HomeViestejäMuita kirjoittajia23.12.2019 - Blair Hahn - Olemme ehdotonta rakkautta

23.12.2019 - Blair Hahn - Olemme ehdotonta rakkautta

OLEMME EHDOTONTA RAKKAUTTA

Kirjoittanut Blair Hahn (yogadailymountpleasant.com)
23.12.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Ensinnäkin, ole kanssani samaa mieltä siitä, ettet voi tuomita oikeudenmukaisesti tai virheettömästi mitään tilannetta tietämättä kaikkia faktoja ja kaikkien mukana olevien yksilöjen taustaa. Ymmärtääksesi ja tuomitaksesi jonkun teot, sinun täytyy tietää noiden tekojen perusta ja miten tuo ihminen näkee faktat ja nuo tuomittavat teot, eikö vain? Ilman tuota taustaa jokainen tuomitseminen on väistämättä virheellinen, koska yrität tuomita jonkun tai jonkin tyhjiössä.
 
Esimerkiksi tietämättä, keitä poliisit ovat, millaista autoa he ajavat ja miten he reagoivat ylinopeuteen, miten tuomitsisit auton, joka tulee takanasi erittäin kovaa vauhtia vilkuttaen hurjasti valoja ja pitäen korvia vihlovaa ääntä? Olisiko älytöntä tuomita, että kimppuusi hyökätään, ja ryhtyä toimiin päästäksesi karkuun tuota hullua autoa takanasi? Ei tietenkään.
 
Ilman kunnon taustainformaatiota, jokainen tuomitseminen minkä teet jostain tilanteesta, on virheellinen. Käytämme aiempaa tietoamme ja entisiä kokemuksiamme asioiden tuomitsemiseen elämässämme joka päivä. Kysymys on, olemmeko valmis täysin ymmärtämään kaiken ja arvostamaan kaikkea, mikä on tapahtunut aiemmin ja johtanut johonkin nykytilanteeseen.
 
Miten tuomitsisit naisen, joka on klaustrofobinen? Entä jos hänellä on syömishäiriö? Entä jos hän on erittäin ylipainoinen tai elää erakkona eikä koskaan luota kehenkään ihmiseen? Ajattele, miten tuomitsisit sellaisen ihmisen, jos kohtaisit hänet tänään.
 
Heräsin unesta täynnä kunnioitusta sitä näkyä kohtaan, joka oli juuri jaettu kanssani. Aiemmassa blogissa määrittelin näyt hyvin erilaisiksi kuin unet. Ne ovat paljon elävämpiä – paljon elävämpiä kuin ero 4K-television ja 1970-luvun television välillä. Tiedät, ettei se ole unta ja että tärkeää informaatiota jaetaan kanssasi.
 
Näyssäni löysin itseni jonkinlaiselta ratapihalta. Perspektiivissäni katselin suuren afrikkalaisen miehen silmillä. Astuin kapeaan ja pitkään junavaunuun. Se oli tehty jykevästä puusta, ja keskellä oli tankoja vyötärön korkeudella. Tangot näyttivät muodostavan rivejä tai rivistöjä, jotta ihmiset voivat seistä tai kävellä läpi. Vaunun perässä oli kolme hyvin kapeaa ovea, tuuletusaukko alaosassa. Koko rakennelma oli tehty jykevästä ja karkeasti leikatusta puusta, joka oli kulunut tasaiseksi vuosien käytöstä. Tuhansia ihmisiä oli kulkenut tämän vaunun läpi.
 
Riensin vaunuun ja menin suoraan kapeille oville takana. Kiskaisin auki ensimmäisen oven ja löysin pienen sellin, joka ei ollut suurempi 60 cm2. Se oli tyhjä, mutta tiesin, että sitä käytettiin ihmisten rankaisemiseen jonkinlaisena eristyksenä. Siirryin nopeasti toiseen oveen, mutta tuokin selli oli tyhjä.
 
Etsin kuumeisesti jotakuta tai jotain. Avasin viimeisen oven, ja siellä, romahtaneena sellin seinien väliin, oli etsimäni. Nainen näytti olevan reilu parikymppinen, riutunut loputtomasta ruuan ja veden puutteesta, hyvin hauras ja kyvytön seisomaan. Hän katsoi minua surullisin silmin, kasvot liian heikot kuvastamaan mitään tunnetta. Kumarruin ja yritin nostaa hänet. Hän oli sulloutuneena sellin seinien väliin. Kun sain vapautettua hänet, hän kaatui syliini, velttona, hauraana ja tuskin elävänä. Kannoin hänet pois tuosta rakennelmasta ja laitoin makaamaan vihreälle ruohikolle. Auringonsäteet hyväilivät lempeästi hänen kasvojaan, kun hän katsoi minua ja sulki silmänsä. Hän oli poissa. Hänestä jäi luut ja nahka naisesta, joka oli kiduttu ja näännytetty kuoliaaksi pikkuruisessa sellissä.
 
Tiesin välittömästi, kuka hän oli. Hän oli ihminen, joka oli hyvin läheinen minulle tässä elämässä. Tiedän nyt, että pidin häntä sylissäni aiemmassa elämässä ja katselin hänen kuolevan vangitsijoidensa kidutukseen. En tiedä, olinko hänen pelastajansa vai yksi kiduttajista. Sillä ei ole merkitystä.
 
Tämän näyn tuloksena minulla on paljon syvempi ymmärrys siitä, kuka hän on tässä elämässä, ja niistä tapahtumista jotka osittain motivoivat häntä tänä päivänä. Ymmärrän nyt myös tuomitsemisen vaarat ja sen ihmeellisen luomakunnan, jossa elämme. Miten voin koskaan enää tuomita ketään tai mitään? Näkyni nainen ei tietoisesti tiedä tästä entisestä elämästään, mutta se on osa sitä rakennelmaa, kuka hän on ja miksi hän hahmottaa tämän maailman harhakuvat niin, kuin hahmottaa.
 
Miksi jaan tämän näyn kanssasi ja miksi se on tärkeä? Koska se havainnollistaa puutteellisen tietomme ja ymmärryksemme siitä, kuka olemme ja miksi reagoimme tilanteisiin niin, kuin reagoimme.
 
Jos tämä nainen olisi selviytynyt ja eläisi tänä päivänä tuossa kehossa, tuomitsisitko hänet ankarasti, koska hän oli klaustrofobinen? Entä jos hänellä olisi syömishäiriö? Entä jos hän olisi hyvin ylipainoinen tai eläisi erakkona, koskaan luottamatta kehenkään ihmiseen? Nyt kun tiedät vähän hänen menneisyydestään, muuttaako se havaintoasi hänestä? Toivottavasti vastaus on ilmiselvä.
 
Henkilökohtainen historiamme koostuu tunne- ja kokemusskaalasta. Juuri nämä kokemukset ovat luokkahuone niitä oppitunteja varten, joita meidän on tarkoitus oppia tässä maailmassa.
 
Kaikki kokemukset ovat tarpeellisia – vaikka niitä pidettäisiin "pahoina" – opettamaan meille täyden tunneasteikon. Ainostaan kokemalla kiukkua, pelkoa, raivoa ja vihaa sekä iloa, rakkautta ja onnellisuutta pystymme todella oppimaan, että vasta rakkauden kautta menemme Kotiin.
 
Emme tiedä tarpeeksi kenenkään taustaa tai kokemuksia tässä elämässä, vielä vähemmän aiemmissa elämissä, voidaksemme tuomita. Miten voimme rohjeta tuomitsemaan ketään? Joka kerta kun tuomitsemme, poimimme yhden kuivan, ruskean risun ja lisäämme sen kuormaamme. Joka kerta. Katso aiempi blogiartikkelini: "Ei kahta ihan samanlaista – kuitenkin ne kaikki ovat samaa" 12.6.2019
 
Kaikki nämä tuomitsemiset lisäävät kyvyttömyyttämme nähdä maailma selvästi, mikä vuorostaan tekee tuomitsemisestamme paljon epätarkempaa. Tämä joulunaika säteilee tietoisesti rakkautta kaikille – neljännen chakran rakkautta – riippumatta mistään ennakkonäkemyksistä tai tuomitsemisista.
 
Olemme kaikki osa toisiamme, emmekä ansaitse mitään vähempää, kuin perintömme Luojaltamme. Ehdoton rakkaus.
 
Nyt joogaamme …
 
Namaste
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >