Heräsin perjantaina valtavaan kipuun ja olin liikuntakyvytön iltapäivään saakka, paitsi kun kävin oksentelemassa kipua pois. Sanoin kotona, että tämä liittyy jotenkin Norjaan ja oletin, että siellä asuvilla tuttavilla on jotain isompia vaikeuksia, jotka poimin kehooni.
Järkytyin, kun lopulta pääsin nettiin ja luin Norjassa tapahtuneista pommituksista ja nuorten ampumisista. Kuolleiden lukumäärä on tällä hetkellä 92, mutta vielä muutama nuori on tietymättömissä.
Oppaani sanoivat jo alkuvuodesta, kun kuljin tieni päähän henkisellä polulla, että en enää jatka ylösnousemustyötä mieleni vaan kehoni kautta. Näin se nähtävästi menee. Edelleen solar plexukseni kipuilee ja keho on jumissa. Keskittymiskyky on tavallista heikompi eikä voimia riitä muuhun kuin pakolliseen. Enimmäkseen olemiseen.
Oppaat ovat pitkin kevättä kertoneet, että kaaos lisääntyy ja että se palvelee muutosta. On hankala nähdä, miten ihmisten tappaminen voisi palvella muutosta, mutta jospa se toimiikin mutkan kautta herättäen ihmisten myötätuntoa. Norja on naapurimme. Mitä siellä tapahtui, olisi yhtä hyvin voinut tapahtua Suomessa.
---
Juuri nyt huomioni kiinnittyy laukun kylkeen kirjattuun nimeen Calypso. Kun tutkin internetistä nimen taustaa, löytyy tieto, että Calypso on voinut alun perin olla kuoleman jumalatar. Mytologian mukaan Calypso piti Odysseusta saarellaan vuosikausia. Saari, kuoleman jumalatar - kuulostaako Norjan tapahtumalta?
Nimen alkuperän mukaan Calypso on kreikan apokalupsis-sanan vastakohta eli "maailmanlopun" vastakohta.
Radio hiljeni juuri, vaikka siinä näkyy olevan virta päällä.
Viestin paikka.
---
Rakkaus tiedostaa kivun ja hoitaa sitä. Olette matkalla todellisuuteen ja matkallanne puhdistatte ihmiskunnan kaikki tietoisuuden kerrokset. Ymmärrä, että Norjan tapahtumien kautta puhdistuu valtava tajunnan taso. Teidän ei tarvitse hyväksyä sitä, mitä tapahtuu, mutta teidän tulee sallia kaikki tapahtuva, siunata se ja antaa mennä. Sielut ovat ikuisia, muistakaa se vaikeuksien keskellä. Kuolema on portti seuraavaan olemiseen. Suru erosta on valtava, mutta pysytelkää sydämissänne ja uskokaa, että ero on vain väliaikainen. Sielu ei kuole. Sielu on. Sielu elää. Sielu löytää aina rakkaimpansa. Aina. Näin se on luotu.
Älä mieti tulevaa nyt, vaan pysy tässä hetkessä. (Radio alkoi pätkiä taustalla ja aurinkoinen ilma on muuttunut hetkessä synkäksi, kohta taitaa sataa.) Hengitä. Se riittää. (Katson ulos ja luonto on täysin liikkumaton, mikään ei värähdä, radio meni taas hiljaiseksi.)
On kaksi maailmaa, toinen on vanha ja toinen uusi. Elätte jo molemmissa. Kaikkien kiinnikkeiden purkaminen työllistää teitä vielä tämän vuoden. Ensi vuonna irtoaa viimeinenkin kiinnike ja ihmiskunta on vapaa luomaan. Ymmärtäkää, miten uskomatonta aikakautta koette nyt.
(Ukkonen jyrähtelee ulkona.)
Kaaos puhdistaa. Hengitä. Me olemme Elohim.
---
Radiokin alkoi taas toimia. Odotellaanpa seuraavaa kappaletta, sillä se on tarkoitettu tähän viestiin.
Tässä odotellessa sellainen tieto, että olen alkanut kirjoittaa kirjaa kaikista elämäni kummallisuuksista, jotta ne, jotka kokevat näitä juttuja myöhemmin, saavat turvaa siitä, että joku muu on käynyt polun läpi ja selvinnyt siitä hengissä.
Yksi ystävä ehdotti, että alkaisin tehdä virallisesti rakkausenergiahoitoja. Se on mietinnässä - onhan sitä jo 8.5 vuotta taustalla harjoiteltu. Hoidettavista löytyy kaikenikäisiä, monenmaalaisia ja -uskoisia; rakkausenergia ei ole sidottu mihinkään uskontoon, vaan se on kaiken läpäisevä elämän luomisvoima. Ihana Rakkaus!
Mutta nyt se kappale:
Aretha Franklin, Freeway Of Love. Osuvaa! Ja samantien alkoi uskomaton rankkasade ulkona, oikea trooppinen monsuuni! Kaaosta! Apua, salama räjähti aivan yllä!
---
© Luxonian viestejä saa levittää vapaasti epäkaupallisiin tarkoituksiin sillä edellytyksellä, että sisältöä ei muuteta ja että viestin mukana toimitetaan linkki alkuperäiseen julkaisukanavaan: http://luxonia.com