OMAN REITTINI LÖYTÄMINEN AVOIMELLA TIELLÄ

Kirjoittanut Antonia Lyons (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi shaumbrana olemisen etuja on, että ns. "veteraanit" ovat tavallisesti hyvin anteliaita neuvoissaan ja tuessaan "tulokkaille".

Kun alussa kohtasin Adamuksen, halusin vain lisää. Enimmäkseen olin todella innostunut yhteydestä lopultakin ihmisiin, jotka olivat hyvin rennosti "erilaisia" kuin tavallinen henkinen porukka. Shaumbrat tuntuivat minusta aidoilta, kykeneviltä todella siirtymään sanoista tekoihin ja laittamaan sinut ruotuun, jos he haistoivat vähänkään makyoa.

Minulle oli kunnia olla osa tätä jengiä, ja pitkän tovin minusta tuntui aidosti siltä, että minun täytyi tehdä kovasti työtä ollakseni yhtä "mestarillinen" kuin kaikki muut. Shoud toisensa jälkeen, ja kävin muutamassa kuukaudessa läpi koko kirjaston.

Crimson Circlestä tuli kirjaimellisesti koko elämäni. Ei ollut mikään yllätys, että pari vanhempaa merirosvoa ehdotti, että voisin hidastaa vähän. Onhan jokaiseen shoudiin pakattu niin paljon hyvyyttä, että täytyisi todella edetä kaikessa rauhassa ja nauttia joka osasta. Tuntea se, palata siihen, antaa sen integroitua ja tehdä siitä omansa. Mutta en ota neuvoja vastaan helposti, joten kiitin vain kohteliaasti kaikkia ja jatkoin omaa riemukasta matkaani Oivaltamistietä pitkin. Itse asiassa ajattelin, että nopeuttaisin matkaani osallistumalla SES:iin ja Aspektologiaan peräperää: olin omalla tielläni eikä minua voinut pysäyttää!

Pikakelauksena noin vuosi eteenpäin. Tunsin yhtäkkiä, että olin seissyt samassa paikassa jonkin aikaa. En mene minnekään, eikö niin? ajattelin itsekseni. Oivaltamistie kapeni yhtäkkiä, ja kyllästyin loputtomaan pysähtelyyn.

Pysähdy ja odota; odota ja pysähdy. Oli päiviä, jolloin olisin maksanut kultaa mistä tahansa viisaushipusta, joka sinkoasi minua eteenpäin, jotta voisin jättää taakse elämän tylsän epävarmuuden. Näin tämän vasta hiljattain, mutta se mitä luulin aidoksi haluksi kasvaa, kätki usein tarpeen kontrolloida kaikkea sisä- ja ulkopuolellani.

"Jos käyn vielä yhden kurssin, jos puhun vielä yhden shaumbran kanssa ja jos teen vain kovemmin työtä, kenties kaikessa tässä alkaa olla tolkkua", ajattelin salaa. Mutta niin ei koskaan oikeasti tapahtunut. Parhaasta yrityksestäni huolimatta todella hyväksyä ihmisyyteni, en itse asiassa hyväksynyt sitä, ja kun näin tämän, se oli suuri isku. Olin pettynyt ja ärsyyntynyt.

Olin vihainen Adamukselle, että hän oli aina niin ärsyttävän ylimielinen ja päällekäyvä. Olin vihainen Geoffille ja Lindalle, että he olivat vain juonitteleva ja taitava bisneskaksikko. Olin vihainen kaikille näille huijatuille shaumbroille, jotka näyttivät vähemmän ja vähemmän rohkeilta merirosvoilta ja enemmän joukolta toivottomia seuraajia.

Mitä tahansa Crimson Circlen olikin tarkoitus antaa minulle, nyt se kuulosti enemmän turhalta hölynpölyltä. Jos mikään siitä olisi ollut totta, enhän olisi tuntenut tarvetta jatkaa etsimistä. Koska olin omistanut niin paljon energiaani kaikille noille shoudeille ja kursseille, minusta pitäisi tuntua jo "täydelliseltä/valmiilta". Eikä tuntunut.

Täysin rehellisesti sanottuna, olin vihainen itselleni kyvyttömyydestä lopettaa tämä loputon etsiminen. Halusin lääkkeen, joka ottaisi pois kaiken levottomuuden ja muuttaisi minut eräänlaiseksi zen-munkiksi, jota eivät maalliset koettelemukset hätkäytä. Lähdettyäni taas uudelle "ihmeiden tutkimusretkelle", yhtenä päivänä siitä kaikesta tuli hyvin selkeää.

Siitä vaan, kuin tyhjästä, heräsin siihen tosiasiaan, että mikään ei koskaan toimisi, koska se ei ollut minun totuuteni. Se ei voisi koskaan olla, koska en koskaan antanut itselleni aikaa "omaksua" kaikkia noita uskomattomia teoksia, joihin olin törmännyt vuosien saatossa.

Nyt saatoin nähdä, että uskomuksesta tai mestarista huolimatta, kaikki mitä kohtasin matkan varrella, osoitti samaan suuntaan. Mutten koskaan oikeasti kiinnittänyt huomiota siihen hyvin selkeään karttaan, joka minulla oli taskussani koko ajan. Olin niin syventynyt etsimään jotain, mikä veisi minut suoraan tien loppuun, etten katsonut todella ympärilleni ja antanut kaiken tuon kauneuden puhua minulle.

Yhtäkkiä Adamuksen sanat eivät enää tuntuneet vierailta ja kovilta. Pystyin menemään niiden yli ja käsittämään niiden aitouden. Mutta todella upea asia on, että pystyin lopultakin tekemään niistä omiani. On ollut todella hauskaa huomata toistuvasti sanovani: "Ahaa, nyt tiedän, mitä hän tarkoittaa!" ja tuoda nuo uudelleenlöydetyt totuudet omaan tilaani täysin uudella tavalla.

Aina kun Adamus totesi, ettei globaali vimma ole meidän huolemme, tunsin aina sen kuulostavan vähän toiveajattelulta ja hiukan ylimieliseltä. "Antaa maailman kamppailla, samaan aikaan kun te shaumbrat muutatte veden viiniksi", luulin kuulevani hänen sanovan.

Nyt kun todella "kuulen" hänen sanansa, voin valita, miten sallin sen palvella minua, mitä oveni ulkopuolella tapahtuu. Se ei ehkä usein ole, mitä olin toivonut, ja se voi todellakin tuntua epämiellyttävältä, mutta minulla on kyky käyttää se kaikki omaksi kasvukseni, aivan kuten käänsin sulkutilat pitkäksi matkaksi Shaumbra-maassa. Samaan aikaan kun maailma hoiperteli covidin vuoksi, käytin tuon koko ajan tutustuakseni Tobiakseen ja Adamukseen, tietäen, että minulla oli menolippu ja aikomus jäädä pitkäksi aikaa.

Vasta äskettäin koin sen todenmukaisuuden, mihin Adamus viittaa: kun tässä maassa on pitkä taantuma, se vaikuttaa meidän bisnekseemme, kuten moniin muihinkin. Ja vaikkei sitä voi kieltää, että se todella tapahtuu, voin silti tuntea tilaa niiden rajoitusten keskellä, joita äkilliset muutokset toivat.

Tunnen vaihtoehtoja tämän hetken epäystävällisyydestä huolimatta. Tiedän, että se mikä saattaa olla loppu, johtaa itse asiassa meidät johonkin, mitä mielemme ei pysty vielä ymmärtämään, mutta missä sielumme on hyvin innoissaan.

Onko se hauskaa? Ei, en sanoisi niin. Itse asiassa on rehellistä sanoa, että jotkut hetket tuntuvat melko intensiivisiltä. Ja kuitenkaan en ole jumissa, koska Henki löytää aina tien. Aina.

Yksi asia jonka kanssa kamppailin usein, oli se ajatus, että yhtäkkiä olemme liian mestarillisia hengataksemme "siviilien" kanssa, kuten heitä kutsun (tai "jästien" shaumbra-slangilla). Tarkoitan ihmisten. Muiden ihmisten. Ei-shaumbra-väen joka ei näe nenäänsä pidemmälle ja jolla ei selvästi ole mitään aavistusta siitä, että he ovat myös jumala.

Pitkän aikaa uskoin, että Adamus kehotti meitä valitsemaan puolen, kun olimme selvästi liian kehittyneitä, ja muut ihmiset olisivat vain häiriötekijä. Sama päti työhön – että on sellainen "aivoja vahingoittava 8–16-työpaikka", jolla maksetaan vain laskumme ja joka pitää meidät aivan liian lähellä muita ihmisiä. Minusta tuntui usein, että Adamus halusi meidän luopuvan siitä kaikesta ja jättävän sen vanhan hyvän haltiamme hoidettavaksi.

Oli valtava helpotus oivaltaa, että Adamus kehottaa meitä vain kunnioittamaan äärimmäisesti valintaamme yhdistyä taas sielun kanssa.

Tämä on itse asiassa hyvin kallisarvoista. Elämä ei ole oikeasti koskaan enää samanlaista sen jälkeen. Eikä pitäisi olla.

Silloin kun yksilö tietää, että on tullut aika hyväksyä jumaluutensa, ollen edelleen ihmismuodossa, hän luo suhteita, jotka tukevat ja inspiroivat häntä. Työpaikat antavat hänelle keinon nauttia olemisesta tässä maailmassa ja tilaa, jossa hoitaa sisäistä elämäänsä.

Kun alamme "tanssia tangoa" sielumme kanssa, opimme, mikä ja kuka tekee meille hyvää, emmekä tyydy vähempään. Se jää, mikä antaa iloa. Muu lähtee.

Taaksepäin katsoen näen nyt, miksi minua kehotettiin pitämään hengähdystaukoa, kun tutkin Crimson Circlen valtavaa materiaalikirjastoa. Muistan tunteneeni yhtenä päivänä niin suurta kunnioitusta Tobiaksen sanoja kohtaan, että halusin "pysyä heidän kanssaan" mahdollisimman kauan. Halusin pitää heidät sydämessäni ja antaa heidän puhua minulle, kun hivuttauduin ympäröivään maailmaan. Kuitenkin hyppäsin suoraan uuteen shoudiin, ja sitten uuteen, ja taas uuteen. Kunnes yhtenä päivänä minusta tuntui liian kuivalta, liian epätoivoiselta, huomatakseni tuon puuttuvan lenkin, tuon ihmelääkkeen pahaan sairauteen nimeltään elämä.

Ja lopulta, pienen tauon jälkeen, palaaminen shaumbroihin ja lokakuun shoudin katsominen tuntui vain oikealta.

Adamus tulee olemaan aina ilkikurinen ja vähän päällekäyvä, mutta tunnen nyt myötätunnon ja aidon kunnioituksen meitä kaikkia kohtaan, johon en pystynyt yhdistymään aiemmin. Koska silloin kun etsii jotain, luulee tietävänsä, mitä pitäisi löytää. Mutta usein, jossain Oivaltamistien varrella, mieli alkaa esittää isoja temppuja, ja voi eksyä melkoisesti. Ja kuitenkin tien löytäminen takaisin on melko helppoa, ja yhtäkkiä on taas raiteilla.

Ei ole enää etsimistä, ei mitään löydettävää. Kuljet avointa tietä, ja kaikki ympärillä kuiskii sinulle. Ei ole tässä tai tuolla. On vain jatkuvaa virtaa sisään ja ulos tuossa avaruudessa/valtavuudessa, joka on sisälläsi ja ympärilläsi.

Sillä ei ole merkitystä, olemmeko "veteraaneja" vai "tulokkaita" – jossain kohtaa jokainen shaumbra kutsutaan kulkemaan tuota tietä yksin. Voi viedä vuosia, ennen kuin näemme tämän tärkeyden, tai sitä ei ehkä tapahdu koskaan. Adamus kehottaa meitä kerta toisensa jälkeen antamaan itsellemme ehdotonta huolenpitoa ja kunnioitusta matkamme aikana, joka on usein tapahtumatäyteinen. Pitämään niin monta taukoa, kuin tarvitsemme, lepäämään vähän ja nauramaan paljon. Kun opimme luottamaan itsemme, emme enimmäkseen enää epäile suuntavaistoamme tai etsi kuumeisesti oikopolkuja tai kauniimpia maisemia. Pysymme kurssissa, kävellen käsi kädessä Itsen kanssa ja tietäen, että tämä matka ei lopu koskaan.

***

Antonia asuu Lontoossa, Iso-Britanniassa, on "energiaintuitiivi" ja perustanut "Evoking Gracen", pyhän paikan netissä joka on suunniteltu inspiroimaan sinua kukoistamaan & elämään onnellisempaa elämää. Hän on luonut hyvin ainutlaatuisen lähestymistavan, joka yhdistää intuitiiviset taidot, ajattoman viisauden ja käytännön työkalut, auttaen sinua tunnistamaan ne kätketyt dynamiikat, jotka estävät sinua elämästä hyvin, ja todella nauttimaan olostasi/itsestäsi. Hänen tuotteitaan ja kirjoituksiaan löytyy EvokingGracesta, Facebookista ja Instagramista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.