MIHIN HÄN KUOLI?
Kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
Uutiskirjeestä 4.6.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yhtenä päivänä kerroin vanhalle ystävälle lapsuusystävämme äskettäisestä kuolemasta. Ystäväni kysyi ensimmäiseksi: "Mihin hän kuoli?"
Kuolema on kiehtonut minua pikkupojasta saakka. Ei millään sairaanloisella tavalla, vaan suuresta uteliaisuudesta sitä kohtaan, mikä meitä odottaa verhon takana. Kun työskentelin enemmän ja enemmän henkioppaideni kanssa vuosien saatossa, en kiinnostunut enemmän ainoastaan siitä, mitä verhon takana on, vaan myös siitä, mikä odottaa meitä juuri ennen fyysisestä kehosta lähtemistämme.
On ilmeinen tosiasia, että monet ihmiset kuolevat "johonkin" - tavallisesti sairauteen tai onnettomuuteen. Mutta onko se vääjäämätöntä?
En usko.
Henkioppaani ovat puhuneet tästä monta vuotta. Käsitän, että heidän perspektiivinsä on kiistanalainen joillekin ihmisille. Tässä on ajatuksia, joita he ovat antaneet vuosien saatossa.
Henki
Jokainen kuolema on itsemurha. Mutta ei sillä tavalla, miten normaalisti käytätte tuota sanaa, missä joku tarkoituksella tapaa fyysisen kehon jostain syystä.
Jollain tietoisuustasollanne te kaikki valitsette kuolemanne ajankohdan ja tavan. Ette siis ole koskaan sairauden tai onnettomuuden uhri. Luottehan oman todellisuutenne, elämässä tai kuolemassa.
Olette täysin kykeneviä päättämään tietoisesti ja tarkoituksella, että kuolette rauhallisesti sängyssänne, täysin terveenä. Mutta useimmat ihmiset eivät usko sitä. Niinpä ollessaan valmiita kuolemaan he luovat sairauden tai onnettomuuden.
Ihannetapauksessa pääsette fyysisessä elämässänne kohtaan, missä olette tyytyväinen ja missä ei ole enää mitään, mitä haluatte tehdä. Olette tehneet kaiken ja nyt on aika siirtyä seuraavaan seikkailuunne.
Jokainen kuolema on itsemurha, koska kuolette silloin ja siten, kuin valitsette.
Kukaan teistä ei siis koskaan kuole "johonkin". Kuolette, koska päätätte olevan sen aika.
Kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
Uutiskirjeestä 4.6.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yhtenä päivänä kerroin vanhalle ystävälle lapsuusystävämme äskettäisestä kuolemasta. Ystäväni kysyi ensimmäiseksi: "Mihin hän kuoli?"
Kuolema on kiehtonut minua pikkupojasta saakka. Ei millään sairaanloisella tavalla, vaan suuresta uteliaisuudesta sitä kohtaan, mikä meitä odottaa verhon takana. Kun työskentelin enemmän ja enemmän henkioppaideni kanssa vuosien saatossa, en kiinnostunut enemmän ainoastaan siitä, mitä verhon takana on, vaan myös siitä, mikä odottaa meitä juuri ennen fyysisestä kehosta lähtemistämme.
On ilmeinen tosiasia, että monet ihmiset kuolevat "johonkin" - tavallisesti sairauteen tai onnettomuuteen. Mutta onko se vääjäämätöntä?
En usko.
Henkioppaani ovat puhuneet tästä monta vuotta. Käsitän, että heidän perspektiivinsä on kiistanalainen joillekin ihmisille. Tässä on ajatuksia, joita he ovat antaneet vuosien saatossa.
Henki
Jokainen kuolema on itsemurha. Mutta ei sillä tavalla, miten normaalisti käytätte tuota sanaa, missä joku tarkoituksella tapaa fyysisen kehon jostain syystä.
Jollain tietoisuustasollanne te kaikki valitsette kuolemanne ajankohdan ja tavan. Ette siis ole koskaan sairauden tai onnettomuuden uhri. Luottehan oman todellisuutenne, elämässä tai kuolemassa.
Olette täysin kykeneviä päättämään tietoisesti ja tarkoituksella, että kuolette rauhallisesti sängyssänne, täysin terveenä. Mutta useimmat ihmiset eivät usko sitä. Niinpä ollessaan valmiita kuolemaan he luovat sairauden tai onnettomuuden.
Ihannetapauksessa pääsette fyysisessä elämässänne kohtaan, missä olette tyytyväinen ja missä ei ole enää mitään, mitä haluatte tehdä. Olette tehneet kaiken ja nyt on aika siirtyä seuraavaan seikkailuunne.
Jokainen kuolema on itsemurha, koska kuolette silloin ja siten, kuin valitsette.
Kukaan teistä ei siis koskaan kuole "johonkin". Kuolette, koska päätätte olevan sen aika.