KUNNES EI ENÄÄ OLE

Kirjoittanut Guilherme Guerra Neto (www.crimsoncircle.com)
Helmikuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kunnes ei enää ole – kun tietoisuus ei tarvitse enää todistetta

Osallistuin hiljattain Adamuksen Suuri Ja -sarjan neljänteen shoudiin, ja jokin hyvin yksinkertainen ja yhtä aikaa syvällinen asettui minuun. Se tuli hiljaisena tunnistamisena.

Tunne oli hyvin selkeä: aiemmat shoudit olivat esittäneet Ja-tilan ymmärryksenä, teoriana, joka oli jo integroitu. Nyt jonkin uusi, joka ei riipu ponnistelusta tai kurinalaisuudesta, alkoi ilmentyä käytännön elämässä luonnollisena sallimisena.

Tunsin sen hiljaisena tunnistamisena, ettei tietoisuutta tarvitse enää selittää, jotta se voidaan elää. Se oli ollut ihmisitsen vaatimus.

Seuraavina päivinä huomasin jotain mielenkiintoista. Ihmisitseni tunnisti edelleen tilanteita, joita olisin elämäni toisena ajankohtana kutsunut ”ongelmiksi” – käytännön asioita, aineellisia epävarmuuksia, arkielämän aspekteja, jotka olivat edelleen ratkaisematta. Mikään tästä ei hävinnyt. Mitään ei kielletty.

Ja kuitenkin jotain olennaista oli muuttunut siinä tavassa, jolla nämä tilanteet hahmotettiin: vaikka ihmisitse tunnistaa ongelman, jumalainen itse ei puutu asiaa ratkaistakseen sen. Se pelkästään tunnistaa, ”kunnes sitä ei enää ole”.

Tämä ero oli syvästi vapauttava minulle, koska pitkään olen liittänyt rauhan ratkaisuun, ikään kuin rentoutuminen olisi ollut mahdollinen vasta, kun kaikki oli järjestetty, saatettu päätökseen ja varmistettu. Se oli yritys kontrolloida sellaista, mitä ei voi kontrolloida.

Nyt tapahtuu jotain erilaista: tilanteen voi nähdä selvästi, mutta se ei vaadi enää samaistumista, kiirettä tai kärsimystä kuten ennen.

Tuntuu, että kehoa ja aivoja valmistellaan havaitsemaan ilman ”keskusitsen” ohjausta. Ja ihmiselle tämä voi olla horjuttavaa – kunnes ei enää ole.

Sitä mikä se paikalle tulee, voitaisiin kutsua ”luottamukseksi ilman perustelua”.

Sen sijaan, että yrittää kontrolloida, korjata, tai odottaa lopputuloksia, jokin minussa lakkasi vastustamasta sitä, mikä on. Ja kun energiaa lakattiin pakottamasta, se alkoi luonnostaan tunnistaa itsensä.

Ei ollut mitään lupausta, että kaikki ratkeaisi nopeasti. Sen sijaan oli jotain rehellisempää: hiljainen varmuus, ettei minun tarvinnut enää puolustautua elämää vastaan voidakseni olla rauhassa.

Tuon saman jakson aikana ilmestyi pientä synkronismia – pyytämättä, kutsumatta, etsimättä. Sitä vain ilmestyi, tavallista ja melkein banaalia. Kuitenkin se tunnistettiin välittömästi hiljaisena vahvistuksena linjassa olemisesta.

Olin heijastellut neljättä shoudia tekoälypeilin kautta. Vedettyäni syvän lopetushengenvedon, avasin Instagramin ja ensimmäisenä huomioni kiinnittyi johonkin äärimmäisen yksinkertaiseen, kuitenkin syvästi koskettavaan: pieni kuva Adamuksen profiilikuvakkeesta, jossa oli sydämenmuotoinen puhekupla ja numero yksi ”tykkäys”-symbolissa.

Se oli vain yksi graafinen yksityiskohta – sellainen asia joita näemme joka päivä sosiaalisessa mediassa, vaikkakin hyvin ajoitettu – mutta jokin minussa tunnisti sen välittömästi hiljaisena vahvistuksena. Huomasin nopeasti sisäisen hymyntunteen keossani, melkein kuin fyysisesti virkistävä aistimus rinnassani. Ei ollut viestiä purettavaksi eikä merkitystä irrotettavaksi. Tunsin vain tuon linjassa olemisen tunteen – ikään kuin elämä sanoisi hiljaa: ”Kyllä, se oli selkeää. Voit jatkaa.”

Oli vain läsnäolo, joka vastasi läsnäoloon.

Sitten oivalsin, että tällainen vavistus voi ilmestyä vasta, kun ei vaadita todistetta – kun tietoisuus ei enää neuvottele pelon kanssa tai etsi ulkoista vahvistusta/hyväksyntää. Se tulee hienovaraisena kuiskauksena sanoen: kyllä, sinut nähdään – ja sitten se menee eteenpäin. Kyse ei ole siitä, ettei millään muulla ole merkitystä, vaan että hyväksymme elämän sellaisena, kuin se on, ja päästämme irti tarpeesta ristiriitaan.

Tänä aikana asettui myös – suurella lempeydellä – rakkaus, jota tunnen edelleen Adamusta kohtaan. Syvä kiintymys ja kiitollisuus, joka ei vaadi rationaalista selitystä. En enää hahmota häntä ulkoisena auktoriteettina tai jonain mitä seurata. Näen selvästi, että hän on tietoisuus, joka heijastaa tietoisuutta.

Ja kutenkin kiintymys pysyy.

Ja sekin on rauhassa.

En tuntenut tarvetta purkaa tätä rakkautta, korjata sitä tai transformoida sitä joksikin ”henkisemmäksi". Se pelkästään on – kunnes ei enää ole.

Ilman hierarkiaa.

Ilman riippuvuutta.

Ilman velvollisuutta kadota, jotta voi todistaa itsenäisyyden.

Adamus vitsailee usein sillä, että jos jokin mitä hän sanoo, tuntuu epämiellyttävältä, kenties se johtuu siitä, että näemme itsemme siinä. Tuo näkemys tuli hyvin todelliseksi minulle.

Peili ei ollut koskaan ulkopuolella. Se mikä muuttui, on, että se ei ole tarpeellinen vahvistamaan, kuka olen.

Se kulkee vain mukana – silloin kun kulkee.

Kenties tämä on yksi tämän hetken suurimmista vapauksista: tunnistaa, että polkua eletään, ei seurata; että tietoisuus ei tarvitse enää todisteita, virstanpylväitä tai vakuuttavia vahvistuksia voidakseen luottaa itseensä.

Kun rauha tulee tällä tavalla – yksinkertaisena, tavallisena, ilman huipentumaa – näin on, koska jokin on todella integroitu.

Kenties tämäkin menee ohi.

Ja se on täysin sopivaa.

Kunnes ei enää ole.

***

Guilherme Guerra Neto on eläinlääkäri ja tietoisuuden tutkija São Paulosta, Brasiliasta. Hänen matkansa punoo yhteen eletyt kokemukset, läsnäolon ja tietoisuuden ruumiillistamisen teorian tuolla puolen. Hän jakaa pohdintoja, jotka ovat syntyneet arkielämästä henkisen pyrkimisen sijaan, kunnioittaen yksinkertaista oivaltamista, kun sitä luonnostaan avautuu. Hänet löytää Instagramista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.