NÄKYMÄTTÖMÄN TÄYDELLISYYDEN VASTAANOTTAMINEN
Kirjoittanut Kemila Zsange (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2024 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Aiemmassa artikkelissa (”Keskeneräinen elämä” 02 23) kirjoitin putoamisestani reilun metrin korkuiselta reunalta parkkipaikalla Mauna Kealla, Havaijilla, pilkkopimeänä yönä. Kun se oli tapahtunut, oloni oli hyvä, vaikka tähtien tuijottelu jäikin kesken. Matkalla majapaikkaan osallistuin merkitykselliseen ja syvään keskusteluun B&B-isäntämme ja uuden ystäväni, Scottin, kanssa. Vasta seuraavana aamuna aloin tuntea kipua oikeassa polvessa, vaikka putosin kehon vasemmalle puolelle sementtilattiaa vasten.
Sulkemaan pois mahdollisesti rikkoutuneet luut, päätimme lähteä kumppanini kanssa Konan yhteisösairaalan ensiapuun. Samalla kun hän ajoi, aktivoin puhelimeni verkkovierailupalvelun, soitin luottokorttini sairausvakuutukseen ja käynnistin hakemuksen heillä.
Sairaala otti tietoni ja antoi minulle numeron vakuutusyhtiötäni varten. Se oli täysin uusi kokemus minulle – olla tekemisissä sairaalan ja matkavakuutuksen kanssa. Ajattelin, että toimisin vain ohjeiden mukaan askel askeleelta.
Lennettyäni takaisin Kanadaan jatkoin noita askelia, täyttäen lomakkeita, lähettäen dokumentteja ja reagoiden sairaalan kahteen laskuun – toinen ensiavusta ja toinen lääkäriltä. Vietin noin kaksi tuntia sairaalassa, pääasiassa odotustilassa. Otettiin röntgen, mutta ei annettu hoitoa, koska minulla ei ollut luita rikki, mutta kumpikin lasku oli tuhansia dollareita. Se on, mitä on. Tuo prosessi oli hyvin tylsä ja vei aikaa. Oli vanha sisäinen tapa vastustaa ja valittaa ”tarpeetonta” hankaluutta asioissa, joiden pitäisi olla yksinkertaisia, mutta tällä kertaa se ei pystynyt tulemaan täysin esiin ja ottamaan valtaansa. Sen sijaan sisäinen hiljainen tila tuli vakaasti hiljaisemmaksi noina päivinä. Tiesin olevani viisaampi, eikö niin?
Mestari-itse ei ikään kuin halunnut enää mennä tuohon draamatarinaan. Sitä oli tehty jo tarpeeksi. Nyt pidän itseni läsnä tekemässä sitä, mitä teen, joten en tee sellaista, mitä en ole tekemässä. Jos voin siteerata Jean Tinderiä, se olisi: ”Reseptini täydelliseen elämään? Vastaanota kaikki sellaisena, kuin se on, osallistu tarvittaessa, ja katsele sen tapahtuvan/kehittyvän.”
Seuraavaksi tapahtui se, että sain vakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa minua pyydettiin lähettämään vielä yksi dokumentti – todiste matkan ostamisesta.
Totta kai, ei mikään ongelma. Katsoin läpi vanhat sähköpostit löytääkseni e-liput, mutta niitä ei ollut. Katsoin kuukausi kuukaudelta luottokorttilaskujen erittelyt … ei. Tuota todistetta ei löytynyt mistään.
Mutta minähän maksoin tuosta lennosta, eikö niin?
Lisäkaivaminen paljasti mysteerin. Kävi ilmi, että maksoin tuon laskun lentoyhtiön Mastercardia – ainoa kerta kuin olin tehnyt niin elämäni aikana. Olin hakenut tuota korttia 10 kuukautta aiemmin jotain varten, mikä ei koskaan toteutunut. Ja käytin aina Visa-korttiani matkustamiseen, sen pisteiden ja erityisesti sen matkavakuutuksen vuoksi. Mutta sen ainoan kerran kun tarvitsin tuota vakuutusta, en maksanut matkaa tuolla kortilla.
Hetkinen, eikö Mastercard anna minulle myös matkavakuutuksen? Voi, täytyykö minun aloittaa alusta? Ajatus oli hyvin epämiellyttävä. Mutta kun katsoin vakuutustodistuksen pientä pränttiä, oivalsin, etten voisi tehdä sitä, vaikka haluaisin. Tehtyäni pitkään paperitöitä Visa-vakuutuksen kanssa, se aikaikkuna oli mennyt umpeen, jolloin voisin hakea Mastercardin vakuutuksesta korvausta.
Kaikki mikä voisi mennä pieleen, oli mennyt pieleen. Tai siltä näytti. En voinut tajuta, miten olin onnistunut tekemään niin yksinkertaisia, mutta anteeksiantamattomia virheitä. Mikä todennäköisyys siihen on! Matkustan monta kertaa vuodessa, eikä minun ollut koskaan tarvinnut hakea vakuutuskorvausta. Sen kerran kun minulla oli tarvetta, valitsin väärän kortin lentolippujen maksamiseen. Sitten matkalla sairaalaan valitsin väärän numeron, johon soitin – ja lisäksi aikaikkuna korvauksen hakemiseen meni umpeen.
En todellakaan tiennyt, mihin tämä kaikki oli menossa ja mitä se sisältäisi. Sanattomana tuosta negatiivisesta synkronismista, en tiennyt kuitenkaan, nauraisinko vai itkisin. En voinut nähdä mitään täydellisyyttä tuolla hetkellä, mutta kenties syy on, ettei minun tarvinnut nähdä sitä. Omasta näkökulmastani saatoin nähdä vain sen, mitä näin, ja kenties se riitti. Kutsumatta sitä täydelliseksi, se riitti minulle menettelytavan päättämiseen tuolla hetkellä. Kykenemättä lähettämään todistetta ostosta, mitä vaadittiin, tuolla hetkellä ei ollut selvästikään enää mitään tehtävää tuossa prosessissa.
Kun ei ollut mitään hoidettavaa eikä mitään tarvetta saada asioita tapahtumaan, en todellakaan aikonut kutsua takaisin vanhaa ystävää nimeltään Huolehtiminen. Mikä on onkaan tuo salaisuus elämän täydellisyyden kokemiseen? Aivan, kohdata jokainen hetki sellaisena, kuin se on, vaikka minun oli vaikea uskoa se tuolla hetkellä.
Onneksi olen oppinut olemaan välittämättä hittoakaan siitä, mitä uskon. Elämästä tulee sellaista, että on paikalla ja käyttää niitä resursseja, joita minulle annetaan tuolla hetkellä. Vastaanottaminen on nähdä kaikki, mitä minulle annetaan joka hetki, hyödynnettävänä resurssina. Adamuksen kielellä: ”Kaikki on tässä palvelemassa minua. Kaikki energiat ovat minun. Vastaanotan oman valoni.” Rentouduin, vaivaantuneesti.
Muutaman viikon kuluttua Konan sairaala lähetti minulle uudestaan ensiapulaskun. Kohdaten elämän sellaisena, kuin se on, seurasin heidän ohjeitaan ja maksoin laskun netissä – kiitollisena siitä, että pystyin tekemään sen.
Minun oli tarkoitus perua Visa, kun olin hakenut toista luottokorttia. Mutta koska odotin saavani vielä laskun lääkäriltä, päätin antaa kortin jäädä vielä vuodeksi, vaikka maksoin vuosimaksua käyttämättä korttia. Vastaanottaen tuon hetken sellaisena, kuin se oli, se tuntui vain helpommalta vaihtoehdolta.
Mietin, miten kauan lääkärin vastaanotolta kestäisi saada selville, että vakuutusyhtiöni ei maksanut laskua ja heidän tarvitsisi ohjata se osoitteeseeni. Sitä odotellessa vakuutusyhtiö jatkoi ystävällisesti muistuttamista, että lähettäisin nuo dokumentit, joita minulla ei ollut. En tehnyt mitään, kun oikeasti ei ollut mitään tehtävissä.
Lensin kuukaudeksi Alankomaihin kesän lopulla. Kun palasin kotiin, en löytänyt postikasasta lääkärin laskua, vaan kirjeen Konan sairaalasta. Avasin sen. Sairaala oli palauttanut minulle koko summan, jonka olin maksanut ensiavusta.
Näytti siltä, että vakuutusyhtiöltä oli loppunut kärsivällisyys odottaa dokumenttejani, ja kun luottokortti oli vielä voimassa, niin odottamattani yhtiö oli päättänyt siirtyä eteenpäin ja maksaa kaikki laskut.
Kaikki tapahtuu täydellisesti, vaikken usko sitä tai näe, miten se on mahdollista. Pakottamatta itseäni uskomaan, tämä on jälleen opettanut minua olemaan täysin läsnä joka hetki, yrittämättä ohjata sitä. Vastaanottaminen merkitsee, että vastaanottaa joka hetken sellaisena, kuin se on, teeskentelemättä, että olen viisaampi – koska minä, pieni minä, en ole.
Tekemättä työtä siihen. Analysoimatta. Vastaanottaessani oman energiani luonnollisen virran, pieni minä tiesi tietysti, miten vastaanotetaan kiitollisena tuo palautus.
Loppukommentti. Ollessani auttamisammatissa ja kannustaessani ihmisiä, jotka löytävät tiensä yksityispraktiikalleni, elämään täysillä, koen omat haasteeni. Tämä artikkeli kirjoitettiin syyskuussa 2023, mutta se ”unohtui” läppärilleni, kun minut vedettiin takaisin omaan tuttuun, ”kodikkaaseen” ja ”turvassa pysymisen” gravitaatiokuoreeni, arvioituani sen ”liian henkilökohtaiseksi ja liian triviaaliksi Shaumbra-lehden suuremmalle yleisölle”. Kiitos Crimson Circlen jatkuvan tuen monin tavoin, tässä minä olen ja näyn.
***
Kemila Zsange löysi Crimson Circlen juuri silloin, kun Adamus tuli 2009, vuotena jolloin hän aloitti hypnoterapiapraktiikkansa. Kaikessa alkoi olla tolkkua. Hän syntyi ja kasvoi Kiinassa, ja asuu nyt Vancouverissa, Kanadassa. Hän rakastaa herättää ihmisiä transsin avulla. Niinpä hypnotisoijan valepuvussa hänen todellista työtään on poistaa hypnoosia ihmisten kanssa, jotka hän näkee taistelulajien harrastajan tavalla. Hänet löytää täältä KemilaHypnosis ja CarolsLives.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.