ihmiset, jotka pitävät menemisestä ja ilmassa olemisesta suurimman osan ajastaan. Maksu on mitä he sopivat - kotileipomuksia, puutarha-apua, mitä tahansa. Mutta kasvava joukko ihmisiä ei vaivaudu veloittamaan palveluksistaan. Tiedämme kaikki, minkä taakseen jättää sen edestään löytää - nopeammin kuin koskaan nykyisin!

Pidempiä matkoja varten on edelleen lentokenttiä, mutta antipainovoima-aluksille ilman kiitoratoja. Eikä ole lippuja, tullia, passeja eikä turvatarkastuksia.

Planeettojenvälisen terminaalin kautta lennettäessä täytyy pyytää lippu, mutta se johtuu vain logistisista syistä; liput ovat ilmaisia ja ne saa aika pian. Vielä kauemmaksi matkustettaessa - Siriukseen tai Seulasille esimerkiksi - kuljetaan tähtienvälisen terminaalin kautta, joka on lähellä Jupiteria.

Huolimatta kaikesta tästä hienosta tekniikasta, emme ole unohtaneet kehojamme! Mutta harjoittelemme silloin kun haluamme, sitä mitä haluamme. Itse pidän tanssimisesta ja surffaamisesta. Niin ja luonnossa kävelemisestä tietysti, mutta olen enemmän kuljeskelija kuin patikkaretkeilijä.

Veljeni ovat innokkaita pyöräilijöitä ja he ovat olleet mukana suunnittelemassa ja rakentamassa ihania uusia pyöräreittejä Englannissa. Nyt kun suurin osa teistä on poistettu (uuden teknologian avulla) ja paljon maaväyliä on vapautunut, voivat polut ja pyörätiet seurata maisemaa ilman että tiet katkaisevat reitin.

Kaikki tietysti opettelemme teleporttaamaan - joiltakin se käy helpommin kuin toisilta. Lapset osaavat sen melkein sillä, että sanoo 'mene'. Jos he eivät olisi niin hyviä ja rakastavia, ja maailma ei olisi niin turvallinen, tämä voisi olla isokin ongelma. Mutta kun näin on, se on hyvä. Vanhempien ei tarvitse viedä heitä autolla kouluun tai harrastuksiin ja pois iltaisin. Ei liikenneruuhkia, ei ruuhka-aikoja. Lapset vain ilmestyvät sinne, minne pitää, silloin kun pitääkin, valppaina ja iloisina, täynnä intoa.