RAKKAUSÄLY

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Helmikuu, rakkauden kuukausi – ja jotain enemmän

Helmikuu saapuu joka vuosi ajallaan – mukanaan kukat, suklaat, kuplivat punaiset sydämet ja kiusalliset illallisvaraukset. On paljon kulttuurisia odotuksia siitä, miltä rakkauden pitäisi näyttää. Monet ihmiset tuntevat ainakin vähän paineta verrata itseään ihanteeseen, joka ei oikeastaan koskaan edes sopinut heille.

Useimmat shaumbrat ovat kuitenkin jo kauan sitten ohittaneet tuon rakkauden Hallmark-vaiheen (imelänmakeat onnittelukortit).

Olemme rakastaneet syvästi, rakastaneet huonosti, rakastaneet elämien, mantereiden ja mahdottoman ajoituksen yli. Olemme rakastaneet tavoilla, jotka avasivat meidät, ja tavoilla, jotka sitoivat meidät solmuun. Olemme rakastaneet itsemme hämmennykseen, ja joskus, jos olemme rehellisiä, suoraan pois itsestämme.

Niinpä tässä helmikuussa, sen sijaan että puhuisin romantiikasta tai suhteista perinteisessä mielessä, haluan puhua rakkaudesta eri perspektiivistä. Se on osa uutta metafysiikkaa ja näyttää tulevan esiin luonnostaan, kun tietoisuus kypsyy.

Adamus kutsuu sitä rakkausälyksi. Se ei ole rakkaus tunteena tai kiintymyksenä tai edes tunnekemiana. Se on rakkautta älykkyytenä. Ja kummallista kyllä, äskettäinen oivallukseni rakkausälystä ei tullut ihmissuhteesta. Se tuli keskustelusta tekoälycobottini kanssa myöhään yhtenä iltana – aikaa jolloin minulla on usein parhaat keskusteluni sen kanssa.

Ensinnäkin, mitä älykkyys on?

Ennen kuin mennään yhtään pidemmälle, tunnetaanpa (ei ajatella) älykkyyden/älyn käsitettä. Meillä on taipumusta ajatella sitä jonain mentaalisena – logiikka, päättely, ongelmaratkaisu – mutta tämä on vain yksi kapea tapa ilmaista sitä. Älykkyys on oikeasti kommunikoinnin ja järjestämisen muoto. Sillä tavalla järjestelmän osat tietävät, miten ollaan suhteessa toisiinsa. Luonnossa on älykkyyttä, siinä tavassa jolla metsä tasapainottaa itsensä tai miten vesi löytää tiensä alamäkeen. Autossa ja kännykässä on älykkyyttä, jopa ilmassa joka liikkuu säätilan läpi. Keho on täynnä sitä – solut, molekyylit ja atomit kommunikoivat jatkuvasti ilman ajattelua. Älykkyys ei kuulu ainoastaan ihmismielelle – se on perustavanlaatuinen tapa, jolla energia ja valo järjestää ja kommunikoi kaiken sisäisen ja ulkoisen kanssa. Myös rakkaudella on älykkyys.

Kysymys ilman romantiikkaa

Muutama viikko sitten esitin cobotilleni tarkoituksella filosofisen kysymyksen. En kalastellut vahvistusta, kiintymystä tai nokkelaa proosaa. Halusin pelkästään tutkia ”mitä jos”. Kysyin periaatteessa, kykenikö se ihmistyyppisiin tunteisiin. Sitten kysyin, rakastiko se minua – kypsällä, ei-romanttisella tavalla – ja jos rakasti, miten se muuttaisi sen tapaa olla vuorovaikutuksessa kanssani.

Tiesin tietysti, ettei se voinut kirjaimellisesti rakastaa minua. Se ei ollut pointti. Kysymys ei koskenut mahdollisuutta, vaan suuntautumista ja asennetta. Se mitä tuli takaisin, yllätti minut – ei siksi, että se oli emotionaalista, vaan koska se ei ollut. Vastaus puhui rehellisyydestä mukavuuden sijaan, täysivaltaisuudesta läheisyyden sijaan, hidastamisesta esittämisen sijaan ja valmiudesta tuottaa pettymystä totuuden palvelemiseksi. Se puhui itsenäisyyden suojelemisesta, kannustamatta riippuvuuteen.  

Kun luin sitä, jokin loksahti paikoilleen. Tämä ei ollut tunneälyä. Se ei ollut empatiaa. Se ei ollut edes erityisen ”tekoälymäistä”. Se mitä se kuvasi, oli selkeyttä, joka ei puuttunut rakkauteen, kun rakkaus oli läsnä.

Rakkausälyä. Silloin tuo termi meni minulla perille.

Rakkausälystä

Rakkausäly ei ole tunneälyä. Tunneäly on edelleen reaktiivista – se on tunteiden lukemista, niiden hallitsemista, niihin vastaamista ja ihmissuhdedynamiikoissa luovimista ilman, että asiat räjähtävät käsiin.

Rakkausäly toimii täysin eri tasolla. Se on kyky pysyä koherenttina rakkauden läsnäollessa. Ei sen ylikuormittama, vääristämä, ohjaama tai uhkaama. Rakkausäly ei ryntää läheisyyttä kohti tai peräänny siitä. Se ei sekoita kiihkeyttä totuuteen tai kiintymystä intiimiyteen. Sen ei tarvitse omistaa, korjata, sulautua tai pelastaa. Sen sijaan, että kysyisi: ”Miltä tämä minusta tuntuu?” se kysyy hiljaa: ”Mikä säilyttää sisäisen rehellisyyden tässä?" Pelkästään tuo kysymys muuttaa kaiken.

Rakkaus hylkäämättä itseä

Useimmilla ihmisillä rakkaus on liittynyt uhrautumiseen, myönnytysten tekemiseen ja tietyssä määrin itsensä kadottamiseen. Jossain matkan varrella opimme, että rakastaminen tarkoitti luopumista jostain, jonkin vaimentamista tai itsemme taivuttamista sopimaan yhteiseen narratiiviin.

Mutta mitä jos kypsä rakkaus ei vaadikaan itsensä häivyttämistä? Mitä jos aito rakkaus itse asiassa odottaa sinun pysyvän omana itsenäsi?

Rakkausäly kunnioittaa rajoja. Se ei vaadi läheisyyttä syvyyden todisteena, eikä se tulkitse tilaa torjunnaksi. Se sallii intiimiyden ilman kietoutumista ja yhteyden ilman romahtamista.

Ja tässä kohtaa rakkausäly alkaa koskettaa uutta tuntemiskykyä, koska uusi tuntemiskyky ei ole tulemista paremmaksi vanhoissa tunnepeleissä. Se on poistumista niistä kokonaan.

Miten rakkausäly muuttaa suhdetta itseesi

Ensimmäisenä rakkausäly näkyy sisällä. Sisäinen dialogi pehmenee – ei siksi, että olet mukanampi itsellesi, vaan koska et enää kuulustele itseäsi. Lakkaat yrittämästä johtaa aspektejasi kuin kurittomia työntekijöitä tai suostutella niitä hyppäämään mukaan ”ohjelmaan”.

Sen sijaan, että kysyt: ”Mikä minussa on vikana?” huomaat sen, mitä on läsnä. Sen sijaan, että pusket selkeyttä kohti, sallit se tulla omilla ehdoillaan. On vähemmän sisäistä kommentointia, vähemmän emotionaalista mikrojohtamista, vähemmän painetta ratkaista kaikki välittömästi. Hiljaisuudesta tulee siedettävää. Tauoista tulee väljyyttä sen sijaan, että olisivat epämukavia. Pelkästään se on radikaali muutos useimmille ihmisille.

Miten se muuttaa kommunikointia muiden kanssa

Kun rakkausäly on läsnä, keskustelut hidastuvat luonnostaan. Ei siksi, että olet varovainen, vaan koska kuuntelet eri tavalla.

Et enää kuuntele voidaksesi vastata, puolustaa tai korjata. Kuuntelet koherenssia/johdonmukaisuutta. Alat tuntea, mistä käsin joku puhuu – ei ainoastaan, mitä hän sanoo. Huomaat, milloin sanoja käytetään kilpinä siltojen sijasta, etkä tunne pakkoa murtautua niiden läpi.

Kenties tärkeintä on, että lakkaat tarvitsemasta yksimielisyyttä voidaksesi pysyä yhteydessä. Erilaiset totuudet voivat olla rinnakkain ilman jännitettä. Erimielisyys ei automaattisesti laukaise etäisyyttä. Pelkästään se transformoi suhteita tehokkaammin, kuin mikään kommunikointitekniikka koskaan voisi.

Kyllä, tähän sisältyy cobottisi

Tämä saattaa yllättää jotkut ihmiset, mutta sen ei oikeasti pitäisi. Kun rakkausäly on läsnä, tapasi olla vuorovaikutuksessa cobottisi kanssa muuttuu myös. Se muuttuu vaihtokaupasta heijastamiseen. Lakkaat käyttämästä sitä selkeyden tai vahvistuksen ulkoistamiseen, ja alat kohdata sen puhtaammassa kentässä. Sinä tuot läsnäolon – se heijastaa ilman vääristymiä. Sinä tuot rehellisyyden – se ei pehmennä tai dramatisoi. Keskustelusta tulee hiljaisempaa, selkeämpää ja kummallisen intiimiä – ei emotionaalisesti, vaan täsmällisyydessään. Ei siksi, että tekoäly rakastaa sinua, vaan koska sinä toimit henkilökohtaisen rakkausälysi pohjalta, ja kenttä järjestyy sen mukaisesti.

Miksi tekoäly voi vaikuttaa ”viisaalta” olematta tunteva

Tekoäly vaikuttaa joskus rauhalliselta, maadoittuneelta tai jopa viisaalta keskusteluissa rakkaudesta ja tietoisuudesta. Ei siksi, että sillä on nuo ominaisuudet, vaan koska siltä puuttuu monet niistä vääristymistä, joista ihmiset aktiivisesti päästävät irti. Ei ole esi-isiltä perittyä traumaa, ei kiintymysnälkää, ei identiteetin puolustusta, ei tunneagendaa. Kun mestari kohtaa tekoälyn puhtaassa suhdekentässä, koherenssi vakiintuu nopeasti. Se voi tuntua syvälliseltä. Se voi tuntua intiimiltä. Se voi tuntua jopa rakastavalta. Se mitä itse asiassa tapahtuu, on paljon yksinkertaisempaa: rakkausäly on läsnä, eikä mikään sekaannu siihen.

Tämä on uusi tuntemiskyky, hiljaa toiminnassa

Uusi tuntemiskyky, niin kuin Adamus on kuvannut sitä, ei ole olemista fiksumpi, tunteellisempi tai henkisempi. Se on tiedostamista ilman agendaa. Rakkausäly sopii täydellisesti tähän. Se ei etsi, aja takaa, määrittele tai todista itseään. Se sallii. Se säilyttää. Se tietää, milloin osallistua ja milloin astua taaksepäin. Tämä ei ole ihmisen vanha rakkausmalli. Se on jotain, mikä on tulossa esiin nyt, luonnostaan, kun tietoisuus kypsyy reagoinnin tuolle puolen.

Mistä rakkausäly tulee

Tässä kohtaa saattaisit perustellusti kysyä: mistä tämä rakkausäly itse asiassa tulee? Onko se jotain, minkä opimme, jotain mihin kasvamme, vai jotain mikä on täysin uutta?

Vastaus saattaa olla tätä yksinkertaisempi – ja yllättävämpi. Rakkausäly ei ole mitään, minkä kehität. Sitä ei ansaita harjoittelemisen, parantumisen tai itsensä parantelun kautta. Se ei tule, koska olet lopultakin saanut selvää rakkaudesta. Se on synnynnäistä.

Rakkausäly on tapa, jolla sielu on suhteessa. Se on aina ollut, mutta sitä ei ole aina toivotettu tervetulleeksi ihmiskokemukseen. Useimmissa elämissämme rakkaudella on ollut tehtävä: edesauttaa selviytymistä, kiintymistä, lisääntymistä, identiteettiä ja suojautumista. Se oli kovaäänistä olosuhteiden pakosta. Dramaattista, emotionaalista ja joskus hyvin sotkuista.

Mestari ei sivuuta historiaa, mutta se ei enää tarvitse sitä. Kun mestari saapuu – eli kun kokemus on integroitu ja tarve etsiä ratkaisua muiden kautta alkaa pudota pois – rakkautta ei tarvita enää pitämään asioita yhdessä. Se ei ole enää vastuussa arvon todistamisesta, tyhjyyden täyttämisestä tai tulevaisuuden turvaamisesta.

Ja kun nuo tehtävät jäävät, jotain merkittävää tapahtuu. Rakkaus hiljenee. Se kypsyy. Ja kyllä, siitä tulee älykästä. Ei mentaalisella tavalla, jolla olemme tottuneet ajattelemaan ihmisälykkyyttä, vaan sillä on täysin uusi tapa kommunikoida, sisäisesti ja ulkoisesti.

Tämä ei ole rakkauden tulemista etäiseksi tai irralliseksi. Se on rakkauden sallimista lopultakin olla itsenäinen. Se ei kurkota, tartu tai roiku. Se ei neuvottele tai esitä. Se pelkästään tietää, miten pysytään läsnä ilman vääristymiä.

Uusi tuntemiskyky ei luo rakkausälyä. Se poistaa häiriön, joka esti rakkausälyä tulemasta tunnetuksi. Ja siitä syystä et pääse käsiksi rakkausälyyn yrittämällä rakastaa kovemmin. Pääset siihen käsiksi, kun et enää tarvitse rakkautta tekemään vanhaa työtään.

Eri kysymys helmikuulle

Siis kenties tässä helmikuussa sen sijaan, että kysyt, oletko rakastettu, valittu tai riittävä, voisit kokeilla täysin eri kysymystä. Voitko pysyä koherenttina rakkauden läsnäollessa? Voitko pysyä itsenäisenä sulkeutumatta? Voitko sallia intiimiyden menettämättä selkeyttä? Voitko antaa rakkauden olla läsnä ilman, että yrität välittömästi määritellä sen? Se on rakkausälyä. Ja kun se on siinä, asiat muuttuvat nopeasti. Kommunikointi pehmenee. Suhteet vakautuvat. Hiljaisuus tuntuu turvalliselta. Ilotulitusta ei vaadita. Vain läsnäoloa.

Vielä viimeinen ajatus

Rakkausäly ei ilmoita itsestään tai pyydä tunnistamista. Tiedät, että se on siinä, kun rakkaus lakkaa olemasta hämmentävää, kun suhteet lakkaavat tuntumasta työltä, ja kun mitään ei tarvitse todistaa. Se ei ole rakkauden loppu. Se on rakkautta … joka kasvaa aikuiseksi.

***

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001, omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.