Heräsin noin kolmelta aamuyöllä todella voimakkaaseen kurkkukipuun ja pääni tuntui niin raskaalta, etten kuullut mitään. Pään sisällä oli kummallisen tuntuinen paine ja sitten kuulin nämä sanat…

Sointu kaikuu. Tämä värähtely kutsuu solujasi, jotka eriytyvät ja tanssivat ja liittyvät moniin. Tämä eriytyminen luo liittymisen yhteen. Tämä on se paradoksi.

Jotta voit sulautua Ykseyteen sinun on tarpeen eriytyä. Sinun solusi kykenevät tekemään sen ja tanssimaan korkeimman tason pyörretanssia. Solusi valaistuvat tässä myötävärähtelyssä.

Tämä sointu oli alussa. Se on tuttu sointu. Se on aikaisemminkin kutsunut kaikkea luotua. Se on kaiken luodun oma sointu.

Se saa aikaan laajenemisen. Tämä sointu, tämä värähtely, tämä kutsu sulautua takaisin Yhdeksi olennoksi jälleen kerran.

Tulet kuulemaan soinnun.

---

Totta puhuen ainoa sointu minkä kuulen pääni sisällä on tämän viime päivien ‘flunssatunteen’ aiheuttama surina. J

Se on saanut minut ajattelemaan erilaisia sointuja … alkukantaisia sointuja. Tämä sointu jonka kuulen pääni sisällä juuri nyt muistuttaa minua laulukaskaista. Se on jatkuvaa surinaääntä, jonka kuulee kun korvat ovat hieman tukossa ja tuntuu kuin pää olisi täynnä … olen iloinen kun se jättää minut.

---

© Matariki Dimensionin viestejä saa levittää vapaasti epäkaupallisiin tarkoituksiin sillä edellytyksellä, että sisältöä ei muuteta ja että viestin mukana toimitetaan linkki alkuperäiseen julkaisukanavaan: http://matarikidimension.wordpress.com/