MAALISKUISENA PÄIVÄNÄ
Kirjoittanut Carmel Finnan (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Se alkoi, kuin mikä tahansa tavallinen maaliskuun päivä. Hän nukkui myöhään siitä huolimatta, että valoa pujahti sisään aukoista kaihdinten reunoissa. Elämä oli ollut hiljaiseloa vuosia, ja Megan oli sopeuttanut tahtinsa sen mukaisesti.
Aamiainen oli kiireetön ateria, hyvin erilainen kuin niinä aikoina, jolloin hän nappasi kahvin ja jonkin sairaanmakean leivonnaisen matkallaan töihin. Katsellessaan lintujen laskeutuvan paljaille oksille ikkunan takana, Megan puhdisti päätään epäuskoisena, kun hän muisti vanhan elämänsä.
Hän oli ollut kiireen kuningatarmehiläinen, hukkaamatta koskaan tilaisuutta rehennellä ylibuukatulla aikataulullaan ystäville, perheelle ja työtovereille, siinä toivossa että saisi kerättyä muutaman murusen tunnustusta, ihailua – ja kateutta, muruista kaikkein makeinta. Hän säpsähti edelleen myöntäessään sen. Nuo murut olivat alkuun ruokkineet hänen aliravittua egoaan, mutta kun muruista tuli makeampia, Meganin ego pullistui. Se seurasi häntä kaikkialle, puristaen muut kalteville reunoille ja ahtaisiin nurkkiin. Hän näki sen eri tavalla – hänen ennen laiminlyöty egonsa ansaitsi ylimääräistä liikkumatilaa.
Ja sitten Megan, nainen jolla oli kaikkea – perhe, ura ja niihin liittyvät ulkoiset merkit – menetti sen kaiken, silmiinpistävästi. Hänen suurenmoinen korttitalonsa romahti viidessä päivässä. Hän muutti perheen kotoa lauantaina, ja keskiviikkona hänelle annettiin yrityksestään eropaketti, josta ei voinut neuvotella.
Koska hänen oli tarvinnut pitää niin monta palloa ilmassa, häneltä meni luonnollisesti ohi ne monet vihjeet, joita oli hänen kiireisessä elämässään. Hänen perheensä oli vähä vähältä täyttänyt ne aukot, joita hänen säännöllisestä poissaolostaan jäi, ja hänen vielä kiireisemmät työtoverinsa olivat tarkoituksella keplotelleet hänet ulos megaprojektista tavalla, jonka hän oli tulkinnut väärin innovatiiviseksi tiimin rakentamiseksi.
__________
Kylmä tuuli yllätti hänet, kun hän lähti päivittäiselle kävelyretkelleen. Siihen mennessä kun hän oli päässyt läheisen puiston luo, hänen sormensa olivat jo tunnottomat. Mutta kun hän oli kulkenut puiston halki, aurinko porotti häneen ja keltaisiin narsissiryhmiin, jotka tanssivat tuulessa. Maaliskuu, hän ajatteli avaten takkinsa ylänappeja, on niitä kuukausia, jolloin aurinko paistaa kuumasti ja tuuli puhaltaa kylmästi, kaikkea sitä muutaman sekunnin kuluessa – täydellinen heijastus niistä sisäisistä konflikteista, joiden hän toivoi asettuvan kävelynsä aikana.
Mahtavan romahduksensa jälkeen, Megan oli onnistunut saamaan elämänsä takaisin raiteilleen. Mutta hänellä oli edelleen repsahduksia, jotka saivat hänet sortumaan tuohon tuttuun epäily-, epätoivo- ja raivococktailiin. Se oli hänen elämänsä aikana kehitetty resepti, erikoissekoitus kärsimystä ja kamppailua runsaan itsesääliripauksen kera, ja kun hän löysi itsensä tuosta syöksykierteestä, hän laittoi ne kaikki riviin eteensä. Heitellessään niitä takaisin, hän muistutti itselleen, miten epäreilua elämä oli ollut naiselle, joka ansaitsi paljon parempaa.
Olisiko elämä aina tällaista, hän ajatteli, hieroen käsiään yhteen, kun hän käveli polkua, joka oli täysin varjossa lämmittävältä auringolta. Toistaisiko hänen elämänsä aina löytötavaratoimistoa, jota hän oli tuomittu penkomaan, kompastuen puuttuviin osiinsa, vain kadottaakseen ne jälleen? Hän kiirehti nurmikon yli, auringoista rantaa kohti lämmittämään hytisevää kehoaan.
Megan oli kyllästynyt toistamiseen, kyllästynyt jatkuvaan taisteluun ja kyllästynyt löytämään itsensä uudestaan paikoista, joista hän oli yrittänyt lähteä. Ja hän oli yrittänyt erittäin kovasti ratkaista tämän saavuttamattoman mysteerin. Vuosien saatossa hän oli sijoittanut terapeutteihin, valmentajiin, spiritualisteihin, guruihin ja astrologeihin. Voi luoja, jos joku hänen ystävistään tietäisi, mistä hän oli nyt kiinnostunut! Hän oli löytänyt muutama vuosi sitten internetistä erään ryhmän, ja kuunteli nyt joka kuukausi, kun kuollut aristokraatti puhui toisen tyypin kautta energiasta ja sallimisesta. Itse asiassa nuo samat ystävät olisivat vieneet hänet hoitoon, jos he olisivat tienneet, että sillä lomalla jonka hän oli varannut Havaijilta, oli todellisuudessa tarkoitus osallistua yhteen tämän työpajoista!
Se oli tulossa pian, eikä hän rehellisesti sanottuna tiennyt yhtään, miksi hän oli edes menossa sinne. Se oli ollut yksi noista typeristä hetkistä, jolloin hän tunsi oudosti vetoa johonkin, ja ennen kuin hän tiesikään, hän oli jo varannut kaiken ja maksanut pienen omaisuuden typeryydestään. Ja sitä paitsi, tuo "täysivaltaisen alueen tyyppi" ärsyttää häntä erittäin usein, kutsuen itseään joskus jopa pyhimykseksi. Milloin tämä oli pyhimys? "Hän on niin ylimielinen, että hän luultavasti kanonisoi itsensä!" Megan höyrysi. Kun hän pääsisi kotiin, hän peruisi koko työpajan ja menisi vain lomalle. Kyllä, hän laittaisi asiat oikealle tolalle tänään ja lopettaisi kaiken tämän hölynpölyn sallimisineen, joka ei tietenkään toiminut. Megan sulki silmänsä ja antoi kehonsa imeä lämmintä maaliskuun aurinkoa.
__________
Hän oli yksin kauniissa puutarhassa, katsellen perhosten leijuvan kukasta kukkaan, kun hän käveli kukkapenkkien lomassa. Hänen omistautunut työnsä vuosien saatossa oli transformoinut laiminlyödyn alueen kukoistavaksi luonnon pyhätöksi. Ja jokainen pensas, nuppu ja kukinto kumarsi hänen saavutuksilleen, kun hän liikkui niiden keskellä. Värinä hänen rinnassaan laajeni ulospäin, kun hän antoi puutarhansa ylistyksen virrata lävitseen. Tuolla hetkellä hän tunsi, että hänestä ja hänen puutarhastaan tuli kukoistavan kaunis synteesi.
Hän kääntyi pionirivin (pioniruusu) puoleen, jotka olivat hänen ehdottomia lempikukkiaan. Häneltä oli vienyt vuosia tehdä nämä kukkapenkit, jotka antoivat kaikenlaisille ruusuille parhaat kasvuolosuhteet. Puutarhan tässä nurkassa hän ihaili puutarhaluomustensa täydellisyyttä ja muistutti itseään mestaruudestaan. Mutta se väristys jonka hän oli tuntenut hetki sitten, hävisi yhtäkkiä, kun roikkuvat punaiset kukinnot ja ruskeat terälehdet osuivat hänen tarkkoihin silmiinsä. Ajattelematta sen enempää hän alkoi repiä pois ruskeita terälehtiä ja sitoi raskaat kukinnot tukikeppeihin. Mutta ne putosivat takaisin, hänen ponnisteluistaan huolimatta.
Kun piiskuisia hyönteisiä alkoi ryömiä kukinnoista hänen käsiinsä, hänen kehonsa alkoi täristä. Hän alkoi katkoa roikkuvia kukintoja edessään, ja sitten kun kuumuus siirtyi hänen rinnastaan kasvoihin, hän tarttui jokaiseen ulottuvillaan olevaan kukintoon ja katkaisi ne terävällä kädenliikkeellä. Hän tarttui läheiseen keppiin ja iski sen naapurikukkapenkkiin, mestaten kaikki näkyvissä olevat kukinnot.
Muutamassa holtittomassa minuutissa hän oli muuttanut puutarhansa arvokkaimman nurkan joutomaaksi. Miksi hän oli tehnyt sen rakkaille pioneilleen? Hän alkoi nyyhkyttää ja pian hänen kehonsa tärisi kauttaaltaan, kun hän paiskasi puisen miekkansa maahan.
__________
Kylmän hikipisaran juokseminen selkää pitkin herätti Megainin. Mitä tapahtui, hän ajatteli. Puut hänen edessään olivat paljaita, ja hänen koko kehonsa tärisi. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun jäädä istumaan penkille, kunnes hänen kehonsa olisi rauhoittunut. Miksi lämpimiä kyyneleitä virtasi hänen kasvojaan pitkin? Tullessaan hitaasti järkiinsä, hän oivalsi, että hänellä oli juuri ollut kummallinen painajainen keskellä päivää julkisessa puistossa.
Paitsi että tuo painajainen oli aivan liian todellinen, eikä hän voinut kieltää sitä. Tuo tuhoaminen oli juova, joka kulki hänen elämänsä läpi – heti kun hän oli järjestänyt sotkuisen elämänsä, hän alkaisi tuhota sitä taas. Hän muisti joutuneensa raivon valtaan kuultuaan yhdessä noista kuukausiviesteistä, että jos hänen elämässään oli jotain, mistä hän ei pitänyt, hän halusi sen sinne. Hän oli perunut uutiskirjetilauksensa samana päivänä, aloittanut seuraavana päivänä Facebookissa täyden vaahtoamisen, jota jatkui koko viikon, ja kirjoittanut suoraan tuolle organisaatiolle selittäen, miten vaarallista oli sanoa tuollaisia asioita hänen kaltaisilleen ihmisille, jotka olivat kärsineet hyvin, hyvin paljon!
Hän oli raivonnut mustassa aukossaan, ja heitellyt takaisin noita ilkeitä cocktaileja kuukausikaupalla sen jälkeen. Mutta sitten kun hän oli "raapinut" tiensä takaisin pintaan, hän alkoi kuunnella taas noita kuukausiviestejä. Ja yllättävää oli, että hän piti niitä tukevina ja myös rauhoittavina. Silloin hän ensimmäisen kerran ajatteli johonkin työpajaan osallistumista, mutta puhui itsensä kuitenkin ulos sitä lukuisia kertoja. Ja sitten, vain kaksi viikkoa takaperin, hän varasi lopulta sen ja tunsi suurta ylpeyttä itsestään niin rohkean askeleen ottamisesta, että osallistuisi henkilökohtaisesti – ainakin siihen saakka, kunnes hänen itsetuhotarpeensa pääsi melkein niskan päälle. Taas.
Mutta se ei päässyt. Ei tällä kertaa. Hän näki nyt selvästi, että se hienojakoisesti kudottu itsesabotointiverkko, joka oli toistuvasti muuttanut hänen elämänsä joutomaaksi, oli hänen oma luomuksensa. Kun Megan käveli puiston uloskäyntiä kohti, hän huomasi rivin keltaisia narsisseja muuten harmaassa maisemassa ja oli rohkaistunut siitä, etteivät ne murtuneet, kun toistuvat tuulenpuuskat ryöpyttivät niitä. Hän huomasi, että he huojuivat, taivuttaen latvuksensa taaksepäin ja luopuen kaikesta vastarinnasta lähestyvää voimaa kohtaan. Sitten kun tuulenpuuska oli ohi, he suoristivat taas pitkän vartensa, ottaen takaisin luonnollisen täysivaltaisuutensa tänä poikkeuksellisena maaliskuun päivänä.
Luonto, hän hämmästeli, luo oman tapansa selviytyä ilman kamppailua ja itsetuhoisuutta, toisin kuin eräs tietty henkilö, jonka hän tunsi aivan liian hyvin. Ja jokaisella ripeäliikkeisellä askeleellaan puiston halki, Megan tiesi, että hän oli valmis katkaisemaan nuo hienojakoiset säikeet, jotka sitoivat hänet tuohon henkilöön – vanhaan sabotoijaitseen.
*****
Carmel Finnan havaitsi hyvin nuorella iällä, että tarinat sallivat meidän elää moniulotteista elämää. Nykyään hän viettää suurimman osan ajastaan tehden taikoja aakkosten 26 kirjaimella – kirjoittamalla omia tarinoitaan ja auttamalla muita kirjoittamaan omiaan. Hän on ollut osa Crimson Circleä vuodesta 2004. Voit ottaa häneen yhteyttä sähköpostilla ja hänen nettisivujensa kautta, storydialogue.com/shaumbra.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.