TÄYTTYNYT ENERGIASPIRAALI – ATLANTIKSELTA TÄHÄN HETKEEN

Kirjoittanut Britta Cañete Jimenez (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Johdanto

Tämä on tarina itseni löytämisestä, tunnistamisesta ja tunnustuksen antamisesta – ei vain tänä ihmispersoonana, vaan nyt täynnä monien elämien viisautta, ja ilmaisumuotona kaikesta, mitä olen. Tämän tarinan kirjoittaminen on ollut suuri seikkailu minulle. Se mikä alkoi haluna jakaa melkein unohdettu energiatietoni – se mitä olin opettanut itselleni energian tavasta toimia noin 25 vuotta sitten – transformoitui pian joksikin paljon syvemmäksi: itsensä tunnistaminen ja tunnustuksen antaminen, ja kätketyn valan paljastaminen, joka oli pitkään estänyt tämän prosessin. Tämä on pohjimmiltaan syvää itserakkauden ilmaisemista.

Tämän rinnalla haluan myös jakaa kokemuksen kahden elämäni löytämisestä Atlantiksella. Nämä elämät ovat kallisarvoisia minulle, kun niillä on ollut syvällinen ja erityislaatuinen vaikutus minuun tässä elämässä. Niiden kunnioittaminen tuntuu minusta tärkeältä, erityisesti sen uskomattoman työn vuoksi, jota he tekivät energian ja sen dynamiikkojen tutkimisessa. Kaikki tämä viisaus on käytettävissäni nyt, tässä elämässä, ja se tuntuu valtavalta. Voin aistia sen, voin tuntea sen, ja olen lopultakin valmis sallimaan sen elämänkokemukseeni ja soveltamaan sitä täysin uusilla tavoilla. Vau, se tuntuu isolta.

Ja niin tarinani alkaa:

Atlantislainen kuningatar

Olen elänyt täällä maan päällä monta elämää omistautuneena energian tutkimiseen. Kaksi näistä elämistä, joista olen tietoinen ihmisenä, tapahtuu Atlantiksella.

(Huom. Käytän preesensiä, koska ei ole aikaa, ainoastaan havainto siitä. Kaikki elämät tapahtuvat yhtä aikaa ikuisessa nyt-hetkessä.)

Toinen näistä elämistä on atlantislaisena kuningattarena, tai ainakin niin hahmotin sen tullessani tietoiseksi hänestä. Hän on yksi niistä, jotka olivat syvällä mukana pääpantojen luomisessa, kuten sain tietää myöhemmin.

Ensimmäisen kerran hän ilmestyi minulle tavallaan elävänä kuvana, näkynä. Hän makasi leveässä mekanismituolissa tai sängyssä, ja hänet erotti minusta kevyt verho, joka liikkui pehmeästi lempeässä tuulenvireessä. Verhon vuoksi saatoin nähdä hänet vain osittain: pään takaosa, käsivarret ojennettuna sirosti ilmaan. Hän tasapainotteli jotain, mikä vaikutti energiapalloilta, ja hän liikutti niitä huolellisesti ja elegantisti, mikä oli hypnotisoivaa.

Oli kaunista ja rauhoittavaa katsella häntä. Mutta olin ymmälläni: miksi välillämme oli verho, ja miksi hän näytti makaavan kääntyneenä poispäin minusta? Minulla ei ollut vastauksia, joten hyväksyin vain tuon hetken sellaisena, mikä se oli. Hän näytti minulle energiamestaruutensa ja levollisen ja rakastavan yhteytensä siihen.

Vuosien saatossa tunsin hänen läsnäolonsa elämässäni ajoittain, melkein kuin läheisen ystävän. Usein aistin hänet lähellä ilman mitään erityistä syytä.

Yhtenä päivänä olin kissavahtina poikani asunnossa ja soitin ja lauloin Anders Holten Call of Atlantista.* Tuo musiikki herätti joitain syvällä sisälläni. Kun lauloin intohimoisesti, tunsin jonkin olevan läsnä, ja se kutsui huomiotani. Avasin silmäni ja näin yhden kissoista istuvan edessäni, tuijottaen minua keskittyneesti. Mutta sen katse oli erilainen tällä kertaa – tuntui melkein siltä, että joku katsoi minua sen silmien läpi.

Muutama yö myöhemmin makasin sängyssä ja tunsin yhtäkkiä atlantislaisen kuningattaren olevan läsnä, aivan vieressäni. Hän katsoi suoraan silmiini, ja näin hänen kasvonsa ensimmäistä kertaa selväsi. Hänen kasvonsa muistuttivat enemmän kissaa, eivät kuitenkaan täysin. Ne olivat ihmismäiset kissakasvot, hyvin samanlaiset kuin Cats-musikaalin hahmoilla. Hänessä oli kauneutta, mutta myös häpeän varjo. Hänen silmänsä näyttivät pyytävän ymmärrystä ja anteeksiantoa.

Tuolla hetkellä kun näin hänen ihmismäiset kissakasvonsa, oivalsin, miksi hän oli osallistunut pääpantojen luomiseen. Hänen halunsa vapautua kehonsa eläinpiirteistä oli yhtä voimakas, kuin monilla hänen maanmiehillään. Pääpantojen luominen tuntui olevan täydellinen ratkaisu tuolloin, mutta tiedämme kaikki tämän luomuksen varjopuolen.

Nähdessäni kaiken tämän, tunsin syvää ymmärrystä, suunnatonta rakkautta ja myötätuntoa häntä kohtaan, sekä syvää kiitollisuutta itsensä paljastamisesta minulle. Ei tarvittu sanoja. Vaikka olin usein hänen rinnallaan tukena, häneltä vei pitkän aikaa lopulta vastaanottaa hänen/minun anteeksianto.

Muuten, olen aina rakastanut kissoja tässä elämässä. Kenties se ei ole sattumaa. Ja pidin todella hänen ulkonäöstään, hyvin kaunis ja suurenmoinen omalla tavallaan.

Zahohie

Kauan ennen kuin atlantislainen kuningattareni paljasti itsensä minulle, esittäydyin Zahohielle hyvin elävällä ja syvällisellä tavalla.

Yhtenä päivänä tunsin syvää kaipausta tietää sielunimeni (ainakin luulin, että kyse oli sielunimestäni, vaikkei lopulta ollut). Sitten yhtäkkiä minut valtasi tarve ilmaista ääntä. Tunsin sen virtaavan intuitiivisesti ” sssszzzzaaaaooooiiiiiieeeeee…” Tästä äänestä loin nimen Zahohie.

Uteliaana, mutta valmistautumattomana koin sitten spontaanin näyn, jossa näin itseni leijumassa valkoisena pisarana ilmassa, ajassa ja tilassa, kunnes saavuin valtavaan saliin, joka oli täynnä ihmisiä ja korkeiden pilarien ympäröimä.

Minua pelotti, joten piilouduin yhden pilarin taakse, ja tarkkailin sieltä varovasti. Ihmiset olivat kerääntyneet leveän ja tyhjän näyttämön eteen. Siellä ei ollut muuta, kuin valtava, tyhjä valtaistuin. Sitten verho sen takana avautui. Mahtava nainen, talon korkuinen, astui näyttämölle. Hän huokui voimaa ja arvovaltaa, ja väkijoukko reagoi arvostamisen ja tunnistamisen muminalla.

Oivalsin, että se oli Zahohie. Hänellä oli tummat letitetyt hiukset, kerällä korvien yläpuolella kuin spiraalit, ja hänen asunsa muistutti perinteistä dirndliä. Hänellä näytti olevan korkean papittaren rooli, jota läsnäolevat kunnioittivat syvästi. Mutta huomasin myös ylimielisyyttä hänessä, mikä huolestutti minua, joten vetäydyin vaistomaisesti lisää itseeni. Tuntiessani oloni hyvin epämukavaksi, livahdin pois, ennen kuin kukaan huomasi.

Myöhemmin Zahohie ilmestyi elämääni energian läsnäolona. Aistin hänen jättimäisen kehonsa seisovan vieressäni, kun valmistauduin suihkuun. Hupsis! Olin yllättynyt, ja katsoin vain häntä. Mutta tuolla hetkellä en ollut tietoinen suorasta kommunikoinnista, joten lähdin puuhiini.

Noihin aikoihin jokin muuttui sisälläni. Aloin löytää luontaisen kykyni opastaa muita sisäisiin maailmoihinsa. Aloitin sen, kun perheenjäsen tarvitsi apua syvien, psyykkisten ongelmien ratkaisemiseen. Tarjosin intuitiivisesti apua, ja yllätykseksemme pystyin opastamaan hänet sisäisiin ulottuvuuksiinsa. Siellä hän näki ongelmiensa tapahtuvan kuin elokuva. Puhuimme koko prosessin ajan, ja opastin hänet syvemmälle, kunnes hän löysi uusia ratkaisuja.

Tämä kokemus oli transformoiva kummallekin meistä. Yhden sessiomme aikana hän myös kanavoi takaisin minulle, että oli saavuttanut laajentuneen tason itsessään, johon hän oli ollut kyvytön pääsemään ilman tukeani. Työmme loppuun mennessä hän oli avautunut ja oppinut laajentumaan sisäisiin ulottuvuuksiinsa itsenäisesti.

Kaikki tapahtui luonnollisesti, Zahohien taidot ja viisaus ikään kuin yhdistyivät omiini. Oivalsin, että hänen tietonsa energiaprosesseista olivat integroituneet saumattomasti minuun. Se tuntui luonnolliselta, intuitiiviselta, ja käytin näitä lahjoja opastamaan muita, yksilöinä ja ryhmissä, kohti laajempia sisäisiä kommunikointiulottuvuuksiaan. Pohjimmiltaan kyse oli aina muiden energeettisestä tukemisesta löytämään oman jumaluutensa ja omat kykynsä ja yhdistymään niihin jälleen.

Oivalsin lopulta, että muiden opastaminen oli myös oma tieni Zahohien integroimiseen sen ydinolemukseen, kuka olen.

Viisauden ja läsnäolon hyväksyminen

Tänä päivänä tunnen kaikenkattavan viisauteni, joka on kerätty kaikista elämistäni, ja kaiken tietoni, sekä kykyni hyväksyä sen täysin sisälläni. Halukkuus sallia tämän virrata aina enemmän ihmiskokemukseeni laajentuu lempeästi ja ihmeellisesti sisälläni. Aistin myös monien hienovaraisten epäluulojen haluavan pidätellä minua. Kuitenkin voin tarkkailla niitä suurella rakkaudella ja myötätunnolla. Näin tekemällä ne antavat vähitellen periksi vapaalle sallimiselle, enemmän ja enemmän.

Näen ja tunnen ne muutokset, joita valoni on saanut aikaan, kun se säteilee kaikkeen, mitä tarkkailen läsnäolon tilasta. Nämä muutokset ovat usein hienovaraisia ja eteerisiä, kuitenkin ne ovat kiistattoman todellisia. Havaitsen ja aistin ne pitkään koulutetun sisäisen havainnointini ja herkän tiedostamiseni avulla, mikä tuo minulle suurta iloa.

Tämä ilo tuntuu lempeältä täyttymykseltä, hiljaiselta tyytyväisyydeltä, kun on läsnä tällaiselle transformaatiolle. Tällä hetkellä se tuntuu vain pyhältä.

Vaikeudesta selkeyteen – kätketty vala

Mutta no, asiat eivät ole aina olleet yhtä selkeitä ja integroituja, kuin juuri kuvasin. Vaikka saatoin tuntea tietämisen taustalla, en pystynyt tuomaan sitä täysin kokemukseeni melko pitkään aikaan.

Heräämisprosessini aikana olin usein onnellinen ja avoin, ja näin kirkkaan tulevaisuuden. Mutta sitten ilmaantuivat sielun pimeät yöt, erityisesti pimeimpien aspektieni integrointiprosessin aikana. Polku vapauteen toi myös omat haasteensa.

Koin monia ratkaisemattomia osiani, jotka tulivat pintaan haastavina ja epämiellyttäviä elämäntilanteina. Vaikka pidin tiukasti kiinni ydinolemuksestani, mestarista ja tietämisestäni, en voinut paeta tai ohittaa tuota prosessia. Olin valinnut sisäisen vapauden, ja niin sen täytyi tulla näkyviin. Oli puhdistusprosessia toisensa perään, ja oli aikoja, jolloin ihmisitseni tunsi olevansa täysin hukassa. Mutta mestari minussa puuttui peliin aina täydelliseen aikaan.

Selkeydestä tuli kallisarvoisin kumppanini, sekä rakkaudesta ja myötätunnosta itseäni kohtaan. Oli tietysti ilon, helppouden ja kauneuden hetkiä, mutta ainoastaan niiden taukojen aikana, joita oli sisäisen maiseman ahdistavien puhdistusjaksojen välillä. 

Hiljattain aloin muistaa viisauteni energiasta – viisauden jota olin kerran opettanut itselleni ja muille. Ikään kuin löysin uudelleen sellaisen, minkä olin unohtanut kuluneiden 20–30 vuoden aikana. Tämän muistamisen myötä tuli halu kirjottaa tämä artikkeli, tuoda tuo viisaus takaisin elämääni ja soveltaa sitä.

Ensin vein ajatukseni pois kirjoittamisesta, mutta sitten tuosta tarpeesta tuli kiistaton. Ajattelin, että tämä artikkeli olisi ensisijaisesti siitä, miten energia toimii, mutta kun edistyin, oivalsin sen todellisen tarkoituksen: itseni tunnistaminen. Siinä on kyse syvästä – ja julkisesta – tunnustuksen antamisesta kyvyilleni, ja mikä tärkeintä, itseni hyväksymisestä ”minä olen mitä olen” -olemuksena.

Olin jo tunnistanut itseni ja antanut tunnustusta itselleni useita kertoja menneisyydessä, mutta nyt näen nuo hetket vain ensiaskeleina sitä kohti, mitä ilmaisen nyt.

Mutta sitten löysin jotain muuta. Kirjoittaessani tätä artikkelia tunsin äärimmäistä levottomuutta. Usein havaitsin, etten kykene ilmaisemaan mitään. Ideoita muodostui päässäni, mutta kun yritin ilmaista niitä, ne hävisivät. Kaikki pimeni. Tuntiessani sitä syvemmältä, aistin voimakasta sisäistä vastarintaa. Tarkemmin katsottuna se paljasti itsensä: vala olla koskaan enää sallimatta itsen tunnistamista ja tunnustuksen antamista itselle. Vau!

Tämä kätketty vala oli ollut pinnan alla läsnä suurimman osan elämästäni ja vaikuttanut kaikkeen, mitä tein. Siitä tuli erityisen voimakas viime vuosina. Joka kerta kun pääsin lähelle todellisen itseni tunnistamista, jokin sisällä esti sen täysin. Ja tietysti kirjottaessani tätä artikkelia tuo vala tuli jälleen pintaan, tietäen, että sen lopullinen irtipäästäminen oli lähellä.

Mutta näin energia toimii. Silloin kun olemme valmis kohtaamaan jonkin, se paljastaa itsensä.

Oivalluksia polultani

Lapsuudesta saakka olen ollut innokas tarkkailija, erityisesti käyttäytymisen. Vertasin luonnostaan muissa näkemääni siihen, mitä tunsin sisälläni, mikä auttoi minua ymmärtämään paremmin kumpaakin. Tämä itseopittu tutkiminen johti minut pitkälle perinteisen psykologian yli ja lopulta muuttui syvemmäksi tietoisuudeksi energiasta.

Kun kuljin oman heräämiseni läpi, aloin huomata, miten sisäinen ilmaisuni liittyi ulkoiseen maailmaani. Esimerkiksi, havaitsin, että silloin kun minulla oli jokin kysymys, oli kaksi tapaa löytää vastaus. Ensimmäinen oli tyypillinen ajatteluprosessi, mikä tuntui hitaalta ja työläältä. Toinen oli ns. tutkiskelu: pidin kysymystä sisälläni ajattelematta sitä aktiivisesti.

Tässä tutkiskelussa, jossa kysymystä pelkästään tarkkailtiin, se tuntui ikään kuin lähtevän energiakentästäni ja virtasi ulos. Ja myöhemmin vastaus löysi tiensä takaisin luokseni, joskus odottamattomien lähteiden kautta. Ensin tätä tapahtui pienillä, melkein triviaaleilla tavoilla. Esimerkiksi, mietin jonkun nimeä, ja pian joku muu mainitsi sen puolihuolimattomasti keskustelussa. Oivalsin, että kysymyksen yksityiskohdilla ei ollut merkitystä; ja minua kiehtoi itse prosessi – tapa jolla energia tuntui virtaavan ulos ja palaavan vastauksien kera.

Ajan kuluessa vastausteni lähteet laajentuivat. Saatoin nähdä vastauksen mainostaulussa tai kuulla sen odottamattomassa kommentissa. Kerran, ollessani turhautunut käynnilläni puhelinfirmassa, sain ratkaisemattomia vastauksia, koska ilmaisin vihaa. Kun lähdin pois, huomasin kyltin kaupan ikkunassa, jossa sanottiin: ”Puhumme sinulle niin, kuin puhut meille.” Se oli koruton heijastus omasta käyttäytymisestäni, ja opetti minulle, että energia peilaa meille takaisin sen, mitä projisoimme.

Tämä oivallus syvensi ymmärrystäni siitä, miten energia kommunikoi kanssamme. Yhtenä päivänä löysin itseni peilien ympäröimänä pienestä asunnostani. Myöhemmin, seisoessani sillalla ja tuijottaessani heijastuksia järvessä, mieleeni tuli ajatus: ”Minne tahansa katson, näen itseni.”

Siitä lähtien ymmärsin, että kaikki elämässäni on heijastus sisäisestä olemuksestani, vertauskuvallisesta kommunikoinnista sisälläni.

Vertauskuva – energiapilvet

Vuosien saatossa olen alkanut ymmärtää, että kaikki mitä koen, on vertauskuvallista kommunikointia itseni kanssa. Tämä oivallus johti minut tärkeään oivallukseen: energiat ovat kuin pilviä, pelkästään energiakenttiä joihin voin astua kokemaan.

Jokaisessa energiapilvessä on tietty laatu. Yhdessä voisi olla rakkautta, yhdessä vihaa, yhdessä voimaantumista, tai vielä yhdessä avuttomuutta. Nämä pilvet ovat täällä koettavana, ei mitään muuta. Esimerkiksi, silloin kun olen täysin uppoutunut rakkauden pilveen, havaitsen kaiken ympärilläni rakkauslinssin läpi. Sama pätee muihin pilviin, kuten viha, ilo, rauha tai myllerrys.

Suurimman osa elämästäni, kuten monet muut, olin tietämätön näistä energiapilvistä ja niiden vaikutuksesta. Kun löysin itseni jostain niistä, samaistuin siihen tiedostamatta ja uskoin, että olin tuo energia. Mutta se ei ole totta. Sitten kun tunnistin, että olin pelkästään tuossa pilvessä – en itse pilvi – oivalsin, että voisin astua pois siitä.

Avain energiapilvestä poistumiseen on fokus. Kun muutan tietoisesti fokustani, voin siirtyä energiapilvestä toiseen ja valita laadun, jonka haluan kokea. Tämä kuitenkin vaatii halukkuutta päästää irti samaistumisesta siihen energiapilveen, jossa olen parhaillaan, ja tämä voi tuntua haastavalta.

Energioilla on oma gravitaationsa, mikä tekee helpoksi jäädä jumiin niihin. Mutta Taivaan rististä lähtien tämä gravitaatio on heikentynyt, ja on tullut helpommaksi lakata samaistumasta energiapilveen. Sellaisina hetkinä minua auttaa eniten pelkkä tiedostaminen, että olen pilvessä, mutta en ole pilvi.

Pilvivertauskuva on erityisen merkityksellinen minulle. Kuvittele seisovasi vuorella, paksun sumun ympäröimänä. Et näe laaksoon alapuolella tai huippuja ympärillä – näet vain pilven. Tältä tuntuu uppoutua energiaan: havaitset vain tuon energialaadun, on se sitten rakkaus, viha, rauha tai levottomuus.

Minulla kaiken muutti se oivallus, että olen tietoisuus, joka kokee tuon pilven, en itse pilvi. Sillä hetkellä kun tunnistan tämän tosiasian, pilven tarkoitus on täytetty ja sen vetovoima alkaa hävitä. Tämän tiedostaminen antaa minulle vapauden liikkua vaivattomasti energiapilvestä toiseen, sisäisen fokukseni ja valintani ohjaamana.

Tämä prosessi ei ole ollut aina helppo. Alussa oli kamppailua vapautua vanhoista havaintotavoista, kuten oikea ja väärä. Tällainen kaksinaisuus oli palvellut erään tyyppisenä suunnan määrittäjänä elämässäni, ja siitä irtipäästäminen tuntui kuin perustan menettämiseltä. Mutta tosiasiassa en menettänyt mitään. Palasin eheyteeni. Tässä tilassa kaikki mitä valitsen itselleni, on oikein, pelkästään siksi että valitsen sen.

Tämän artikkelin kirjoittaminen on ollut esimerkki tästä vapaudesta. Ensin huomasin jääneeni kiinni energiapilviin, jotka estivät sanoja virtaamasta. Mutta muuttamalla fokustani ja yhdistymällä taas sisäiseen selkeyteeni, tunnistamalla tuon valapilven ja astumalla ulos siitä, sallin itseni kokea vapauden kirjoittaa. Tämä luomus on vahvistukseni siitä, miten pitkälle olen tullut ja miten vapaa todella olen.

Energiapilvet ja itserakkaus

Kaikkea tätä voi soveltaa myös rakkauteen. Rakkaus ei merkitse toisen ihmisen tai itseni ulkopuolisen asian rakastamista. Rakkaus on sisäinen kokemus. Se on ”minne tahansa katson, näen itseni”.

Silloin kun fokusoidun rakkauspilveen, koen kaiken tämän pilven linssin läpi, ja kaikki heijastaa vastaavasti tätä takaisin minulle. Pilvi on pelkästään energiaa, ladattuna ominaisuudella, jonka voin kokea. Se on kuin jonkin aromin tai esanssin lisäämistä veteen, jotta voin kokea sen maun tai tuoksun.

On tärkeää tuntea ja aistia, mitä ilmaisen ja koen – sallia tietoisuus siitä – koska tämä antaa minulle informaatiota, millaisessa pilvessä parhaillaan olen. Onko se tuomitsemista? Miltä tuomitseminen tuntuu? Tuntuuko se itseni rakastamiselta? Onko se torjumista, ei-haluamista tai vastustamista? Miltä se tuntuu? Miten reagoin siihen, mitä huomaan? Tuomitsenko sen? Vai voinko hyväksyä sen itsessäni, hyväksyä sen sellaisena, kuin se on? Minulle tämä on rakkautta.

Näkemykseni mukaan rakkaus on kaiken sen perimmäistä ja puhdasta hyväksymistä, mitä olen ja mitä koen.

Ja tämä artikkeli on itserakkauden perimmäistä ilmaisua, itseni tunnistamista ja tunnustuksen antamista itselleni.

Ja niin löysin itseni taas tunnistusprosessin suuresta energiaspiraalista. Tässä saavutan lopun tarinani tässä osassa ja siinä, miten se kaikki tuli olemaan. Tarina rakkaudesta, kaikissa ilmaisuissaan.

*Call of Atlantis on albumilta Atlantis Remembers.

***

Britta on oivaltanut olento, jolla on syvällistä tietoa ja ymmärrystä energiasta. Aiemmin hän opasti muita sisäisiin ulottuvuuksiinsa, tukien heitä energeettisesti yhdistymään jälleen omaan jumaluuteensa. Nyt hän odottaa innolla tämän viisauden soveltamista täysin uudella tavalla. Britta puhuu sujuvasti saksaa, englantia ja espanjaa, ja häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla ja nettisivujen kautta www.Britta-Ontara.com.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.