VOIKO TAIDE TAI MUSIIKKI VAIKUTTAA EGON LÄSNÄOLOON?
Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
20.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Olen kokenut läsnäolon musiikin kautta ja tunnen silloin hyvin syvällistä armoa. Tunnen, että minua "soitetaan" - tietyssä mielessä olen instrumentti. Tavallaan ne mitä kutsutaan instrumenteiksi, ovat ääniä. Kysymykseni koskee tätä yhteyttä luovuuteen ja siitä tuleviin teoksiin. Vaikuttaako taide ja musiikki egon läsnäoloon? Miten olla osa tuota ilmentämistä, mutta menemättä liikaa mukaan pitääkseen etäisyyttä, jottei tästä prosessista tule pakkomielle?
Toisaalta on luova prosessi - taide tai musiikki. Ja sitten on lopputuote - musiikki jota soitetaan tai teos mitä joku tutkiskelee.
Kun kysyt: "Voiko taide tai musiikki vaikuttaa egon läsnäoloon?", niin ego ei tiedä mitään läsnäolosta, joten se ei voi tehdä sitä. Egossa täytyy olla jonkin aukko tullakseen vastaanottavaiseksi sille voimalle, mikä on latenttina siinä musiikissa tai taiteessa, joka luotiin tuosta syvästä tilasta.
On paljon musiikkia ja taidetta, mitä ei ole välttämättä luotu tuosta syvästä tilasta, vaan ego yrittää olla nokkela. Puhutaanpa jostain musiikkikappaleesta tai taideteoksesta, joka tulee yhteydestä hiljaisuuteen tai läsnäoloon. Jossain määrin tuossa taideteoksessa tai musiikkikappaleessa on edelleen tuo energiakenttä. Se voi saada ihmisen kosketukseen syvemmän sisäisen ulottuvuuden kanssa. Vaaditaan vähän avautumista. Jos on vain egon tiheyttä, niin taiteen tai musiikin transformointimahdollisuuksia ei käsitetä. Katsojassa tai kuulijassa vaaditaan vähän avautumista ja silloin voi olla hyvin ihana asia kuunnella musiikkia tai tutkiskella taideteosta. Hänet voidaan kuljettaa - vaikka vain hetkeksi - siihen valppaaseen hiljaisuuteen, mistä teos alun perin tuli. Se on kaunis asia.
Toinen puoli on "itsensä kadottaminen" - meneminen niin syvälle, että melkein kadottaa itsensä siihen maaperään, mistä luovuus tulee. Luovassa prosessissa tarvitaan aina tasapaino, jottei kadota itseään olemiseen. Se voi tapahtua taiteilijalle, se voi tapahtua joillekin ihmisille, jotka ovat henkisesti hereillä - he sukeltavat yhtäkkiä niin syvälle olemiseen, että heiltä menee kaikki kiinnostus tekemiseen. Tämä tapahtui joillekin henkisille mestareille, jotka viettivät useita vuosia tekemättä mitään.
Esimerkiksi Ramana Maharshia Intiassa oli syötettävä useita vuosia, koska hän ei ottanut edes ruokaa. Hän oli niin uppoutunut olemiseen, että hän vain istui. Ihmiset tunnistivat hänessä jotain poikkeuksellista - mitä ei olisi tapahtunut lännessä - ja he laittoivat hänen suuhunsa ruokaa. Mutta se oli tietysti tasapainotonta - hän ei enää kyennyt toimimaan tässä maailmassa. Tämä on tietysti ääriesimerkki. Vähitellen hän alkoi muutamassa vuodessa taas toimia ja hän pystyi saavuttamaan taas tasapainon asioiden käsittelyssä täällä ja olemisessa. Vähän pienemmässä määrin se tapahtui minulle, kun menetin kiinnostukseni täysin tekemiseen ja ajelehdin kaksi vuotta. Se ei ollut ongelma minulle, se oli ongelma vain ihmisille, jotka katselivat minua tai tunsivat minut. Tasapaino oli siis hukassa jonkin aikaa, mutta vähitellen tasapaino taas muodostui. Minulla ei ollut varsinaisesti opettajaa, joten se tapahtui luonnostaan.
Niin kauan kuin käännyt sisäänpäin ja annat muodon sille, mikä lepää muodottomuudessa, olet sen käytettävissä, jotta se voi kauttasi tulla tähän muodon maailmaan. Älä jää sinne ja kadota itseäsi - se ei ole tarpeellista.
Musiikki on upea tapa päästä kosketukseen sisäisen hiljaisuuden kanssa.
Kuuntelijan on kuitenkin tärkeää olla tulematta riippuvaiseksi mistään ulkoisesta läsnäolon tilaan pääsemisessä. Vaikka musiikki voi auttaa, siinäkin on oltava tasapaino. Jos hiljennyt vain kuunnellessasi tietyntyyppistä musiikkia, niin et ole täysin onnistunut, koska olet riippuvainen jostain ulkoisesta päästäksesi kosketukseen sen kanssa. Käytä sitä apuna ja tämä vastaa samaa kuin henkinen opettaja tai henkinen opetus - voi olla suurta apua jonkin nauhan kuuntelemisesta tai videon katsomisesta - mutta älä tule riippuvaiseksi siitä. Jokainen hyvä henkinen opettaja kertoo sinulle, milloin on "jo riittää" -aika. Todellinen opettaja on sisälläsi. Sen mitä näet minussa, mitä pidät niin kallisarvoisena minussa, on oltava sinussa, muuten et voisi nähdä sitä. Hyvä opettaja ohjaa sinut aina takaisin itseesi eikä tue minkäänlaista riippuvuutta.
Tietää, mikä auttaa, ja käyttää sitä, muttei tule riippuvaiseksi. Lopulta täytyy mennä sinne ilman mitään apua. Voi edelleen arvostaa opettajia ja opetuksia. Itse rakastan toisten henkisten opettajien kuuntelemista, jos he toimivat syvästä paikasta. Siitä on suurta iloa ja ajattelen: "Vau, tämä on upeaa." Tai henkisen kirjan lukeminen, joka tulee syvimmästä paikasta - siitä on edelleen suurta iloa. Se ei mitenkään liity tarvitsemiseen. Se on nauttimista saman syvän totuuden vähän erilaisesta ilmaisemisesta. Se on ihanaa.
Voi myös nähdä sen missä tahansa - riippumatta siitä, missä muodossa se piilottelee. Voi nähdä totuuden loistavan läpi siitä, missä se piilottelee. Se voi piiloutua johonkin muinaiseen uskontoon, hyvin syvälle. Sieltä sen näkee loistavan läpi. Ympärillä voi olla paljon mytologiaa, paljon kulttuurillisia uskomuksia ja kuitenkin syvällä voi nähdä totuuden, joka loistaa kaiken ympärillä olevan läpi. Se on sitä, kuka olet.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
20.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Olen kokenut läsnäolon musiikin kautta ja tunnen silloin hyvin syvällistä armoa. Tunnen, että minua "soitetaan" - tietyssä mielessä olen instrumentti. Tavallaan ne mitä kutsutaan instrumenteiksi, ovat ääniä. Kysymykseni koskee tätä yhteyttä luovuuteen ja siitä tuleviin teoksiin. Vaikuttaako taide ja musiikki egon läsnäoloon? Miten olla osa tuota ilmentämistä, mutta menemättä liikaa mukaan pitääkseen etäisyyttä, jottei tästä prosessista tule pakkomielle?
Toisaalta on luova prosessi - taide tai musiikki. Ja sitten on lopputuote - musiikki jota soitetaan tai teos mitä joku tutkiskelee.
Kun kysyt: "Voiko taide tai musiikki vaikuttaa egon läsnäoloon?", niin ego ei tiedä mitään läsnäolosta, joten se ei voi tehdä sitä. Egossa täytyy olla jonkin aukko tullakseen vastaanottavaiseksi sille voimalle, mikä on latenttina siinä musiikissa tai taiteessa, joka luotiin tuosta syvästä tilasta.
On paljon musiikkia ja taidetta, mitä ei ole välttämättä luotu tuosta syvästä tilasta, vaan ego yrittää olla nokkela. Puhutaanpa jostain musiikkikappaleesta tai taideteoksesta, joka tulee yhteydestä hiljaisuuteen tai läsnäoloon. Jossain määrin tuossa taideteoksessa tai musiikkikappaleessa on edelleen tuo energiakenttä. Se voi saada ihmisen kosketukseen syvemmän sisäisen ulottuvuuden kanssa. Vaaditaan vähän avautumista. Jos on vain egon tiheyttä, niin taiteen tai musiikin transformointimahdollisuuksia ei käsitetä. Katsojassa tai kuulijassa vaaditaan vähän avautumista ja silloin voi olla hyvin ihana asia kuunnella musiikkia tai tutkiskella taideteosta. Hänet voidaan kuljettaa - vaikka vain hetkeksi - siihen valppaaseen hiljaisuuteen, mistä teos alun perin tuli. Se on kaunis asia.
Toinen puoli on "itsensä kadottaminen" - meneminen niin syvälle, että melkein kadottaa itsensä siihen maaperään, mistä luovuus tulee. Luovassa prosessissa tarvitaan aina tasapaino, jottei kadota itseään olemiseen. Se voi tapahtua taiteilijalle, se voi tapahtua joillekin ihmisille, jotka ovat henkisesti hereillä - he sukeltavat yhtäkkiä niin syvälle olemiseen, että heiltä menee kaikki kiinnostus tekemiseen. Tämä tapahtui joillekin henkisille mestareille, jotka viettivät useita vuosia tekemättä mitään.
Esimerkiksi Ramana Maharshia Intiassa oli syötettävä useita vuosia, koska hän ei ottanut edes ruokaa. Hän oli niin uppoutunut olemiseen, että hän vain istui. Ihmiset tunnistivat hänessä jotain poikkeuksellista - mitä ei olisi tapahtunut lännessä - ja he laittoivat hänen suuhunsa ruokaa. Mutta se oli tietysti tasapainotonta - hän ei enää kyennyt toimimaan tässä maailmassa. Tämä on tietysti ääriesimerkki. Vähitellen hän alkoi muutamassa vuodessa taas toimia ja hän pystyi saavuttamaan taas tasapainon asioiden käsittelyssä täällä ja olemisessa. Vähän pienemmässä määrin se tapahtui minulle, kun menetin kiinnostukseni täysin tekemiseen ja ajelehdin kaksi vuotta. Se ei ollut ongelma minulle, se oli ongelma vain ihmisille, jotka katselivat minua tai tunsivat minut. Tasapaino oli siis hukassa jonkin aikaa, mutta vähitellen tasapaino taas muodostui. Minulla ei ollut varsinaisesti opettajaa, joten se tapahtui luonnostaan.
Niin kauan kuin käännyt sisäänpäin ja annat muodon sille, mikä lepää muodottomuudessa, olet sen käytettävissä, jotta se voi kauttasi tulla tähän muodon maailmaan. Älä jää sinne ja kadota itseäsi - se ei ole tarpeellista.
Musiikki on upea tapa päästä kosketukseen sisäisen hiljaisuuden kanssa.
Kuuntelijan on kuitenkin tärkeää olla tulematta riippuvaiseksi mistään ulkoisesta läsnäolon tilaan pääsemisessä. Vaikka musiikki voi auttaa, siinäkin on oltava tasapaino. Jos hiljennyt vain kuunnellessasi tietyntyyppistä musiikkia, niin et ole täysin onnistunut, koska olet riippuvainen jostain ulkoisesta päästäksesi kosketukseen sen kanssa. Käytä sitä apuna ja tämä vastaa samaa kuin henkinen opettaja tai henkinen opetus - voi olla suurta apua jonkin nauhan kuuntelemisesta tai videon katsomisesta - mutta älä tule riippuvaiseksi siitä. Jokainen hyvä henkinen opettaja kertoo sinulle, milloin on "jo riittää" -aika. Todellinen opettaja on sisälläsi. Sen mitä näet minussa, mitä pidät niin kallisarvoisena minussa, on oltava sinussa, muuten et voisi nähdä sitä. Hyvä opettaja ohjaa sinut aina takaisin itseesi eikä tue minkäänlaista riippuvuutta.
Tietää, mikä auttaa, ja käyttää sitä, muttei tule riippuvaiseksi. Lopulta täytyy mennä sinne ilman mitään apua. Voi edelleen arvostaa opettajia ja opetuksia. Itse rakastan toisten henkisten opettajien kuuntelemista, jos he toimivat syvästä paikasta. Siitä on suurta iloa ja ajattelen: "Vau, tämä on upeaa." Tai henkisen kirjan lukeminen, joka tulee syvimmästä paikasta - siitä on edelleen suurta iloa. Se ei mitenkään liity tarvitsemiseen. Se on nauttimista saman syvän totuuden vähän erilaisesta ilmaisemisesta. Se on ihanaa.
Voi myös nähdä sen missä tahansa - riippumatta siitä, missä muodossa se piilottelee. Voi nähdä totuuden loistavan läpi siitä, missä se piilottelee. Se voi piiloutua johonkin muinaiseen uskontoon, hyvin syvälle. Sieltä sen näkee loistavan läpi. Ympärillä voi olla paljon mytologiaa, paljon kulttuurillisia uskomuksia ja kuitenkin syvällä voi nähdä totuuden, joka loistaa kaiken ympärillä olevan läpi. Se on sitä, kuka olet.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.