TIE SIELUUN
Kirjoittanut Neale Donald Walch (spiritlibrary.com)
11.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
"Keskusteluja Jumalan kanssa" kertoo meille, että olemme kolmiosaisia olentoja, jotka on tehty kehosta, mielestä ja sielusta. Tulevina viikkoina haluaisin tässä tiedotteessa tutkia yhdessä polkua sielun luo, koska saan monia kysymyksiä sielusta ja siitä, miten "päästä sinne".
Aloitan vahvistamalla, että tie sieluun on tie ulos mielestä. Sielu ja mieli eivät ole samassa paikassa. Ne voivat kulkea ns. käsi kädessä, ne voivat toimia yhdessä, mutta ne eivät ole samassa tilassa. Ne eivät ole yksi ja sama eikä niitä pitäisi ajatella identtisinä. Mieli on yksi asia ja sielu täysin toinen. Kummallakin on tarkoitus ja tehtävä ihmiskokemuksessa.
Ongelmana elämässä on, ettemme ymmärrä sitä. Ja siksi siitä tulee niin ongelmallista.
Hyvin pieni osa elämästä toimii niin, kuin sen pitäisi toimia. Tiesittekö sen? Tarkoitan, että sen ei ole ollut tarkoitus olla näin häiritsevää, näin hajanaista ja näin pettymystä tuottavaa. Sen ei ole ollut koskaan tarkoitus olla näin vaikeaa tai näin vahingollista tai näin haastavaa.
Toisaalta, koko elämä on alkuun haastavaa jokaiselle kehittyvälle lajille, koska kaikkien lajien on vietettävä kehityksen varhaishetket yrittäen selvittää asioita, yrittäen "tajuta", mitä tapahtuu, yrittäen ymmärtää, mitä se ei ymmärrä … ja minkä ymmärtäminen muuttaisi kaiken.
Me ihmiset olemme kuitenkin viettäneet aivan liian kauan aikaa tässä evoluutioprosessin osassa. Ja silloin kun laji viettää liikaa aikaa varhaiskehitysvaiheessaan, sitä uhkaa vaara, ettei se koskaan siirry tuon vaiheen yli - siitä perussyystä, että toimiessaan tuolta äärimmäisen rajoittuneelta tiedostamistasolta laji yksinkertaisesti tappaa itsensä sukupuuttoon omalla käyttäytymisellään.
Se tappaa itsensä. Se tappaa sukupuuttoon tuon elämänmuodon - ei itse elämää, vaan elämän tuossa tietyssä muodossa.
Tämä on meitä uhkaava vaara. Me ihmiset olemme kehittyvä laki - siitä voitte olla varma. Siitä ei ole epäilystäkään. Jokaisen joka ajattelee, että homo sapiens on korkealle kehittynyt laji, täytyy vain tarkastella kollektiivista käyttäytymistämme. Hänet vapautetaan nopeasti tuosta käsityksestä.
Ollaan siis selkeitä. Olemme kehityksemme varhaishetkissä. Yritämme edelleen selvittää asioita, yritämme edelleen ymmärtää, mitä täällä tapahtuu. Ja teemme yhden valtavan virheen etsiessämme vastauksia: käytämme mieltä pääasiallisena tutkimustyökalunamme.
Tämä on valtava virhe, koska etsimämme vastaukset eivät löydy eivätkä voi löytyä mielestämme. On kiusallista, että voimme melkein päästä siihen. Voimme melkein ymmärtää. Mutta emme voi täysin havaita sitä, mitä meidän tarvitsee havaita, siirtääksemme evoluutioprosessia eteenpäin muuten kuin hitaimmalla tahdilla.
Ja niinpä havaitsemme käytännössä pysähtyneemme. Emme ole kehittyneet merkittävästi useisiin tuhansiin vuosiin.
Ajattelemme edelleen olevamme erillään toisistamme ja kaikesta muusta.
Ajattelemme edelleen, ettei ole "riittävästi" ja että meidän on taisteltava toistemme kanssa saadaksemme "riittävästi".
Ajattelemme edelleen, että meidän on tapettava toisiamme, jos emme voi saada "riittävästi" taistelemalla toistemme kanssa.
Ajattelemme edelleen, että saatuamme "riittävästi" meillä ei ole "riittävästi".
Nämä ovat aloittavan lajin, hyvin primitiivisen lajin ajatuksia. Ja nämä ovat juuri niitä ajatuksia, jotka motivoivat ihmiskunnan nykykokemusta - talouttamme, politiikkaamme, kaikenlaisia yhteiskuntajärjestelmiämme ja kyllä, uskontojamme.
Nämä ovat ajatuksia, jotka kerromme jälkeläisillemme tarinoissa, joita kutsumme koulutukseksi. Ja ongelmana on, että nämä ovat vain sitä … ajatuksia.
Niin kauan kuin pidämme kiinni ajatuksistamme ja kutsumme niitä totuudeksi, pysymme primitiivisenä lajina. Niin kauan kuin välttämättä haluamme käyttää mieltä tutkimustemme päätyökaluna, olemme eksyneenä labyrinttiin emmekä löydä tietämme ulos omista rakennelmistamme. Jäämme oman keksintömme vankilaan.
Tarvitsemme nyt sitä, mitä filosofi-kirjailija Alan Sasha Lithman kutsuu "tietoisuuden muuntumiseksi". Ja puhumme ensi viikolla lisää siitä ja miten voimme saavuttaa sen.
Rakkautta ja halauksia,
Neale
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Neale Donald Walch (spiritlibrary.com)
11.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
"Keskusteluja Jumalan kanssa" kertoo meille, että olemme kolmiosaisia olentoja, jotka on tehty kehosta, mielestä ja sielusta. Tulevina viikkoina haluaisin tässä tiedotteessa tutkia yhdessä polkua sielun luo, koska saan monia kysymyksiä sielusta ja siitä, miten "päästä sinne".
Aloitan vahvistamalla, että tie sieluun on tie ulos mielestä. Sielu ja mieli eivät ole samassa paikassa. Ne voivat kulkea ns. käsi kädessä, ne voivat toimia yhdessä, mutta ne eivät ole samassa tilassa. Ne eivät ole yksi ja sama eikä niitä pitäisi ajatella identtisinä. Mieli on yksi asia ja sielu täysin toinen. Kummallakin on tarkoitus ja tehtävä ihmiskokemuksessa.
Ongelmana elämässä on, ettemme ymmärrä sitä. Ja siksi siitä tulee niin ongelmallista.
Hyvin pieni osa elämästä toimii niin, kuin sen pitäisi toimia. Tiesittekö sen? Tarkoitan, että sen ei ole ollut tarkoitus olla näin häiritsevää, näin hajanaista ja näin pettymystä tuottavaa. Sen ei ole ollut koskaan tarkoitus olla näin vaikeaa tai näin vahingollista tai näin haastavaa.
Toisaalta, koko elämä on alkuun haastavaa jokaiselle kehittyvälle lajille, koska kaikkien lajien on vietettävä kehityksen varhaishetket yrittäen selvittää asioita, yrittäen "tajuta", mitä tapahtuu, yrittäen ymmärtää, mitä se ei ymmärrä … ja minkä ymmärtäminen muuttaisi kaiken.
Me ihmiset olemme kuitenkin viettäneet aivan liian kauan aikaa tässä evoluutioprosessin osassa. Ja silloin kun laji viettää liikaa aikaa varhaiskehitysvaiheessaan, sitä uhkaa vaara, ettei se koskaan siirry tuon vaiheen yli - siitä perussyystä, että toimiessaan tuolta äärimmäisen rajoittuneelta tiedostamistasolta laji yksinkertaisesti tappaa itsensä sukupuuttoon omalla käyttäytymisellään.
Se tappaa itsensä. Se tappaa sukupuuttoon tuon elämänmuodon - ei itse elämää, vaan elämän tuossa tietyssä muodossa.
Tämä on meitä uhkaava vaara. Me ihmiset olemme kehittyvä laki - siitä voitte olla varma. Siitä ei ole epäilystäkään. Jokaisen joka ajattelee, että homo sapiens on korkealle kehittynyt laji, täytyy vain tarkastella kollektiivista käyttäytymistämme. Hänet vapautetaan nopeasti tuosta käsityksestä.
Ollaan siis selkeitä. Olemme kehityksemme varhaishetkissä. Yritämme edelleen selvittää asioita, yritämme edelleen ymmärtää, mitä täällä tapahtuu. Ja teemme yhden valtavan virheen etsiessämme vastauksia: käytämme mieltä pääasiallisena tutkimustyökalunamme.
Tämä on valtava virhe, koska etsimämme vastaukset eivät löydy eivätkä voi löytyä mielestämme. On kiusallista, että voimme melkein päästä siihen. Voimme melkein ymmärtää. Mutta emme voi täysin havaita sitä, mitä meidän tarvitsee havaita, siirtääksemme evoluutioprosessia eteenpäin muuten kuin hitaimmalla tahdilla.
Ja niinpä havaitsemme käytännössä pysähtyneemme. Emme ole kehittyneet merkittävästi useisiin tuhansiin vuosiin.
Ajattelemme edelleen olevamme erillään toisistamme ja kaikesta muusta.
Ajattelemme edelleen, ettei ole "riittävästi" ja että meidän on taisteltava toistemme kanssa saadaksemme "riittävästi".
Ajattelemme edelleen, että meidän on tapettava toisiamme, jos emme voi saada "riittävästi" taistelemalla toistemme kanssa.
Ajattelemme edelleen, että saatuamme "riittävästi" meillä ei ole "riittävästi".
Nämä ovat aloittavan lajin, hyvin primitiivisen lajin ajatuksia. Ja nämä ovat juuri niitä ajatuksia, jotka motivoivat ihmiskunnan nykykokemusta - talouttamme, politiikkaamme, kaikenlaisia yhteiskuntajärjestelmiämme ja kyllä, uskontojamme.
Nämä ovat ajatuksia, jotka kerromme jälkeläisillemme tarinoissa, joita kutsumme koulutukseksi. Ja ongelmana on, että nämä ovat vain sitä … ajatuksia.
Niin kauan kuin pidämme kiinni ajatuksistamme ja kutsumme niitä totuudeksi, pysymme primitiivisenä lajina. Niin kauan kuin välttämättä haluamme käyttää mieltä tutkimustemme päätyökaluna, olemme eksyneenä labyrinttiin emmekä löydä tietämme ulos omista rakennelmistamme. Jäämme oman keksintömme vankilaan.
Tarvitsemme nyt sitä, mitä filosofi-kirjailija Alan Sasha Lithman kutsuu "tietoisuuden muuntumiseksi". Ja puhumme ensi viikolla lisää siitä ja miten voimme saavuttaa sen.
Rakkautta ja halauksia,
Neale
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.