OLEMMEKO JO PERILLÄ?
Kirjoittanut Aluna Joy Yaxk'in (spiritlibrary.com)
20.1.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Energiaryöppyjä ja kuvia paratiisista
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet melko mielenkiintoisia. Maapallon energiassa on tapahtunut äkillinen ja hyvin selvä muutos. Ei tarvitse olla astrologi, astronomi tai edes selvänäköinen tietääkseen, että viimeiset pari viikkoa - pimennysikkuna joulukuun 31. päivästä tammikuun 15. päivään, lisättynä Merkuriuksen perääntymisellä 26.12. - 15.1. - on ollut varsinaista vuoristorataa. Läheltä ohittanut asteroidi ja voimistuneet auringonpurkaukset eivät myöskään ole keventäneet tilannetta. USA:n geologisen tutkimuslaitoksen mukaan vuoden alun jälkeen on tapahtunut seitsemän merkittävää maanjäristystä eri alueilla: Salomon saaret, San Franciscon lahtialue ja Pohjois-Kalifornia, yllättäen myös Oklahoma ja massiivinen järistys Haitilla tällä viikolla. On ollut myös melko huomiota herättävää vulkaanista aktiivisuutta.
En kerro tätä kaikkea teille pelotellakseni. Kerron tämän, koska meidän on muistettava, että maapallo muuttuu ja kehittyy jatkuvasti… aivan kuin mekin. Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Olemme kaikki yhtä elämän kanssa - aivan kuten uusi elokuva Avatar niin kauniisti kuvaa. Koska olemme yhteydessä toisiimme, tunnemme kaiken, mitä tapahtuu maailmassa, vaikkemme ymmärtäisikään tätä. Olemme kaikki Jumalan lapsia. Olemme kaikki osa Jumalan elämänvoimaa. Se mitä tapahtuu yhdelle, tapahtuu kaikille. Mitä lähemmäs pääsemme aikakausien vaihdosta, sitä enemmän ilmennämme juuri sitä, mitä uskomme itsestämme, mitä pidämme sydämessämme ja mitä ajattelemme ansaitsevamme. Tämä planeetta ja aikakausien muutos liittyvät läheisesti vetovoimanlakiin ja siihen kollektiivitietoisuuteen, mitä ihmiset ylläpitävät.
Kollektiivisen ykseyden vuoksi on ollut hyvin mielenkiintoisia oireita empaattisilla ja herkillä ihmisillä sekä parantajien ja valotyöntekijöiden keskuudessa. Meitä on itkettänyt ja olemme olleet tunteellisia ilman selvää syytä. Monet ihmiset ovat kertoneet pienestä pahoinvoinnista, solmusta vatsassa ja raskauden tunteesta sydämen ympärillä. Monilla ihmisillä on ollut selittämättömiä paniikkikohtauksia, myös keskellä yötä, ja vaikeuksia keskittyä. Energia on tuntunut pirstoutuneelta, ikään kuin se olisi hajoamassa. Monet ovat tunteet olevansa kovin jumissa, jähmettyneitä ja kyvyttömiä liikkumaan, myös uupuneita. Ulkoisesti vaikuttaa siltä, että motivaatiomme on poissa jonkin aikaa. Monet meistä ovat menneet turvalliseen pikkukoteloonsa. Ikään kuin pidättelemme hengitystä odottaen jotain tapahtuvan kohta. Käsittääkseni tämä oireaalto alkaa jo selvitä.
Tähtivanhimmat sanovat, että nämä korkeampien taajuuksien yhtäkkiset ryöpyt aiheuttavat nopean evoluutiohyppäyksen. He sanovat, että näitä ryöppyjä on monia lisää, mutta ne asettuvat niin, että voimme sopeutua ja kehittyä niiden mukana. Meiltä vaatii vähän työtä sallia nämä muutokset ja pysyä positiivisena käydessämme läpi niitä. Silloin kun näitä kohonneita taajuuksia tulee, kollektiivitietoisuudessa - aina yksittäiseen aikomukseen saakka - vetovoimanlaki voimistuu kovasti. Mitä jonkun ihmisen, yhteisön, valtion tai planeetan ydinuskomukset ovatkin, nämä aikeet alkavat ilmentyä vielä entistä nopeammin. Jumalainen suunnitelmamme - se mitä tulimme tänne toteuttamaan - tapahtuu nopeammin… vaikkei se ehkä ole sitä, mitä olemme kuvitelleet. Tämä muistuttaa minua John Lennonin sanoista: "Elämä tapahtuu sillä välin, kun tehdään suunnitelmia." Elämä jatkaa tapahtumistaan, vaikka huutaisimmekin taukoa.
Aivan kuin Aasian tsunamissa vuonna 2004, New Orleansin Katarinassa vuonna 2005 ja äskettäisessä Haitin katastrofissa, tämä taajuuden kohoaminen on hajottanut haarniskan sydämemme ympäriltä ja murtanut meidät auki vielä suuremmalle rakkaudelle ja myötätunnolle. Tämä murtaa meidät auki myös suuremmille mahdollisuuksille. Tämä hajoaminen pirstoo vanhat toimintamallit, jotka eivät palvele kokonaisuutta ja jumalaista kohtaloamme. Olemme kuin perhosentoukka, mikä on muuttanut muotoaan kotelossa, ja ponnistelemme nyt itseämme vapaaksi. Meistä tuntuu kuin kananpojalta, joka nokkii tietään ulos kovan kuoren läpi. Mutta ollessamme munan sisällä, meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten paksu kuori on. Saatamme väsyä ajatellen, että paratiisi on hyvin kaukana, kun todellisuudessa on vain ohut verho nykymaailmamme ja sen maailman välillä, mihin olemme kohta astumassa.
Tähtivanhimmat ja koko valo-olentojen ja ylösnousseiden mestareiden joukko näyttävät minulle, että me emme ole niin jumissa, kuin meistä tuntuu. Todellisuudessa teemme kovaa työtä sisäisissä ulottuvuuksissa. Monet meistä ovat jo heijastaneet osan itsestään tulevaisuuteen, missä ankkuroidumme uuteen maailmaan. Emme tiedä aina, olemmeko hereillä vai uneksimmeko. Tämä maailma tuntuu aina vain vähemmän todelliselta. Ainoa poikkeus tähän ovat maailman pyhät paikat, jotka alkavat olla enemmän läsnä ja konkreettisia, koska alamme sopia yhteen niiden energioiden kanssa, joita ne ovat ylläpitäneet aionien ajan. Avatar-elokuva edisti kollektiivin oivallusta kyvystämme tehdä silta itsemme ja maailmojen välille.
Tämä äskettäinen taajuusryöppy on luonut ulkoiselle 3D-itselle suuren tarpeen saada lisää hiljaista aikaa ja siksi olemme vetäytyneet turvasatamaan. Tämä korostunut energia on itse asiassa jumalaista, ehdotonta rakkautta kaikkeuden suurelta Luojalta. Mitä voimakkaampaa energiasta tulee, sitä enemmän meidän on päästettävä irti muureistamme, naamioistamme ja harhakuvistamme. Nämä rajoittavat egot muuttuvat tomuksi vain paljastaakseen massiivisen oivalluksen siitä, miten suuria, nerokkaita ja uskomattoman suurikokoisia todellisuudessa olemme. Muurimme ja naamiomme ovat pitäneet meitä pieninä, rajoitettuina ja tehottomina jumalaisen kohtalomme ilmentämisessä maan päälle.
En olisi koskaan ajatellut sanovani tätä, mutta minun on annettava kiitosta Hollywoodille. Olen aina tuntenut, että massamedia on tehnyt työtä meidän pitämiseksi pelossa ja unessa, vaikka ehkä tiedostamatta. Näitä elokuvia on tehty, koska olemme pyytäneet niitä. Mehän lopulta ostamme teatteriliput, eikö vain? Mutta uuden Avatar-elokuvan maailmanlaajuisen menestyksen vuoksi massoilla on nyt upea, kaunis ja uusi kuva siitä, millainen uusi maailma voisi olla. Se on laitettu kollektiivitietoisuuteen, että olemme yhteydessä kaiken elämän kanssa ja että kaikki elämä on Jumalaa.
Avatar on antanut myös maailman paratiisin etsijöille upean kuvan ylläpidettäväksi. Nyt voimme kollektiivisesti alkaa luoda paratiisia, koska kuva siitä on tiukasti asetettuna tämän maailman kollektiivitietoisuuteen. Tämä kuva ei ole enää vain muutamalla meillä visionäärillä. Sitä pidetään nyt niiden tuhansien ja tuhansien ihmisten sydämessä, jotka kaipaavat harmonista maailmaa. Tällä intensiivisellä kaipauksella vedämme puoleen ja ilmennämme sitä, mitä kaipaamme.
On siis helppoa tulla siihen johtopäätökseen, että jos Hollywood alkaa tehdä elokuvia, jotka muodostavat ihanteellisia kuvia tulevaisuuden paratiisista ja me ostamme teatterilippuja, niin pääsemme paljon lähemmäs paratiisin luomista maan päälle. Voimme myös päätellä, että kaikkea sitä mikä on jotain paratiisia vähemmän, on korjattava. Maailmamme suuresta uudistuksesta voi tulla todellisuutta, koska meillä on selkeämpi kollektiivikuva paratiisista. Se on iso työ, ei epäilystäkään. Mutta jos jokainen ihminen tekisi yhden pikkuasian auttamaan maailman tekemisessä paremmaksi paikaksi, muuttaisimme maailman sydämenlyönnissä. Pum… pum… pum… pum - joko olemme perillä?
Ikuinen ja toivoton idealisti ja yksi paratiisilainen,
Aluna Joy
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kirjoittanut Aluna Joy Yaxk'in (spiritlibrary.com)
20.1.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Energiaryöppyjä ja kuvia paratiisista
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet melko mielenkiintoisia. Maapallon energiassa on tapahtunut äkillinen ja hyvin selvä muutos. Ei tarvitse olla astrologi, astronomi tai edes selvänäköinen tietääkseen, että viimeiset pari viikkoa - pimennysikkuna joulukuun 31. päivästä tammikuun 15. päivään, lisättynä Merkuriuksen perääntymisellä 26.12. - 15.1. - on ollut varsinaista vuoristorataa. Läheltä ohittanut asteroidi ja voimistuneet auringonpurkaukset eivät myöskään ole keventäneet tilannetta. USA:n geologisen tutkimuslaitoksen mukaan vuoden alun jälkeen on tapahtunut seitsemän merkittävää maanjäristystä eri alueilla: Salomon saaret, San Franciscon lahtialue ja Pohjois-Kalifornia, yllättäen myös Oklahoma ja massiivinen järistys Haitilla tällä viikolla. On ollut myös melko huomiota herättävää vulkaanista aktiivisuutta.
En kerro tätä kaikkea teille pelotellakseni. Kerron tämän, koska meidän on muistettava, että maapallo muuttuu ja kehittyy jatkuvasti… aivan kuin mekin. Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Olemme kaikki yhtä elämän kanssa - aivan kuten uusi elokuva Avatar niin kauniisti kuvaa. Koska olemme yhteydessä toisiimme, tunnemme kaiken, mitä tapahtuu maailmassa, vaikkemme ymmärtäisikään tätä. Olemme kaikki Jumalan lapsia. Olemme kaikki osa Jumalan elämänvoimaa. Se mitä tapahtuu yhdelle, tapahtuu kaikille. Mitä lähemmäs pääsemme aikakausien vaihdosta, sitä enemmän ilmennämme juuri sitä, mitä uskomme itsestämme, mitä pidämme sydämessämme ja mitä ajattelemme ansaitsevamme. Tämä planeetta ja aikakausien muutos liittyvät läheisesti vetovoimanlakiin ja siihen kollektiivitietoisuuteen, mitä ihmiset ylläpitävät.
Kollektiivisen ykseyden vuoksi on ollut hyvin mielenkiintoisia oireita empaattisilla ja herkillä ihmisillä sekä parantajien ja valotyöntekijöiden keskuudessa. Meitä on itkettänyt ja olemme olleet tunteellisia ilman selvää syytä. Monet ihmiset ovat kertoneet pienestä pahoinvoinnista, solmusta vatsassa ja raskauden tunteesta sydämen ympärillä. Monilla ihmisillä on ollut selittämättömiä paniikkikohtauksia, myös keskellä yötä, ja vaikeuksia keskittyä. Energia on tuntunut pirstoutuneelta, ikään kuin se olisi hajoamassa. Monet ovat tunteet olevansa kovin jumissa, jähmettyneitä ja kyvyttömiä liikkumaan, myös uupuneita. Ulkoisesti vaikuttaa siltä, että motivaatiomme on poissa jonkin aikaa. Monet meistä ovat menneet turvalliseen pikkukoteloonsa. Ikään kuin pidättelemme hengitystä odottaen jotain tapahtuvan kohta. Käsittääkseni tämä oireaalto alkaa jo selvitä.
Tähtivanhimmat sanovat, että nämä korkeampien taajuuksien yhtäkkiset ryöpyt aiheuttavat nopean evoluutiohyppäyksen. He sanovat, että näitä ryöppyjä on monia lisää, mutta ne asettuvat niin, että voimme sopeutua ja kehittyä niiden mukana. Meiltä vaatii vähän työtä sallia nämä muutokset ja pysyä positiivisena käydessämme läpi niitä. Silloin kun näitä kohonneita taajuuksia tulee, kollektiivitietoisuudessa - aina yksittäiseen aikomukseen saakka - vetovoimanlaki voimistuu kovasti. Mitä jonkun ihmisen, yhteisön, valtion tai planeetan ydinuskomukset ovatkin, nämä aikeet alkavat ilmentyä vielä entistä nopeammin. Jumalainen suunnitelmamme - se mitä tulimme tänne toteuttamaan - tapahtuu nopeammin… vaikkei se ehkä ole sitä, mitä olemme kuvitelleet. Tämä muistuttaa minua John Lennonin sanoista: "Elämä tapahtuu sillä välin, kun tehdään suunnitelmia." Elämä jatkaa tapahtumistaan, vaikka huutaisimmekin taukoa.
Aivan kuin Aasian tsunamissa vuonna 2004, New Orleansin Katarinassa vuonna 2005 ja äskettäisessä Haitin katastrofissa, tämä taajuuden kohoaminen on hajottanut haarniskan sydämemme ympäriltä ja murtanut meidät auki vielä suuremmalle rakkaudelle ja myötätunnolle. Tämä murtaa meidät auki myös suuremmille mahdollisuuksille. Tämä hajoaminen pirstoo vanhat toimintamallit, jotka eivät palvele kokonaisuutta ja jumalaista kohtaloamme. Olemme kuin perhosentoukka, mikä on muuttanut muotoaan kotelossa, ja ponnistelemme nyt itseämme vapaaksi. Meistä tuntuu kuin kananpojalta, joka nokkii tietään ulos kovan kuoren läpi. Mutta ollessamme munan sisällä, meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten paksu kuori on. Saatamme väsyä ajatellen, että paratiisi on hyvin kaukana, kun todellisuudessa on vain ohut verho nykymaailmamme ja sen maailman välillä, mihin olemme kohta astumassa.
Tähtivanhimmat ja koko valo-olentojen ja ylösnousseiden mestareiden joukko näyttävät minulle, että me emme ole niin jumissa, kuin meistä tuntuu. Todellisuudessa teemme kovaa työtä sisäisissä ulottuvuuksissa. Monet meistä ovat jo heijastaneet osan itsestään tulevaisuuteen, missä ankkuroidumme uuteen maailmaan. Emme tiedä aina, olemmeko hereillä vai uneksimmeko. Tämä maailma tuntuu aina vain vähemmän todelliselta. Ainoa poikkeus tähän ovat maailman pyhät paikat, jotka alkavat olla enemmän läsnä ja konkreettisia, koska alamme sopia yhteen niiden energioiden kanssa, joita ne ovat ylläpitäneet aionien ajan. Avatar-elokuva edisti kollektiivin oivallusta kyvystämme tehdä silta itsemme ja maailmojen välille.
Tämä äskettäinen taajuusryöppy on luonut ulkoiselle 3D-itselle suuren tarpeen saada lisää hiljaista aikaa ja siksi olemme vetäytyneet turvasatamaan. Tämä korostunut energia on itse asiassa jumalaista, ehdotonta rakkautta kaikkeuden suurelta Luojalta. Mitä voimakkaampaa energiasta tulee, sitä enemmän meidän on päästettävä irti muureistamme, naamioistamme ja harhakuvistamme. Nämä rajoittavat egot muuttuvat tomuksi vain paljastaakseen massiivisen oivalluksen siitä, miten suuria, nerokkaita ja uskomattoman suurikokoisia todellisuudessa olemme. Muurimme ja naamiomme ovat pitäneet meitä pieninä, rajoitettuina ja tehottomina jumalaisen kohtalomme ilmentämisessä maan päälle.
En olisi koskaan ajatellut sanovani tätä, mutta minun on annettava kiitosta Hollywoodille. Olen aina tuntenut, että massamedia on tehnyt työtä meidän pitämiseksi pelossa ja unessa, vaikka ehkä tiedostamatta. Näitä elokuvia on tehty, koska olemme pyytäneet niitä. Mehän lopulta ostamme teatteriliput, eikö vain? Mutta uuden Avatar-elokuvan maailmanlaajuisen menestyksen vuoksi massoilla on nyt upea, kaunis ja uusi kuva siitä, millainen uusi maailma voisi olla. Se on laitettu kollektiivitietoisuuteen, että olemme yhteydessä kaiken elämän kanssa ja että kaikki elämä on Jumalaa.
Avatar on antanut myös maailman paratiisin etsijöille upean kuvan ylläpidettäväksi. Nyt voimme kollektiivisesti alkaa luoda paratiisia, koska kuva siitä on tiukasti asetettuna tämän maailman kollektiivitietoisuuteen. Tämä kuva ei ole enää vain muutamalla meillä visionäärillä. Sitä pidetään nyt niiden tuhansien ja tuhansien ihmisten sydämessä, jotka kaipaavat harmonista maailmaa. Tällä intensiivisellä kaipauksella vedämme puoleen ja ilmennämme sitä, mitä kaipaamme.
On siis helppoa tulla siihen johtopäätökseen, että jos Hollywood alkaa tehdä elokuvia, jotka muodostavat ihanteellisia kuvia tulevaisuuden paratiisista ja me ostamme teatterilippuja, niin pääsemme paljon lähemmäs paratiisin luomista maan päälle. Voimme myös päätellä, että kaikkea sitä mikä on jotain paratiisia vähemmän, on korjattava. Maailmamme suuresta uudistuksesta voi tulla todellisuutta, koska meillä on selkeämpi kollektiivikuva paratiisista. Se on iso työ, ei epäilystäkään. Mutta jos jokainen ihminen tekisi yhden pikkuasian auttamaan maailman tekemisessä paremmaksi paikaksi, muuttaisimme maailman sydämenlyönnissä. Pum… pum… pum… pum - joko olemme perillä?
Ikuinen ja toivoton idealisti ja yksi paratiisilainen,
Aluna Joy
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.