ASSISIN SYDÄN

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Toukokuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Assisi-kokemukseni alkoi syksyllä 2018 ja huipentui poikkeukselliseen tapahtumaan Assisissa, Italiassa, 2019. Tämä kokemus syvensi luottamustani energian tuntemiseen ja kykyyni yhdistyä suoraan entisen elämän tietoisuuteen. Se vahvisti myös jotain, minkä olin pitkään aavistanut: sisäinen maisema on yhtä todellinen kuin ulkoinen.

Syksyllä 2018 vietin paljon aikaa yksin metsässä lempijokeni varressa. Joskus kävelin, söin lounasta, tai istuin vain hiljaa retkituolilla ja kuuntelin veden ja metsän ääniä. Usein suljin silmäni, hiljennyin sisältä ja hengitin Maan ydinolemusta, sallien itseni yhdistyä luonnon elävään verkkoon.

Yhtenä aurinkoisena iltapäivänä, ollessani tässä syvässä ja vastaanottavassa tilassa, oivalsin, etten ollut yksin.

Retkituolini oli solisevan puron äärellä. Silmät suljettuina aistin, että kuusi enkelimäistä läsnäoloa leijui puoliympyrän muodossa veden yläpuolella. Sanoja ei vaihdettu – kuitenkin heidän hyväntahtoinen läsnäolonsa oli päivänselvä. Ilman agendaa tai huolta vein huomioni takaisin Maan ydinolemuksen hengittämiseen. Aistin, että he seurasivat pelkästään energiavirtaa. Tämä ensimmäinen sessio kesti 20–30 minuuttia ja päättyi yhtä luonnollisesti, kuin oli alkanutkin.

Talvi kului, ja sitä seurasivat kevät ja kesä. Minulla oli seitsemän tai kahdeksan kohtaamista tämän ryhmän kanssa, ollessani syvän vastaanottavassa tilassa. Aloin kutsua heitä seuraani, kun en aistinut mitään energian syömistä tai tunkeilua. Tuntui siltä, kuin he olisivat olleet kiinnostuneita siitä, miten oma enkeliolemukseni sopeutui ruumiillistuneena olemiseen. Joskus ilmestyi neljä tai viisi, toisilla kerroilla jopa 12. Minulla oli tunne, että jotkut näistä olennoista valmistautuivat inkarnoitumaan Maahan ja oppivat jaetun läsnäolomme kautta, mitä merkitsi olla ihminen.

Nämä sessiot osuivat samaan aikaan läpimurtojen kanssa omalla henkisellä matkallani. Niitä ei koskaan sovittu etukäteen, mutta kuitenkin ne seurasivat rytmiä, joka tuntui yhtä luonnolliselta kuin ensitapaaminen purolla. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan, että ne yhdistyisivät myöhemmin merkittävään tapahtumaan elämässäni.

–––––

Syksyllä 2019 huomasin olevani Euroopassa, ja minulla oli yhdeksän päivää ennen ystävien tapaamista Alankomaissa. Päätin viettää tuon ajan Assisissa. Asuin remontoidussa asunnossa vanhan kaupungin keskustassa. Assisi on kivikaupunki, rakennukset läpikotaisin ikivanhoja, ja katolilaiset juuret ovat vielä hyvin elävät. Päätin käyttää kirkkoja hiljaisena tilana meditointiin.

Ensimmäinen paikka jossa kävin, oli pieni kappeli vain muutaman minuutin päässä asunnostani – Pyhän Franciscuksen esi-isien koti, joka tunnetaan nyt nimellä Chiesa Nuova. Eteisessä oli kettingit kiinnitettynä seinään, ja isän sanottiin käyttäneen niitä Franciscuksen sitomiseen, kun tämä alkoi antaa perheen omaisuutta köyhille. Nyökkäsin fransiskaanimunkille sisäänkäynnillä ja astuin sisään.

Kaksi asiaa tapahtui minulle siellä.

Pian istuuduttuani kovalle puupenkille ja alettuani meditoimaan, aloin kiihtyä. Minut valtasi impulssi antaa pois kaikki, mitä omistin, ja tulla fransiskaanimunkiksi. Mieleen muodostui elävä suunnitelma luopua yrityksestäni ja olla koskaan palaamatta elämääni Yhdysvalloissa. Tuo impulssi tuntui hätkähdyttävän todelta sisäisessä kompassissani – ei selvästi kuitenkaan polultani tässä elämässä. Ajatus siitä, että jättäisin taakse uuden ja merkityksellisen suhteen, lievensi tuon tunteen voimaa. Sydän hakkasi, kun istuin siinä ja hengitin syvään saadakseni itseni rauhoittumaan.

Sitten katsoin oikealla puolellani muraalia seinässä ja koin seuraavan järkytyksen. Kuva esitti kenttää täynnä krusifikseja ja miehiä sidottuna niihin köysillä. Yhtäkkiä tunsin köydet käsivarsissani ja näin lähellä seisovan sadanpäämiehen virnistyksen. Tuolla hetkellä tiesin, että minut oli kerran tapettu, koska puhuin kirkon tyranniaa ja manipulointia vastaan – aikana, jolloin se ei enää ilmentänyt Jeshuan aitoa viestiä.

Yskähdys kajahti lähes tyhjän kappelin läpi, ja rikkoi vaipumiseni mietteisiin. Järkyttyneenä nousin seisomaan, nyökkäsin taas munkille, ja astuin takaisin auringonpaisteeseen. Vietin suuren osan tuosta ensimmäisestä päivästä kävellen mukulakivikatuja pitkin, ja tunsin, että impulssini tulla Assisiin aktivoi muiden elämien säikeitä.

Aloin rakastaa tuota kaupunkia – sen ihmisiä, ruokaa, ja sen kerrostunutta historiaa, jonka kivi paljasti. Korkealla kaupungin yläpuolella on kaksi ikivanhaa linnaketta, joita käytettiin kerran Assisin suojelemiseen. Niissä kiertäminen herätti lisää muistoja: kiviportaiden kuluneet kuviot, tunne olemisesta nuori poika kestämässä ankaraa puhuttelua, ja myöhemmin silkka ilo juoksemisesta linnakkeiden välillä sanansaattajana – innostuneena hontelosta, teini-ikäisestä kehostani ja avoimesta ilmasta.

Joka päivä kävin eri kirkossa meditoimassa. Ei ollut mitään suunnitelmaa, vain intuition ohjaama lempeä avautuminen. Löysin näistä tutkimusmatkoista syvän rakkauden tunteen. Istuin hiljaa jossain nurkassa, joskus tunnin tai kauemmin, pelkästään leväten läsnäolossa. Vastarakastuneisuus toi noihin meditaatioihin lisää elävyyttä.

Kun päivät kuluivat, huomasin, että minua vedettiin aina vain suurempiin kirkkoihin. Meditoin Pyhän Franciscuksen ruumiin vieressä, hänen nimeään kantavassa basilikassa. Siellä energiat olivat kompleksiset ja pyörivät, mikä teki vaikeaksi päästä syvälle. Kutsuin itse Pyhää Franciscusta, sekä useita arkkienkeleitä, ja palasin takaisin kahdesti, ennen kuin löysin hiljaisen paikan sisältäni.

Viimeisenä päivänä, kun laukut oli jo pakattu, päätin käydä vielä yhdessä katedraalissa: Santa Maria degli Angelissa. Se on rakennettu pienen kappelin ympärille, jossa Pyhä Franciscus rukoili lyhyesti ennen kuolemaansa. Rullasin matkalaukkuni sisälle ja istahdin yksinkertaiselle kirkonpenkille pikkuruisessa kappelissa. Jostain päin tuota valtavaa katedraalia kaikuivat pehmeästi Ave Marian sävelet. Suljin silmäni ja käännyin sisäänpäin.

Tässä kohtaa asiat muuttuivat kummalliseksi.

Kuulin matalalta murinalta kuulostavaa ääntä takaani – päivänselvä tunne jonkin ilkeän läsnäolosta. Karvat nousivat pystyyn käsivarsissani ja niskassani. Vielä nytkin tuon hetken muistaminen saa puistattamaan.

Yhtäkkiä enkelikumppanini olivat siellä – heitä oli 15, enemmän kuin koskaan ennen. Energia syöksyi kehoni läpi voimalla, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Kutsuin arkkienkeli Mikaelia, arkkienkeli Rafaelia ja Metatronia. Kutsuin Mariaa, Jeshuaa ja apostoleja. Energia kasvoi edelleen, pauhaten kuin vesiputous. Olin pyörällä päästäni – kuitenkin sisäisesti tiesin, että näin oli tarkoitus olla. Silloinkin kun tuntui, ettei voisi olla enää enempää energiaa, se vain voimistui jatkuvasti.

Huipulla tapahtui räjähdys.

Sinkouduin korkealle ilmaan, ja näin, että Assisista säteili ulospäin kuin ydinräjähdys. Nousin korkeammalle, ja näin koko Italian ja sitten Maan kaaren. Energia levisi planeetan yli laajentuvina linjoina ja kuvioina.

Ja sitten se oli ohi.

Avasin silmäni, sydän jyskyttäen ja odottaen järkytystä. Sen sijaan olin yksin kapealla kirkonpenkillä. Ave Maria kaikui edelleen katedraalin läpi. Olin tyrmistynyt ja hämmentynyt. Räjähdyksen energiatodellisuus oli kiistaton. Heräsi äkillinen impulssi lähteä pois. Tartuin matkalaukkuuni ja raivasin nopeasti tieni läheiselle juna-asemalle.

Noin kymmenen minuuttia ennen matkaa puhelimeni soi. Soittaja, nainen Englannista, oli saanut numeroni yhteisen ystävän kautta. Hän kertoi minulle työskennelleensä Maan energiaverkkojen kanssa ja huomanneensa kuluneen viikon aikana häiriön, joka oli lähtöisin Assisista. Hän uskoi minun olevan episentrumissa.

”Mitä tapahtui tänään?” hän kysyi. ”Siellä oli massiivinen nollaus, joka aktivoi planeetan ley-linjat.”

Hänen sanansa eivät tuntuneet sen kummallisemmalta kuin itse päivä. Kuvasin, mitä katedraalissa oli tapahtunut. Hän vastasi: ”Lyön vetoa, että lähdit sieltä aika vauhdilla sen jälkeen.” Niin lähdin. Hän kysyi, tiesinkö, mitä olin tehnyt. En tiennyt.

Hän selitti tarkkailleensa vähittäistä energianollausta Assisissa, erityisesti sen kirkkojen kautta. Siinä missä katolilaisen kirkon tausta-agenda oli pitkään ollut manipulointi ja kontrollointi – hän sanoi – minä olin keskittynyt rakkauteen. Tuo suuntautuminen aiheutti häiriön – ei vastustuksen, vaan koherenssin kautta.

Hän muistutti minulle, että vaikka katolilaisen kirkon pää on Roomassa, sen sydän on Assisissa. Tämä nollaus – hän sanoi – edusti kirkolle tilaisuutta muuttaa energeettistä fokustaan.

–––––

Minulla ei ole ollut enää lisää sessioita enkelikumppanieni kanssa. Olivatko heidän vierailunsa osa minulle tuntematonta suunnitelmaa? Tulin Assisiin ilman agendaa, intuition opastamana. Aloin miettiä, oliko uskoni, että he oppivat minulta, kääntynyt päinvastaiseksi.

Voisi kuulostaa itseään korostavalta väittää, että on sellainen vaikutus niin valtavaan instituutioon. Ei tunnu siltä. Kerron vain, mitä koin.

On muita Assisiin yhdistyviä säikeitä, jotka ovat tulleet selvemmiksi vasta jälkikäteen, erityisesti Taivaan ristin jälkeen.

Yhteen liittyy kirjoittamiseni essealaisista. Tuona aikana sain äkillisen ja paniikinomaisen kommunikoinnin essealaiselta elämältä – Jeshua oli juuri tapettu. Oli surua ja suunniltaan olemisen tunnetta. Käytin aikaa vakuuttaen hänelle, että kaikki oli hyvin, ja tunsin helpotusta, ennen kuin kommunikointi vaimeni. Ymmärsin, että tämä versioni oli ollut parantaja, joka oli tukenut muita myös oman menetyksensä keskellä, ja hän on saattanut hahmottaa minut enkelinä, joka kurottautui ajan halki.

Toinen säie liittyy toistuvaan osallistumiseeni, elämien halki, Jeshuan opetusten ydinolemuksen suojelemiseen, kun ne ”institutionaalistettiin” – ja tuon totuuden puolustamisen hintaan.

Taivaan ristin jälkeen yhteyksistä tuli selvempiä. Kokemukseni Assisissa tuntui kuin ulottuvuustyöltä, johon olin suostunut tietoisen tajuntani tuolla puolen. Kenties tuollaiset energeettiset nollaukset vaativat ihmisen läsnäoloa – saappaita maassa. Kenties mestaruuteni opasti minua kertomatta asiasta ihmismielelleni, jotta en puuttuisi siihen odotuksilla tai kontrollilla.

Mielelläni on edelleen monia kysymyksiä. Ja kenties sekin on osa sen tarkoitusta.

***

 

Jerry Sweeten nauttii elämästä työskennellen 100 vuotta vanhan talon parissa Columbuksessa, Ohiossa. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.