MITÄ ANTEEKSIANTO ON JA MIKSI SITÄ TARVITAAN?
Henkeä kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
23.9.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minulla on lapsuuden ystävä, "Sue" (ei hänen oikea nimensä), joka vihaa äitiään. Ja hänen äitinsä on ollut vuosia jo kuolleena! Mutta Sue ei ole päästänyt irti vihastaan. Se tappaa hänet - kirjaimellisesti. Hänen terveydentilansa on sekaisin.
Tunsin Suen äidin erittäin hyvin. Olimme läheisiä ystäviä ikäerostamme huolimatta. Hän ei ollut se hirviö, jollaisena Sue muistaa hänet. Mutta vaikka olisi ollutkin, onko se sen arvoista, että Sue tappaa itseään vähitellen?
Tohtori Robert Brooks puhuu lapsuusmuistojaan kahdesta perheystävästä, parista jotka elivät Natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikana. He kertoivat kamalan ja puistattavan tarinan veljentyttärestään vauvana. Yhtenä päivänä natsisotilas otti vauvan, heitti ilmaan, nappasi pistimeensä, kun tämä putosi, ja teurasti perheen silmien edessä.
En pysty kuvittelemaan sellaista kauheutta. Ja voisin ymmärtää, jos perhe hautoisi vihaa tuota natsisotilasta ja toisia hänen kaltaisiaan kohtaan. Heidän tekonsa olivat todella hirvittäviä, toisin kuin ystäväni Suen äidin teot, jotka olivat hyväntahtoisia niihin verrattuna.
Mutta oikeuttaako mikään teko - miten hirvittävä tahansa - hautomaan vihaa ja kieltäytymään antamasta anteeksi? Sekä hautominen että kieltäytyminen ovat valintoja, jotka voimme vapaasti tehdä - tai olla tekemättä.
Tässä on Henki.
Henki
Vihalla ja katkeruudella on aina juuret menneisyydessä. Niitä ei ole läsnäolevassa hetkessä. Joten vihatessa elätte menneisyydessä.
Rakkaus elää vain läsnäolevassa hetkessä.
Menneisyydessä eläminen vangitsee kehon, mielen ja hengen. Nykyhetkessä eläminen vapauttaa tuosta vankilasta.
Päästäkää irti menneisyydestä ja vapautukaa elämään täysin nykyhetkessä. Palautatte sen ilon ja rauha, mikä on syntymäoikeutenne.
Anteeksianto ei ole toisten julmuuden katsomista läpi sormien tai sen oikeuttamista.
Anteeksianto on valinta, minkä voitte vapaasti tehdä vapautuaksenne menneisyydestä ja sen tuskasta ja siirtyäksenne läsnäolevaan hetkeen, missä löydätte iloa ja rauhaa.
Teidän ei pitäisi antaa anteeksi vain silloin tällöin. Sen pitäisi olla elämäntapa.
Viha, katkeruus ja menneisyydessä eläminen tulevat egosta, eivät hengestä.
Elätte oikeudenmukaisessa ja reilussa maailmassa. Universumi huolehtii oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Se ei ole teidän tehtävänne.
On turhaa toivoa, että menneisyytenne olisi voinut olla erilainen - sellainen kuin luulitte halunneenne sen olevan.
Anteeksianto vapauttaa teidät olemaan, kuka oikeasti olette, ja tekemään, mitä tulitte tänne tekemään.
-----------
Henkeä kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
23.9.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minulla on lapsuuden ystävä, "Sue" (ei hänen oikea nimensä), joka vihaa äitiään. Ja hänen äitinsä on ollut vuosia jo kuolleena! Mutta Sue ei ole päästänyt irti vihastaan. Se tappaa hänet - kirjaimellisesti. Hänen terveydentilansa on sekaisin.
Tunsin Suen äidin erittäin hyvin. Olimme läheisiä ystäviä ikäerostamme huolimatta. Hän ei ollut se hirviö, jollaisena Sue muistaa hänet. Mutta vaikka olisi ollutkin, onko se sen arvoista, että Sue tappaa itseään vähitellen?
Tohtori Robert Brooks puhuu lapsuusmuistojaan kahdesta perheystävästä, parista jotka elivät Natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikana. He kertoivat kamalan ja puistattavan tarinan veljentyttärestään vauvana. Yhtenä päivänä natsisotilas otti vauvan, heitti ilmaan, nappasi pistimeensä, kun tämä putosi, ja teurasti perheen silmien edessä.
En pysty kuvittelemaan sellaista kauheutta. Ja voisin ymmärtää, jos perhe hautoisi vihaa tuota natsisotilasta ja toisia hänen kaltaisiaan kohtaan. Heidän tekonsa olivat todella hirvittäviä, toisin kuin ystäväni Suen äidin teot, jotka olivat hyväntahtoisia niihin verrattuna.
Mutta oikeuttaako mikään teko - miten hirvittävä tahansa - hautomaan vihaa ja kieltäytymään antamasta anteeksi? Sekä hautominen että kieltäytyminen ovat valintoja, jotka voimme vapaasti tehdä - tai olla tekemättä.
Tässä on Henki.
Henki
Vihalla ja katkeruudella on aina juuret menneisyydessä. Niitä ei ole läsnäolevassa hetkessä. Joten vihatessa elätte menneisyydessä.
Rakkaus elää vain läsnäolevassa hetkessä.
Menneisyydessä eläminen vangitsee kehon, mielen ja hengen. Nykyhetkessä eläminen vapauttaa tuosta vankilasta.
Päästäkää irti menneisyydestä ja vapautukaa elämään täysin nykyhetkessä. Palautatte sen ilon ja rauha, mikä on syntymäoikeutenne.
Anteeksianto ei ole toisten julmuuden katsomista läpi sormien tai sen oikeuttamista.
Anteeksianto on valinta, minkä voitte vapaasti tehdä vapautuaksenne menneisyydestä ja sen tuskasta ja siirtyäksenne läsnäolevaan hetkeen, missä löydätte iloa ja rauhaa.
Teidän ei pitäisi antaa anteeksi vain silloin tällöin. Sen pitäisi olla elämäntapa.
Viha, katkeruus ja menneisyydessä eläminen tulevat egosta, eivät hengestä.
Elätte oikeudenmukaisessa ja reilussa maailmassa. Universumi huolehtii oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Se ei ole teidän tehtävänne.
On turhaa toivoa, että menneisyytenne olisi voinut olla erilainen - sellainen kuin luulitte halunneenne sen olevan.
Anteeksianto vapauttaa teidät olemaan, kuka oikeasti olette, ja tekemään, mitä tulitte tänne tekemään.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.