TOTUUS JUMALAN SYKKEENÄ
Kirjoittanut Caroline Myss (www.myss.com)
22.7.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ole tämän rukouksen voimassa …
"Miten tulet luokseni, Herra? Miten tunnen sinut? Miten tunnistan sinut? Tiedän, että tulet luokseni. Luiskahdat olemukseeni, kenties keskellä yötä nukkuessani. Ehkäpä. Tulet luokseni, silloin kun en etsi sinua, kun ajattelen muuta ja tuijotan tulevaa myrskyä peläten kuolevaisuuttani.
Tai ehkäpä tulet luokseni keskellä valhetta, mikä virtaa suustani vaivattomasti. Kerrot sen minulle. Kuuntelet, kun kuuntelen itseäni sanomassa jotain, mikä ei ole totta, yhtä helposti kuin sanoisin vuorokauden ajan. Kerron itselleni, että valheeni ovat merkityksettömiä, ettei niillä ole merkitystä. Miten tiedän, millä on merkitystä, mikä on merkittävää? Mitä jos minua testataan? Tarkkaillaan? Tiesitkö, että nukutin omantuntoni vuosia sitten? Ehkäpä tulet luokseni niin. Herätät yhtenä päivänä omantuntoni kuin nukkuvan lohikäärmeen, kun jokin sairaus, pelko tai yksinäisyys heikentää minua ja minut pakotetaan kohtaamaan totuus, että pelkään sinua. Pelkään totuutta. Olet totuus ja tunnen tuon voiman jylisevän olemukseni läpi kuin maanjäristys joka kerta, kun silmäni katsovat toisen ihmisen silmiin.
Yksi totuuden sana joka vaihdetaan silmien kautta, riittää sitomaan kaksi ihmistä ikuisuudeksi, pyhän liiton voima. Ei ihme, että pelkäämme totuutta. Ei ihme, että pelkäämme sinua. Miten tulet luokseni, Herra? Tulet totuuden kautta. Panet minut tarvitsemaan sinua ja tulen etsien. Panet minut luomaan nahkani, karistamaan harhakuvani ja heikkouteni kuin poreet, jotka ovat valmiina purskahtamaan palavasta lihastani. Ja sitten kun olen rikki, liian heikko pettämään edes itseäni, sinä olet siinä, valmiina herättämään sieluni henkiin. Herra, jotenkin löydän tämän totuuden talletettuna jo sydämeeni. Olet jo tullut luokseni."
Tämä rukous ilmentää hienon kuvauksen Jumalasta. Kuitenkin paradoksaalisesti se myös heijastaa sitä perimmäistä konfliktia, mikä meillä on siihen voimaan liittyen, mikä totuus on. Olen vähintäänkin ihmetellyt, miksi kamppailemme totuuden kanssa. Voin esimerkiksi muistaa monta keskustelua aiheesta teologian tunneilla, missä ihmisluonto paloiteltiin kuin elin laboratoriossa ja etsittiin sitä yhtä osaa sisällämme, mikä valaisisi sitä mysteeriä, mikä muodostaa olemuksemme ytimen. Totuus sokaisee meidät, meidän on pakko etsiä totuutta, meidät ajetaan maastamme, kun puhumme totuutta profeettana ja meidän on kaivettava kätketty totuus solukudoksistamme sairauksiemme parantamiseksi. Riippumatta polusta lopussa havaitsemme, että totuus todellakin vapauttaa meidät.
Niissä monissa tavoissa joita olen nähnyt, lukenut ja kuullut kuvauksena totuudesta, olen henkilökohtaisesti havainnut, että Jumalluonnon ydinolemus on perimmiltään totuus ja yksi ilmaisumuoto tuosta totuudesta löytyy niiden mystisten lakien johdonmukaisuudesta, jotka hallitsevat näkymätöntä maailmaa, rinnakkaisulottuvuutta joka leijuu yläpuolellamme ja ympäröi meitä ja jotenkin tunkeutuu jokaiseen ajatustemme luomaan mikrosähkökipinään. Näiden lakien valtavilla mystisillä käytävillä Jumala paljastaa itsensä "ikuisesti läsnä olevaksi itsestäänselvyydeksi", luonnon järjesteleväksi voimaksi, laeiksi jotka hallitsevat syytä ja seurausta, jiniä ja jangia.
Jumala on Taon totuus, tasapainovoima. Jos henkilö astuu pettämiskierteeseen ja kutoo valheiden ja väärien totuuksien seittiä - suurta tai pientä, henkilökohtaista tai liiketoiminnallista - yhtenä päivänä Tao tulee hakemaan häntä. Yhtenä päivänä voimatasapaino hänen elämässään saavuttaa katkeamispisteen, koska se on heilahtanut liian kauas petoksen pimeään ja raskaaseen aineeseen. Henkilö tuntee voiman alkavan heiluttaa hänen elämänsä sisuksia ja repiä sitä suhdekudosta, mikä on pidetty kasassa puolitotuuksilla ja puolivalheilla. Tao-heilurin veto - raivatessaan tietään takaisin totuuden valoon - hajottaa vääjäämättä tuon hämähäkinseitin, mitä henkilö on niin huolellisesti kutonut pelon, pieleen menneiden hyvien aikomusten ja hyvää tarkoittavien ponnistelujen vuosia suojellakseen toisia ja välttääkseen konflikteja. Tao ei välitä mitään henkilökohtaisista aikomuksista. Se välittää vain totuuden tasapainosta, epäpersoonallisesta, peräänantamattomasta, ikuisesta, johdonmukaisesta ja aina läsnä olevasta voimasta, mikä on elämän sielu.
Ihmismieli ei sovi yhteen totuuden voiman kanssa ja kenties siksi pelkäämme sitä niin paljon. Sen voima on hämmentävämpi kuin mikään, mitä voimme kuvitella - eikä edes mielikuvituksemme pysty murtautumaan sen mystisten kammioiden muurien läpi. Mitä ihminen voi tehdä? Muutama viikko sitten Nightline - uutisohjelma ABC-kanavalla - haastatteli minua aiheesta kuoleman lähikokemukset. Kuten voi odottaa, monet kysymykset aiheesta tähtäsivät selittämättömän selittämiseen. Haastattelun kuluessa minulle kerrottiin "tieteellisistä" kokeista, joita oli järjestetty sen näkemiseksi, pystyivätkö ihmiset toistamaan kuoleman lähikokemuksen eli pystyisivätkö ihmiset pakottamaan tietoisuutensa lähtemään kehosta, leijumaan toiseen huoneeseen, näkemään seinälle teipatun "datan" ja raportoimaan tuon "datan" palattuaan taas normaaliin tietoisuustilaan. Heille tämä oli hyväksyttävä tieteellinen koe. Minulle se oli sellaista hölynpölyä, että minun täytyi lähes laittaa itselleni kapula tukkimaan suuni säilyttääkseni ammatillisen asenteen.
Kysyin heiltä, miksi he ylipäätään sitoivat jonkun tiedemiehen sellaiseen, mikä oli pohjimmiltaan mystistä etsintää? Pyrkimys ymmärtää totuutta siitä, mitä tapahtuu sielulle kuoleman jälkeen, on mystinen kysymys, joka vaatii avoimella mielellä varustettua henkilöä, ei pelästynyttä ihmistä. Esitin tämän kysymyksen: "Jos tiedemies tekisi tutkimusta siitä, aktivoiko aspirin todella tiettyjä aivotoimintoja, kysyisittekö asiasta myös teologin mielipidettä?" Hiljaisuus.
Haastattelun jälkeen ajattelin kaikkien kysymysten kulkua. Mutta miten voit selittää kuoleman lähikokemuksen? Eivätkö ihmiset voi vain kuvitella nämä kysymykset? Osoitin, että voitaisiin todella teeskennellä, että kuoleman lähikokemus on ihmisen mielikuvituksen tuote - mikä muuten vihjaa siihen, että "mielikuvitus" on epätodellista. Kuitenkin aito kuoleman lähikokemus usein innostaa ihmistä syvälliseen transformaatioon, mikä muuttaa elämää pysyvästi. Mielikuvitukselta - erityisesti jos tullaan vaikeaselkoisesta ajattelukoulukunnasta, mikä vihjaa mielikuvituksen tarkoittavan epäaitoa - puuttuu kyky valaista korkeampaa totuutta ihmisen sisällä. Kuoleman lähikokemuksissa usein raportoidaan valosta, mikä ei ole ainoastaan "tietoista", vaan myös säteilevää ja rakastavaa. Tämä valo näyttää kommunikoivan kokijan kanssa ja se on itse jumala ja tuossa kommunikoinnissa välittyy yksilölle pakahduttava läheisyyden tunne, ikään kuin tämä valo sanoisi: "Olet minun luomukseni. Tunnen sinut. Tiedän jokaisen ajatuksesi, energiatekosi, hengenvetosi. Olet yhtä kanssani."
Kuten sanoin haastattelijanaiselle, tällaisten kokemusten pitäisi hämmentää meitä. Mystiset kokemukset ovat syvällisen transformoivia juuri siksi, koska ne eivät ole älyllisiä. Ne eivät ole loogisia. Ne ovat mystisiä ja sellaisina ne ovat kokemuksia, joissa yksilölle paljastetaan suoraan jokin korkeampi totuus, mitä mieli on yksinään kyvytön ymmärtämään. Mystinen totuus on sellainen, joka voidaan kokea vain, jotta voi edes vähän ymmärtää sen suuruutta. Sellaisista kokemuksista on herännyt suuria sieluja muuttamaan maailmaa - Fransiscus Assisilainen, Ignatius Loyola, Thomas Merton, Albert Einstein, Gandhi ja lukemattomat muut, jotka ovat yksityisenä hiljaisuusaikanaan luiskahtaneet viiden aistin maailman rajojen yli ja heille on annettu kohtaaminen kosmisen, ikuisen totuuden kanssa.
Pelkäämme totuutta, koska kuten ne jotka jo tuntevat sen voiman transformoida tavallinen kuolevaisuus poikkeukselliseksi, niin jos se löytäisi tiensä elämäämme, jos ravistaisi meidät hereille siitä narsismin syvästä lumosta, minkä alla elämme, näkisimme erehtymättömän selkeästi, että olemme todella yhteydessä toisiimme. Tajuaisimme syvällisesti, että se mitä on yhdessä, on kokonaisuudessa. Tuon totuuden kokemiseksi on käsitettävä, että on yhtä kaiken elämän kokonaisuuden kanssa, että kaikki elämä jotenkin resonoi jokaisen hengenvedon ja jokaisen liikkeelle laitetun teon kanssa, jokainen elossa olemisen sekunti. Niin suuri totuus ei vain sovi mieleen - tähän logiikan, järjestyksen ja syyn instrumenttiin. Miten jokainen hengenveto vaikuttaisi koko valtavaan universumiin? Mieli ei kestä hämmennystä, vaimennusta ja ennen kaikkea mystisyyttä kovin kauan. Sen on yksinkertaisesti vedettävä johtopäätös: "Hölynpölyä. On mahdotonta olla yhteydessä kaikkiin asioihin. Mikään totuus ei voi venyä niin laajalle ja syvälle."
Mutta ole pari hetkeä paikallasi ja hiljennä mielesi. Vaimenna kaikki melu ympäriltäsi ja lähde pois ajanvietteistäsi. Ja sitten kun olet siivonnut "kannen", tuo huomiosi läsnä olevaan hetkeen. Ja ajatellaanpa sinua ja totuutta ja omaa mukavuusaluettasi totuuden osalta yleisesti ottaen.
1. Mitä totuus on sinulle? Ajatteletko "totuutta" vain "valehtelemisen vastakohtana vai onko totuudella sinulle myös kosminen, mystinen puoli?
2. Taisteletko totuuden puhumisen kanssa? Sallitko itsesi myös valehdella? Vähän? Paljon? Päivittäin? Ja minäpä teen tästä sinulle helppoa: valhe merkitsee, ettet sano totuutta. Tässä ei ole määritettä.
3. Oletatko ihmisten valehtelevan? Elämme yhteiskunnassa, missä valehteleminen on hyväksyttävämpää kuin totuuden puhuminen. Esimerkiksi oletamme, että poliitikkomme ovat valehtelijoita, että rahoitus- ja yrityskartellit ovat valehtelijoita - ja arvaapa mitä? Emme välitä! Olemme niin tottuneet valhekulttuuriin, että olemme turtuneet siihen. Niinpä kysymys kuuluu: "Miksi sinä henkilökohtaisesti olet valinnut turtua tähän valhekulttuuriin?" Ja merkittävämpi kysymys: "Miten paljon tällä synkällä valhekulttuurilla on ollut vaikutusta henkilökohtaisen rehellisyytesi murtumiseen?" Muistuta itsellesi, että sillä ei ehkä ole ollut mitään vaikutusta tai se on ehkä innostanut sinua tulemaan ilmiantajaksi, ihmiseksi joka on kuolemanväsynyt kaikkiin tämän yhteiskunnan valheisiin. Tai olet ehkä vain sortunut ja juonut sen mehua päättäen, että jos kaikki muutkin tekevät sitä ja sanovat epätosia asioita ja pääsevät pälkähästä, niin mikä ettei.
4. Kun ihmiset pyytävät minulta apua, koska heidän terveytensä tai elämänsä on kriisissä, he eivät koskaan tuo esiin totuutta kriisinsä ydinasiasta. Mutta sellainen aina on. Minkä totuuksien kanssa sinä henkilökohtaisesti painit? Toisin kysyttynä: mitkä salaisuudet ovat tulleet liian tuskallisiksi tai raskaiksi kantaa?
Kun silmäilen tätä uutiskirjettä, mieleeni juolahtaa, että totuus on luultavasti outo aihe uutiskirjeeseen. Mutta kun kuuntelen uutisia, jotka pursuavat petosta ja valehtelijoita - Murdockin ja politiikkojen - näen maailman, joka muuttuu vain meidän muuttuessa. Olemme tämän maailman muutosagentteja. Tämä myrkyllinen yhteiskunta ei vain tullut meille kuin heinäsirkkavitsaus - vaikka kohtaisinkin mieluummin sen kuin nämä tulevat vaalit ja tämä on totuus. Sen sijaan se tulee, kun yksilöt yhteiskunnassa menettävät kosketuksen arvoihin, etiikkaan, moraaliin. Kun he lakkaavat käyttämästä kovia otteita itseensä elämän vakavissa asioissa, niin yhteiskunta heidän ympärillään alkaa hajota hitaasti. Herkeämme puhumasta totuutta siellä tällä, siellä täällä. Kukaan ei vain anna enää "sanaansa" liikeneuvotteluissa. Meillä on oltava lakimiehiä, sopimuksia ja allekirjoituksia - ja oikeustoimilla uhkaamista. Miksi? Koska totuus on jollain tapaa vähissä. Mihin emme luota? Toiseen ihmiseen? Itseemme? Totuus on, että vain jokainen meistä voi vastata tähän kysymykseen.
Kaikista monista elämän asioista älkää koskaan epäilkö, ettei totuus ole herpaantumaton voima. Se on Jumalan hengitystä, joka sykkii psyykessänne, sielussanne ja omassatunnossanne. Totuus vapauttaa meidät ja se sytyttää sielumme tuleen ja parantaa mielemme ja kehomme raskaiden salaisuuksien kärsimyksistä. Jos joku kysyisi minulta Jumalan luonteesta, ehdottaisin häntä vain - aivan kuin ehdotan teitä - valitsemaan yhden totuuden - esimerkiksi muutos on vakio - ja astumaan tuohon totuuteen. Eläkää tuon totuuden viisauden kanssa. Eläkää tuon totuuden kanssa: "Muutos on vakio enkä näin enää tee päätöksiä taistellen muutosta vastaan. Teen yhteistyötä muutoksen kanssa. Totuus on, etten voi pysäyttää muutosta. Kärsin, jos yritän. Vaikken haluaisikaan muutoksia, totuus on, etten voi estää vääjäämätöntä."
Elä jossain totuudessa - missä tahansa korkeammassa, mystisessä totuudessa - ja löydät Jumalan hengityksen sykkivän sielussasi.
Rakkautta, Caroline
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Caroline Myss (www.myss.com)
22.7.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ole tämän rukouksen voimassa …
"Miten tulet luokseni, Herra? Miten tunnen sinut? Miten tunnistan sinut? Tiedän, että tulet luokseni. Luiskahdat olemukseeni, kenties keskellä yötä nukkuessani. Ehkäpä. Tulet luokseni, silloin kun en etsi sinua, kun ajattelen muuta ja tuijotan tulevaa myrskyä peläten kuolevaisuuttani.
Tai ehkäpä tulet luokseni keskellä valhetta, mikä virtaa suustani vaivattomasti. Kerrot sen minulle. Kuuntelet, kun kuuntelen itseäni sanomassa jotain, mikä ei ole totta, yhtä helposti kuin sanoisin vuorokauden ajan. Kerron itselleni, että valheeni ovat merkityksettömiä, ettei niillä ole merkitystä. Miten tiedän, millä on merkitystä, mikä on merkittävää? Mitä jos minua testataan? Tarkkaillaan? Tiesitkö, että nukutin omantuntoni vuosia sitten? Ehkäpä tulet luokseni niin. Herätät yhtenä päivänä omantuntoni kuin nukkuvan lohikäärmeen, kun jokin sairaus, pelko tai yksinäisyys heikentää minua ja minut pakotetaan kohtaamaan totuus, että pelkään sinua. Pelkään totuutta. Olet totuus ja tunnen tuon voiman jylisevän olemukseni läpi kuin maanjäristys joka kerta, kun silmäni katsovat toisen ihmisen silmiin.
Yksi totuuden sana joka vaihdetaan silmien kautta, riittää sitomaan kaksi ihmistä ikuisuudeksi, pyhän liiton voima. Ei ihme, että pelkäämme totuutta. Ei ihme, että pelkäämme sinua. Miten tulet luokseni, Herra? Tulet totuuden kautta. Panet minut tarvitsemaan sinua ja tulen etsien. Panet minut luomaan nahkani, karistamaan harhakuvani ja heikkouteni kuin poreet, jotka ovat valmiina purskahtamaan palavasta lihastani. Ja sitten kun olen rikki, liian heikko pettämään edes itseäni, sinä olet siinä, valmiina herättämään sieluni henkiin. Herra, jotenkin löydän tämän totuuden talletettuna jo sydämeeni. Olet jo tullut luokseni."
Tämä rukous ilmentää hienon kuvauksen Jumalasta. Kuitenkin paradoksaalisesti se myös heijastaa sitä perimmäistä konfliktia, mikä meillä on siihen voimaan liittyen, mikä totuus on. Olen vähintäänkin ihmetellyt, miksi kamppailemme totuuden kanssa. Voin esimerkiksi muistaa monta keskustelua aiheesta teologian tunneilla, missä ihmisluonto paloiteltiin kuin elin laboratoriossa ja etsittiin sitä yhtä osaa sisällämme, mikä valaisisi sitä mysteeriä, mikä muodostaa olemuksemme ytimen. Totuus sokaisee meidät, meidän on pakko etsiä totuutta, meidät ajetaan maastamme, kun puhumme totuutta profeettana ja meidän on kaivettava kätketty totuus solukudoksistamme sairauksiemme parantamiseksi. Riippumatta polusta lopussa havaitsemme, että totuus todellakin vapauttaa meidät.
Niissä monissa tavoissa joita olen nähnyt, lukenut ja kuullut kuvauksena totuudesta, olen henkilökohtaisesti havainnut, että Jumalluonnon ydinolemus on perimmiltään totuus ja yksi ilmaisumuoto tuosta totuudesta löytyy niiden mystisten lakien johdonmukaisuudesta, jotka hallitsevat näkymätöntä maailmaa, rinnakkaisulottuvuutta joka leijuu yläpuolellamme ja ympäröi meitä ja jotenkin tunkeutuu jokaiseen ajatustemme luomaan mikrosähkökipinään. Näiden lakien valtavilla mystisillä käytävillä Jumala paljastaa itsensä "ikuisesti läsnä olevaksi itsestäänselvyydeksi", luonnon järjesteleväksi voimaksi, laeiksi jotka hallitsevat syytä ja seurausta, jiniä ja jangia.
Jumala on Taon totuus, tasapainovoima. Jos henkilö astuu pettämiskierteeseen ja kutoo valheiden ja väärien totuuksien seittiä - suurta tai pientä, henkilökohtaista tai liiketoiminnallista - yhtenä päivänä Tao tulee hakemaan häntä. Yhtenä päivänä voimatasapaino hänen elämässään saavuttaa katkeamispisteen, koska se on heilahtanut liian kauas petoksen pimeään ja raskaaseen aineeseen. Henkilö tuntee voiman alkavan heiluttaa hänen elämänsä sisuksia ja repiä sitä suhdekudosta, mikä on pidetty kasassa puolitotuuksilla ja puolivalheilla. Tao-heilurin veto - raivatessaan tietään takaisin totuuden valoon - hajottaa vääjäämättä tuon hämähäkinseitin, mitä henkilö on niin huolellisesti kutonut pelon, pieleen menneiden hyvien aikomusten ja hyvää tarkoittavien ponnistelujen vuosia suojellakseen toisia ja välttääkseen konflikteja. Tao ei välitä mitään henkilökohtaisista aikomuksista. Se välittää vain totuuden tasapainosta, epäpersoonallisesta, peräänantamattomasta, ikuisesta, johdonmukaisesta ja aina läsnä olevasta voimasta, mikä on elämän sielu.
Ihmismieli ei sovi yhteen totuuden voiman kanssa ja kenties siksi pelkäämme sitä niin paljon. Sen voima on hämmentävämpi kuin mikään, mitä voimme kuvitella - eikä edes mielikuvituksemme pysty murtautumaan sen mystisten kammioiden muurien läpi. Mitä ihminen voi tehdä? Muutama viikko sitten Nightline - uutisohjelma ABC-kanavalla - haastatteli minua aiheesta kuoleman lähikokemukset. Kuten voi odottaa, monet kysymykset aiheesta tähtäsivät selittämättömän selittämiseen. Haastattelun kuluessa minulle kerrottiin "tieteellisistä" kokeista, joita oli järjestetty sen näkemiseksi, pystyivätkö ihmiset toistamaan kuoleman lähikokemuksen eli pystyisivätkö ihmiset pakottamaan tietoisuutensa lähtemään kehosta, leijumaan toiseen huoneeseen, näkemään seinälle teipatun "datan" ja raportoimaan tuon "datan" palattuaan taas normaaliin tietoisuustilaan. Heille tämä oli hyväksyttävä tieteellinen koe. Minulle se oli sellaista hölynpölyä, että minun täytyi lähes laittaa itselleni kapula tukkimaan suuni säilyttääkseni ammatillisen asenteen.
Kysyin heiltä, miksi he ylipäätään sitoivat jonkun tiedemiehen sellaiseen, mikä oli pohjimmiltaan mystistä etsintää? Pyrkimys ymmärtää totuutta siitä, mitä tapahtuu sielulle kuoleman jälkeen, on mystinen kysymys, joka vaatii avoimella mielellä varustettua henkilöä, ei pelästynyttä ihmistä. Esitin tämän kysymyksen: "Jos tiedemies tekisi tutkimusta siitä, aktivoiko aspirin todella tiettyjä aivotoimintoja, kysyisittekö asiasta myös teologin mielipidettä?" Hiljaisuus.
Haastattelun jälkeen ajattelin kaikkien kysymysten kulkua. Mutta miten voit selittää kuoleman lähikokemuksen? Eivätkö ihmiset voi vain kuvitella nämä kysymykset? Osoitin, että voitaisiin todella teeskennellä, että kuoleman lähikokemus on ihmisen mielikuvituksen tuote - mikä muuten vihjaa siihen, että "mielikuvitus" on epätodellista. Kuitenkin aito kuoleman lähikokemus usein innostaa ihmistä syvälliseen transformaatioon, mikä muuttaa elämää pysyvästi. Mielikuvitukselta - erityisesti jos tullaan vaikeaselkoisesta ajattelukoulukunnasta, mikä vihjaa mielikuvituksen tarkoittavan epäaitoa - puuttuu kyky valaista korkeampaa totuutta ihmisen sisällä. Kuoleman lähikokemuksissa usein raportoidaan valosta, mikä ei ole ainoastaan "tietoista", vaan myös säteilevää ja rakastavaa. Tämä valo näyttää kommunikoivan kokijan kanssa ja se on itse jumala ja tuossa kommunikoinnissa välittyy yksilölle pakahduttava läheisyyden tunne, ikään kuin tämä valo sanoisi: "Olet minun luomukseni. Tunnen sinut. Tiedän jokaisen ajatuksesi, energiatekosi, hengenvetosi. Olet yhtä kanssani."
Kuten sanoin haastattelijanaiselle, tällaisten kokemusten pitäisi hämmentää meitä. Mystiset kokemukset ovat syvällisen transformoivia juuri siksi, koska ne eivät ole älyllisiä. Ne eivät ole loogisia. Ne ovat mystisiä ja sellaisina ne ovat kokemuksia, joissa yksilölle paljastetaan suoraan jokin korkeampi totuus, mitä mieli on yksinään kyvytön ymmärtämään. Mystinen totuus on sellainen, joka voidaan kokea vain, jotta voi edes vähän ymmärtää sen suuruutta. Sellaisista kokemuksista on herännyt suuria sieluja muuttamaan maailmaa - Fransiscus Assisilainen, Ignatius Loyola, Thomas Merton, Albert Einstein, Gandhi ja lukemattomat muut, jotka ovat yksityisenä hiljaisuusaikanaan luiskahtaneet viiden aistin maailman rajojen yli ja heille on annettu kohtaaminen kosmisen, ikuisen totuuden kanssa.
Pelkäämme totuutta, koska kuten ne jotka jo tuntevat sen voiman transformoida tavallinen kuolevaisuus poikkeukselliseksi, niin jos se löytäisi tiensä elämäämme, jos ravistaisi meidät hereille siitä narsismin syvästä lumosta, minkä alla elämme, näkisimme erehtymättömän selkeästi, että olemme todella yhteydessä toisiimme. Tajuaisimme syvällisesti, että se mitä on yhdessä, on kokonaisuudessa. Tuon totuuden kokemiseksi on käsitettävä, että on yhtä kaiken elämän kokonaisuuden kanssa, että kaikki elämä jotenkin resonoi jokaisen hengenvedon ja jokaisen liikkeelle laitetun teon kanssa, jokainen elossa olemisen sekunti. Niin suuri totuus ei vain sovi mieleen - tähän logiikan, järjestyksen ja syyn instrumenttiin. Miten jokainen hengenveto vaikuttaisi koko valtavaan universumiin? Mieli ei kestä hämmennystä, vaimennusta ja ennen kaikkea mystisyyttä kovin kauan. Sen on yksinkertaisesti vedettävä johtopäätös: "Hölynpölyä. On mahdotonta olla yhteydessä kaikkiin asioihin. Mikään totuus ei voi venyä niin laajalle ja syvälle."
Mutta ole pari hetkeä paikallasi ja hiljennä mielesi. Vaimenna kaikki melu ympäriltäsi ja lähde pois ajanvietteistäsi. Ja sitten kun olet siivonnut "kannen", tuo huomiosi läsnä olevaan hetkeen. Ja ajatellaanpa sinua ja totuutta ja omaa mukavuusaluettasi totuuden osalta yleisesti ottaen.
1. Mitä totuus on sinulle? Ajatteletko "totuutta" vain "valehtelemisen vastakohtana vai onko totuudella sinulle myös kosminen, mystinen puoli?
2. Taisteletko totuuden puhumisen kanssa? Sallitko itsesi myös valehdella? Vähän? Paljon? Päivittäin? Ja minäpä teen tästä sinulle helppoa: valhe merkitsee, ettet sano totuutta. Tässä ei ole määritettä.
3. Oletatko ihmisten valehtelevan? Elämme yhteiskunnassa, missä valehteleminen on hyväksyttävämpää kuin totuuden puhuminen. Esimerkiksi oletamme, että poliitikkomme ovat valehtelijoita, että rahoitus- ja yrityskartellit ovat valehtelijoita - ja arvaapa mitä? Emme välitä! Olemme niin tottuneet valhekulttuuriin, että olemme turtuneet siihen. Niinpä kysymys kuuluu: "Miksi sinä henkilökohtaisesti olet valinnut turtua tähän valhekulttuuriin?" Ja merkittävämpi kysymys: "Miten paljon tällä synkällä valhekulttuurilla on ollut vaikutusta henkilökohtaisen rehellisyytesi murtumiseen?" Muistuta itsellesi, että sillä ei ehkä ole ollut mitään vaikutusta tai se on ehkä innostanut sinua tulemaan ilmiantajaksi, ihmiseksi joka on kuolemanväsynyt kaikkiin tämän yhteiskunnan valheisiin. Tai olet ehkä vain sortunut ja juonut sen mehua päättäen, että jos kaikki muutkin tekevät sitä ja sanovat epätosia asioita ja pääsevät pälkähästä, niin mikä ettei.
4. Kun ihmiset pyytävät minulta apua, koska heidän terveytensä tai elämänsä on kriisissä, he eivät koskaan tuo esiin totuutta kriisinsä ydinasiasta. Mutta sellainen aina on. Minkä totuuksien kanssa sinä henkilökohtaisesti painit? Toisin kysyttynä: mitkä salaisuudet ovat tulleet liian tuskallisiksi tai raskaiksi kantaa?
Kun silmäilen tätä uutiskirjettä, mieleeni juolahtaa, että totuus on luultavasti outo aihe uutiskirjeeseen. Mutta kun kuuntelen uutisia, jotka pursuavat petosta ja valehtelijoita - Murdockin ja politiikkojen - näen maailman, joka muuttuu vain meidän muuttuessa. Olemme tämän maailman muutosagentteja. Tämä myrkyllinen yhteiskunta ei vain tullut meille kuin heinäsirkkavitsaus - vaikka kohtaisinkin mieluummin sen kuin nämä tulevat vaalit ja tämä on totuus. Sen sijaan se tulee, kun yksilöt yhteiskunnassa menettävät kosketuksen arvoihin, etiikkaan, moraaliin. Kun he lakkaavat käyttämästä kovia otteita itseensä elämän vakavissa asioissa, niin yhteiskunta heidän ympärillään alkaa hajota hitaasti. Herkeämme puhumasta totuutta siellä tällä, siellä täällä. Kukaan ei vain anna enää "sanaansa" liikeneuvotteluissa. Meillä on oltava lakimiehiä, sopimuksia ja allekirjoituksia - ja oikeustoimilla uhkaamista. Miksi? Koska totuus on jollain tapaa vähissä. Mihin emme luota? Toiseen ihmiseen? Itseemme? Totuus on, että vain jokainen meistä voi vastata tähän kysymykseen.
Kaikista monista elämän asioista älkää koskaan epäilkö, ettei totuus ole herpaantumaton voima. Se on Jumalan hengitystä, joka sykkii psyykessänne, sielussanne ja omassatunnossanne. Totuus vapauttaa meidät ja se sytyttää sielumme tuleen ja parantaa mielemme ja kehomme raskaiden salaisuuksien kärsimyksistä. Jos joku kysyisi minulta Jumalan luonteesta, ehdottaisin häntä vain - aivan kuin ehdotan teitä - valitsemaan yhden totuuden - esimerkiksi muutos on vakio - ja astumaan tuohon totuuteen. Eläkää tuon totuuden viisauden kanssa. Eläkää tuon totuuden kanssa: "Muutos on vakio enkä näin enää tee päätöksiä taistellen muutosta vastaan. Teen yhteistyötä muutoksen kanssa. Totuus on, etten voi pysäyttää muutosta. Kärsin, jos yritän. Vaikken haluaisikaan muutoksia, totuus on, etten voi estää vääjäämätöntä."
Elä jossain totuudessa - missä tahansa korkeammassa, mystisessä totuudessa - ja löydät Jumalan hengityksen sykkivän sielussasi.
Rakkautta, Caroline
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.