RUKOUS
Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
22.7.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Minut kasvatettiin pikkutytöstä saakka katolilaiseksi. Tein täyden kierroksen Jumalan kieltämiseen saakka, ollen täysin uskomatta Jumalaan. Ja nyt, kiitos suuressa määrin opetustesi, tiedän, että on yhteys, tietoisuus ja hiljaisuus. Mutta mieleeni tuli ajatus: miksi rukoilen? Koska jos Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva, kaikkea rakastava jne., en usko, että hän tarvitsee minua sanomaan: "Pst - ystäväni on kuolemassa syöpään, voitko auttaa häntä?" En pidä sitä välttämättömänä, mutta nautin rukoilemisesta. Haluaisin kuulla ajatuksiasi - milloin olisi tarkoituksenmukaista rukoilla? Uskotko rukoukseen?
Kenties voisit päivittää rukouksesi toivomuksista ("saa tämä tapahtumaan, kiitos") pieniksi mielen vihjeiksi, esimerkiksi rauhaa kohti. Pienet mielen vihjeet käyttävät edelleen käsitteitä - koska jokainen rukous koostuu sanoista ja käsitteistä - osoittamaan, auttamaan sinua pääsemään käsitteiden yli. Voisit esimerkiksi sanoa affirmaation, kuten Jeesus sanoi: "Olen maailman valo." Se on affirmaatio, se on käsite, se osoittaa todellisuuteen paljon sanoja syvemmälle. Voit sanoa, jos edelleen haluat jotain toivetta: "Anna minun tietää, että olen maailman valo."
Rukouksessa, tavallisessa rukouksessa vihjataan yleensä kaksinaisuuteen. Se vihjaa, että on Jumala ja on minä, joka pyydän Jumalalta. Tuo kaksinaisuus on perimmiltään harhaa, koska olet Jumalan ilmaisumuoto. Sinä ja Jumala sulatte yhteen. Syvimmät rukoukset eivät näin enää ole varsinaisia rukouksia. Silloin omaksut kuuntelevan asenteen sanojen sijasta. Niin kauan kuin nautit siitä, se on ok. Mutta pääse vähitellen pois pyynnöstä, että joku tekee jotain puolestasi, koska se pitää sinut jumissa kaksinaisuudessa.
Affirmaatiot voivat oikein tehtäessä olla hyvin upeita rukousten korvikkeita. "Olen parantunut ja kokonainen ja rauhassa." Ja anna sen jälkeen olla tilaa. Ja todellisuudessa voima on tuossa tilassa. Tuossa tilassa koet, että olet jo kokonainen, vaikka ulkoinen muoto voisi kertoa muuta. "Olen pyhä", Ihmeiden oppikurssi sanoo. Sinä olet ja näin se on vain sen vahvistamista, miten asiat ovat. Sitten on jonkun muun parantaminen - olet joko tuon ihmisen kanssa tai hän tulee mieleesi. Minusta voimakkainta parannusta on pitää kuvaa tuosta ihmisestä ja sitten mennä syvemmälle itseesi, missä elämän eheys on, missä mitään ei tarvita eikä mitään tarvitse lisätä. Sieltä löydät myös tuon ihmisen eheyden - hän on jo parantunut syvimmällä tasolla, muodon tuolla puolen. Menet siis muodosta muodottomuuteen.
On parannusta, mitä Joel Goldsmith harjoitti - hänellä on upea kirja nimeltään "The Art of Spiritual Healing". Ei ole oikeastaan lainkaan tarvetta ajatella sitä olotilaa, mikä tarvitsee parantaa, vaan keskitytään tuon ihmisen olennaiseen todellisuuteen, mikä on yhtä oman oleellisen todellisuutesi kanssa, ja mennä hiljaisuuteen, missä mitään ei tarvita. Hän sai usein puhelinsoittoja, joskus keskellä yötä. Joku tarvitsi epätoivoisesti parannusta ja hänelle kerrottiin tuon ihmisen nimi ja se, mistä tämä kärsi. Sitten hän laski välittömästi puhelimen ja meni ehdottomaan ajatuksettomuuteen. Hetken hän kuuli tuon ihmisen nimen ja sen, mitä tällä oli vikana, ja päästi siitä välittömästi irti ja meni sitten 2-3 minuutiksi ajatuksettomuuteen - ehdottomaan läsnäoloon.
Muodottomuuden maailmassa on ehdoton täydellisyys. Ja se on tuon parannusta tarvitsevan ihmisen ydinolemus. Viedään siis muoto muodottomuuteen, missä muotoa ei enää ole. Ei mitään hoidettavaa olotilaa, mitään ei tarvita - vain mennään siihen. Se oli hänen tapansa parantaa. Hän oli hyvin tehokas parantaja. Se on parantamisen perimmäinen muoto ja se on oikeastaan ei-kaksinainen rukous. Se on menemistä sen rukouksen tuolle puolen, missä sanotaan: "Paranna, Jumala, ole kiltti". Mennään itse Lähteeseen, mikä on erottamaton sitä, kuka olet ja kuka tuo ihminen on.
Rukouksesta voi asteittain tulla Jumalan kuuntelemista, hänelle puhumisen sijasta. Mitä kuunteleminen merkitsee? Kuunteleminen merkitsee, että on pelkkä puhdas huomio. Kuunteleminen ei merkitse, että odottaa jotain vastausta, koska silloin ei oikeasti kuuntele. Kuuntelemisessa ei odoteta mitään - on vain puhdas huomiokenttä. Se on paljon syvempi rukous kuin mitkään sanat. Todellinen rukous on sitä, että rukouksesta tulee myös meditaatiota - ei edes odottaen vastausta. Riittää, kun on hiljaisuudessa. Joskus jokin vastaus tulee tai asia ratkeaa yhtäkkiä. Kuuntele.
Mitä tahansa ongelmia on tässä maailmassa, mitä tahansa häiriöitä - ja niitä tapahtuu koko ajan ihmisillä ympärilläsi tai mielessäsi - niin mene puhtaaseen, tietoiseen kuuntelevaan läsnäoloon. Kuunteleminen on tapa puhua läsnäolosta. Silloin kun olet läsnä, olet ikään kuin kuuntelemistilassa. Kuunteleminen liitetään tavallisesti kuulohavaintoon. Mutta tämä kuunteleminen menee sen yli - se on tietoisuustila, mikä on aistihavainnon alla. Jokainen tietää, millaista se on. Koska silloin kun todella kuunnellaan jotain pientä ääntä, niin mikä tietoisuustila on sen alla? Se on ehdoton, rentoutuneen valppauden tila. Niinpä se auttaa, kun sanomme "kuunnella", koska kaikki tietävät, mitä se merkitsee. Osoitan vain sen, ettei ulkoinen aistihavainto ole kuuntelemisen ydinolemus - se on alla oleva tietoisuustila, ehdottoman vastaanottamisen ja valppaan läsnäolon tila.
Siksi uskon, että Jeesuksella oli opettavaisia tarinoita palvelijasta ja hereillä pysymisestä, koska tämä ei tiedä, milloin isäntä tulee kotiin. Monet asiat ovat vähän vääristyneet, koska ne välitettiin sanallisesti ja sitten kirjoitettiin muistiin ja prosessin aikana joitkin asiat kääntyivät ympäri tai hukkuivat. Luulen hänen puhuneen tuosta asenteesta - tietoisuustilasta, palvelija odottamassa kuulevansa mestarin tulevan. Se on odottamista eri mielessä kuin se, mitä normaalisti sanomme "odottamiseksi" ja missä mieli sanoo: "Milloin se tapahtuu? Eikö se tapahdu vielä?" Hän käyttää odottamista täysin eri mielessä. Monta kertaa Jeesus puhui hereillä pysymisestä, se on erittäin tärkeä osa hänen opetustaan - pysy hereillä, älä nukahda, pysy läsnä. Käytä kaikkia rukouksesi sanoja vihjeinä sitä kohti. Voisit sanoa: "Minä kuuntelen."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
22.7.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Minut kasvatettiin pikkutytöstä saakka katolilaiseksi. Tein täyden kierroksen Jumalan kieltämiseen saakka, ollen täysin uskomatta Jumalaan. Ja nyt, kiitos suuressa määrin opetustesi, tiedän, että on yhteys, tietoisuus ja hiljaisuus. Mutta mieleeni tuli ajatus: miksi rukoilen? Koska jos Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva, kaikkea rakastava jne., en usko, että hän tarvitsee minua sanomaan: "Pst - ystäväni on kuolemassa syöpään, voitko auttaa häntä?" En pidä sitä välttämättömänä, mutta nautin rukoilemisesta. Haluaisin kuulla ajatuksiasi - milloin olisi tarkoituksenmukaista rukoilla? Uskotko rukoukseen?
Kenties voisit päivittää rukouksesi toivomuksista ("saa tämä tapahtumaan, kiitos") pieniksi mielen vihjeiksi, esimerkiksi rauhaa kohti. Pienet mielen vihjeet käyttävät edelleen käsitteitä - koska jokainen rukous koostuu sanoista ja käsitteistä - osoittamaan, auttamaan sinua pääsemään käsitteiden yli. Voisit esimerkiksi sanoa affirmaation, kuten Jeesus sanoi: "Olen maailman valo." Se on affirmaatio, se on käsite, se osoittaa todellisuuteen paljon sanoja syvemmälle. Voit sanoa, jos edelleen haluat jotain toivetta: "Anna minun tietää, että olen maailman valo."
Rukouksessa, tavallisessa rukouksessa vihjataan yleensä kaksinaisuuteen. Se vihjaa, että on Jumala ja on minä, joka pyydän Jumalalta. Tuo kaksinaisuus on perimmiltään harhaa, koska olet Jumalan ilmaisumuoto. Sinä ja Jumala sulatte yhteen. Syvimmät rukoukset eivät näin enää ole varsinaisia rukouksia. Silloin omaksut kuuntelevan asenteen sanojen sijasta. Niin kauan kuin nautit siitä, se on ok. Mutta pääse vähitellen pois pyynnöstä, että joku tekee jotain puolestasi, koska se pitää sinut jumissa kaksinaisuudessa.
Affirmaatiot voivat oikein tehtäessä olla hyvin upeita rukousten korvikkeita. "Olen parantunut ja kokonainen ja rauhassa." Ja anna sen jälkeen olla tilaa. Ja todellisuudessa voima on tuossa tilassa. Tuossa tilassa koet, että olet jo kokonainen, vaikka ulkoinen muoto voisi kertoa muuta. "Olen pyhä", Ihmeiden oppikurssi sanoo. Sinä olet ja näin se on vain sen vahvistamista, miten asiat ovat. Sitten on jonkun muun parantaminen - olet joko tuon ihmisen kanssa tai hän tulee mieleesi. Minusta voimakkainta parannusta on pitää kuvaa tuosta ihmisestä ja sitten mennä syvemmälle itseesi, missä elämän eheys on, missä mitään ei tarvita eikä mitään tarvitse lisätä. Sieltä löydät myös tuon ihmisen eheyden - hän on jo parantunut syvimmällä tasolla, muodon tuolla puolen. Menet siis muodosta muodottomuuteen.
On parannusta, mitä Joel Goldsmith harjoitti - hänellä on upea kirja nimeltään "The Art of Spiritual Healing". Ei ole oikeastaan lainkaan tarvetta ajatella sitä olotilaa, mikä tarvitsee parantaa, vaan keskitytään tuon ihmisen olennaiseen todellisuuteen, mikä on yhtä oman oleellisen todellisuutesi kanssa, ja mennä hiljaisuuteen, missä mitään ei tarvita. Hän sai usein puhelinsoittoja, joskus keskellä yötä. Joku tarvitsi epätoivoisesti parannusta ja hänelle kerrottiin tuon ihmisen nimi ja se, mistä tämä kärsi. Sitten hän laski välittömästi puhelimen ja meni ehdottomaan ajatuksettomuuteen. Hetken hän kuuli tuon ihmisen nimen ja sen, mitä tällä oli vikana, ja päästi siitä välittömästi irti ja meni sitten 2-3 minuutiksi ajatuksettomuuteen - ehdottomaan läsnäoloon.
Muodottomuuden maailmassa on ehdoton täydellisyys. Ja se on tuon parannusta tarvitsevan ihmisen ydinolemus. Viedään siis muoto muodottomuuteen, missä muotoa ei enää ole. Ei mitään hoidettavaa olotilaa, mitään ei tarvita - vain mennään siihen. Se oli hänen tapansa parantaa. Hän oli hyvin tehokas parantaja. Se on parantamisen perimmäinen muoto ja se on oikeastaan ei-kaksinainen rukous. Se on menemistä sen rukouksen tuolle puolen, missä sanotaan: "Paranna, Jumala, ole kiltti". Mennään itse Lähteeseen, mikä on erottamaton sitä, kuka olet ja kuka tuo ihminen on.
Rukouksesta voi asteittain tulla Jumalan kuuntelemista, hänelle puhumisen sijasta. Mitä kuunteleminen merkitsee? Kuunteleminen merkitsee, että on pelkkä puhdas huomio. Kuunteleminen ei merkitse, että odottaa jotain vastausta, koska silloin ei oikeasti kuuntele. Kuuntelemisessa ei odoteta mitään - on vain puhdas huomiokenttä. Se on paljon syvempi rukous kuin mitkään sanat. Todellinen rukous on sitä, että rukouksesta tulee myös meditaatiota - ei edes odottaen vastausta. Riittää, kun on hiljaisuudessa. Joskus jokin vastaus tulee tai asia ratkeaa yhtäkkiä. Kuuntele.
Mitä tahansa ongelmia on tässä maailmassa, mitä tahansa häiriöitä - ja niitä tapahtuu koko ajan ihmisillä ympärilläsi tai mielessäsi - niin mene puhtaaseen, tietoiseen kuuntelevaan läsnäoloon. Kuunteleminen on tapa puhua läsnäolosta. Silloin kun olet läsnä, olet ikään kuin kuuntelemistilassa. Kuunteleminen liitetään tavallisesti kuulohavaintoon. Mutta tämä kuunteleminen menee sen yli - se on tietoisuustila, mikä on aistihavainnon alla. Jokainen tietää, millaista se on. Koska silloin kun todella kuunnellaan jotain pientä ääntä, niin mikä tietoisuustila on sen alla? Se on ehdoton, rentoutuneen valppauden tila. Niinpä se auttaa, kun sanomme "kuunnella", koska kaikki tietävät, mitä se merkitsee. Osoitan vain sen, ettei ulkoinen aistihavainto ole kuuntelemisen ydinolemus - se on alla oleva tietoisuustila, ehdottoman vastaanottamisen ja valppaan läsnäolon tila.
Siksi uskon, että Jeesuksella oli opettavaisia tarinoita palvelijasta ja hereillä pysymisestä, koska tämä ei tiedä, milloin isäntä tulee kotiin. Monet asiat ovat vähän vääristyneet, koska ne välitettiin sanallisesti ja sitten kirjoitettiin muistiin ja prosessin aikana joitkin asiat kääntyivät ympäri tai hukkuivat. Luulen hänen puhuneen tuosta asenteesta - tietoisuustilasta, palvelija odottamassa kuulevansa mestarin tulevan. Se on odottamista eri mielessä kuin se, mitä normaalisti sanomme "odottamiseksi" ja missä mieli sanoo: "Milloin se tapahtuu? Eikö se tapahdu vielä?" Hän käyttää odottamista täysin eri mielessä. Monta kertaa Jeesus puhui hereillä pysymisestä, se on erittäin tärkeä osa hänen opetustaan - pysy hereillä, älä nukahda, pysy läsnä. Käytä kaikkia rukouksesi sanoja vihjeinä sitä kohti. Voisit sanoa: "Minä kuuntelen."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.