KVANTTIHERÄÄMINEN

Kirjoittanut Gillian MacBeth-Louthan (www.thequantumawakening.com)
Maaliskuun 2021 uutiskirjeestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Valoemännältä

Kun maaliskuu pyörittää meitä kuin Ihmemaa Ozin olkinukkea, joka on jäänyt kiinni pölypaholaiseen, levittäydymme ulottuvuuksiin – vähän meistä on menneisyydessä, vähän nykyisyydessä, vähän tulevaisuudessa ja suuri osamme ratsastaa vikuroivilla villihevosilla, kun ulottuvuuksien epävakaus jatkuu. Aivan kuten Frankensteinin morsian, mekin yritämme laittaa yhteen sielumme puuttuvat palaset, kun yritämme saada selvää, kuka olemme tässä ajan uudessa sijainnissa.

Maalle on tapahtunut aika-aaltoja miljoonia vuosia, mikä on työntänyt Maan elämänvoiman eri sijaintipaikan heksagoneihin. Aika itsessään aaltoilee, ja tulemme kaikki vähän pahoinvoivaksi yrittäessämme pitää tasapainomme. Opettelemme "olemaan laittamatta käsiämme ulos aikakulkuneuvosta", kun omaksumme ilmentämisen ja luomisen nopeusrajoituksia. Kun opimme tien uudet säännöt, opimme pelaamaan tässä virtuaalitodellisuudessa, kuin nuori tyttö joka saa kykynsä. Tietäen epäilemättä, että kaikki on yhteydessä toisiinsa ajan kaikissa paikoissa.

Kun kevät työntää kauneutensa elämämme joka huokoseen, tunnemme odotusta, kuin raskaana oleva nainen joka on valmis synnyttämään. Tunnemme kaikki pientä kiirettä, työntöä toteuttaa sen, mikä on vielä määrittelemättä, tarvetta synnyttää jotain ulkoisesti. Syvällä tasolla olemuksemme potkii ja tökkii meitä sisältä ulospäin, mikä tekee elämästä epämukavaa, ja viha "leimahtaa kuin kevätkampaus". Koko Maa peilaa tätä tarvetta siirtyä eteenpäin, pois talven pitkästä odotuksesta, paikkaan joka pyrkii olemaan lämmin ja suloinen toivo.

Katsomme itseämme nähden uutuuden, joka ei ole vielä raivannut tietään pintaan, mutta kuitenkin tunnemme muutoksen liikkuvan sisällä. Tunnemme pakkoa lähteä pois talvialakulostamme, etsien sokeasti noita ruusunpunaisia laseja, jotka meillä kerran oli. Kypsymme kuin hyvä viini, joka etsii kristallipikaria.

Jokainen päivä antaa meille uuden herkkupalan sulatettavaksi, aperitiivin joka pitää meidät lusikoimassa lisää. Ihmisiä jotka tunnemme ja joita rakastamme, lähtee Maasta jättäen pienen aukon sydämeemme. Katumuksia kasaantuu kuin likapyykkiä, joka täytyy hoitaa, kun roikumme siinä, mitä oli ja mitä olisi voinut olla. Suremme helpompia aikoja ja mietimme, mitä kerran oli. Päivän hetkistä tulee arvokkaampia elämän juhlassa ja muiden elämissä.

Merilasia

Kun lähestymme seuraavaa energia-, virtuaali- ja taivasliittymäkierrosta, meistä alkaa tuntua kuivausrummulta, joka on jatkanut liian pitkään ja liian monen aikakierroksen läpi. Meistä tuntuu sekä kutistuneelta että venyneeltä, ja olemme hämmentynyt olemuksemme joka osassa, kuin emme enää sopisi omaan elämäämme. Arvoamme tai omanarvontuntoamme eivät enää määrittele samat tekijät kuin ennen. Meidät heitetään kuin ikivanha pullo Merirosvo-olutta purjeveneen turvasta jatkuvasti muuttuvaan mahdollisuusmereen. Olemme pullona heittäneet itsestämme pois paljon sellaista, mitä ennen olimme ja mihin uskoimme. Olemme kovasti yrittäneet pitää kiinni alkuperäisestä rakenteestamme ja piirustuksestamme, mutta se liukenee kuin hyytelö lämpimästä kosketuksesta. Tunnemme osiamme irtoavan kuin jäävuoresta ja ajelehtivan pois, palaamatta enää koskaan, mikä luo suuren tyhjiön.

Meistä tuntuu kuin pois heitetyltä merilasilta – joskus hyvin terävältä ja kuitenkin elämä hioo jatkuvasti reunojamme sileiksi, mitä emme voi kieltää. Meistä tuntuu usein, että meitä heitellään muuttuvassa elämän meressä kuin rikkoutunutta merilasia, ja yritämme pitää kiinni jostain, kun se/meidät pakotetaan ratsastamaan muutoksen aalloilla siihen suuntaan, jonka universumi on julistanut. Olemme kuin kaunista merilasia, kun se heitetään rantaan oltuaan pitkän aikaa merenpohjassa, ja siellä sen värit näkyvät helposti valossa.

Lopultakin olemme saapuneet Itsen rannalle ja odotamme jonkin tai jonkun näkevän kauneutemme ja valomme, näkevän arvomme, vapautuaksemme elämän loputtomasta heittelystä ja kääntelystä. Elämänvoimamme lämpö tulee pintaan, sielumme merilasi alkaa säteillä ja tuntea olevansa taas rakastettu. Viimeinkin, nähdessään todellisen kauneutensa merileväverhon läpi, merilasi vastaanottaa tuon rakkauden. Muista, että olet aina ollut aarre!

Taivaan järistyksiä

Viime aikoina monet ovat ympäri maapalloa tunteneet äänekkään muutoksen, eräänlaisen äänipamauksen, joka on muuttanut heidän aikaulottuvuuttaan hetkeksi, kun he luiskahtavat ajatusten, pelkojen ja epäluulojen väliin. Niin kuin korvien poksahtaessa korkealla, yksilö tietää, milloin hän ei ole enää samassa "energiapostinumerossa". Monet ovat heränneet syvästä unesta, eikä heidän ympärillään elämässä tai pihassa ole tapahtunut mitään äänekästä räjähdystä. Eräänlaisen äänipamauksen lentäessä läpi, fyysisessä kehossa on monia levottomia ajatuksia, kun nämä ääniulottuvuudet tulevat selvemmiksi maailmassamme. Kun tätä tapahtuu, "rock'n'rollia" on biologisella, värähtely- ja Maa-tasolla. Nämä energiat tulevat kuin taivaan järistyksinä, ilmoittaen ulottuvuusmuutoksesta Maan turvaverkon ulkoisessa perspektiivissä ja laajuudessa.

Kun Maa määrittelee uudestaan ne tarpeet, joita palaneetta ja ihmiset tarvitsevat selviytyäkseen, ulkoiset osat Maan ympärillä tärähtelevät myös. Maan ulompia aikajanoja ja ulottuvuuksia soitetaan kuin banjoa. Kaikki törmäilee itseään vasten kuin kosminen flipperi leijonan luolassa. Näillä kosmisen mittaluokan törmäyksillä ja kirskunnoilla on voimakas taajuus ja vaikutus – kuin Jumala Linnunradan keilaradalla, tuo ääni tunkeutuu kaikkeen elämään ja infrapunaäänen tavoin se herättää muinaisia, alkukantaisia muistoja taivaan järistyksistä, niiden syystä ja Lähteestä. Tämä saa kuolevaiset suureen "taistele tai pakene" -hälytystilaan. Se mikä oli näkymätöntä, näkyy nyt taivaassa, ajassa ja ihmissilmin. Taivashälytys herättää Maan ja sen ihmisten aistit. Taivaan järistykset ovat taivaan avautumisia/aukkoja, repeämiä ajassa. Se mitä tämä merkitsee meille, näyttää todellisen karvansa tulevaisuudessa.

Itsen saumojen poistaminen

Kun oli pieni tyttö, rakastin leikkiä paperinukeilla (tietysti 50-luvulla oli pieni leluvalikoima). En tiedä, tietävätkö tämän päivän lapset edes, mikä paperinukke on, mutta entisaikaan se toteutti mielikuvituksen. Kun leikkasin paperinukkeja, tunnuin aina leikkaavan niiden eri ulottuvuusaspekteja, kuin ohjeissa kuvattiin. Toisin sanoen, en noudattanut ohjeita enkä pysynyt värittäessä viivojen sisällä, ja vielä tänäkin päivänä olen tuo sama pieni tyttö.

Elämä sellaisena kuin tunnemme sen nyt, vaatii meitä pysymään niiden rajojen, saumojen sisällä, joita elämä ja muut ovat ommelleet meille. Noudattamaan sääntöjä, vaikkemme uskoisi niihin. Lopulta tullessamme kuin robotiksi, todellinen "minä" alkaa hävitä kuin haamu, joka on asunut liian kauan Disney-kartanossa. Yritämme kovasti pitää kiinni siitä, mitä oli, mutta tunnemme ajelehtivamme kuin astronautti tuulisena päivänä. Tämä irrallisuuden tunne tuntuu myös eräänlaiselta kuolemalta, täydelliseltä yksinäisyydeltä, ajelehtien irrallisena siitä, mitä on ympärillämme, tai lopputuloksesta.

Saan joka päivä sähköposteja tästä irrallisuusenergiasta, ja monet kysyvät, ovatko he tai Maa kuolemassa? Tosiasiassa tiedämme kaikki, että vanha "minä" on lähtenyt talosta eikä se palaa samassa koristeellisessa asussa.

Monet tuntevat olevansa täysin irrallinen tietoisuutena, joka pakenee elämänvoimaa kontrolloivasta matriisista. Sielumme aito ja väärentämätön puoli taistelee vapaudesta kaikilla tasoilla, kaikissa ulottuvuuksissa. Antamatta periksi hologrammiulottuvuuden ohilennoille, jotka saavat yksilön horjumaan todellisessa luonnossaan.

Joka päivä pyydän aitoa Gillian-jumalatarta saamaan taivaallisen takapuolensa  integroitua täysin kaikkiin itseni ulottuvuuksiin, jotka tuntuvat riehuvan valtoimenaan. On pakko olla numero yksi, aidon itsen alkuperäinen versio, ei ekstrarapea. Vaikka olisimme syntymämatriisi tai kohtalomatriisi, kuten hyvin monet julistavat, oma aikomukseni on pitää kovasti kiinni siitä, kuka ja mitä olen – valo jota edustan ja rakkaus, jota opin "syleilemään" kaikissa muodoissaan.

Tässä ajatusmallissa emme enää pidä kiinni itsen vanhoista saumoista, vaan sallimme uuden taivaallisesti "valaistun ompeleen ajassa" tulla elämäämme. Meistä saattaa tuntua kosmiselta hylkiöltä todella huonossa tositelevisio-ohjelmassa, mutta kehotan vaihtamaan luomisesi kanavaa. Kuvittele saavasi uuden valovaatemalliston, joka on suunniteltu elämäsi joka vuodenaikaa varten. Kiedo vanha "sinä" uusiin valoasuihin. Integroidu täysin lopettamaan tunne ajelehtimisesta ja leijumisesta pois elämästä.

Lohikäärmeportti-rannekorut

Rakastan lohikäärmettä kaikissa muodoissaan, maallisista lohikäärmeistä taivaallisiin. Heti kun lähestyt sydämelläsi ja aikomuksillasi lohikäärmesydäntä, sinut kuullaan ja sinulle vastaa se lohikäärme-energia, joka on harmoniassa pyyntösi kanssa. Tarvitsemme kaikki myrkynpoistoa kehossa, mielessä, sielussa tai ajatuksissa. Tämän rannekorun kivet stimuloivat immuunijärjestelmää. Ne on tehty "lohikäärme-verikivijaspiksesta" ja kvartsista, voimallisen lohikäärmetalismaanin kera.

Lohikäärmeen voima on, että se luo nahkansa ja tulee esiin uutena. Lohikäärme antaa meille kiivasta suojelua ja siinä on luontaista taikuutta. Lohikäärme edustaa yliluonnollista ja ääretöntä itseä. Ollessaan myyttinen, jumalainen olento, lohikäärme pystyy torjumaan vaeltelevat pahat henget, suojelemaan viattomia ja antamaan turvaa kaikille, jotka pitävät sen symbolia.

** Yhdisty lohikäärmeen kanssa sydämestä sydämeen

** Lohikäärme opettaa tulemaan yhdeksi ympäristön kanssa

** Lohikäärme opettaa kykyä astua uniaikaan

** Lohikäärmeen silmät näkevät ajan läpi

** Lohikäärme-DNA on punoutuneena omaan ihmis-DNA:hamme

** Lohikäärmeopetuksissa on kyse voimamme hyväksymisestä

** Lohikäärmeopetuksissa on kyse lupaustensa kunnioittamisesta

** Kaikki lohikäärmeet ovat kaikkien elementtien mestareita universumeissa

Lohikäärme-verikivi on muinainen, voimakas, parantava kivi. Tämä kivi on upea negatiivisen energian maadoittamiseen ja kehon puhdistamiseen kaikista myrkyistä. Lohikäärme-verikiveä on käytetty lisäämään energiaa ja vahvuutta. Se poistaa energiatukoksia ja saa aikaan tasaisen energiavirtauksen kehossa. Tämä kivi vetää pois negatiivista ympäristöenergiaa ja auttaa voittamaan geopaattisen, sähkömagneettisen ja virtuaalisen stressin. Verikivi tuo rakkautta mihin tahansa tilanteeseen ja auttaa maadoittamaan negatiiviset energiat, joita on tuon ongelman ympärillä.

Sanotaan, että verikivi muodostui, kun Jeesus Kristus ristiinnaulittiin ja hänen haavojensa veri valui maahan ja muuttui kiveksi. Tämä on "jalon uhrautumisen" kivi ja voi antaa rohkeutta ja lohtua kaikille, joita pyydetään antamaan itsestään toisten hyväksi. Se stimuloi korkeinta ja pyyteettömintä luonnetta.

Verikivi on hoivaava Äiti Jumalattaren kivi – se helpottaa vaikeuksia äitinä olemiseen liittyvissä kysymyksissä. Se auttaa myös ihmis- ja eläinäitejä yhteyden saamisessa traumaattisen synnytyksen tai äidin ja vauvan erottamisen jälkeen. Verikivi voi torjua flunssaa, vilustumista, viruksia, infektioita ja tulehduksia.

Verikiveä on aina arvostettu hyvän talismaanina. Se suojeli petokselta, auttoi voittamaan viholliset ja varmisti voiton oikeudessa. Tämä kivi stimuloi unennäköä ja intuitiota, ja siihen liittyy kyky hallita säätä kääntämällä pois salamoita, loihtimalla myrskyjä tai kutsumalla sadetta. Kuvia ja hinnat näet täältä.  

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.