SALLIEN VAI RYPIEN?
Kirjoittanut Teofana Grecea (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2024 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Sallien, rypien … saippua, saipua? (Suom. huom. sanaleikkiä, joka ei käänny suoraan suomeksi.)
Rakastan shaumbrojen henkeä. Jaaa … joskus näyttää siltä, että se jääräpäisyys jonka tunnen meille kaikille olevan yhteistä, tuo enemmän murhetta, kuin kaikki 3D-elämän vaikeat tosiasiat laitettuna yhteen. Tiedän, että itselläni oli tiettyä omistautumista – ”mitä ikinä se vaatii” – joka veti minut massatietoisuudesta omaan olemukseeni, uudestaan ja uudestaan. Sisälläni oli palo vapauteen enemmän kuin mihinkään muuhun. Ja kuitenkin, sitten kun aloin päästä lähemmäs tuota vapautta, mieleni ei aina tunnistanut sitä ja yritti jopa tuhota sen vähättelemällä sitä, sivuuttamalla sen ja (aina) zoomamalla siihen, mitä puuttui.
Kun pankkitilillä oli vähän rahaa, mutta minulla oli kaikki maailman aika, fokukseni meni puutteeseen. Kun kehoani särki, vaikka tiesin olevani keskellä kaunista transformaatiota, katsoin vain kipua. Kun suhteessa oli jokin ristiriita, ajatukseni pyörivät siinä kehää hulluksi tulemisen partaalle asti, siitä tyydytyksestä huolimatta jota sain elämän muista osista.
Vapausintohimossani sekoitin usein tuon vapauden epämukavuuden puuttumiseen, ja sitten annoin mieleni kiukutella jokaista töyssyä tiessä, joka ei sopinut sen kuvaan mestarillisesta elämästä. Annoin sen tehdä minusta masentuneen, pakkomielteisen, pelokkaan, tuomitsevan, itsesäälivän ja ilkeän aina, kun asiat eivät menneet täysin sen haluamalla tavalla.
Suurin onneni oli todennäköisesti saada elämääni malliksi sellainen, joka oli valaistunut ja täysin ihminen samaan aikaan. Sellainen johon sattui edelleen, joka epäili edelleen, jolla oli edelleen kysymyksiä siitä, miten elämä toimii – ja kaikkia muita asioita, jotka mieleni halusi hävittää ruusuisessa odotuksessaan vapaudesta – mutta joka kuitenkin piti itseään mestarina. Näin, että nämä asiat voivat olla ja ovat rinnakkain, vähentämättä oman täysivaltaisuuden puhtautta tai iloa elossa olemisesta, ja kuitenkin minulta vei vuosia todella hyväksyä se.
En tiedä, miten muut tekevät sen ilman tuota jatkuvaa muistutusta, koska se on niin viettelevää – tuo pako vapauteen, juosten entistä kipua karkuun – sen sijaan että kasvaa vapauteen ja nielee kaiken, mitä elämä tuo sen aikana.
Ja kyllä, silloin kun meistä tulee tietoinen, että olemme tarpeeksi suuri hyväksyäksemme elämän ja nauttiaksemme siitä sellaisena, kuin se on, se tulee valtavasti helpommaksi. Mutta tavallisesti ei mielen kuvittelemilla tavoilla.
Minulle tuli helpommaksi olla yksin itseni kanssa ja olla ihmisten lähellä; olla rahaton ja saada rahaa ja kuluttaa sitä; olla täysi ja tyhjä aikataulu; olla omassa tilassani, kun se on sotkuinen, ja hyväksyä, etten pysty siivoamaan, ja tehdä se iloisesti, kun nuo voimavarat ovat taas käytössä. Tuli helpommaksi päästää irti ihmisistä ja vastaanottaa heitä elämääni; katsoa heidän käyvän läpi vaikeita kokemuksia ja itkeä omaa suruani, kun se satuttaa minua.
Joka kerta kun päästän irti odotuksista, millaista elämäni pitäisi olla, on valtavaa helpotuksen tunnetta. Joka kerta kun petyn itseeni ja sen jälkeen pääsen ulos haavoittuneesta egostani ja vastaanotan tuon nöyrtymisen viisauteeni, siipeni ovat paljon suuremmat. Näen, että pudotin vain yhden illuusion siitä, kuka luulin haluavani olla, sen sijaan kuka olen.
Jääräpäisyys on voimavara matkalla sielumme tiedostamiseen, mutta silloin kun tuomme tuon jääräpäisyyden suhteeseen sielumme kanssa, siitä tulee helvetin toksista.
Kenties shaumbra-kirous on kamppailla vaihdettaessa sielumme etsimisestä ja tapaamisesta sielustamme nauttimiseen, samalla kun koemme tätä tapahtumarikasta elämäämme maan päällä. Niinpä päädymme rypemään vihassa, pelossa ja epäilyssä, sallimisen sijasta. Sekoitamme nämä kaksi.
Mitä enemmän haraamme vastaan kontrolloidaksemme, sen jälkeen kun meistä on tullut tietoinen maagisesta kauneudesta sisällämme, sitä turhauttavammaksi tulee.
Eipä myrkytetä valomme kauneutta yrittämällä taistella tietämme sen läpi tai manipuloimalla sitä ”piparkakkumuottimestaruudeksi”. Raivokas tahtomme päästä ulos mistä tahansa, mitä kukin meistä on käynyt läpi, on tehnyt jo oman osansa. Olemme ulkona, vaikkei se näytä, miltä luulimme sen näyttävän, ja vaikka se on kaukana täydellisestä. Olemme ulkona, joten ei ole mitään tarvetta etsiä asioita, joita korjata tai joita vastaan suojautua. Meillä on kaikki maalaisjärki, jota tarvitsemme käsitelläksemme arvokkuudella sen, mitä elämä tuo tästä eteenpäin.
Mitä enemmän vastustamme sulautumista yhteen viisaan ja tietävän sielumme kanssa, sitä enemmän tunnemme olevamme jumissa. Tässä kamppailussa ei ole enää todellakaan mitään itua, paitsi oivaltaa, että olemme kasvaneet siitä yli.
***
Teofana on sitoutunut olemaan elämisentaidon mestari, elinikäisenä missiona ja etuoikeutena. Hän työskentelee psykosomaattisena terapeuttina ja valmentajana ja tukee ihmisiä vapauttamaan tunne- ja mentaalikaavoja kehosta yhdistämällä holistisia menetelmiä, joihin sisältyy käytännön ymmärrys tietoisuus-energia-luomisesta. Hänen nettisivunsa ovat www.teofanagrecea.com.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.