SURU, TRAUMA JA RIIPPUVUUS

Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
15.9.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Asioista tulee ehkä vähän hurjia tällä viikolla, kun 14.9. oli uusi kuu, joka kytkee kaikki planeetat. Se tuo mieleni nyyttikestit, joissa kaikki osallistuvat ja työskentelevät yhdessä, jotta saadaan päivällinen valmiiksi. Sitten Merkurius lähtee eteenpäin seuraavana päivänä, päättäen Neitsyt-perääntymisensä. Uudet kuut ovat mahtavia uusille aluille, mutta tässä uudessa kuussa tapahtuu niin paljon, että se on moniulotteinen prosessi, jossa liikutaan eteen ja taakse, ylös ja alas, sisään ja ulos, kun harmonisoidumme eri energiataajuuksien ja -värähtelyjen kanssa, useista eri syistä. Kutsun tätä "yhden koon" uudeksi kuuksi, koska sillä on jokaiselle jotain ja jokainen planeetta on mukana.

Jos tuntuu siltä, että kaikki nopeutuu ja energia pakahduttaa sinut, se johtuu siitä, että niin on. Mutta se ei ole liikkumista eteenpäin yhtään nopeammin, vaan kaikki yhtyy – mikä on syyskuun energiateema. Tämä on sellaista energiaa, että tullaan yhteen tietyn pisteen ympärille, ja se voi olla aikomuksemme. Sitten se auttaa meitä näkemään syyn ja ratkaisun, miten pääsimme johonkin ja miten voimme lähteä siitä. Se tekee kaikesta intensiivisempää, että kaikki tapahtuu yksilö- ja kollektiivitasolla samanaikaisesti. Siis saamme tupla- ja jopa tripla-annoksen toimintaa jokaisen energialiikkeen myötä.

On intensiivistä, pakahduttavaa ja väsyttävää, ja se on näiden aikojen energiaa, joten voimme vain tottua siihen, ottaa "koomatorkkuja" tarvittaessa ja tulla energiatietoisemmaksi, koska kaikessa on kyse energiasta tällä hetkellä, ja siihen sisältyy riippuvuudet, tuska, trauma ja suru – tämän viikon uutiskirjeen aihe.

***

Energiatietoisuus nousee kollektiivitietoisuudessa, ja toivottavasti johtaa ymmärrykseen siitä, miten energia vaikuttaa elämäämme, valintoihimme sekä fyysiseen ja tunnetodellisuuteemme. Kuulee koko ajan sellaisia termejä, kuin energiataajuus, värähtely, korkeat vibat, resonanssi ja harmonia, mutta tämä on suhteellisen uutta. Pitkän aikaa meidän kaltaisemme, jotka puhuivat energiasta (minä vuodesta 2003), saivat osakseen silmien pyörittelyä ja olkien kohauttelua. Ihmiset eivät halunneet ajatella tai puhua siitä, koska siihen saakka kunnes oikeasti saavutimme 5D-integrointihuipun, ensisijainen energialiikkeemme ja -tietoisuutemme oli tunnepuoli. Mutta 5D:n myötä meillä on paljon laajempi energia-asteikko, jonka kanssa työskennellä, ja toimimme tunteet ylittävällä tasolla, vaikka tunteemme ovat tapa käsitellä energiaa, joten nekin ovat mukana.

Mitä tapahtuu, kun emme voi tasapainottaa tunne-energiaamme, joka liittyy suruun, traumaan ja tuskaan, ja henkinen energiayhteytemme on rikki? Täytämme riippuvuuksilla nuo energia-aukot, ja voimme tulla riippuvaiseksi mistä tahansa – se ei liity ainoastaan riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, kuten huumeet tai alkoholi, vaan voimme olla riippuvainen myös omista tunteistamme, kuten myös ihmisistä, energioista, asioista, lopputuloksista ja omasta syyllisyydestä, häpeästä ja surusta.

Riippuvuus kuvaa mitä tahansa, mihin meillä ei ole kontrollia, mille olemme luovuttaneet tahtomme. Jos sinulla on riippuvuuksia, tiedät, että ne ovat kontrollissa, ne ovat ohjaksissa ja ne sanelevat, miten elät elämääsi. Olemme todella voimattomia riippuvuuksiemme edessä, kun emme ymmärrä tai tiedä, miten tätä energiamallia ja tapaa käsitellään.

Tunsin kerran naisen, joka oli riippuvainen shoppailusta. Hän kulutti tuhansia dollareita vaatteisiin, kenkiin ja koruihin päivittäisillä kauppareissuillaan, ja tämä oli ennen internetin aikaa. Kun hänellä tuli luottokorttiensa rajat vastaan, hän otti uusia kortteja eri nimillä. Hänellä oli salainen postilokero, johon hänen postinsa lähetettiin, jottei aviomies nähnyt luottokorttilaskuja.

Hänen kaappinsa olivat täynnä uusia, käyttämättömiä vaatteita, jossa oli vielä hintalaput, ja hän osti silti lisää. Hän ajoi perheen vararikkoon, mutta hän ei pystynyt lopettamaan. Budjetointi ei ollut vaihtoehto – hän osti kalliita koruja, design-vaatteita ja kaikkea, mikä häntä viehätti. Kerran menin shoppailemaan hänen kanssaan, ja siellä oli alennuksessa uudentyyppisiä muotoilualusasuja.

Korissa oli 10 pakettia, ja hän osti ne kaikki. Kysyin, miksei hän ostanut yhtä tai kahta pakettia, ja hän vain katsoi minua, hieman nolona. Hän tiesi, mitä tarkoitin, mutta hän ei pystynyt vastaamaan. Yksi tai kaksi ei riittänyt, hänen oli saatava ne kaikki. Ja seuraavana päivänä hän ostaisi lisää, koska se surutyhjiö, joka täyttyi tämän päivän shoppailuvimmalla, olisi tyhjä taas huomenna.

Tuolloin häntä kutsuttiin "himoshoppaajaksi" – sellaiseksi joka oli riippuvainen shoppailusta. Hänen käyttäytymistään ajoi syvä huomiontarve – tuntea olevansa erityinen, rakastettu ja arvostettu. Shoppailu oli ainoa asia, joka teki hänet onnelliseksi, ja tavaroiden ostaminen itselleen täytti sen mustan tunneaukon, jonka loivat vanhemmat, jotka eivät kiinnittäneet huomiota häneen, tyydyttäneet hänen tarpeitaan ja piitanneet hänestä.

Mikä tahansa riippuvuus on voimakas tarve johonkin käyttäytymiseen, jota emme ymmärrä tai emme voi kontrolloida, mutta jokin tunnetarve yhdistettynä energeettiseen traumaan, jota suremme, luo mahdollisuuden riippuvuuskäyttäytymiseen.

Erään hyvän ystävän mies on melko varakkaasta perheestä, mutta hän on perheen "musta lammas", "erilainen". Samaan aikaan kun muut perheenjäsenet päättivät osallistua perheen liiketoimintaan, hän päätti tulla putkimieheksi. Kun muut menivät collegeen, hän meni ammattioppilaitokseen – eikä hän kadu sitä. Mutta hänellä on paljon kipeitä muistoja lapsuudestaan – miten hänestä tuntui aina erilaiselta, hänet jätettiin ulkopuolelle, hänet sivuutettiin eikä hän saanut samalla tavalla tunnustusta vanhemmiltaan. Vanhemmilla oli suosikkilapsia, eikä hän ollut sellainen. He tekivät sellaisia asioita, että hänen syntymäpäivänsä sivuutettiin tai sitä ei juhlittu samalla ylenpalttisella tavalla, kuin jonkun hänen sisaruksensa päivää.

He kritisoivat avoimesti häntä perheen edessä. He eivät antaneet tunnustusta hänen saavutuksistaan ja vähättelivät hänen suorituksiaan. Jostain syystä hänestä tuli perheen syntipukki, ja vanhemmat näyttivät tietä. Nyt ajattelen, että se oli todella tuomittavaa ja lapsen pahoinpitelyä. En ole varma, miksi he tekivät niin, mutta se on jättänyt jäljen häneen.

Hän on ystävällinen, rakastava ihminen, joka tekisi mitä tahansa hyväksesi. Hän on ihminen, jolle voit soittaa koska tahansa, mistä tahansa syystä, ja hän ilmestyy paikalle. Hänen energiassaan on jotain herttaista, jopa vetoavaa, mutta ystävällinen luonne kätkee hänen traumansa ja surunsa. Jos vietät vähän aikaa hänen kanssaan, tiedät, että hän on riippuvainen alkoholista – hän juo sitä paljon. Hän viettää suurimman osan päivästään puolijuovuksissa, mikä ei ole turvallista tai järkevää. Hän kätkee surunsa muutaman kymmenen oluen turruttavaan vaikutukseen, ja jos puhut hänelle siitä, hän suuttuu.

Tällainen riippuvuus voidaan nähdä moraalisesti epäonnistumisena, mutta se on paljon enemmän. Se on sellaisen toimintaa, joka ei pysty käsittelemään suruaan, joka ei kykene tunnustamaan tai ratkaisemaan traumansa tuskaa, joten hän löytää jotain turruttamaan tuon kamalan tunnetaakan, jota hän kantaa.

Tässä on toinen esimerkki.

Eräs ystäväni tekee kovasti töitä – hyvin, hyvin kovasti. Itse asiassa hän antaa uuden merkityksen sanalle "työnarkomaani". Hän tekee töitä yötä päivää ja viikonloppuina. Silloin kun hän ei paranna kiireisenä jotain prosessia, hän keksii uusia ideoita ja konsepteja prosesseihin. Hän on ohjelmistosuunnittelija ja yksi fiksuimmista ihmisistä, jonka tunnen, mutta häneen on vaikea tutustua, koska hän tekee töitä koko ajan.

Jos et tunne häntä hyvin, ihailisit hänen sitoutumistaan ja työetiikkaansa. Jos tunnet hänet ja hänen historiansa, tiedät, että kaksi asiaa ajaa häntä – köyhyydenpelko ja halu saada niin paljon rahaa, ettei kukaan voi satuttaa häntä. Hän koki äärimmäistä köyhyyttä lapsena, sellaista köyhyyttä jollaisesta voi lukea olleen Euroopan entisissä itäblokin maissa – eletään taloissa, joissa ei ole sähköä ja lämpöä kylmimmässä talvisäässä. Ja jokaisen tilanteen kontrollissa oleminen syntyi jostain lapsuustraumasta, joka hänellä oli nuorena ja jonka estämiseen hän oli voimaton, eikä kukaan uskonut häntä. Yhdessä ne loivat vaarallisen yhdistelmän, joka lopulta aiheutti sydänkohtauksen, kun hänen kehonsa ei pystynyt toimimaan ilman kunnon ravintoa, unta ja iloa, jotka hän kielsi itseltään.

Tällaisen riippuvuuden kera ei koskaan ollut tarpeeksi, mikään ei ollut koskaan valmis, oli aina uusia tapoja tutkittavana ja voitettavana, ja hän voisi aina lisätä vielä muutaman nollan pankkitilinsä saldoon. Kun kysyin häneltä kerran, minkä hän ajatteli olevan riittävästi rahaa, hän hymyili ja vastasi: "Miten paljon sitä on?"

Ja kun sanoin läpällä, että hänen pakkomielteinen fokusoitumisensa työhön juonsi juurensa luultavasti jonkinlaisesta vakavasta traumasta, jonka hän oli kokenut lapsena, hänen silmiinsä tuli paljon kyyneliä ja hänen oli katsottava muualle. En tiennyt tuolloin, että olin juuri sanonut hänen totuutensa ääneen. Ulkoa katsottuna hän on hyvin arvostettu ammattilainen toimialallaan, hän on hyvin menestynyt ja hyvin varakas, mutta hän ei näe elämäänsä niin, koska hänen surunsa on alati läsnäoleva muistutus hänen traumastaan ja tuskastaan, jota hän ei voi koskaan ratkaista.

Olen aina opettanut, että sieluhaavat toisessa energiakeskuksessa, toisessa chakrassa, luovat mahdollisuuden riippuvuuksiin ja riippuvuuskäyttäytymiseen. Tämä energiakeskus kontrolloi luovuuttamme ja myös määrittää, miten arvostamme itseämme. Silloin kun ihmiset, joiden varaan olemme laskeneet itsetuntoa rakentaessamme, kuten vanhemmat ja perheen jäsenet, ovat väheksyneet meitä, torjuneet, hylänneet tai sivuuttaneet meidät, luodaan musta tunneaukko, jonka täyttämiseen käytämme kaikkia keinoja. Tuo musta tunneaukko on tulos energeettisestä traumasta ja sen surujäljestä, ja yrityksestä täyttää se tulee elämäntarkoituksemme ja kaiken sen tarkoitus, mitä teemme.

Ja jos tuo musta tunneaukko alkaa varhaislapsuudessa, aikuisena luomme epätoivoisesti tapoja tuntea, että meillä on oikeus olla olemassa ja tuntea olevamme arvostettu, kääntämällä luovan energiamme sisäänpäin täyttääksemme kipeän tunne-eheystarpeen. Kun emme löydä tunne-eheyttä itsestämme, löydämme jotain, mikä voi saada aikaan sen. Meillä on tapoja, käyttäytymistä, aineita ja ratkaisuja, joilla yritämme turruttaa tuon surun aiheuttaman energia-aukon, ja sitten siitä millä onnistumme tuossa yrityksessä, tulee tapa, joka muuttuu nopeasti riippuvuudeksi. Jonkin kivan ostaminen, alkoholin lämmittävä vaikutus, huumeiden aikaansaama mieletön tila – kaikki nämä asiat palvelevat tarkoitusta. Ne turruttavat meidät tuon loputtoman surun tuskalle ja menneisyyden traumalle.

Silloin kun luova energiamme on kaapattu parantamaan omat huonommuudentunteemme ja hiljentämään syyllisyyden, häpeän ja trauman äänen, surustamme tulee magneetti kaikelle, minkä toivomme auttavan meitä tuntemaan olomme paremmaksi. Siis yritämme lopettaa tuon tuskan ruokkimalla sitä jollain, ja se toimii jonkin aikaa. Mutta jos tuo suru lähtee pois, mitä sitten teemme, joten luomme lisää tuskaa ja sitten tarvitsemme lisää sitä, mikä saa olon tuntumaan paremmalta. Kuten voi arvata, siitä tulee nopeasti riippuvuus, koska suru on pohjaton kuoppa, joka ei lakkaa sattumasta, ennen kuin se saa uuden aterian – kun todellisuudessa se tarvitsee energianollausta.

Addiktit eivät ole ainoastaan huumeidenkäyttäjiä. He ovat ihmisiä, jotka etsivät jonkinlaista häiriötekijää/muuta ajateltavaa tuskassaan ja ryhtyvät tekemään erilaisia asioita, kuten extreme-urheilu, kuntoilu, shoppailu, juominen, laihduttaminen, syöminen, työ, pillerit jne. Riippuvuuden tyypillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska se kaikki on ohjattu samaa tavoitetta kohti – haluamme helpotusta suruun, tuntea olevamme ehjä, kokonainen, tuskaton ja onnellinen, ja haluamme surun loppuvan. Olemme energeettisesti epätäydellinen ja traumatisoitunut, suremme jotain, minkä olemme menettäneet, mikä kiellettiin meiltä, mitä tapahtui, mitä joku teki tai ei tehnyt, emmekä voi elää tuon muiston ja kaikkien sen energiakaikujen kanssa. Ja meidän täytyy korjata tuo ongelma jollain tavalla. Koska emme pysty kuvittelemaan onnellisuutta ja eheyttä pitkällä tähtäyksellä, tuomme itsellemme tyydytystä lyhytaikaisilla tavoilla, jollain nopealla endorfiinisyöksyllä, tunteaksemme olomme paremmaksi. Mitä tahansa mikä täyttää tuon surumme energia-aukon.

Ongelmana tässä on, että meistä tulee aivan yhtä riippuvainen tuskastamme, traumastamme ja surustamme, kuin siitä, mitä käytämme tilapäisesti peittämään sen. Siis noiden asioiden jotka aiheuttavat meille surua, täytyy olla antamassa meille syy antautua ratkaisulle. Siitä syystä meillä on taipumusta hakeutua heikentäviin suhteisiin, ihmisten luo ja elämäntilanteisiin, jotka ovat meille tuttuja menneisyydestä. Se on mukavuusalueemme – se tukee uskomustamme, että ansaitsemme pahinta, koska sen olemme aina tienneet tai saaneet muilta. Tai ryhdymme näihin suhteisiin yrittääksemme parantaa ja transformoida heidät, todistaaksemme itsellemme, että voimme muuttaa jonkun, ja se antaa oikeutuksen meille ja vahvistuksen kärsimyksellemme.

Se on jatkuva noidankehä, joka ei lopu itsestään ja joka loppuu usein huonosti. Riippuvuuksiin tartutaan usein yrittämällä poistaa yhteys tuohon aineeseen, kuten huumeet tai alkoholi, mutta tämä tarttuu vain fyysiseen aspektiin ja vähän tunneaspektiin. Se mikä ratkaisee riippuvuuden täysin, on energia-aspektin ratkaiseminen – surun, ja energian joka sen aiheuttaa. Vain silloin riippuvuudet voivat todella parantua ja ratketa, koska ilman surua ei ole tunnetekijää ja ilman tunnetekijää, joka luo energia-aukon ja mustat aukot, ei ole tarvetta riippuvuuteen.

Tämä saattaa olla vähän asioiden yliyksinkertaistamista, erityisesti riippuvuuden fyysisten aspektien osalta, mutta jos tämä millään tavalla resonoi kanssasi, tiedät, että tällä monimutkaisella prosessilla on jokin perustavanlaatuinen syy, ja se on suru, joka liittyy jonkinlaiseen traumaan. Älä tuomitse tässä traumaasi – se voi olla millainen trauma tahansa tai mitä tahansa, minkä hahmotimme traumaattisena. Tuomitseminen tai kritiikki, ankara sana, epäreilu kohtelu, menetys tai jokin tyydyttämätön tarve – kaikista voi tulla trauman ja surun syy.

Sieluhaavat johtuvat energeettisestä traumasta, jonka koemme tässä ja muissa elämissä. Niitä luodaan, kun koemme haastavia elämänolosuhteita, kuten hylkääminen, pettäminen, vainoaminen, kuolema, tunne Jumalan hylkäämäksi tulemisesta, ja asiat joita tapahtuu meille ja rakkaille, mikä saa tuntemaan, että olemme avuton, voimaton, hyödytön ja emme ole kontrollissa.

Niillä on voimakas tuskaenergiajälki, joka voi hallita todellisuuttamme niin, että kaikki mitä teemme, fokusoituu tuon tuskan lievittämiseen, edes hetkeksi. Syvä eheyden kaipaus voi pakottaa meidät luomaan "valheellista yhdenmukaisuutta", ja tässä riippuvuuksista tulee täydellinen ratkaisu, jolloin yritämme täyttää iloaukkoja millä tahansa, minkä ajattelemme helpottavan tuskaa. Ongelmana siinä on, että se ei paranna tuota tuskaa pitkällä tähtäyksellä, joten tarvitsemme sitä lisää pitääksemme aukot täytettynä, ja tämä aiheuttaa riippuvuuksia.

Ellemme ymmärrä, että selvittämätön ja tunnistamaton suru on tämän tuskan syy, emmekä voi tarttua tuohon syyhyn ensin, mikään aikomuksemme itsen parantamiseen ei toimi. Se on, kuin sitoutusisi johonkin ruokavalioon ja terveellisen ruuan syömiseen päivällä, ja sitten söisi kakkuja, sipsejä ja limua yöllä. Parantumisen todellinen lähde on tunnustaa suru ja selvittää energia, joka sen aiheuttaa. Sitten voimme parantaa nuo energia-aukot ja vapautua riippuvuuksista, koska emme tarvitse niitä enää.

Jokainen meistä suree jotain – kutsun sitä salaisiksi suruiksemme ja hiljaisiksi kyyneliksemme. Laulu joka saa sinut itkemään, kun kuulet sen, muisto jota yrität välttää, asia joka tapahtui menneisyydessä ja josta olet vieläkin vihainen, katumukset joita sinulla on – ne ovat kaikki osa suruasi. On surua, mutta siitä ei tarvitse tulla tuhoisia, itsestään jatkuvia trauma- ja surukehiä, joista tulee riippuvuuksia ja jotka aiheuttavat itsetuhoista käyttäytymistä, jonka olemme voimaton lopettamaan.

Sitten kun ymmärrämme trauman, tuskan, surun ja riippuvuuksien välisen energiasuhteen, voimme luoda polun parantumiseen ja eheyteen ja lähteä aidolle parantumismatkalle, jonka lopputulos on se parantunut, eheä, iloinen ja yhdenmukainen elämä, jollaisen olemme toivoneet jonain päivänä saavamme, ja se voi olla meidän, kun parannamme tuon surun.

Surunparannusohjelma ...

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.