UUSI NORMAALI
Kirjoittanut Aluna Joy Yaxk'in (spiritlibrary.com)
23.2.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Yksi aikakausivaihdoksen vaihe
Monta vuotta sitten Tähtivanhimmat kertoivat minulle, että sitten kun tulimme aikakausien vaihdokseen, monet toiminnan perussäännöt ulottuvuudessamme muuttuisivat. Koska useimmat muinaiskulttuurit ennustivat, että olemme nyt aikakausien vaihdoksessa, on oleellista, että pidämme silmät avoimina muutoksille ympärillämme. Maailmassa näkemämme vaikutukset ja muutokset sekä tunteemme ovat kaikki vihjeitä siitä, mitä muuttuu ja milloin.
Viime kuukausien aikana massiivinen valo- ja taajuusaalto on huuhdellut ulottuvuuttamme. Tämän vuoksi vanhan ulottuvuutemme luonnonlait, itse kudos on alkamassa hajota. Kaksinaisuuden ja erillisyyden sääntöön vaikutetaan kovasti. Kaksinaisuus ja erillisyys luovat ylös ja alas, valkoista ja mustaa, oikeaa ja väärää jne. Kaksinaisuus luo erillisyyttä ja erillisyys kaksinaisuutta. Mielenkiintoista tässä on se, että me emme ole koskaan olleet erillään toisistamme. Olemme olleet aina intiimisti yhteydessä, mutta emme ole tiedostaneet sitä - olemme olleet kuin nukkuvia zombeja.
Kiitos niiden massiivisten valoaaltojen, joita tulee nyt ulottuvuuteemme, alamme tuntea sen vaikutuksia, että olemme todella yhteydessä kaikkeen elämään. Se mikä vaikuttaa yhteen, vaikuttaa kaikkiin. Siitä Mayat sanovat: "Lak'ech Ala K'in": Tämä merkitsee, että sen mitä teen sinulle, teen itselleni, ja sen mitä teen itselleni, teen sinulle. Inka-perinteessä tähän aikaan viitataan ilmaisulla Taripaypacha, mikä merkitsee sananmukaisesti "yhdistyä universumin kanssa". Andien profetiassa tämä viittaa uuteen kultaiseen aikaan ihmiskokemuksessa. Se tunnetaan aikana, jolloin kohtaamme taas itsemme, ja se ennustaa auringonlasten tulemista taas yhteen ja uuden ja paremman maailman luomista.
Haitin kamala maanjäristys muistutti meitä siitä, miltä traumanjälkeinen stressi todella tuntuu kollektiivitietoisuudessa. Aina kun ihmisperhe kokee valtavan trauman tai pakolaisuuden, me kaikki tunnemme sen, tiedämme siitä tai emme. Monet ihmiset kärsivät tukehtumisen tunteesta, tiukkuudesta rinnassa, paniikkikohtauksista, hallitsemattomasta näläntunteesta, vatsa- ja ruuansulatusvaivoista ja läpitunkevasta tunnottomuudesta/tyhjyydestä. On ollut vaikea päästä liikkeelle, koska olemme tunteneet olevamme jumissa, ansassa ja turhautuneita. Taistelimme päivittäin sinnikkään vitkastelun kanssa. Itse elämä tuntui kiertävän paikallaan. Meillä on edelleen kummallisia unia menneisyydestä, kun selvitämme entiset ongelmamme kerta kaikkiaan.
Jo ennen Haitin maanjäristystä ihmisillä ilmeni enemmän ja enemmän fyysistä sairautta, mistä suurin osa oli haamuoireita, jotka liittyvät enemmän kollektiiviin kuin yksilöön. Lääkefirmat tekevät aina vain eksoottisempia "laittomia" psyykelääkkeitä yrittäen auttaa meitä näiden tasapainottomuuksien käsittelyssä. Mutta näillä lääkkeillä on kamalia sivuvaikutuksia ja sairastumme toisella tavalla. Kamppailemme tunteaksemme olomme paremmaksi, koska syvällä sisällä meistä on tulossa tietoisia siitä harmoniasta, tasapainosta ja ykseydestä, mitä on näissä uusissa taajuuksissa. Mutta näiden tasapainottomuuksien kieltäminen antaa vain väliaikaista helpotusta ja pitkittää epämiellyttäviä oireita. Meidän on kohdattava sananlaskun mörkö sisällämme, jotta voimme olla taas vapaita.
Teemme parhaamme niiden jatkuvasti lisääntyvien taajuuksien käsittelemiseksi, joita tunnemme. Niinpä turrutamme itsemme, jottemme tuntisi tätä stressiä - ei siksi, että olemme laiskoja, vaan koska emme tiedä, mitä tehdä tasapainottomuuksien korjaamiseksi. Ongelma näyttää olevan liian suuri ja pakahduttava ymmärrettäväksi. Opettelemme sopeutumaan parhaamme mukaan. Melkein jokainen tällä planeetalla tuntee, että jotain on pahasti pielessä. "Pakene tai taistele"- reaktiomme tai katastrofinpelkomekanismimme voi käydä ylikierroksilla. Yritämme turruttaa tunteemme suuremmalla tavaramäärällä, enemmällä ruualla, enemmällä nukkumisella, useammilla lääkkeillä, useammilla henkisillä harjoituksilla, lisämeditoinnilla ja lisäjoogalla. Huomaamme, ettei maailmassa ole riittävästi tavaroita saatavaksi tai asioita tehtäväksi helpottamaan sitä stressiä, mitä tunnemme sisällä. Olemme edelleen nälkäisiä ja etsimme parempaa huumetta. Mikään ei tunnu toimivan.
Nyt kun vähän aikaa on kulunut, olemme jo alkaneet sopeutua Haitin maanjäristyksen aiheuttamaan traumanjälkeiseen stressiin. Vaikkei se ehkä näy ulospäin, teemme erittäin kovasti työtä murtautuaksemme verhon läpi, jotta voimme tasapainottaa itsemme ja elämämme näihin uusiin korkeampiin taajuuksiin, joita on tullut. Opettelemme käsittelemään sitä, mitä kutsun "uuden normaalin" uudeksi tasoksi.
Niin mutkikkaalta ja haastavalta kuin tämän valoaalto tuntuukin, on olemassa eräs helppo lääke. Jokin aikaa sitten Tähtivanhimmat antoivat yksinkertaisen ehdotuksen, mikä auttaa meitä pääsemään tämän aallon ja tulevaisuudessa tulevien aaltojen läpi. He kehottivat vain "PYSYMÄÄN LIIKKEELLÄ". Olen ymmärtänyt heidän sanojensa vaikutuksen vasta äskettäin.
Kun käsitin, miten jumissa tunsin olevani, potkaisin takapuoleni liikkeelle. Uskokaa, että minun oli potkaistava kovaa. Aloin liikkua. Tein kaikkea. Sillä ei ollut merkitystä. Vain liikuin. Työskentelin puutarhassa ja tein kauan kaivattuja parannuksia kotona. Se ei tapahtunut helposti, koska minusta tuntui, että minua estettiin matkan jokaisella askeleella. Myös tätä artikkelia kirjoittaessa osuin useampaan "viivyttelykerrokseen", kuin halusin laskea. Mutta olin sinnikäs ja jatkoin jatkamista.
Jumiutuneisuudessani en halunnut mennä salille. Mutta kun lopulta menin, juuri siellä, tuossa "soikeassa vehkeessä", jota inhoan kovasti, sain fantastisia visioita. Tunsin uuden ja upean maailman valon paljastuvan edessäni. Se oli uskomaton ja ajaton. Puolen tunnin harjoitusaikani meni yhdessä hujauksessa. En ymmärtänyt tätä, ennen kuin kullanmuruni Raphael sanoi: "Muistatko, kun Tähtivanhimmat kehottivat pysymään liikkeessä". Voi, hän oli niin oikeassa!
Aloin käsittää, että ylösnousemuksemme/aikakausien vaihdoksen tämä vaihe vaati syvemmän tason keskittymistä ja sitoutumista saadaksemme asioita tapahtumaan. Mitä syvemmin sitouduin johonkin haluun tai aikomukseen, sitä helpompia asioista tuli. Kunhan pysyin täysin sitoutuneena asioiden aikaansaamiseen, se tapahtui. Mutta en voinut tehdä tätä istumalla. Minun oli liikuttava. Minun oli oltava mukana. Minun oli tehtävä jotain. Pian lukuisat traumanjälkeisen stressin oireet alkoivat vähetä.
Jokaisen korkeamman valotaajuusaallon saavuttaessa meidät meistä tulee tietoisempia ja heränneempiä ja sitä enemmän tunnemme sykkeet ja muutokset kollektiivitietoisuudessa. Tämä voi olla melko epämukava pulmatilanne niille, jotka ovat jo hyvin avoimia ja hereillä. Eräs vanha ystävä sanoi minulle kerran, että ainoa tie ulos on läpi. Ei ole paluuta entiseen. Meidän on jatkettava heräämistämme. Meidän on pysyttävä liikkeellä. Emme voi oppia pois valoa. Kun meistä tulee täysin tietoisia siitä, että jokainen tekomme vaikuttaa kirjaimellisesti kaikkiin muihin, meille tulee tärkeämmäksi elää nuhteettomasti, harmoniassa ja rauhassa. Meitä kutsutaan elämään aitoa elämää. Tunnette vanhan sanonnan: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."
Aloin käsittää, että tunteemme jumissa olemisesta liittyi siihen, ettei alkukantainen selviytymismekanismimme halunnut sitä "uutta normaalia", mitä meille esiteltiin. Henkemme on innokas muuttumaan, mutta alkukantainen puolemme haluaa roikkua kiinni "vanhassa normaalissa". Tuntematon on aina vähän pelottavaa ja itsemme kohtaaminen 100%:sti voi olla vahingollista egollemme. Tämä aiheuttaa meille epämiellyttäviä tuntemuksia ja hulluja ja diagnosoimattomia oireita. Vanha häviämässä oleva normaali vastustaa uuden normaalin syntymistä sisällämme. Tässä vain kaksinaisuus nostaa rumaa päätään, mutta se epäonnistuu. Kaksinaisuutta ei enää tueta. Erillisyyteen ja kaksinaisuuteen perustuvat luonnonlait korvataan nyt ykseydenlailla.
"Me vastaan he" -aika on nyt ohi. Tämän vuoksi maailmasta näyttää tulevan polarisoituneempi ja tasapainottomampi. Tältä näyttää, koska olemme tietoisempia siitä, miten intiimisti olemme kaikki yhteydessä. Olemme nyt lähemmin yhdessä. Voimme nähdä kaappeihin piilotetut luurangot. Siksi olemme tietoisempia tasapainottomuuksista. Kyse ei ole siitä, että maailmasta tulee tasapainottomampi. Kyse on vain siitä, että meistä tulee tietoisempia siitä, mitä on tapahtunut kaiken aikaa. Massatietoisuus on poissa tasapainosta uusien luonnonlakien myötä, joten ei ole mikään ihme, miksi monet meistä tuntevat olevansa kuin muukalaisia. Kyse ei ole siitä, että olemme vieraita tälle maailmalle, vaan maailmamme on vieras meille. Se on poissa tasapainosta uusiin luonnonlakeihin liittyvän totuuden vuoksi - sen valoaallon vuoksi, mikä kasvaa nyt sisällämme.
Esimerkiksi, tiedätte, kun joku tulee liian lähelle ja teistä tuntuu, että tilaanne on tunkeuduttu. No, nämä uudet taajuudet ovat vähentäneet tilaa ympäriltämme siinä määrin, että kaikki tuntuu olevan liian lähellä ja epämukavaa. Meistä on tulossa tietoisempia. Ajan kuluessa aistimme ja havaintomme sopeutuvat tähän uuteen normaaliin ja olemme askeleen lähempänä ykseyttä.
Silloin kun yritämme tukea itseämme/elättää itsemme, näytämme epäonnistuvan emmekä tiedä miksi. Tämä johtuu siitä, että ajattelemme yksilöä emmekä kollektiivia. Jos motiivimme on itseä palveleva, tiellemme alkaa tulla paljon esteitä. Jos haluamme asioiden menevän hyvin itsemme kannalta, meidän on mietittävä myös, miten aikomuksemme ja tekomme vaikuttavat toisiin ihmisiin. Jos tarjoamme jotain palvelua, niin sitä ei ainoastaan pidä tarjota vilpittömästi, vaan sen tekemisen motiivissa on mietittävä myös saajaa. Ahneus on kaksinaisuuden muoto, koska ahneus ajattelee vain itseään, ei kokonaisuutta. Voimme nähdä tämän kaksinaisuuden piirteen tulevan valoon, kun katselemme iltauutisia. Tämä merkitsee sitä, ettemme voi tehdä asioita entiseen tapaan, koska se ei enää toimi. Muistakaa: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kukaan ei voi välttää uusia luonnonlakeja, jotka on otettu käyttöön. Luonnonlakeja ei voi muuttaa varallisuudella, asemalla jne. Toisin sanoen, tästä ei voi ostaa itseään ulos.
Silmämme ovat avautumassa. Koska silmämme avautuvat, alamme perimmiltään tuoda tasapainoa takaisin maailmaan. Emme voi herätä ja jäädä epätasapainoon samanaikaisesti. Se olisi kaksinaista. Jos siis emme voi lakata heräämästä, niin tasapainon on lopulta pakko palautua.
Tervetuloa siis uuteen normaaliin - aikaan, missä olemme taas kerran yhtä. Olemme kaikki intiimisti yhteydessä näkymättömällä elämänlangalla. Tässä ylösnousemuksemme uudessa vaiheessa on kyse ykseydenlaista ja tämä tarkoittaa jokaista. Jos haluamme parantua, meidän täytyy parantaa kokonaisuus. Jos ykseys on poissa tasapainosta, niin osa meistä kaikista on poissa tasapainosta. On aika tulla yhteen ja käsittää, että olemme enemmän kuin perhe - olemme yhtä. Emme ole itsekeskeisiä vaan yksikeskeisiä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kirjoittanut Aluna Joy Yaxk'in (spiritlibrary.com)
23.2.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Yksi aikakausivaihdoksen vaihe
Monta vuotta sitten Tähtivanhimmat kertoivat minulle, että sitten kun tulimme aikakausien vaihdokseen, monet toiminnan perussäännöt ulottuvuudessamme muuttuisivat. Koska useimmat muinaiskulttuurit ennustivat, että olemme nyt aikakausien vaihdoksessa, on oleellista, että pidämme silmät avoimina muutoksille ympärillämme. Maailmassa näkemämme vaikutukset ja muutokset sekä tunteemme ovat kaikki vihjeitä siitä, mitä muuttuu ja milloin.
Viime kuukausien aikana massiivinen valo- ja taajuusaalto on huuhdellut ulottuvuuttamme. Tämän vuoksi vanhan ulottuvuutemme luonnonlait, itse kudos on alkamassa hajota. Kaksinaisuuden ja erillisyyden sääntöön vaikutetaan kovasti. Kaksinaisuus ja erillisyys luovat ylös ja alas, valkoista ja mustaa, oikeaa ja väärää jne. Kaksinaisuus luo erillisyyttä ja erillisyys kaksinaisuutta. Mielenkiintoista tässä on se, että me emme ole koskaan olleet erillään toisistamme. Olemme olleet aina intiimisti yhteydessä, mutta emme ole tiedostaneet sitä - olemme olleet kuin nukkuvia zombeja.
Kiitos niiden massiivisten valoaaltojen, joita tulee nyt ulottuvuuteemme, alamme tuntea sen vaikutuksia, että olemme todella yhteydessä kaikkeen elämään. Se mikä vaikuttaa yhteen, vaikuttaa kaikkiin. Siitä Mayat sanovat: "Lak'ech Ala K'in": Tämä merkitsee, että sen mitä teen sinulle, teen itselleni, ja sen mitä teen itselleni, teen sinulle. Inka-perinteessä tähän aikaan viitataan ilmaisulla Taripaypacha, mikä merkitsee sananmukaisesti "yhdistyä universumin kanssa". Andien profetiassa tämä viittaa uuteen kultaiseen aikaan ihmiskokemuksessa. Se tunnetaan aikana, jolloin kohtaamme taas itsemme, ja se ennustaa auringonlasten tulemista taas yhteen ja uuden ja paremman maailman luomista.
Haitin kamala maanjäristys muistutti meitä siitä, miltä traumanjälkeinen stressi todella tuntuu kollektiivitietoisuudessa. Aina kun ihmisperhe kokee valtavan trauman tai pakolaisuuden, me kaikki tunnemme sen, tiedämme siitä tai emme. Monet ihmiset kärsivät tukehtumisen tunteesta, tiukkuudesta rinnassa, paniikkikohtauksista, hallitsemattomasta näläntunteesta, vatsa- ja ruuansulatusvaivoista ja läpitunkevasta tunnottomuudesta/tyhjyydestä. On ollut vaikea päästä liikkeelle, koska olemme tunteneet olevamme jumissa, ansassa ja turhautuneita. Taistelimme päivittäin sinnikkään vitkastelun kanssa. Itse elämä tuntui kiertävän paikallaan. Meillä on edelleen kummallisia unia menneisyydestä, kun selvitämme entiset ongelmamme kerta kaikkiaan.
Jo ennen Haitin maanjäristystä ihmisillä ilmeni enemmän ja enemmän fyysistä sairautta, mistä suurin osa oli haamuoireita, jotka liittyvät enemmän kollektiiviin kuin yksilöön. Lääkefirmat tekevät aina vain eksoottisempia "laittomia" psyykelääkkeitä yrittäen auttaa meitä näiden tasapainottomuuksien käsittelyssä. Mutta näillä lääkkeillä on kamalia sivuvaikutuksia ja sairastumme toisella tavalla. Kamppailemme tunteaksemme olomme paremmaksi, koska syvällä sisällä meistä on tulossa tietoisia siitä harmoniasta, tasapainosta ja ykseydestä, mitä on näissä uusissa taajuuksissa. Mutta näiden tasapainottomuuksien kieltäminen antaa vain väliaikaista helpotusta ja pitkittää epämiellyttäviä oireita. Meidän on kohdattava sananlaskun mörkö sisällämme, jotta voimme olla taas vapaita.
Teemme parhaamme niiden jatkuvasti lisääntyvien taajuuksien käsittelemiseksi, joita tunnemme. Niinpä turrutamme itsemme, jottemme tuntisi tätä stressiä - ei siksi, että olemme laiskoja, vaan koska emme tiedä, mitä tehdä tasapainottomuuksien korjaamiseksi. Ongelma näyttää olevan liian suuri ja pakahduttava ymmärrettäväksi. Opettelemme sopeutumaan parhaamme mukaan. Melkein jokainen tällä planeetalla tuntee, että jotain on pahasti pielessä. "Pakene tai taistele"- reaktiomme tai katastrofinpelkomekanismimme voi käydä ylikierroksilla. Yritämme turruttaa tunteemme suuremmalla tavaramäärällä, enemmällä ruualla, enemmällä nukkumisella, useammilla lääkkeillä, useammilla henkisillä harjoituksilla, lisämeditoinnilla ja lisäjoogalla. Huomaamme, ettei maailmassa ole riittävästi tavaroita saatavaksi tai asioita tehtäväksi helpottamaan sitä stressiä, mitä tunnemme sisällä. Olemme edelleen nälkäisiä ja etsimme parempaa huumetta. Mikään ei tunnu toimivan.
Nyt kun vähän aikaa on kulunut, olemme jo alkaneet sopeutua Haitin maanjäristyksen aiheuttamaan traumanjälkeiseen stressiin. Vaikkei se ehkä näy ulospäin, teemme erittäin kovasti työtä murtautuaksemme verhon läpi, jotta voimme tasapainottaa itsemme ja elämämme näihin uusiin korkeampiin taajuuksiin, joita on tullut. Opettelemme käsittelemään sitä, mitä kutsun "uuden normaalin" uudeksi tasoksi.
Niin mutkikkaalta ja haastavalta kuin tämän valoaalto tuntuukin, on olemassa eräs helppo lääke. Jokin aikaa sitten Tähtivanhimmat antoivat yksinkertaisen ehdotuksen, mikä auttaa meitä pääsemään tämän aallon ja tulevaisuudessa tulevien aaltojen läpi. He kehottivat vain "PYSYMÄÄN LIIKKEELLÄ". Olen ymmärtänyt heidän sanojensa vaikutuksen vasta äskettäin.
Kun käsitin, miten jumissa tunsin olevani, potkaisin takapuoleni liikkeelle. Uskokaa, että minun oli potkaistava kovaa. Aloin liikkua. Tein kaikkea. Sillä ei ollut merkitystä. Vain liikuin. Työskentelin puutarhassa ja tein kauan kaivattuja parannuksia kotona. Se ei tapahtunut helposti, koska minusta tuntui, että minua estettiin matkan jokaisella askeleella. Myös tätä artikkelia kirjoittaessa osuin useampaan "viivyttelykerrokseen", kuin halusin laskea. Mutta olin sinnikäs ja jatkoin jatkamista.
Jumiutuneisuudessani en halunnut mennä salille. Mutta kun lopulta menin, juuri siellä, tuossa "soikeassa vehkeessä", jota inhoan kovasti, sain fantastisia visioita. Tunsin uuden ja upean maailman valon paljastuvan edessäni. Se oli uskomaton ja ajaton. Puolen tunnin harjoitusaikani meni yhdessä hujauksessa. En ymmärtänyt tätä, ennen kuin kullanmuruni Raphael sanoi: "Muistatko, kun Tähtivanhimmat kehottivat pysymään liikkeessä". Voi, hän oli niin oikeassa!
Aloin käsittää, että ylösnousemuksemme/aikakausien vaihdoksen tämä vaihe vaati syvemmän tason keskittymistä ja sitoutumista saadaksemme asioita tapahtumaan. Mitä syvemmin sitouduin johonkin haluun tai aikomukseen, sitä helpompia asioista tuli. Kunhan pysyin täysin sitoutuneena asioiden aikaansaamiseen, se tapahtui. Mutta en voinut tehdä tätä istumalla. Minun oli liikuttava. Minun oli oltava mukana. Minun oli tehtävä jotain. Pian lukuisat traumanjälkeisen stressin oireet alkoivat vähetä.
Jokaisen korkeamman valotaajuusaallon saavuttaessa meidät meistä tulee tietoisempia ja heränneempiä ja sitä enemmän tunnemme sykkeet ja muutokset kollektiivitietoisuudessa. Tämä voi olla melko epämukava pulmatilanne niille, jotka ovat jo hyvin avoimia ja hereillä. Eräs vanha ystävä sanoi minulle kerran, että ainoa tie ulos on läpi. Ei ole paluuta entiseen. Meidän on jatkettava heräämistämme. Meidän on pysyttävä liikkeellä. Emme voi oppia pois valoa. Kun meistä tulee täysin tietoisia siitä, että jokainen tekomme vaikuttaa kirjaimellisesti kaikkiin muihin, meille tulee tärkeämmäksi elää nuhteettomasti, harmoniassa ja rauhassa. Meitä kutsutaan elämään aitoa elämää. Tunnette vanhan sanonnan: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."
Aloin käsittää, että tunteemme jumissa olemisesta liittyi siihen, ettei alkukantainen selviytymismekanismimme halunnut sitä "uutta normaalia", mitä meille esiteltiin. Henkemme on innokas muuttumaan, mutta alkukantainen puolemme haluaa roikkua kiinni "vanhassa normaalissa". Tuntematon on aina vähän pelottavaa ja itsemme kohtaaminen 100%:sti voi olla vahingollista egollemme. Tämä aiheuttaa meille epämiellyttäviä tuntemuksia ja hulluja ja diagnosoimattomia oireita. Vanha häviämässä oleva normaali vastustaa uuden normaalin syntymistä sisällämme. Tässä vain kaksinaisuus nostaa rumaa päätään, mutta se epäonnistuu. Kaksinaisuutta ei enää tueta. Erillisyyteen ja kaksinaisuuteen perustuvat luonnonlait korvataan nyt ykseydenlailla.
"Me vastaan he" -aika on nyt ohi. Tämän vuoksi maailmasta näyttää tulevan polarisoituneempi ja tasapainottomampi. Tältä näyttää, koska olemme tietoisempia siitä, miten intiimisti olemme kaikki yhteydessä. Olemme nyt lähemmin yhdessä. Voimme nähdä kaappeihin piilotetut luurangot. Siksi olemme tietoisempia tasapainottomuuksista. Kyse ei ole siitä, että maailmasta tulee tasapainottomampi. Kyse on vain siitä, että meistä tulee tietoisempia siitä, mitä on tapahtunut kaiken aikaa. Massatietoisuus on poissa tasapainosta uusien luonnonlakien myötä, joten ei ole mikään ihme, miksi monet meistä tuntevat olevansa kuin muukalaisia. Kyse ei ole siitä, että olemme vieraita tälle maailmalle, vaan maailmamme on vieras meille. Se on poissa tasapainosta uusiin luonnonlakeihin liittyvän totuuden vuoksi - sen valoaallon vuoksi, mikä kasvaa nyt sisällämme.
Esimerkiksi, tiedätte, kun joku tulee liian lähelle ja teistä tuntuu, että tilaanne on tunkeuduttu. No, nämä uudet taajuudet ovat vähentäneet tilaa ympäriltämme siinä määrin, että kaikki tuntuu olevan liian lähellä ja epämukavaa. Meistä on tulossa tietoisempia. Ajan kuluessa aistimme ja havaintomme sopeutuvat tähän uuteen normaaliin ja olemme askeleen lähempänä ykseyttä.
Silloin kun yritämme tukea itseämme/elättää itsemme, näytämme epäonnistuvan emmekä tiedä miksi. Tämä johtuu siitä, että ajattelemme yksilöä emmekä kollektiivia. Jos motiivimme on itseä palveleva, tiellemme alkaa tulla paljon esteitä. Jos haluamme asioiden menevän hyvin itsemme kannalta, meidän on mietittävä myös, miten aikomuksemme ja tekomme vaikuttavat toisiin ihmisiin. Jos tarjoamme jotain palvelua, niin sitä ei ainoastaan pidä tarjota vilpittömästi, vaan sen tekemisen motiivissa on mietittävä myös saajaa. Ahneus on kaksinaisuuden muoto, koska ahneus ajattelee vain itseään, ei kokonaisuutta. Voimme nähdä tämän kaksinaisuuden piirteen tulevan valoon, kun katselemme iltauutisia. Tämä merkitsee sitä, ettemme voi tehdä asioita entiseen tapaan, koska se ei enää toimi. Muistakaa: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kukaan ei voi välttää uusia luonnonlakeja, jotka on otettu käyttöön. Luonnonlakeja ei voi muuttaa varallisuudella, asemalla jne. Toisin sanoen, tästä ei voi ostaa itseään ulos.
Silmämme ovat avautumassa. Koska silmämme avautuvat, alamme perimmiltään tuoda tasapainoa takaisin maailmaan. Emme voi herätä ja jäädä epätasapainoon samanaikaisesti. Se olisi kaksinaista. Jos siis emme voi lakata heräämästä, niin tasapainon on lopulta pakko palautua.
Tervetuloa siis uuteen normaaliin - aikaan, missä olemme taas kerran yhtä. Olemme kaikki intiimisti yhteydessä näkymättömällä elämänlangalla. Tässä ylösnousemuksemme uudessa vaiheessa on kyse ykseydenlaista ja tämä tarkoittaa jokaista. Jos haluamme parantua, meidän täytyy parantaa kokonaisuus. Jos ykseys on poissa tasapainosta, niin osa meistä kaikista on poissa tasapainosta. On aika tulla yhteen ja käsittää, että olemme enemmän kuin perhe - olemme yhtä. Emme ole itsekeskeisiä vaan yksikeskeisiä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.