RITSAVAIHE

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
24.11.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jokaisessa todellisessa transformaatiossa on vaihe, jolloin henkinen kerros ylittää kynnyksen, ennen kuin loppuosa sinusta ehtii mukaan. Tämä aiheuttaa ritsailmiön.

Kun siirrymme uuteen vaiheeseen, uuteen identiteettiin, uuteen rajaan tai uuteen totuuteen, hetken aikaa on selkeys. On helpotus. On tunne ”lopultakin olen muuttunut”.

Sitten tunnekeho alkaa äristä, mieli hyökkää kimppuumme kuin riivattu, ja fyysinen keho voi ryhtyä täysillä myrkynpoistoon: tulehtua, ylivirittyä, uupua tai romahtaa. Siinä ei ole loogisesti tolkkua.

Tämä on kynnysritsa. Kun se tapahtuu, on tärkeää ymmärtää, mitä todellisuudessa on käynnissä.

Kun henkinen kerros siirtyy ensimmäisenä, kuten aina tapahtuu, vaihdamme aikajanaa välittömästi. Henki ei odota. Kun jokin on tehty, se on tehty. Tuolla tasolla sopimus on päättynyt, vaihe on loppu, ja päivitys on valittu.

Mutta mentaali-, tunne- ja fyysinen kerros eivät liiku Hengen (valon) nopeudella. Ne liikkuvat aineen nopeudella, ja se vie enemmän aikaa.

Tuo yhteensopimattomuus aiheuttaa sisäistä painetta, joka tuntuu takaiskulta ja kaaokselta. Voimme tulkita tuon kaaoksen niin, että ”olen tehnyt jotain väärin”, ”olen saanut asiat sekaisin”, tai ”kimppuuni hyökätään.”

Se mitä itse asiassa koet, on viive henkisen kynnyksen ja ihmiskerrosten välillä, jotka uudelleenkalibroituvat sopiakseen yhteen sen kanssa. Se on ritsa, joka jännitetään taaksepäin.

Kun ylitämme suuren kynnyksen, joka muuttaa sisäistä geometriaamme ja kirjoittaa uudelleen ohjelmointia, tunnekeho alkaa välittömästi puhdistaa sellaista, mikä ei voi tulla mukaamme. Tuo ”puhdistustehtävä” tuntuu usein siltä, kuin työnnettäisiin taaksepäin. Vanha suru, vanha pelko, vanhat itsensä hylkäämisen tai ihmisten miellyttämisen kaavat, vanha lapsuuden ohjelmointi … kaikki se nousee kerralla, koska nuo kaavat sisältänyt aikajana purkautuu.

Tunne- ja mentaalikeho sekoavat, koska ne ajattelevat: ”Mihin kuulun, jos tuo vaihe on oikeasti ohi? Mihin ankkuroidun nyt?”

Voimme tuntea paniikkia, vaikka mikään ei ole ”väärin”. Tästä syystä meillä voi tapahtua merkittävä muutos yhtenä päivänä, ja sitten herätessämme seuraavana aamuna, ahdistusta väreilee ihon alla, kyyneleitä ilmestyy tyhjästä, tai tunnemme äkillistä pelkoa, että unohdimme jotain, meiltä meni jokin ohi, tai teimme jotain väärin. Tunnekeho ei ole vain vielä päässyt tuon uuden aikajanan tasalle.

Sitten on mentaalikeho – kaikkein konstikkain. Mieli vihaa siirtymää. Tuntematon on sille epämiellyttävää, ja se tuntee identiteetin uudelleenjärjestelyn uhkana. Niinpä se hyökkää.

Mieli tekee mitä tahansa saadakseen kontrollin takaisin.

Kun henkinen kerros on ylittänyt kynnyksen, meistä on jo tullut uusi versio itsestämme, mutta mieli toimii edelleen aiemman version peloista, kaavoista ja selviytymisstrategioista käsin. Sen vanhentunut ohjelmisto pyörii uudessa käyttöjärjestelmässä, ja se toimii huonosti. Siitä voi tulla ilkeä, se voi keksiä tarinoita ja kaivaa esiin vanhoja uskomuksia ja vanhaa ohjelmointia, yrittäen kiskoa meidät takaisin tuttuun.

Kuitenkin henkemme ylitettyä kynnyksen, uusi taajuus on jo laskeutunut kenttäämme, eikä meitä voi vetää takaisin vanhaan pitkäksi aikaa. Kyse on vain siitä, että mielen vanha arkkitehtuuri menee oikosulkuun poistuessaan.

Sitten on keho. Keho ylittää kynnyksen aina viimeisenä, koska se on tihein ja hitaimmin liikkuva kerros. Kun henkinen itse siirtyy, mutta fyysinen itse ei ole vielä integroitunut, keho heittää pois sen, mikä ei ole yhteensopivaa uuden aikajanan kanssa.

Se voi näyttää seuraavalta:

* tulehdus
* kuumotus/punoitus
* tiukat lihakset
* hermoston ylikuorma
* adrenaaliryöpsähdykset
* sattumanvarainen painon nouseminen tai väheneminen muutamalla paunalla yhdessä yössä
* kihisevä iho
* koko kehon kireys
* uupumus
* myrkynpoistoreaktiot joita tulee tyhjästä

Vaikka se on erittäin epämiellyttävää, siinä keho päästää irti kemiallisista vasteista, jotka liittyivät vanhaan identiteettiin.

Kun sielu sanoo: ”Nyt olemme valmiita tuon versiomme osalta”, keho ryhtyy karistamaan vanhaa. Se puhdistaa vanhat stressihormonit, vanhat pelkokemikaalit, vanhat jännittymismallit, vanhat traumajäämät. Ja se tekee tämän nopeasti, mikä voi tuntua fyysiseltä kaaokselta.

Asian ydin on: kun siirrymme uuteen tilaan, koemme ensin usein epäkoherenssia. Yksi kerros on uudella aikajanalla, kun taas muut ovat vasta pääsemässä ajan tasalle.

Kaikki tämä tapahtui minulle hiljattain. Ylitin kynnyksen henkisellä tasolla, ja asetin selkeän ja päättäväisen sisäisen rajan, joka oli kypsynyt vuosia, ja tuolla ylityshetkellä jokin muuttui järjestelmässäni. Tunsin, miten monumentaalinen tuo hetki oli. Valitsin itseni täysin ja anteeksi pyytelemättä.

Seuraavana aamuna hermostoni meni ylikuormitustilaan, jollaista en ollut tuntenut vuosiin. Kireät hartiat, punoittavat posket, nollatoleranssi kaikelle, tunnepiikkejä ja fyysistä jännittyneisyyttä, joissa ei ollut mitään tolkkua. Henkinen itseni oli jo mennyt eteenpäin. Ihmisitseni kompuroi perässä, hämmentyneenä ja ylikuormittuneena. Tuntui, kuin minut olisi singottu taaksepäin, vaikken tiennyt tehneeni mitään väärin.

Se oli ritsa.

Kun hiljennyin ymmärtääkseni tilannetta, löysin ne osani, jotka kantoivat vanhoja rooleja, vanhoja vastuita ja vanhoja tarinoita.

Avasin sitten kruununi ja sanoin nämä sanat ääneen:

Olen täysin linjassa.
Kehoni on täysin linjassa.
Tunneitseni on täysin linjassa.
Mentaalinen itseni on täysin linjassa.
Vanhat roolit, vastuut ja tarinat on päästetty irti.
Koko minä astun eteenpäin uuteen.

Kun ankkuroiduin syvillä vatsahengityksillä, tunsin järjestelmäni napsahtavan paikoilleen. Sillä hetkellä ritsa päästettiin irti, ja kerrokset siirtyivät eteenpäin yhdessä.

Kun siirrymme eteenpäin tässä ylösnousemussyklissä, rikomme elämän mittaisia kaavoja, asetamme rajoja ensimmäistä kertaa, sanomme ”ei” siinä, missä ennen sanoimme ”kyllä”, valitsemme itsemme siinä, missä ennen hylkäsimme itsemme, ja poistumme dynamiikoista, joita olemme sietäneet elämien ajan.

On kolme asiaa, jotka itse asiassa auttavat, kun olet tässä epäkoherentissa vaiheessa:

1. Puhu linjautuminen kenttääsi.

Sano se ääneen. Ohjaa järjestelmää. Energiasi noudattaa sille antamiasi ohjeita.

2.  Anna kehon poistaa myrkyt – antamatta sille merkitystä, että jokin on pielessä.

Kun keho heittää pois vanhoja kemiallisia vasteita, anna sen tehdä niin. Juo vettä. Maadoitu. Liiku hitaasti. Älä yritä ”korjata” myrkynpoistoa – anna sen olla. Se on entisen elämän puhdistusta.

3. Pysy läsnä mielen kanssa – uskomatta sen tarinoita.

Mieli kiukuttelee. Se sanoo asioita, jotka eivät ole hiukkaakaan totta. Olet ylittänyt jo kynnyksen henkisesti – mieli purkaa vain kertynyttä kuormaansa.

Jos olet ritsassa juuri nyt, ymmärrä, että olet synkronoimassa vain kerroksia. Henkesi on jo tuon kynnyksen toisella puolella. Keho, tunteet ja mieli tarvitsevat vielä hetken ylittääkseen sen kanssasi. Ole kiltti itsellesi. Nyt on aika osoittaa itsellemme radikaalia, ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää.

Lähettäen teille kaikille paljon rakkautta,

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.