Shaumbra-syke
TÄMÄN KAUDEN TODELLINEN LAHJA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Juhlapyhien aika on täällä! Kun kirjoitan tätä, olemme juhlineet Amerikassa juuri kiitospäivää – hyvin perhekeskeistä juhlapäivää – ja tietysti seuraavaksi tulee joulu. Samaan aikaan kun se on mahtavaa aikaa keskittyä kiitollisuuteen ja kiittämiseen, oman kokemukseni mukaan pyhillä on taipumusta pyöriä enimmäkseen antamisen ympärillä – on se sitten lahjoja, ruokaa, huomiota, ponnisteluja tai rakkautta. Olen kuitenkin havaitsemassa, että tämän kauden todellista taikaa ei ole lainkaan antaminen, vaan vastaanottaminen.

En puhu nyt sellaisesta kohteliaasta vastaanottamisesta, kun sanotaan ”kiitos” ja sitten yritetään olla hössöttämättä, samalla kun tunnetaan hienoista velkaa antajaa kohtaan. Puhun täysin erilaisesta vastaanottamisesta, jossa antaja on oma sielusi – eikä lahja ole sen vähemmän kuin kaikki. Toisin sanoen, täydellinen, estoton ja täysipainoinen vastaanottaminen joka hetki.

Useimmat meistä välttävät tiedostamatta tällaista vastaanottamista, koska tuntuu intuition vastaiselta – jopa mahdottomalta – vastaanottaa sellaista, mitä ei halua. Siinä ei ole edes mitään tolkkua, että vastaanottaa jotain, mikä sattuu. Tarkoitan, että jos vastaanotan kaiken – hyvän ja huonon – miten se voisi mitenkään luoda elämän, jonka todellisuudessa haluan? Eikö minun tarvitse tehdä valintoja kaikesta tästä?

Se juttu on tämä: kun valitset vastaanottaa – täysin, kokonaan ja varauksetta – se vie sinut pois vastustuksesta. Ja se on salaisuus haluamasi elämän luomiseen. Siis kyllä, vastaanota kaikki.

Olen pyöritellyt tätä viime aikoina mielessä ja tutkinut aihetta arkielämässäni. Käy ilmi, että todellinen vastaanottaminen vaatii täydellistä luottamusta – jopa enemmän, kuin joskus ajattelen itseälläni olevan. Toisin sanoen, se ei suju aina helposti.

Ihmiset - erityisesti henkisesti suuntautuneet, kuten minä - rakastavat hallita todellisuutta. Lajittelemme, arvioimme, kiristämme, varaudumme, kuvittelemme ja toivomme. Päätämme, mikä on ”hyvä” tai ”huono” meille, mitä haluamme ja mitä emme, ja sitten ohjaamme parhaamme mukaan elämää linjaan noiden päätösten kanssa. Mutta mikään siitä ei ole sallimista, eikä se myöskään tavallisesti tuo haluamiamme tuloksia. Tästä syystä:

Itse vastustaminen aiheuttaa epämukavuuden – eivät olosuhteet.

Vastaanottaminen ei tarkoita, että otat kaiken totuutena, tai annat elämän ja kaikkien siinä kulkea ylitsesi. Todellinen vastaanottaminen on vain jokaisen kokemuksen ja mahdollisuuden antamista tulla, työntämättä välittömästi sitä vastaan. Kiristymättä. Päättämättä ennalta, miten sen pitäisi mennä. Yrittämättä estää jotain kuviteltua vaaraa.

Tässä on asia, joka on totta: elämä on ensinnäkin – kokemus. Ja tämän illuusion kaltaisen olemassaolon ytimessä, kokemus on lopulta ainoa asia, jonka voit saada. Se on koko syymme olla täällä, ja kenties se on yksinkertaisin polku transsendenssiin.

Kun antaa jonkin kokemuksen mennä loppuun asti, estämättä, jotain hämmästyttävää tapahtuu – se transformoituu. Viisautta nousee esiin. Rakkaus tulee paikalle. Synkronismia avautuu, ja se mikä näytti haasteelta, paljastaa syvemmän aarteen.

Se kaikki kuulostaa mahtavalta, mutta mitä se merkitsee tosielämässä? No, tässä on muutama kokemus, joita minulla on ollut vastaanottamisesta.

–––––

Näkymättömät ystävät

Jokin aika sitten säälin itseäni jonkin asian vuoksi ja mietin, mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi käsitellä tilanne, joka oli tullut esiin. Ajattelin sitä, miten Geoffilla tuntuu olevan esteetön pääsy näkymättömien ystäviensä pakeille, jotka ovat täynnä hyviä neuvoja. Miksei minullakin voi olla sitä?

Totuus on, että minä kyllä tunnen heidät ympärillä, mutta minä murjotin.

Sitten tuli muistutus: Vastaanota tämä. Vastaanota ne tunteet, että on jätetty ulkopuolelle, ettei tunne itseään erityiseksi – mikä-helvetin-aspekti tässä laukaistaankin. Vastaanota vain se kaikki.

Vedin syvään henkeä, ja päästin sen kaiken sisään. Yhtäkkiä kaikki keveni, ja sitten tipahti ajatus: en tarvitse näkymättömiä ystäviä – minä olen tuo näkymätön ystävä.

Minun työni ei ole Geoffin työtä. Minun työni on olla valo ja inspiraatio itselleni ja kenelle tahansa muulle, jota tuo valo koskettaa. Kenties jossain joku ihminen tuntee rakastavan läsnäolon, valon enkelin joka tuo kovasti kaivatun toivontunteen. Mitä jos tuo enkeli olen minä? Tarkoitan, että minussa on paljon muutakin, kuin vain tämä ihmisilmaisu – kuka tietää, mitä hän tuolla puuhaa?

Heti kun vastaanotin tuon vaikean tilanteen, sen sijaan että taistelin sitä vastaan, kaikki muuttui.

Toisten tuska

Pari viikkoa sitten yhdellä lapsistani oli sydäntä raastava kokemus lemmikin kanssa. Olin lähellä, mutta en pystynyt muuttamaan lopputulosta, enkä pelastamaan häntä surulta. Kyseenalaistin itseni tuntitolkulla, ja mietin, miten olisin voinut tehdä asiat paremmin, ja olinko valmistanut (jo hyvin aikuisen) lapseni tarpeeksi hyvin käsittelemään elämän tuskaa. Aina vaan uudestaan. Vastustin todella kaikkea, mitä oli tapahtunut.

Sitten tuli tönäisy: Vastaanota tämä. Vastaanota hänen tuskansa. Vastaanota oma tuskasi. Vastaanota elämän horjahdukset ja odottamattomat lopputulokset. Vastaanota se kaikki.

Vedin syvään henkeä, ja kykenin näkemään suuremman rakkauden siinä kaikessa. Kyllä, elämässä on tuskaa, mutta rakkaus on suurempaa. Jokainen ihminen – ja jokainen lemmikki – tulee olemaan ok.

Perhekaaos

Muutamana viime päivinä olen ollut perheen ympäröimä – omat lapset, kumppanini lapset ja lapsenlapset – ja se on ollut paljon. On melkoista siirtyä hiljaisesta elämästä yhtäkkiä kokemaan vilkkaiden, äänekkäiden ja joskus kiukkuisten lasten iloista kaaosta! Kun kaikki pakkautuivat yhteen, leluja oli ympäri lattiaa ja yhtaikaa oli paljon naurua, huutoa, yskimistä, niiskutusta, kokkaamista ja leikkimistä, olin nopeasti ylikuormittumassa.

Vastaanota tämäkin, rakkaani!

Vedin henkeä, lakkasin vastustamasta kaaosta, ja annon sen virrata sisään ja lävitseni. Se lakkasi välittömästi sattumasta, ja saatoin jopa tuntea näiden muistamattomien enkelien ilon, kun heidän ihmisitsensä sukelsivat riehakkaaseen kokemukseen elämästä. Mikä ihme!

Heti kun lakkasin vastustamasta ja vastaanotin, koko kokemukseni muuttui.

Keho-ongelmat

Ai niin, mutta muistatko kaiken tuon yskimisen ja niiskutuksen, jota lapsilla oli? Nyt minulla on oma versioni – kipeä kurkku, pään ja kehon särkyä, yleistä huonovointisuutta. Niin tosiaan – taas on se aika. Maristen itsekseni siitä, miten lapset pitäisi opettaa peittämään suunsa yskiessään, kaadoin itselleni kupillisen teetä ja istahdin alas. En ollut suunnitellut tätä.

Mutta voitko vastaanottaa tämän? tuli tönäisynä.

Vedin henkeä, ja vastaanotin särkevän epämukavuuden. Kehoni rentoutui. Vedin toisen kerran syvään – luottamuksen henkeä. Rakas keho tietää tarkkaan, mitä pitää tehdä tässä. Minun ei tarvitse taistella sitä vastaan – vain vastaanottaa. Totta, vastaanottaminen voi tarkoittaa, että otan myös vähän c-vitamiinia, mutta kun se tehdään rakkaudesta, vastustamisen sijasta, se toimii paljon paremmin!

Tästä kehosta puheen ollen, sillä alkaa olla jo ikää. Kyllä, tiedän, ettei 60 ole mitään verrattuna moniin shaumbroihin. Mutta se on jotain minulle! Toisaalta tunnen oloni helpommaksi omissa nahoissani kuin koskaan ennen. Toisaalta minusta tuntuu rajoittuneemmalta kuin koskaan. Se on aikamoinen sekoitus, ja joinain päivänä enemmän kuin toisina.

Voi kultaseni, vastaanota se kaikki.

Vedän kunnolla syvään henkeä, ja minut täyttää uskomaton rakkauden aalto. Tämä keho – se on sankari! Olen hyvin iloinen, että olen täällä nyt, ja näen maan päällä ajan, jota olen toivonut ikuisesti, ja se tekee tämän mahdolliseksi! Kun lakkaan vastustamasta sitä, tunnen vain tuon ihmeen.

–––––

Vastaanottaminen on nopein ja helpoin tapa päästä maagisen elämän virtaan.

Kuvittele joki. Jos heität ison kiven jokeen, virta ei pysähdy – se alkaa vain myllertää. Ja jos heität aina kiviä jokeen – torjuen tämän mahdollisuuden, tuon kokemuksen, toisen ihmisen – se aiheuttaa pyörteitä, koskia ja vaaraa. Mutta jos annat elämänvirran kulkea estämättä, vastustamatta, se on tasainen, voimakas ja vaivaton.

Jos elämässäsi on myllerrystä, tuskaa tai draamaa, siitä kohtaa löydät vastustuksen kiviä, paikkoja joissa unohdit vastaanottaa. Hyvä uutinen on, ettei sinun tarvitse yrittää onkia niitä ylös joesta tai järjestää niitä uudelleen. Ne ovat osa itse jokea, kovettuneet kiviksi vastustuksestasi. Ja kun toivotat jokaisen kokemuksen täysin tervetulleeksi, itse vastaanottaminen hajottaa esteet.

Voi, ja sitten on rakkaus. Kaikki rakastavat rakkautta, mutta rakkauden vastaanottaminen on hyvin erityinen tapa kokea se, tapahtuipa se jonkun toisen kanssa tai ei. Itse asiassa luulen, että se on ainoa tapa, jolla mestari todella kokee sen – vastaanottamalla sen.

Rakkaus voi olla aikamoinen sekoitus, kun kyse on muista ihmisistä. On kyse sitten ystävistä, perheestä tai kumppanista, rakkautta tahraa usein mustasukkaisuus, katumus, epävarmuus ja syyllisyys. Tämä on melkein vääjäämätöntä, koska kohtelemme rakkautta, kuin se olisi peräisin ulkopuoleltamme. Mutta käännetäänpä tilanne ympäri.

Sen sijaan, että kurkottaisit ulospäin takertuen, kaivaen, pettyen tai toivoen, yksinkertaisesti tunne rakkaus. Vastaanota se sisältäsi.

Ei toista ihmistä. Ei jotain tarinaa.

Vain itse rakkaus – pudas, läsnäoleva, elävä.

Meillä on taipumus uskoa, että rakkauden täytyy mennä jonnekin. Se täytyy antaa, sen mukaan pitää toimia, toisen täytyy kantaa sitä, ja toivottavasti antaa sitä takaisin meille. Mutta rakkaus on pohjimmiltaan sisäinen tapahtuma, kokemus itsessä, jota ei tarvitse täydentää ulkopuolelta. Vaikka toinen ihminen usein laukaisee sen, rakkauden olemassaolo ei ole riippuvainen kenestäkään muusta. Ja kun vastaanotat sen, paistatellen omassa kyvyssäsi rakastaa, siitä tulee lahja, haavan sijasta.

Pohjimmiltaan tässä on kyse Itsesi vastaanottamisesta. Jonkin torjuminen – myös asioiden joita mieluummin välttäisit – on itsesi torjumista. Mutta heti kun lakkaat vastustamasta ja hengität sen sisään, uusia ratkaisuja ja mahdollisuuksia ilmestyy – niitä jotka vastustus esti. Et hengitä korjataksesi tai hallitaksesi jotain – hengität vastaanottaaksesi oman läsnäolosi, tasapainosi ja koherenssisi.

Siis, kun jotain odottamatonta tai ei-haluttua tapahtuu, vastaanota se. Tuska ei ole siinä, mitä tapahtuu – se on vastustuksessa. Heti kun kitka häviää, elämäsi alkaa taas virrata. Viisautta nousee, rakkaus palaa, valintasi selkeytyvät, ja itse elämä voi lopultakin kohdata sinut ja tukea sinua. Se tapahtuu, kun luotat itseesi riittävästi vastaanottaaksesi kaiken juuri sellaisena, kuin se on.

Tässä on joulutoivotukseni sinulle, ja itselleni: antaa tämän olla vastaanottamisen aikaa.

***

Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008, eikä ole katsonut koskaan taakseen. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime". Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.