Päivän uffo

Ensimmäinen hullunmerkki, jos luulee itseään uffoksi




HomeViestejäLissa Rankin9.12.2014 - Miten koetaan poikkeuksellinen rakkaus?

9.12.2014 - Miten koetaan poikkeuksellinen rakkaus?

MITEN KOETAAN POIKKEUKSELLINEN RAKKAUS?
 
Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
9.12.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
En ole kirjoittanut tästä paljon julkisesti, koska se on ollut hyvin intensiivistä, hämmentävää ja poikkeuksellista, mutta melkein vuoden olen osallistunut sellaiseen, mitä toiset kuvaavat minulle "kaksoisliekkinä" tai "sielukaksossuhteena". Dennis ja minä emme ole pari missään perinteisessä mielessä. Hän on homomies ja minä olen heteronainen. Olemme kumpikin eronneet hiljattain kumppanistamme, joten teknisesti ottaen olemme sinkkuja, mutta monet tekijät estävät meitä olemasta tyypillisessä romanttisessa suhteessa.
 
Ja kuitenkin opimme kumpikin enemmän rakkaudesta kuin olemme koskaan oppineet perinteisissä suhteissamme. Ennen viime tammikuuta en ollut koskaan kuullut kaksoisliekistä tai sielukaksosesta. Tietysti "sielukumppanista" lasketaan leikkiä, mutta minulle kerrotaan, ettei tämä ole sama asia. Sielukumppani on sellainen, jonka kanssa sinulla on syvä sieluyhteys ja jonka kanssa olet ollut ehkä tekemisissä aiemmissa elämissä. Sellaisessa suhteessa saattaa olla paljon karmaa, joten nämä suhteet voivat olla hyvin kiihkeitä ja syvästi rakastavia.
 
Mutta ilmeisesti (sanon "ilmeisesti", koska egomieleni väittelee edelleen siitä, onko tällainen suhde totta) kaksoisliekit ovat erilaisia ja paljon harvinaisempia. En pysty oikein ymmärtämään selityksiä siitä, mikä kaksoisliekki on. Joku sanoo, että se on yksi sielu jakautuneena kahteen kehoon. Toiset sanovat, että on ollut vain monta elämää yhdessä, joten keskinäinen linkki on kuin nopea kaapeliyhteys internetiin. Jotkut sanovat, että ollaan samaa sieluperhettä henkimaailmassa, mutta inkarnoidutaan harvoin yhdessä – toinen tavallisesti jää henkimaailmaan toimimaan oppaana toiselle ja jos kumpikin inkarnoituu yhdessä, se johtuu siitä, että heitä kutsutaan poikkeukselliseen henkiseen palvelukseen. Missään näistä selityksistä ei ole tolkkua rationaaliselle lääkärimielelleni. Ja kuitenkin jokin tuntuu tässä todelta Dennisin ja minun osalta. Yhteytemme tuntuu enemmän kuin tunnesiteeltä tai energialangalta. Se tuntuu luurangossa.
 
Vaikka moni romanttinen rakkaussuhde pyörii toistensa egon hemmottelun ja lohduttamisen ympärillä, kaksoisliekkisuhteen koko pointti on herättää toisensa. Sen sijaan että sopeudutaan toisen egoon ja hemmotellaan hänen haavojaan, kaksoisliekit sopivat sielutasolla nitistävänsä toistensa egon. Tällainen prosessi voi olla järkyttävä ihmistasolla, koska se voi tuntua kritiikiltä, torjumiselta, hylkäämiseltä, pettymykseltä ja loukkaukselta. Ja kuitenkin oivaltaessa, mitä tehdään yhdessä, tunnistetaan, että tällainen suhde laukaisee henkiselle pikaraiteelle, jos ollaan viisaita, heitetään ylävitoset toisilleen ja sukelletaan suoraan sisään.
 
Mitä siis merkitsee toistensa egon nitistäminen? Se on samanlaista, mitä kuvasin tässä artikkelissa "evoluutiosuhteista". Kaksoisliekkisuhteessa ollaan periaatteessa täydellinen peili toisilleen ja välttämättä edes tarkoittamatta sitä, laukaistaan täydellisesti toisen usein kätkettyjä egon sokeita pisteitä siitä, miten luomme jatkuvasti oman kärsimyksemme, perustuen tavallisesti tiedostamattomiin uskomuksiin tai malleihin lapsuudesta. Monille ihmisille sellainen suhde on sietämätön. On sanottava, etten ole koskaan ennen itkenyt elämässäni yhtä paljon kuin tavattuani Denniksen. Mutta silloin kun tällaista suhdetta pystyy katsomaan sielulinsseillä, egopuolustuksen sijasta, oivallat, että se on suurin siunaus, mitä voisit koskaan pyytää.
 
Minulle kerrotaan, että useimmat ihmiset jotka ovat mukana kaksoisliekkisuhteessa, vastustavat sellaista sidettä. Toinen juoksee tavallisesti karkuun, kuten Dennis teki suhteemme alkuvaiheessa. Tarinamme alkoi voimakkaalla mystisellä kokemuksella viime tammikuussa (mistä kirjoitin yksityiskohtaisesti tässä) ja kokemus järkytti meitä kumpaakin. Dennikselle se oli niin pelottavaa, että hän hyppäsi lentokoneeseen eikä tavannut minua 10 viikkoon, vaikka puhuimme joka päivä. Minulle se on ollut niin tuskallista, että olen melkein livistänyt yli kymmenen kertaa, ja ilman joidenkin hyvin viisaiden neuvonantajien apua egoni olisi luultavasti voittanut.
 
Ja kuitenkin suhteemme pahimman erimielisyyden ja kolmen kuukauden erillään asumisen jälkeen – minä Kaliforniassa ja hän Perussa – olemme nyt yhdessä Australiassa, missä vietämme kohta viikon seremoniassa nykyajan henkisten opettajien ja alkuperäiskansojen viisauden pitäjien kanssa, valmistautuen UPLIFT-festivaaliin Byron Bayssä, missä puhun.
 
Kun seisoimme eilen kallionkielekkeellä meren yllä ja katsoimme toistemme sieluun silmien ikkunan läpi, sain taas yhden monista ilmestyksistä, joita olen saanut tavattuani Denniksen. Kun katsoin häntä pupilleihin, näin Jumaltietoisuuden, mikä heijasti minulle Jumaltietoisuutta sisälläni. Ja kun katsoin hänen sinisiin iiriksiinsä, näin itseni hänessä, kirjaimellisesti peilikuvana, ikään kuin Jumala katsoisi itseään, ja tuossa liitossa jotain paljon suurempaa aktivoitui kummassakin meissä. Ei ollut erillisyyttä – oli energiakehojen yhteensulautuminen, mikä hävitti kaiken egoon liittyvä erillisyysharhan. Tuollaisen hetken intiimiys on lähes sietämätöntä ihmistasolla. Olemme tietysti kaikki Jumaltietoisuutta, joka katselee maailmaa ihmissilmin, ja kuitenkin suurin osa meistä on unohtanut, kuka oikeasti olemme. Kun muistat, kuka olet, kun muistat, että olet Jumaltietoisuus ja hävität toisen ihmisen olemuksesta sen harhan, mitä joogit kutsuvat "mayaksi", se on sanoinkuvaamattoman poikkeuksellista.
 
Sen kutsuminen rakkaudeksi tuntuu vähättelyltä. Tuo sana on kielessämme liian ladattu alemman värähtelyn merkityksillä. Kuitenkin kutsun sitä rakkaudeksi – kenties jumalaiseksi rakkaudeksi – paremman sanan puutteessa. Olen kirjoittanut paljon artikkeleita rajoista suhteemme inspiroimana. (Lue kaksi niistä tästä ja tästä, toinen suomennettu nimellä "Voiko rakkaudessa purjehtia terveiden rajojen kera" 18.11.2014.) Kuitenkin tässä tilassa, missä kaksi ihmistä muistaa, että olemme rakkautta, Dennis ja minä muistimme, että rakkaus on voimakkain asia, mitä on, eikä siltä tarvitse puolustautua. Ei tarvitse suojalla avointa sydäntään, koska sydän on suurin puolustus, mitä meillä on. Ei tarvitse rakentaa muureja, koska ne puolustavat vain egoa ja sen järjetöntä erillisyysharhaa.
 
Olen väitellyt terapeuttien kanssa neljä vuotta, koska he sanovat minulla olevan "rajaongelmia", ja tällä ihmistasolla he ovat oikeassa. Esimerkiksi tuomitsemisen ja arvioinnin eron oppiminen on palvellut minua hyvin. Oppiminen luopumaan joko narsistin tai kaiun roolista vahvistaa kaikkia muita suhteitani. Ja kuitenkin kiistelyni terapeuttieni kanssa on pyörinyt sen intuitiivisen tietämiseni ympärillä, että rakkaudelta ei tarvitse puolustautua, rakkaus itsessään on puolustus, anteeksianto on aina voimakkaampi puolustus kuin teräsmuurit sydämen ympärillä ja meidän täytyy antaa ihmisille lupa särkeä sydämemme, koska vain ego loukkaantuu. Kuten Byron Katie sanoo:
 
"Ego on herkkä pettymykselle, loukkaantumiselle, vihalle ja kärsimykselle, mutta rakkaus on koskematon. Rakkautta ei voi satuttaa. Rakkautta vastaan ei tarvitse suojautua. Rakkaus ei erota meitä. Ja kuitenkin se on äärimmäinen paradoksi. Vaikka rakkaus on vahvin asia, mitä meillä on, se tekee meistä myös haavoittuvimman egotasolla. Silloin kun rakastamme niin paljon, kuin voimme, kun kaksi ihmistä ilmentää yhdessä Jumaltietoisuuden ja muistaa, keitä he oikeasti ovat toistensa seurassa, se on kamalaa ihmistasolla. Tuntuu siltä, että on paljon menetettävää, paljon kallisarvoista missä ego haluaa roikkua. Ja kuitenkaan rakkaus ei roiku, koska rakkaus takaa toiselle ehdottoman rakkauden ja vapauden (vaikka kirjoitin tässä (em. suomennettu artikkeli), että ihmistasolla voi olla ehdotonta rakkautta ja vapautta sekä täysin ehdollinen sisäänpääsy)."
 
Dennisin oivallus tästä kaikesta hänen omilla sanoillaan on (minkä kerron hänen suostumuksellaan):
 
"Ainoat ihmiset jotka voivat satuttaa sinua, ovat ihmiset joiden annat tulla lähelle, ne joiden kanssa olet intiimissä suhteessa. Kun he satuttavat sinua – pettävät luottamuksesi ja ovat eri mieltä kanssasi – kaikki nämä asiat luovat keinotekoisen erillisyystunteen. Ainoa tapa yhdistyä oikeasti jonkun kanssa on päästää irti kaikista asioista, jotka sulkevat sydämesi ja tarttuvat vatsaasi. Kukaan ulkopuolinen ei voi satuttaa sinua. Sinä satutat itseäsi. Vaikka egotasolla on tärkeää saada asiat toimimaan ihmistasolla, se estää myös yhdistymästä toiseen tällä Jumaltietoisuustasolla.
 
"Tämä tuo meidät takaisin sanan "anteeksianto" alkuperäiseen määritelmään. Se perustuu kreikankieliseen sanaan, mikä merkitsee irtipäästämistä mielipiteistään ja toisten tekojen tuomitsemisesta. Ehkä keksit tarinoita toisesta ajatellen: "Petit luottamukseni, loukkasit minua, satutit minua teoillasi tai sanoillasi." Kaikki nämä erillisajatukset erottavat sinut toisesta ja tekevät mahdottomaksi tämän jumalaisen intiimiyden kokemisen. Anteeksianto merkitsee luopumista mielipiteistäsi toisesta. Se on myös irtipäästämistä fyysisistä reaktioista kehossasi, fyysisestä etäisyydestä, mitä olet luonut – jännitteestä mitä luot edes ylläpitämällä katsekontaktin toisen kanssa. Kun päästät irti tuomitsemisesta ja fyysisestä puolustautumisesta, voit muodostaa toiseen aidon kontaktin tällä korkeammalla tasolla. Oivallat, ettei mikään pidä teitä erillään. Kaikki se mikä tuntee sattumisen tai epäluottamuksen, myös "terveet rajat", luo itse asiassa erillisyyttä. Sitten kun päästät irti, oivallat, että vain ego luo erillisyyden. Tekosi luovat erillisyyttä, mutta ydinolemuksessasi ei ole erillisyyttä eikä kukaan voi satuttaa sinua. Olette yhtä ja rakkaus on kaikki, mitä on."
 
En ymmärrä mitään tästä rationaalisen mielen tasolla, minkä vuoksi en ole koskaan kirjoittanut kaksoisliekeistä blogissani. Mutta halusin jakaa tämä kokemuksen kanssanne, koska tunnen, että useammat ja useammat sielut valitsevat osallistumisen tällaisiin suhteisiin, ja sellaisena joka on ollut tällaisessa suhdekattilassa, halusin vain kannustaa teitä, jotka olette tällaisen suuren rakkauden partaalla, sanomaan KYLLÄ. Älkää juosko karkuun kutsua herätä yhdessä. Älkää antako egonne voittaa taistelua (ja kyllä, se tuntuu taistelulta). Älkää hukatko tilaisuutta muistaa, kuka oikeasti olette, tai kokea tällaista intiimiyttä toisen ihmisen kanssa.
 
Kun sanotte "kyllä", ette paranna ainoastaan itseänne ja tuota toista, vaan parannatte planeettaa, ja tarvitsemme tätä nyt enemmän kuin koskaan.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >