Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Suzanne Lie 19.12.2016 - Valmistautuminen ensikontaktiin, osa 31

19.12.2016 - Valmistautuminen ensikontaktiin, osa 31

Print

VALMISTAUTUMINEN ENSIKONTAKTIIN, OSA 31
 
Ylösnousevia ihmisiä kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
19.12.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
LUKU 31: Paluu
 
Tervehdys. Olemme ylösnousevia ihmisiä. Olemme täällä nyt-hetkessänne kertomassa, miten matkamme uuteen Maahan on vienyt meidät odottamattomaan kokemukseen.
 
Matkustaessamme pois kolmannen ulottuvuuden Maasta viidennen ulottuvuuden tietoisuudessamme, tapasimme monia tähtialuksia Ashtar-osastosta. Näiden tähtialusten jäsenet pystyivät havaitsemaan tietoisuutemme viidennen ulottuvuuden tietoisuudellaan ja toivottivat meidät tervetulleeksi aluksilleen.
 
Koska yhdistyimme viidennen ulottuvuuden tietoisuuteemme, emme olleet enää rajoittuneita mittaamaan todellisuutta kolmannen ulottuvuuden aika-avaruusversiolla. Näin ollen pystymme vain kertomaan, että jossain ja johonkin aikaan matkallamme, löysimme itsemme vierailemasta kauniilla korkeampien ulottuvuuksien tähtialuksilla.
 
Tiesimme, että tietoisuutemme oli kovasti laajentunut ja että itsetuntoomme sisältyi nyt koko ryhmämme. Emme kuitenkaan tienneet, että Gaian Maan ylemmän neljännen ja viidennen ulottuvuuden aurassa oli monia tähtialuksia.
 
Itse asiassa emme täysin ymmärtäneet vielä, miten Gaia-planeetta oli elävä olento. Olimme ihmisryhmä, joka oli meditoinut yhdessä monta vuotta ja päätti seurata yhteistä sisäistä ohjettamme tehdä tietoisuusmatka.
 
Ensin meillä ei ollut aavistustakaan, että tuo matka olisi totta. Käsitämme nyt, että se mitä luulimme meditaatioksi, oli itse asiassa todellisuus. Jos huomaatte, niin puhumme itsestämme kollektiivina, emme yksilöryhmänä.
 
Emme ole varmoja, milloin tai miten meistä tuli kollektiivitietoisuus, mutta tiedämme nyt, että emme olisi kyenneet jäämään tuohon jatkuvasti laajentuvaan energiakenttään, jos emme olisi tunteneet toistemme tietoisuuden lohtua ja tukea.
 
Olemme poikenneet tarinastamme, joten palaamme tapaamiseemme tähtialuksilla. Voimme muistaa tässä nyt-hetkessä vain, että ensin olimme valtavan tähtialuslaivueen ulkopuolella ja sitten yhtäkkiä olimme kaikki yhdessä suuressa kokoushuoneessa yhdellä aluksista.
 
Aivan ensimmäinen asia jota ajattelimme kollektiivimielessämme, kun voimme kuulla toistemme ajatukset, oli, että olimme olleet tällä aluksella aiemmin. Itse asiassa muistimme, että olimme olleet aluksella kollektiiviunissamme. Emme oivaltaneet ennen kuin aluksella, että meillä oli ollut kollektiiviunia, ja samanaikaisesti meillä oli identtisiä muistoja.
 
Yksi syy miksi olimme päättäneet pitää näitä yhteismeditaatiota, joista tuli todellisuutta, oli, että muistimme kaikki tavanneemme toisiemme aluksella, jota olimme kutsuneet "lentäväksi lautaseksi". Yö toisensa jälkeen näimme samaa unta.
 
Tästä syystä päätimme pitää ryhmämeditaation – keskittyäksemme paremmin tapaamisiimme siellä, jonka olimme lopulta oivaltaneet tähtialukseksi. Siksi vuokrasimme mökin vuorenhuipulta ja sulloimme sen täyteen ruokaa ja vettä, jotta voisimme olla omavaraisia kuukauden.
 
Ensimmäisen viikon keskityimme asettumaan aloillemme ja oppimaan korkean paikan ympäristön. Toiseen mökkiviikkoon mennessä oivalsimme, että näimme kaikki unta olemisesta tähtialuksen ulkopuolella ulkoavaruudessa.
 
Tiesimme, että tämän täytyi olla unta, koska pystyimme hengittämään emmekä tunteneet mitään erityistä lämpötilaa tai myöskään mitään kehomuotoa. Tiesimme, että olimme astuneet suureen seikkailuun ja olimme hyvin onnellisia, että olimme päättäneet ottaa tämän kuukauden korkealla vuorella ymmärtääksemme paremmin, mitä meille tapahtui.
 
Ennen lähtemistämme "yhteiselle lomallemme", kerroimme ystävillemme ja perheellemme, että asuisimme vuoristomökissä kuukauden. Meitä oli 12 ihmistä – kuusi miestä ja kuusi naista. Emme suunnitelleet, että ryhmämme olisi tämän kokoinen tai että siinä olisi sama määrä kumpaakin sukupuolta.
 
Ryhmäsuhteemme kehittyi, koska tunnistimme toisemme hereillä jokapäiväisessä elämässämme. Ensin kukaan meistä ei tuntenut toisiaan, mutta jotenkin törmäsimme jatkuvasti toisiimme ruokakaupassa, kadulla ja ystävien luona.
 
Lopulta päätimme, että nämä "sattumanvaraiset kohtaamiset" eivät olleet vahinko ja päätimme tavata minun kotonani. Luulen, että valitsimme minun kotini, koska minusta tuli "kirjuri", joka dokumentoi kaikki kokemuksemme ja jakoi ne toisten kanssa.
 
Sitten jokainen henkilö lisäsi siihen tai muutti sitä, mitä olin kirjoittanut, ja tallensimme muutokset meidän kaikkien tietokoneelle ja kännykkään. Meillä kaikilla oli kopio, jotta oli pienempi mahdollisuus menettää tämän hyvin ainutlaatuisen kokemuksen dokumentointi.
 
Mielenkiintoista kyllä, olimme kaikki sinkkuja, työllistimme itsemme ja pystyimme "häviämään" joksikin aikaa ilman, että kyseltiin liikaa. Emme ajatelleet tuota "sattumaa", ennen kuin aloimme lähteä ajasta.
 
Emme tienneet, mitä ajasta lähteminen merkitsi, ennen kuin aloimme jakaa henkilökohtaisia kokemuksiamme ja havaitsimme, että ne olivat yhteisiä kokemuksia. Tehtyämme tuon havainnon, otimme kaikki dokumentointimme hyvin vakavasti. Meille oli tapahtumassa jotain ja halusimme ymmärtää täysin, mitä se oli.
 
Siinä kun kirjoitimme kukin henkilökohtaiset kokemuksemme tapahtumista ja sitten jaoimme ne ryhmässä, aloimme yhdistyä kollektiivitietoisuudeksi. Kukaan meistä ei ollut tiennyt, mikä kollektiivitietoisuus oli, mutta sitä termiä olimme kaikki käyttäneet kirjoituksissamme.
 
Silloin päätimme, että meidän täytyi pitää säännöllisiä tapaamisia, jotta voimme jakaa sanallisesti, mitä olimme kokeneet. Havaitsimme, että kokemuksistamme kirjoittaminen ja myös niistä puhuminen teki paljon helpommaksi ymmärtää toisiamme ja itseämme.
 
Ensin tapasimme vain kerran kuussa, sitten joka toinen viikko, sitten joka viikko, mutta sitten oivalsimme, että jotain hyvin tärkeä oli tapahtumassa, ja aloimme tavata joka toinen päivä. Muutaman viikon tapasimme joka päivä.
 
Yhtenä päivänä päätimme pitää ryhmämeditaation nähdäksemme, pystyimmekö kuvittelemaan, että kollektiiviryhmällämme voisi olla sama meditaatio. Olimme kirjoittaneet hyvin samanlaisista kokemuksista, joten halusimme nähdä, voisimmeko kokea niitä samanaikaisesti.
 
Tiesimme, että meidän tarvitsisi keskittää koko aikomuksemme ja huomiomme tähän prosessiin, joten vuokrasimme mökin vuoristosta. Onneksi oli loppukevät, joten pystyimme jatkamaan oleskeluamme, jos halusimme.
 
Emme puhuneet ensin tuosta mahdollisuudesta, mutta havaitsimme myöhemmin, että olimme kaikki miettineet jäämistä pidemmäksi aikaa. Ajattelimme kuitenkin kaikki, että se oli naurettava idea, emmekä sanoneet mitään. Tämä paljastus oli hyvin tärkeä meille, koska silloin oivalsimme täysin, miten omistautuneita olimme siihen, "mitä ikinä se olikin, mitä meille oli tapahtumassa".
 
Silloin sisäiset äänet olivatkin itse asiassa korkeampia ääniä, mutta emme kuulleet niitä ylhäältä, vaan sisältä. Ensin se oli hyvin hämmentävää, kun olimme tottuneet havaitsemaan vain ulkoista kommunikointia, mutta hyvin pian äänien sisäisestä sijainnista tuli normaalia.
 
Kukaan meistä ei ollut kovin uskonnollinen emmekä olleet ajatelleet korkeampia ääniä, mutta meidän kaikkien täytyi myöntää, että kuulemamme äänet tuntuivat ikään kuin tulevan jostain korkeammasta paikasta. Silloin Shawn, ryhmämme jäsen, jakoi kaiken, mitä hän oli opiskellut korkeammista todellisuusulottuvuuksista.
 
Kun Shawn selitti korkeampia ulottuvuuksia, tunsimme kaikki, että hän oli oikeassa arvioidessaan, että koimme ns. ulottuvuuksien välistä matkustamista. Ensin vain muutama meistä pystyi näkemään, että toisia olentoja oli kanssamme mökissä, mutta vähitellen pystyimme kaikki havaitsemaan, ettemme olleet yksin.
 
Oli mielenkiintoista, että hahmotimme nämä korkeammat olennot eri tavoilla. Jotkut meistä pystyivät vain tuntemaan, kun korkeampi olento oli heidän lähellään, toiset pystyivät helpommin kuulemaan viestit, joita tuli näiltä olennoilta, ja jotkut meistä pystyivät näkemään ne.
 
Kun yhdistimme erilliset havaintomme, aloimme hahmottaa koko kokemuksen. Kerroimme vuorotellen, miten olimme havainneet nämä korkeammat olennot, ja autoimme muita havaitsemaan ne myös. Tällä tavalla muistimme lopulta kaikki, miten tunnetaan, kuullaan ja nähdään korkeampi olento tai joskus olennot.
 
Vähitellen aloimme kokea yhteisen todellisuuden, jossa kaikki meistä pystyivät samanaikaisesti havaitsemaan, kun korkeampi olento liittyi seuraamme. Ensin emme tunnistaneet niiden kasvoja tai kehoja. Tunnistimme niiden "tunnun".
 
Kuitenkin jakaessamme kokemuksemme ryhmän kanssa, havaitsimme, että koimme kaikki saman olennon, mutta meillä kaikilla oli vähän eri havainto kuin muilla. Mutta kun kukin jaoimme kokemuksemme ryhmän kanssa, havaitsimme, että tietoisuutemme yhdistyivät yhdeksi tietoisuudeksi.
 
Yllätykseksemme pystyimme säilyttämään koko yksilöllisyytemme samassa nyt-hetkessä, kun lakkasimme käyttämästä sanaa "aika". Lakkasimme käyttämästä sitä, koska yksi ensimmäisistä saamistamme viesteistä oli: "Olemme tässä nyt-hetkessänne".
 
Ensin kukaan meistä ei ymmärtänyt viestin nyt-osaa, ennen kuin aloimme kaikki kadottaa aikaa. Emme tietysti todellisuudessa kadottaneet aikaa, mutta olimme kaikki samaa mieltä, että aika oli suhteessa siihen, mitä teimme.
 
Koska vietimme yksinkertaista elämää, meillä oli tehtävä kaikki mökin askareet. Havaitsimme, että kun teimme askareita, aika eteni melko hitaasti. Toisaalta kun kommunikoimme korkeampien olentojen kanssa – koska nyt oli useita korkeampia olentoja – näytimme kadottavan aikaa.
 
Se mitä luulimme kaikki nopeaksi 15 minuutin yhteydeksi, oli usein kaksi tai kolme tuntia. Toisaalta tehdessämme askareita, tuntui tunneilta silloin, kun itse asiassa kyse oli vain muutamasta minuutista.
 
Kuten arvata saattaa, pystyimme lisääntyvässä määrin tuntemaan ryhmämme tunteet. Havaitsimme myös, ettei meidän tarvinnut käyttää ääntämme tai olla lähietäisyydellä jakaaksemme tunteitamme toisten kanssa.
 
Ensin koimme tämän ainutlaatuisen tunteen vain fyysisellä kehollamme, missä oli tietty tietäminen, että tuo ihminen oli kosketuksissa kanssamme, oli hän sitten lähellä tai kaukana. Aloimme käyttää sanoja "olla kosketuksissa" "kommunikoinnin" sijasta, koska tunsimme toisemme, ikään kuin olisimme yksi henkilö.
 
Tiedän, että niiden ihmisten on erittäin vaikea ymmärtää tätä tunnetta, jotka eivät ole kokeneet sitä, mutta yritän parhaani mukaan selittää sen. Ensin meillä oli tietoisia kokemuksia korkeammasta äänestä, mutta se ei ollut yläpuolellamme. Kuten sanoin aiemmin, tämä korkeampi ääni oli sisällämme. Se että joku kommunikoi kanssamme sisältämme, erityisesti jonkun näkymätön, oli hämmentävää ensin.
 
Aloimme kuitenkin käsittää, että tämä sisäinen ääni oli hyvin lohduttava ja hyvin hyödyllinen jokapäiväisessä elämässämme. Ikään kuin joku jolla oli korkeampi perspektiivi, näytti meille mahdollisia ja todennäköisiä todellisuuksia, joihin olimme menossa.
 
Näimme ikään kuin näkymättömän – mikä merkitsee, että näimme sen vain mielikuvituksella – haaran elämämme tiessä. Yksi todellisuusvaihtoehtomme, jota symboloi tienhaara, tapahtuisi ehdottomasti, jos emme muuttaisi itseämme jollain tavalla. Se oli todennäköinen todellisuus.
 
Toinen vaihtoehto, mahdollinen todellisuus, oli vaihtoehtoinen polku, jonka voisimme kokea, jos valitsimme sen. Toisin sanoen, tämä mahdollinen todellisuus tapahtuisi vain, jos valitsimme sen. Ensin oli hämmentävää nähdä näitä myriadeja vaihtoehtoja tulevan jatkuvasti tajuntaamme.
 
Onneksi tottuessamme enemmän ja enemmän näihin sisäisiin suuntiin, huomasimme, että elämämme alkoi virrata. Yhdessä havaitsimme, että paras tapa selittää "virtaavaa elämää" oli, että opimme vain päästämään irti kaikista myriadeista vaihtoehdoista jokapäiväisessä elämässämme.
 
Yksilöinä ja ryhmänä havaitsimme, että kun sallimme sisäisten ohjeiden opastaa meitä, olimme paljon onnellisempia ja saimme aikaan enemmän. Toisin sanoen, sen sijaan että meidän täytyi tehdä myriadeja valintoja jokapäiväisessä elämässämme, meillä oli vain kaksi vaihtoehtoa.
 
Nämä vaihtoehdot olivat seurata tätä sisäistä virtaa tai kokea jokapäiväisen elämän vastustus. Opimme kaikki, että kun päätimme yksilöinä sekä ryhmänä seurata virtaa, emme kokeneet sitä vastustusta, joka oli normaalia, ennen kuin seurasimme virtaa.
 
Koska koimme mökissä elämistä ja kommunikointia ns. korkeampien olentojen kanssa, oivalsimme, että vaihtoehtona olisi kiivetä tuota jokapäiväisen elämän jyrkkää polkua yksin.
 
Sitten kun päätimme päästää irti monista kysymyksistä ja vain seurata virtaa, emme oivaltaneet, että oli vaihtoehtoinen tapa, jolla voisimme elää elämäämme. Mikä tärkeintä, ennen kuin päätimme seurata kollektiivista sisäistä ohjettamme, emme tienneet, miten yksin olimme olleet.
 
Muistimme, millaista oli tuntea olevansa yksin itsessämme ja myös hyvän ystävän tai toisten ihmisten joukossa. Itse asiassa "toiset" on sana, joka alkoi lähteä tietoisuudestamme. Kun seurasimme sisäistä kollektiivitodellisuuttamme, käsitys "toisista" kuoli.
 
Itse asiassa jokainen meistä keksi termin "sisäinen kollektiivitodellisuus" itsekseen. Kun yksi meistä jakoi tuon termin, nauroimme, koska se oli täsmälleen sama termi, jonka me 12 olimme kuulleet sisältä. Jakamalla syvimmät tunteemme kokemuksistamme havaitsimme, että kun yhdistyimme virtaan, jossa olimmekin edelleen yksilöjä, emme olleet erillään.
 
Olimme niin yhdistyneet virtaan tietoisuutemme sisimmillä tasoilla, että ulkoinen kehopakettimme oli pelkästään erilliseltä näyttäviä koteloja yhdelle olennollemme. Ensin tämä tilanne oli vähän hämmentävä meille, koska meillä oli kaikilla ollut myriadeja elämiä kolmannen ulottuvuuden Maassa.
 
Kuitenkin jatkaessamme kommunikointia korkeampien olentojen kanssa, aloimme tavata olentoja, joilla oli ollut vain muutama inkarnaatio maan päällä tai jotka olivat vain kaksoispaikantuneet kolmannen ulottuvuuden Maahan pitäen ensisijaisen olemuksensa ja tietoisuutensa tähtialuksellaan.
 
Kun me jotka olimme ensisijaisesti määritelleet itsemme ihmisiksi fyysisellä maapallolla, yhdistyimme ryhmätietoisuuteen niiden kanssa, jotka tiesivät kaksoispaikantuneensa Maahan, aloimme kaikki muistaa omat korkeamman ulottuvuuden elämämme.
 
Emme yllättyneet havaitessamme, että olimme kaikki kaksoispaikantuneet Maahan samalta alukselta. Kun olimme kaikki kosketuksissa toisiimme, oivalsimme, että jotkut meistä palaisivat aluksellemme, toiset siirtyisivät viidennen ulottuvuuden Maan energiamalleihin ja toiset laajentaisivat olemustaan riittävästi ollakseen sekä aluksella että uudessa Maassa.
 
"Uusi maa" oli nimi, jota aloimme käyttää Maan viidennen ulottuvuuden taajuudesta. Ensin useimmat meistä eivät muistaneet paljon korkeamman ulottuvuuden elämistään, mutta pystyimme havaitsemaan toisemme ja kommunikoimaan toistemme kanssa hyvin luonnollisesti.
 
Joskus yksi tai muutama meistä "vaiheili" pois kollektiivihavainnostamme joksikin aikaa, mutta he palasivat tavallisesti. Kun he palasivat, heillä oli mahtavia tarinoita kerrottavana meille. Joskus he hävisivät, koska olivat palanneet fyysiseen tai astraalimaahan auttamaan jollain tavalla.
 
Meistä vaikutti siltä, että he olivat olleet poissa lyhyen aikaa, mutta palatessaan he kertoivat meille, miten he olivat olleet fyysisellä maapallolla pitkän elämän tai astraalimaassa vähemmän aikaa. Silloin oivalsimme, ettei aika enää sitonut meitä.
 
Kun matkustimme alukselle tai jollekin uuden Maan korkeammalle taajuustasolle, oivalsimme, että ajattomuutta oli kulunut niillä, jotka olivat jääneet fyysiseen mökkiin fyysisellä maapallolla. Siksi tiesimme, että joku meistä oli lähtenyt ajasta, vasta siinä hetkessä jossa hän päätti lopettaa seikkailunsa nyt-hetkessä.
 
Nämä paluutarinat, kuten kutsuimme niitä, olivat hyvin mielenkiintoisia. Ne jotka kävivät uudessa Maassa, kertoivat, että viidennen ulottuvuuden uusi Maa resonoi samanaikaisesti moniin eri taajuuksiin ykseyden nyt-hetkessä.
 
Yhdessä nimesimme Uuden maan joka todellisuustaajuuden kollektiivikokemustemme mukaan – nämä versiot ovat itse asiassa uuden Maan taajuuksia – jotta voimme helpommin ja tehokkaammin keskustella kokemuksistamme ryhmän kanssa.
 
Päätimme antaa uuden Maan versioille nimet "havainto uusi maa", "mukautuva uusi maa" ja "kynnys uusi maa".
 
Kutsuimme ensimmäistä kokemustamme uudesta Maasta "havainto uudeksi maaksi", jossa pystyimme havaitsemaan uuden Maan, kuin se olisi elokuva. Kuitenkin uusi Maa on itse asiassa välitaajuus, kuten lopulta huomaisimme. Tämä uuden Maan taajuus oli enemmän idea kuin paikka.
 
Kuitenkin jos ryhmä pystyi yhdistämään tietoisuutensa riittävästi hyväksyäkseen tuon idean, se havaitsi olevansa ryhmänä vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa, joka oli hyvin mukautuva heidän ajatuksiinsa ja tunteisiinsa.
 
Voidakseen jäädä tähän "mukautuvaan uuteen maahan", meidän täytyi hypätä ryhmäyhteisymmärrykseen, että tämä uuden Maan versio oli totta. Näin ollen vaikka tuo todellisuus näytti häilyvän ja muuttuvan joka tunteesta ja ajatuksesta, se oli oikea todellisuus.
 
Ryhmän täytyi pysyä tässä "mukautuvassa uudessa maassa" tietoisuus täysin kalibroituna toisiin tai muuten he putosivat pois tuosta kokemuksesta. Kun he putosivat, he palasivat "havainto uuteen maahan".
 
Kun yksi meistä putosi pois ja palasi "havainto uuteen maahan", hän pystyi jakamaan kokemuksensa tuon maataajuuden muiden jäsenten kanssa. Meidän täytyy lisätä tässä, että "havainto uusi maa" oli enemmän kuin neljännen ulottuvuuden astraalitaso siinä mielessä, että se näytti unelta tai joltain, jonka keksimme.
 
Kuitenkin me kaikki "keksimme" saman todellisuuden ja/tai meillä oli sama "uni". Joidenkin ystäviemme seikkailujen vuoksi oivalsimme, että siirryimme jonkinlaiseen uuteen Maahan.
 
Tiesimme vaistomaisesti, että koimme uuden Maan, koska oli hyvin voimakas ykseystietoisuus, mikä auttoi meitä jatkuvasti paremmin ymmärtämään ja hyväksymään hyvin ainutlaatuisen kokemuksemme.
 
Kollektiivikokemuksemme päästää irti siitä, minkä olimme aina tienneet todeksi, ja hyväksyä täysin eri todellisuus, edesauttoi kovasti yhdistymistä hyvin intiimiksi ryhmäksi. Tiesimme kaikki, että jotkut ystävämme, perheemme ja rakkamme jotka olivat vain fyysisiä, häviäisivät elämästämme – siis jos koskaan palaisimme siihen, jota aloimme kaikki nimittää "entiseksi elämäksemme".
 
Oivalsimme kaikki, ettemme voineet avoimesti jakaa kokemuksiamme monen ystävämme ja perheenjäsenemme kanssa. Heillä ei ollut meidän kokemuksiamme, joten heidän olisi hyvin vaikea uskoa, että kokemuksemme olivat totta.
 
Sitä vastoin korkeammat olennot kommunikoivat kanssamme joka päivä. Siksi otimme rutiiniksi, että meditoimme yhdessä aamulla kutsuaksemme päivän informaatiota.
 
Oli niin paljon informaatiota, että päätimme kaikki dokumentoida informaation itse ja sitten kokosimme sen yhdessä viestiksi, jonka voisimme lopulta jakaa toisten kanssa, kun oli nyt-hetki tehdä niin.
 
Ensimmäinen informaatio jonka kaikki saimme ja jonka muokkaisimme viestiksi, oli uuden Maan taajuustasoista. Uuden maan ensimmäistä taajuutta nimitimme "havainto uudeksi maaksi". Käytimme tuota nimeä, kun se oli viidennen ulottuvuuden Maan ensimmäinen versio, jonka havaitsimme.
 
Kun ryhmämme kokemus uuden Maan havaitsemisesta katsoi, yhdistyimme ryhmäksi niin syvällisesti, että yhteistietoisuutemme johti meidät "havainto uuden maan" yli seuraavaan taajuuteen, jota nimitimme "mukautuvaksi uudeksi maaksi".
 
Käytimme tätä termiä, koska meidän kaikkien täytyi päästää irti aiemmista käsityksistämme uudesta Maasta ja mukautua siihen, ettemme olleet tämän kokemuksen kontrollissa. Siksi meidän täytyi mukautua siihen tietämiseen, että meidän täytyi seurata virtaa ja sopeutua jokaiseen uuteen kokemukseen niin nopeasti kuin mahdollista.
 
Tiesimme kaikki kollektiivitietoisuudessamme, että lähestyimme sitä, minkä ymmärsimme "kynnys uudeksi maaksi", jota näytti ympäröivän voimakas, mutta näkymätön energiakenttä.
 
Juuri kun luulimme astuvamme tuohon energiakenttään, näimme yllätykseksemme, että olimme yhtäkkiä plejadilaisella tähtialuksella, joka näytti hyvin tutulta. Aivan takanamme kuulimme äänen sanovan:
 
"Tervetuloa Kotiin. Olen komentaja Sharman. Olen sädettänyt teidät tähtialuksellemme kovasti tarvittua lepoa ja rentoutusta varten."
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.