HomeViestejäMuita kirjoittajia24.4.2013 - Nancy Bargin - Todellinen keijumaailma

24.4.2013 - Nancy Bargin - Todellinen keijumaailma

TODELLINEN KEIJUMAAILMA
 
Kirjoittanut Nancy Bargin (nancybragin.com)
24.4.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Dora van Gelder Kunzin "The Real World of Fairies" (= todellinen keijumaailma) on yksi harvoista todella tajunnan räjäyttävistä kirjoista, joita olen löytänyt. En tarkoita ainoastaan nerokasta, erinomaista tai merkillepantavaa älyllistä saavutusta. Tarkoitan, että koko olemukseni laajeni yhtäkkiä ja se saatettiin korkeampaan tietoisuustilaan, mikä tuo mieleeni tohtori David Hawkinsin kuvauksen hänen nähtyään elokuvissa Jacque Mayolin "Suuri sininen".
 
Tämä on tapahtunut minulle aiemmin vain muutaman kerran – kun luin ensimmäistä kertaa joogi Paramahansa Yoganandan omaelämäkerran ja sitten taas kun luin uudestaan sen ja Yogananda ja Krishna ilmestyivät minulle eetteristä. En voi sanoa lukeneeni kannesta kanteen H. P. Blavatskyn "Salaista oppia", mutta se on raamattuni ja kirja, johon palaan, kun minulla on kysymyksiä, joihin en tunnu löytävän vastauksia. Tohtori David Hawkinsin "Power vs. Force", Eckhart Tollen "Uusi maa", Ram Dassin "Be Here Now" ja Krishnamurtin kirjoitukset täydentävät luettelon.
 
Keijumaailmasta ei ole monia tieteellisiä tutkimuksia. Tiedemiehet sanovat luonnostaan "joo-joo" ja sivuuttavat sen. On tietysti monia romaaneja ja tarinoita keijuista, mutta ne eivät vedä vertoja Doralle. Edes Evans-Wentzin kuuluisa tutkimus "Keiju-usko kelttimaissa" ei ole Doran luokkaa. Miksi? Evans-Wentzin kirja antaa kuulopuheita todisteeksi – se sisältää paljon kaikenlaisten ihmisten haastatteluja Britanniassa, Irlannissa, Skotlannissa ja Englannissa ja nämä sanovat kuulleensa keijuja, nähneensä keijua tai keijupiirejä tai tietävänsä keijujen olemassaolosta, mutta kirjoittaja itse kirjoittaa etäisen viileästä älyllisestä näkökulmasta ja raportoi kaikkea tätä maailmasta, mihin hän ei ole koskaan itse osallistunut.
 
Nykytiede kunnioittaa sellaista kirjoittajaa, joka ei tiedä mitään tutkimastaan aiheesta – verrattuna Doran kaltaiseen selvänäkijään, joka todella näki keijumaailman ja kommunikoi aktiivisesti sen kanssa koko elämänsä ajan, pikkutytöstä vanhempaan naiseen. Uskon tiukasti, että Dora on osa tuota maailmaa. Tämä fyysinen 3D-maailma ei voi mitenkään alkaa näyttää meille todisteita tästä taianomaisesta, äärettömästä ja kaikenkattavasta ulottuvuudesta, mihin astutaan tietämisen kautta.
 
Yhtenä teosofian suurnaisena Dora toteaa, ettei tiedeperinteemme ole koskaan edes katsonut elämän perustaa ja juurta – kosmista energiaa. Kirjassaan hän kirjoittaa:
 
Elämme muodon maailmassa ymmärtämättä elämänvoimaa muotojen alla.
 
Sitten hän selittää, mitä selvänäköisyys on ja miten se syntyy:
 
Tosiasia on, että selvänäköisyydelle on todellinen fyysinen perusta eikä tuo kyky ole erityisen mystinen. Tuo voima keskittyy aivojen pikkuruiseen elimeen, mitä kutsutaan aivolisäkkeeksi. Sellaiset värähtelyt ovat niin hienovaraisia, ettei tarvita fyysistä aukkoa ihossa välittämään niitä aivolisäkkeelle, mutta on erityisherkkä kohta silmien välissä nenänvarren yläpuolella, mikä toimii tuon rauhasen ulkoisena aukkona.
 
Tämä kirja lähtee todella lentoon toisesta luvusta, minkä otsikkona on "Tyypillinen keiju" ja missä Dora kuvaa standardikeijua suurena monimuotoisuutena, ikään kuin antamaan meille maistiaisen niiden korkeavärähteisestä eetteriluonteesta. Hän kirjoittaa:
 
Sen kehoaine on löyhästi kudottua kuin höyry kiehuvan teepannun nokasta ja vähän kuin värillinen kaasupilvi. Itse asiassa se on juuri sitä – kaasu on vain hienojakoisempaa kuin kevyin tuntemamme ja vaikeammin havaittava kuin helium tai vety. Mutta tämä ei estä sitä pysymästä yhdessä muotona, sillä se ei ole kemiallinen vaan elävää substanssia, minkä elämä kyllästää ja pitää kasassa. Tosiasiassa sen valta tähän aineeseen elävänä olentona näkyy siitä, että keho muodostuu kahdesta eri ainetiheydestä. Varsinainen keho on smaragdinvihreä ja melko tiivis – ottaen huomioon aineen, mistä se on tehty. Sen kaikilla sivuilla on paljon ohuempi pilvi samaa ainetta, missä se ei ole niin elävä. Tämä ohuempi osa mikä ulottuu varsinaisen kehon kaikille puolille, on vaaleamman vihreä.
 
Dora selittää, että keijut ovat periaatteessa energiasta tehtyjä olentoja ja niiden rakennusmateriaali on tunteita, vitaaliainetta, emootioita ja energiaraitoja, jotka muuttuvat niiden tunteiden, liikkeiden ja halujen mukaan. Aine mistä ne on tehty, on puhtaita tunteita, ei suonia, lihaksia tai hermoja, ja silloin kun niillä on jokin tunne, niiden keho reagoi suoraan ja muuntuu tunteen mukaisesti. Hän sanoo, että niillä on sydän, mikä on hehkuva ja sykkivä keskus, mikä säteilee kultaista valoa, ja että keijuelämän salaisuus on rytmi. Hän selittää, että siinä missä meillä on aistimuksia, keijut ovat aistimus, pelkkä aistimus, eivätkä ne havaitse meidän laillamme erityiselimien kautta, vaan koko erittäin sähköisellä organismillaan.
 
Holististen ja selvänäköisten tutkijoiden keskuudessa on eräänlainen yhteisymmärrys, että kaikilla olennoilla on ainutlaatuinen värähtelyidentiteettikoodi, mikä liittyy niiden tunteisiin, jonkinlainen ID-merkki ja se, mitä tohtori Hawkins kuvaa tietoisuustasoksi.
 
Keijuista Dora kirjoittaa:
 
Keijuelämän salaisuus on rytmi. Kaikenlaisilla keijuilla (vesi, maa, ilma tai tuli) on maailmaan tullessaan määrätty ja rajattu rytmivoima, oman lajinsa ja henkilökohtaisen luonteensa mukaisesti. Näissä rajoissa ne kontrolloivat vitaliteettirytmiä haluillaan ja tunteillaan. …
 
Kuten sanoin, niillä on sydänkeskus kuten muillakin keijuilla, mutta lisäksi niiden kehoa peittää hohtavat pisteet, jotka ovat sydämeen yhdistyneitä alikeskuksia. Kun keijut liikkuvat, näissä valopisteissä on eräänlainen imu ja näin vitaliteetti vedetään kehoon. Mukana on ainakin kahdenlaista energiaa – toinen auringonvalosta ja toinen vedestä. Keijun sydänkeskus on näiden kahdenlaisen vitaalienergian sekoitus. Meressä, enemmän tai vähemmän kiinteissä paikoissa suhteessa toisiinsa, on sellaisia keskuksia kuin pyörteet, luultavasti magneettisia, mitkä ovat tietysti fyysisen tuolla puolen. Toisinaan kun keiju on imenyt paljon enemmän tätä energiasekoitusta, kuin se tarvitsee, se kaataa sen ulos pintakeskuksistaan, jolloin se pyyhkäistään lähimpään näistä pyörteistä. Siellä sitä pyöritetään ja jaetaan pyörteestä toiseen ja tasapainotetaan lataus. Keijut tekevät tätä tiedostamatta pitkin päivää ja tällä tavalla merta ladataan magnetismilla ja näin autetaan kaikkia siinä eläviä olentoja.
 
Yksi hyvin mielenkiintoinen kohta on se tapa, millä keijut muodostavat suhteita toisiin keijuihin, kasveihin, eläimiin ja ihmisiin. Ne tekevät sen tietyllä tavalla – sopeuttamalla oman värähtelynsä sen olennon värähtelyyn, minkä kanssa ne haluavat olla tekemisissä. Dora sanoo:
 
Kun se haluaa vastata kasville, se laitaa sydämensä sykkimään samalla tahdilla kuin kasvi. Tämä synkronointi yhdistää sen.
 
Sen muodon lisäksi missä keijut esittäytyvät (mikä vaihtelee suuresti ja mitä ne voivat tarkoituksellisesti muuttaa), Doran havainnot sisältävät ainutlaatuista tieteellistä sisältöä. Doran kirja sisältää kuitenkin paljon muuta ja monet hänen kuvauksensa keijujen käyttäytymisestä, elintavasta, työstä ja olemisen syystä tässä koko luomakunnassa on tainaomaista ja runollista. Energioista joita keijut hävittävät ja käsittelevät, hän kirjoittaa:
 
Tässä energiavaihdossa – energioita maapallolta ja energioita auringosta – keiju esittää selvää osaa. Sillä on valta kumpaankin virtaukseen, erityisesti vitaalivoimaan auringosta. Se voi jarruttaa niitä täällä ja kiihdyttää tuolla ja se voi lisätä lisävitaliteettia itsestään sellaisissa kohdissa, kuin se haluaa.
 
Alkuperäisasukkaat ympäri maailmaa eivät ainoastaan näe – Doran lailla – keijumaailmaa, vaan ne myös käyttäytyvät sen lailla, vastaavanlaisessa leikkisässä ilottelussa. Tosinaan länsimaailma on tuominnut tämän primitiiviseksi ja typeräksi käyttäytymiseksi. Vaikka se on haikeaa, länsimainen ajattelutapamme on enimmäkseen materiaalista maailmaa. Tämä on yksi syy, miksi valtavirta on sivuttanut alkuperäisasukkaat, aboriginaalit ja keijumaailman. Se on kuollut kulttuuri ja mikä oikeus sillä on tuomita asioita, joita se ei yksinkertaisesti ymmärrä?
 
Dora kirjoittaa:
 
Keijulla on valtava matkimisvoima ja draamantaju. Se on harvinaisen kyvykäs tunnetaiteilija ja ryhmä niitä pistää pystyyn show'n yhteiseksi viihdykkeekseen. Minun on selitettävä taas, ettei keijulla ole ainoastaan voimaa muuttaa muotoaan, vaan myös vaatettaa itsensä uskomattomiin asuihin, mikä toteutetaan vetämällä tiheämpää materiaaliosaa sen ympäriltä tahdonvoimalla tai halulla ajatusasuun. Tämä vaatii ponnistusta ja keskittymistä ja sen saavuttaminen vie muutaman minuutin, erityisesti jos se haluaa muuttaa muotonsa. Ajatusasu kestää niin kauan, kun se pitää yllä transformaatiopyrkimyksensä. Useimmat keijut ovat huonoja keskittymään ja näin ne eivät jatka show'ta loputtomasti. …
 
Ihmisen ja keijujen – tai kenen tahansa enkelikunnan jäsenen – näkökulman yhtenä pääerona on, että me elämme aineen maailmassa ja ne elävät elämän maailmassa. Ajatuksemme koskevat pääasiassa asioiden muotoa ja menemme harvoin sen pidemmälle. Mutta keijut käsittelevät pääasiassa sitä energiaa ja elämää, mitä virtaa muodon sisällä ja ympärillä – elämää mikä on kaikkialla.
 
Esimerkiksi jos katsomme puuta, reagoimme sen kokoon, muotoon, väriin, lehtiin ja hedelmiin. Nämä asiat yhdistyvät luomaan meille sen kauneuden. Mutta kun asiaa ajatellaan, tämä on melko rajoittunut tapa nähdä maailma, missä elämme. Sitä vastoin keiju katsoo ensin puun henkeä ja reagoi sen vitaalienergiaan. Keijulle puu on elävä ja hengittävä persoonallisuus, mikä ilmaisee itseään siinä muodossa, minkä me näemme. Sitten keijun ja puun välillä tapahtuu tunnevaihto, keskinäinen reaktio.
 
Dora selittää samassa hengessä:
 
Ihmisillä on moraalijärjestelmä, mikä ilmentää hyvin vakavaa asennetta elämää kohtaan – moraalikoodi mikä perustuu sääntöihin ja rangaistuksen pelkoon. Keijuilla ei tietenkään ole harmainta aavistustakaan, mitä se kaikki merkitsee. Ne ovat aidoin kuva Jeesuksen kauniista sanoista: "Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivätkä ne näe vaivaa eivätkä kehrää … Edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä." …
 
Näkökyvystämme tulee näin rajoittunut, koska suora kokemuksemme on sidottu pienenä olemiseen ja näin vanhenemme ennen aikojamme ja elämästä tulee monotonista.
 
Taas kerran energialuonne korostuu Doran kuvauksessa keijuista ja sitä, miten ne ruokkivat itseään auringolla, ja koska ne eivät syö, tämä on niiden ainutlaatuista ravintoa
 
Keijut pitävät aurinkoa valtavana elämän antavana valopallona, mikä on kaiken elämän lähde, kun ne saavat ravintonsa periaatteessa auringonsäteistä. Ne näyttävät vetävän auringonsäteitä kehonsa läpi. Tämä on lähin asia, mikä vastaa syömistä. Sen lisäksi että ne ottavat energiaa oman kehonsa ylläpitämiseksi, ne opastavat energiaa auringosta kasvien kasvamiseen.
 
Doran keijuluokittelu on hyvin näkemyksellinen, kun hän laittaa ne samaan riviin enkelimaailman kanssa, alimaailmana itse asiassa. Hänen havaintonsa ovat harmoniassa teosofisten opetusten kanssa ja tässä mielessä hän kirjoitti ylivertaisen kirjan. Dora sanoo keijujen olevan suoraan enkelien käskytyksen ja tarkkailun alla ja hänen tapansa kuvata näitä enkeleitä on hyvin kiehtova ja tieteellinen.
 
Dora:
 
Kaiken kaikkiaan enkeli "hautoo" – keijuja, puita, kukkuloita ja virtoja, mitkä ovat osa sen elämää ja sille uskottuja. Hän on hyvin voimakas persoonallisuus ja laakso on aivan yhtä paljon osa hänen kehoaan, kuin runko on puuhengen keho, paitsi että tässä tapauksessa enkelillä on yhtä suuri älykkyys ja yhtä suuret tunteet kuin omamme ja hän on yhtä paljon olento kuin me, jos ei enemmän. Kun hän ottaa muodon, hän näyttää kauniilta ihmiseltä, nuorukaiselta jonka parta on ajettu, jolla on kauniit tummat hiukset ja voimakkaat kotkamaiset kasvot ja jonka keho on kiedottu kauniiseen omenanvihreään. Hänen läsnäolonsa/olemuksensa leviää metsän ja laakson elämään.
 
Minulle ylivertainen kirjan luku on viimeinen – miten enkelit luovat hurrikaaneja ja mitä tarkoitusta ne palvelevat. Sandy-hurrikaanin jälkimainingeissa minulla oli syvällistä vuorovaikutusta erityisesti puukeijujen kanssa ja se resonoi voimakkaasti Doran kirjoitusten kanssa. Monia puita oli kaatunut Bucks Countyssä, valtavat juuret ilmassa ja sysättynä pitkin maata. Bryn Gweledissä suosikkipuuni, kaunis itkuraita, joka muistutti minua puuelämästä, oli halkaistu kahtia keskeltä. Kun lähestyin tuhoja, varauduin henkisesti ja odotin tuntevani surua ja järkytystä, mutta puuhenget tervehtivät minua nopeasti sanomalla: "Emme ole surullisia. On ylvästä kaatua tanssien tuulen kanssa."
 
Dora summa samanlaiset havaintonsa eettisen ajattelun kera:
 
Ihmiset ajattelevat vääjäämättä, että vesikeijut, merienkelit ja erityisesti itse hurrikaanienkeli, ovat huonoja tai pahoja, koska meistä ne ovat tuhonneet elämää. Mutta näin ei ole. Ne ovat tuhonneet muotoja, mutta ne eivät ole tuhonneet elämää noissa muodoissa, sillä elämä ei voi kuolla. Lisäksi nämä olennot ovat suorittaneet tehtävänsä luonnonlakien mukaisesti.
 
Doran keijut
 
ILMAKEIJUJA on kolme yleistyyppiä. Ensin ovat sylfimäiset olennot, jotka asuvat pilvissä ja työskentelevät niiden kanssa. Nämä ovat keijumaaliman kuvanveistäjiä. Seuraavana ovat ilmakeijut, jotka liittyvät tuuleen ja myrskyihin. Nämä ilmakeijut ovat tavallisesti 1.2 tai 1.5 metriä korkeita, hyvin kurvikkaita ja kauniita. Ja viimeisenä ovat ne valtavat ilmahenget, jotka elävät hyvin korkealla ja muistuttavat suurta lohikäärmettä, jolla on valtava pää, pitkä keho ja pitkä häntä. Ne ovat jonkinlaisia energia- ja voimakeskuksia.
 
ENKELIT tai DEEVAT ovat säteileviä olentoja, jotka ovat hyvin älykkäitä ja jotka opastavat luontoa ymmärryksellään jumalaisesta suunnitelmasta. Ne ohjaavat luonnon energioita ja valvovat huostassaan olevia vähäisempiä keijuja, kuten puuhenkiä ja niitä, jotka ovat ehkä vastuussa tuulesta tai pilvistä.
 
MAAKEIJUT koostuvat neljästä päätyypistä, joista kaksi elää maan pinnalla ja kaksi maan alla. Pinnalla näitä keijuja on fyysisesti aina ruumiillistuneista puunhengistä, pienten puistojen tai metsien keijuihin. Kivikeijut tai tontut/menninkäiset ovat toinen maanalainen tyyppi.
 
ELEMENTAALIT ovat elementtien henkiä, kuten niiden nimi antaa ymmärtää. Nämä olennot ovat kehittyneet kabbalistien mukaan neljästä elementtikunnasta – ilma, maa, tuli ja vesi. Niitä kutsutaan tontuksi/menninkäisiksi (maa), sylfeiksi (ilma), salamantereiksi (tuli) ja undiineiksi (vesi). H. P. Blavatsky selittää teosofisessa sanastossa, että kaikkia alempia näkymättömiä olentoja, jotka on generoitu maailmakehämme viidennellä, kuudennella ja seitsemännellä tasolla, kutsutaan elementaaleiksi ja niihin sisältyvät keijut, perit, deevat, djinit, metsäläiset, satyyrit, faunit, tontut, ilkikuriset haltiat, kääpiöt, trollit, koboldit, kotitontut, vesihiidet, peikot, menninkäiset, sammalväki ja muut, jotka kuuluvat tähän luokkaan.
 
KEIJUJA on neljä pääluokkaa – ilma, maa, tuli ja vesi. Keijuja on kooltaan pienistä perhosenkokoisista, 5-60-senttisistä, suuriin sylfeihin ja puuhenkiin.
 
KEIJUJA kutsutaan myös salamantereiksi.
 
PUUTARHAKEIJU on yleinen maakeiju.
 
TONTUT/MENNINKÄISET ovat toisenlaisia maakeijuja, jotka asuvat kivissä.
 
LUONNONHENGET ovat niitä deevakunnan olentoja, jotka huolehtivat eri kategorioista luonnossa, kuten ilma ja tuuli, kasvavat kasvit, maiseman piirteet, vesi ja tuli.
 
KIVIHENKIÄ kutsutaan joskus tontuksi. Tällaisia keijuja löytyy maanpinnan ylä- ja alapuolelta. Grand Canyonin suuret kivikeijut mainitaan luvussa 10 ja muualla.
 
SALAMANTERIT tunnetaan myös tulikeijuina. Luvussa 10 on tietoa yhdestä luokasta, joka asuu vulkaanisilla alueilla maan alla, sekä niistä, jotka ovat mukana salamoinnissa ja tulipaloissa pinnan yläpuolella.
 
SYLFIT ovat ilmakeijuja. Ne ovat kooltaan suuria, vaikka ne eivät yhtä kehittyneitä kuin nuo muut suuret olennot, deevat.
 
PUUHENGET ovat suurempia kuin pikkumetsäkeijut ja niillä on fyysisempi keho.
 
UNDIINEJA (klassinen tai kabbalistinen nimi) kutsutaan myös vesihengiksi tai vesikeijuiksi.
 
VESIVAUVAT ovat pieniä ja onnellisia olentoja, joita löytyy läheltä merenrantaa ja tyrskyistä. Ne ovat eräänlaisia vesikeijuja, mutta erilaisia kuin ne, jotka elävät kauempana syvämerellä, ja ne jotka asuvat lähellä puroja, järviä tai lampia.
 
Yhdistyminen luonnon deevojen, puuhenkien, keijujen ja enkelien kanssa
 
* Kysy aina kohteliaasti ja kunnioittavasti lupaa ennen vuorovaikutusta.
* Hengitä muutama hetki sydäntilaasi, lähetä sitten rakkautta ilmoittaen läsnäolosi ja ykseytesi kaiken kanssa.
* Älä koskaan häiritse keijupiiriä.
* Kun sinusta ei tunnu hyvältä, kysy ensin lupaa ja laita sitten kätesi puunrungolle ja anna sen virrattaa energiaansa lävitsesi ja puhdistaa alemmat värähtelytaajuudet.
* Jätä metsä ja luonnon alueet parempaan tilaan, kuin ne olivat tullessasi – kerää roskat, jätä siemeniä tai leivänmuruja maahan ja kiitä luonnonhenkiä kaikesta, mitä ne tekevät puolestasi.
* Juo luonnon nestemäistä lehtivihreää ja lisää sitä tislattuun veteen. Se on puhdas energialähde, mikä auttaa siirtymässämme hiilipohjaisesta kristallipohjaiseksi olennoksi. Kasvit ovat tehneet lehtivihreän auringosta – mikä voisi olla parempaa?
* Katso upea video "Earth's Inter-dimensional Life-forms and Nature Spirits", missä Atala Dorothy Toy esiintyy teosofiselle yhteisölle New Yorkissa:
https://www.theosophical.org/online-resources/video/recent-webcasts?start=6
(suom. huom. itse en onnistunut löytämään videota enkä linkin avulla pääsemään lainkaan käsiksi sivustoon)
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >