SIELUN MATKA ELÄMÄN JA KUOLEMAN LÄPI
 
Enkelioppaita kanavoinut Taryn Crimi (www.angelic-guides.com)
10.11.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tänään haluaisimme keskittää huomionne aiheeseen, jolle olemme antaneet otsikoksi "Sielun matka elämän ja kuoleman läpi". Monet miettivät usein, millaista sielulla on juuri ennen inkarnoitumista fyysisen astiaan, sekä sitä millaista sielulla on fyysisestä kehosta lähtemisten aikana. Niinpä kerromme teille oman perspektiivimme siinä toivossa, että annamme teille lisää selkeyttä.
 
Kun sielu on tehnyt päätöksen astua taas fyysiseen maailmaan, sen täytyy tehdä ensin muutama valinta. Tietäkää, ettei korkeammissa maailmoissa ole aikaa ja siksi emme voi kertoa teille sitä aikamäärää, ennen kuin sielu on taas valmis reinkarnoitumaan uuteen elämään fyysisen kuoleman jälkeen. Se on erilainen joka sielulla. Nyt kun tämä on sanottu, niin sielun täytyy tehdä muutama päätös, ennen kuin se voi taas inkarnoitua fyysiseen kehoon. Näihin sisältyy, mille alueelle se haluaisi syntyä, ketkä se haluasi vanhemmikseen ja mitä oppitunteja tai teemoja se haluaisi tutkia lisää.
 
Kerromme teille, että syntymä on paljon traumaattisempi kuin kuolema ja syynä tähän on, että kristallisoitte taas tietoisuutenne fyysiseen muotoon ja tulette korkeammista maailmoista, joissa olette hyvin tietoinen jumaluudestanne ja yhteydestänne unohdustilaan, jotta voitte tutkia kaksinaisuutta tästä ainutlaatuisesta perspektiivistä. Sielulta menee usein monta vuotta, ennen kuin se inkarnoituu täysin fyysiseen kehoon. Tästä syystä hyvin harvoilla teistä on mitään muistoja kohdussa olemisesta, syntymisestä tai mistään kokemuksista ennen 2- tai 3-vuoden ikää. Teillä alkaa olla tietoisia muistoja, silloin kun olette täysin maadoittunut kehoonne, mikä tapahtuu tavallisesti jossain 2-5-vuotiaana sielun mieltymyksistä riippuen. Tämä ei merkitse, ettei sielu ole läsnä, koska näin ei ole. Sanoisimme paremminkin, että sielu tarkastelee kokemuksia "lintuperspektiivistä", kuten sanotaan kansankielellänne. Tästä syystä jotkut teistä myös muistavat lapsuudestaan tapahtumia kehon ulkopuolelta, leijuen yläpuolella, ei uppoutuen siihen.
 
Monilla vauvoilla on tila, joka tunnetaan "koliikkina". Lääketieteenne ei ole täysin varma, mikä sen aiheuttaa joissain vauvoissa, mutta ei toisissa. Tämän tilan tiedetään aiheuttavan jatkuvaa itkemistä ja kipua pitkiä aikoja muutaman ensimmäisen elinkuukauden aikana. Lääketieteellänne on se vaikutelma, että se johtuu jotenkin ruuansulatusjärjestelmän alikehittymisestä ja siksi se aiheuttaa kipua lapselle. Kerromme teille, että ruuansulatusongelmat ovat vain yksi oireista, jotka aiheuttavat kipua vauvalle. Muita ovat lihaskrampit, päänsärky ja huimaus. Syynä tähän on, että joillain sieluilla on yksinkertaisesti vaikeampaa sopeutua fyysiseen maailmaan kuin toisilla. Kuten kerromme teille, vaatii suurta askelta alaspäin värähtelyssä voidakseen kristallisoitua fyysiseen muotoon, ei-fyysisen maailman korkeammista taajuuksista.
 
Koko universumissanne on pyhää geometriaa ja se perustuu erityisesti ympyrään. Tästä syystä planeettanne ovat palloja, planeettanne kiertävät tähteään, galaksinne ovat pyöreitä ja niin myös elämänne on kiertoa. Pienen vauvan ja hyvin vanhan kehon välillä on monia samankaltaisuuksia. Keho on kiertänyt ns. täyden ympyrän. Keho vaatii taas melko paljon unta, huomaatte kävelemisen olevan taas vaikeaa, voimanne ehtyvät ajan kuluessa ja tarvitsette apua, mitä ette tarvitse terveenä nuorena aikuisena.
 
Monille teistä on tuttu sairaus nimeltään Alzheimer. Se on tila, jossa mieli menettää lyhytkestoisen muistinsa, mutta nämä ihmiset pystyvät edelleen muistamaan tapahtumia vuosikymmenten takaa. Syy on hyvin samanlainen kuin se, miksi ette muista muutamaa ensimmäistä elinvuottanne. Sielu alkaa irrottautua fyysisestä maailmasta – se tavallaan leijuu ja katselee kehon kokemuksia taas "lintuperspektiivistä". Mielellä ei ole kuitenkaan ongelmaa tapahtumien muistamisessa niiltä vuosilta, jolloin sielu oli täysin maadoittunut kehoon.
 
Näin ei tietenkään ole kaikilla sieluilla – jotkut sielut pysyvät täysin maadoittuneena kehoonsa siihen hetkeen saakka, jolloin lähdetään siitä. Se on sielun mieltymys, aivan kuten jokainen sielu on vapaa valitsemaan, miten pian se haluaa maadoittua kehoon vauvana. Huomaatte, että jos on jokin traumaattinen tapahtuma, se vetää sielun välittömästi kehoon ja maadoittaa sen ja ihminen pystyy muistamaan tämän hetken. Te joilla on ollut jokin traumaattinen kokemus hyvin pienenä, muistatte luultavasti sen, vaikkette muistaisikaan paljon muuta tuolta ajalta. Syynä on, että sielu on tuolloin täysin maadoittunut ja mukana.
 
Kerromme teille, että päivinä jotka johtavat kehon viimeiseen hengenvetoon, sielu melkein aina päättää irrottautua kehosta. Sanoisimme, että tämä tila on hyvin samanlainen kuin unitila siinä mielessä, että tietoisuus ei ole uppoutunut fyysiseen kehoon, vaan se muistaa olevansa itse asiassa moniulotteinen. Keho pystyy edelleen suorittamaan alitajuisia tehtäviä – pumppaamaan verta suoniin, hengittämään happea keuhkoihin ja monia muita elämään vaadittavia toimia. Sielu alkaa kuitenkin kaivata sitä rauhaa ja hiljaisuutta, joka löytyy korkeammista maailmoista. Yhdistytte taas kerran rakkaisiin ja teitä odottavat enkelijoukot, jotka tervehtivät teitä iloisesti ja toivottavat teidät taas kerran tervetulleeksi korkeampiin maailmoihin.
 
Toivomme, että tämä viesti on palvellut teitä jollain tavalla ja se oli teistä kiinnostava.
 
Rakkaudessa ja valossa, olemme Enkelioppaitanne.
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.