SYDÄMESTÄ NAPACHAKRAAN
Menemme sinne, missä olemme aina olleet
Kirjoittanut Norma Gentile (www.healingchants.com)
Spirit of Ma'at -verkkolehti, toukokuu 2012 (spiritofmaat.com)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Länsimaissa meitä opetetaan ajattelemaan ja hahmottamaan Henki aivoillamme. Mutta kehokeskuksen, napachakran, kautta Henki puhuu voimakkaimmin meille fyysisessä muodossa.
Eräs ystävä kysyi äskettäin minulta sydänkeskeisestä maailmasta, mihin monet uskovat meidän olevan siirtymässä. Yksi oppaani kommentoi huomaamaan, että ihmiset kehittyneissä tai länsimaissa siirtyvät päästä sydämeen. He eivät ole vielä lähelläkään napa- tai kehokeskuksensa saavuttamista. Tästä syystä matka sydämeen minkä monet new age -liikkeessä odottavat saattavan jotain loppuun, voi todella olla viimeinen askel. Sydämen jälkeen meidän länsimaisten täytyy aloittaa matka kehoon.
Monet ihmiset vitsailevat, että meditoimassa istuminen vastaa "napaan tuijottamista". Oman tuntemukseni mukaan meidän täytyy napaan katsomisen sijasta tietää, miten mennään alas itse napakeskukseen ja katsotaan sieltä maailmaamme.
Olen tullut tähän johtopäätökseen omasta kokemuksestani. Siirryttyäni enemmän ja enemmän omaan sydämeeni aloin siirtyä vielä alemmas - sydämen kautta tilaan, minkä tunnen olevani napachakra tai kehokeskus. Se on suuren hiljaisuuden paikka, missä voin tuntea pienimmätkin liikkeet kehoni luontaisissa toiminnoissa sekä liikkeet kaikessa ympärilläni. Kuitenkin samaan aikaan tunnen voimakasta ja äärimmäistä liikkumattomuutta ja hiljaisuutta. Tästä syvän hiljaisuuden tilasta kaikki muu tuntuu vähän typerältä - se on kuin rentoutumista lämpimässä auringonpaisteessa katsellen banaanikärpästen parveilemista hedelmäpaloissa. Voit nauttia rentoutumisestasi, samalla kun banaanikärpästen herkeämätön liike muistuttaa sinulle, miten hiljaa paikallasi olet. Se on harmitonta sinulle, mitä ne tekevät. Vaikka siinä on ehkä paljon toimintaa, ne tekevät vain sitä, mitä ne tekevät luonnostaan. Ja sinä valitset tehdä jotain muuta.
Tämä ei vihjaa siihen, että kaikki mitä sinä tai minä teemme meditoinnin ulkopuolella, vastaa pörräävää banaanikärpästä! Jokapäiväinen elämä mitä banaanikärpäset edustavat pikkuvertauskuvassani, on välttämätöntä fyysisen kehoni pysymiselle muodossa. Uskon, että päästessäni kehokeskukseen tai napaan meditoidessa, se antaa persoonalleni perspektiivin siihen todelliseen prioriteettitasapainoon, mikä sielullani on. Pystyn mielestäni paremmin valitsemaan ja järjestämään toimintani pienen napameditoinnin jälkeen.
Käsitän, että suurimmalle osalle ihmisistä se ajatus, että sielumme tai henkemme puhuisi meille kehon kautta aivojen sijasta, on erittäin outo. Länsimainen kulttuurimme on opettanut meitä elämään kehomme ylimmällä alueella, periaatteessa pään kolmen ylimmän tuuman alueella - ei siinä noin 60 tuumassa, mikä kantaa päätämme.
Länsimainen kulttuurimme on myös opettanut meitä pelkäämään sitä, mitä emme tunne. Ja koska harvoilla meistä oli vanhemmat, jotka pystyivät näyttämään esimerkkiä täydellisestä ruumiillistumisesta, ei ole yllätys, että meillä on luontaista pelkoa tutkia tuntematonta aluetta silmiemme ja aivojemme tason alapuolella. Napamme sijainnin määrittelemiseksi useimpien meistä täytyy siirtää kädet alas ja koskettaa sitä. Harvat meistä vain tuntevat ja tietävät sen sijainnin ruumiissamme. Tämä merkitsee, että edessämme on suuri kehityskaari siinä, miten yhdistää sielumme tai henkemme omaan kehoon.
Tietoisuus jokaisesta keho-osasta tuntemalla se sisältäpäin on merkki siitä, miten voimakkaasti olemme yhdistyneet tuon keho-osan tietoisuuteen. Jokainen varvas, sormi, lihas, luu, jänne, elin jne. prosessoi energiamalleja meille. Sairaus on vain merkki, että auramme henkinen, mentaali- ja tunnetaso ei ole onnistunut jonkin mallin prosessoimisessa. Tuodakseen asian täydemmin huomiomme piiriin tuo malli siirtyi luonnostaan auran eetteritasolle, mikä on fyysisen kehomme suunnitelma/piirustus.
Fyysisen ongelman parantamisesta tulee sitten tarttumista ongelmaan kaikilla tasoilla, joiden kautta tuo malli on tullut. Tästä syystä ongelman saavutettua fyysisen tason ehdotan usein, että ihmiset konsultoivat fyysisten hoitojen antajaa, kuten kansanlääkitsijä, kiropraktikko ja akupunktiohoitaja. Nämä menetelmät ymmärtävät, että terveys on tasapainon tulosta ja sairaus on epätasapainon tulosta. Kun tasapaino palautetaan, kehon omat järjestelmät palauttavat fyysisen kehon.
Omassa energiaparannustyössäni huomaan, että ihmisille vastaanottamani informaatio on tavallisesti aivan sen partaalla, mitä he jo tietävät tai epäilevät. Joissain tapauksissa heidän oppaansa vain osoittavat minulle tiettyjä hetkiä heidän elämässään, jotka liittyvät nykyisiin tunne- tai fyysisiin sairausoireisiin ja lisäävät niitä. Joskus on kyse myös ns. "uskomuspäivityksestä", kuten sitä kutsun.
Minun mielestäni olemme kaikki melko hyviä parantamaan itsemme. Mutta on vaikeaa löytää tuo syvä hiljaisuuden tila, missä voit tuntea kaiken, mikä liikkuu ympärilläsi, silloin kun olet pakahtunut väsymyksestä, ahdistuksesta, fyysisestä kivusta tai mielen pulinasta. Auttaa, kun joku ulkopuoleltasi osoittaa, mitä hän pystyy näkemään, jotta voit nähdä sen itse selvemmin.
On tietysti erilaisia parannustyylejä ja itse autan mieluummin ihmisiä näkemään itse sen, mitä he ovat valmiita muuttamaan, ja pidän tilaa tuon muutoksen tapahtumiselle. Kun vietän enemmän ja enemmän aikaa oman kehoni hiljaisuudessa, tunnen sen suuren potentiaalin, mikä jokaisella meistä on päästessään tähän samaan henkisen yhteyden tilaan oman kehomme sisällä.
Voisin sanoa, että perimmiltään minulla on vähemmän kiinnostusta yrittää järjestää sitä, miten banaanikärpäset pörräävät hedelmien ympärillä, ja enemmän kiinnostusta siihen, miksi jätin hedelmiä niiden pörrättäväksi. Kummallinen vertauskuva, mutta paras mihin pääsen tämän hetken kokemuksestani.
Ja tämä tuo minut takaisin siihen paikallaan pysyvään henkisyvyyteen, minkä löydän kehostani. Tämä on minulle luomispiste, minkä jokainen ihminen oppii omana aikanaan.
Kaikkea hyvää kaikille teille,
Norma
Menemme sinne, missä olemme aina olleet
Kirjoittanut Norma Gentile (www.healingchants.com)
Spirit of Ma'at -verkkolehti, toukokuu 2012 (spiritofmaat.com)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Länsimaissa meitä opetetaan ajattelemaan ja hahmottamaan Henki aivoillamme. Mutta kehokeskuksen, napachakran, kautta Henki puhuu voimakkaimmin meille fyysisessä muodossa.
Eräs ystävä kysyi äskettäin minulta sydänkeskeisestä maailmasta, mihin monet uskovat meidän olevan siirtymässä. Yksi oppaani kommentoi huomaamaan, että ihmiset kehittyneissä tai länsimaissa siirtyvät päästä sydämeen. He eivät ole vielä lähelläkään napa- tai kehokeskuksensa saavuttamista. Tästä syystä matka sydämeen minkä monet new age -liikkeessä odottavat saattavan jotain loppuun, voi todella olla viimeinen askel. Sydämen jälkeen meidän länsimaisten täytyy aloittaa matka kehoon.
Monet ihmiset vitsailevat, että meditoimassa istuminen vastaa "napaan tuijottamista". Oman tuntemukseni mukaan meidän täytyy napaan katsomisen sijasta tietää, miten mennään alas itse napakeskukseen ja katsotaan sieltä maailmaamme.
Olen tullut tähän johtopäätökseen omasta kokemuksestani. Siirryttyäni enemmän ja enemmän omaan sydämeeni aloin siirtyä vielä alemmas - sydämen kautta tilaan, minkä tunnen olevani napachakra tai kehokeskus. Se on suuren hiljaisuuden paikka, missä voin tuntea pienimmätkin liikkeet kehoni luontaisissa toiminnoissa sekä liikkeet kaikessa ympärilläni. Kuitenkin samaan aikaan tunnen voimakasta ja äärimmäistä liikkumattomuutta ja hiljaisuutta. Tästä syvän hiljaisuuden tilasta kaikki muu tuntuu vähän typerältä - se on kuin rentoutumista lämpimässä auringonpaisteessa katsellen banaanikärpästen parveilemista hedelmäpaloissa. Voit nauttia rentoutumisestasi, samalla kun banaanikärpästen herkeämätön liike muistuttaa sinulle, miten hiljaa paikallasi olet. Se on harmitonta sinulle, mitä ne tekevät. Vaikka siinä on ehkä paljon toimintaa, ne tekevät vain sitä, mitä ne tekevät luonnostaan. Ja sinä valitset tehdä jotain muuta.
Tämä ei vihjaa siihen, että kaikki mitä sinä tai minä teemme meditoinnin ulkopuolella, vastaa pörräävää banaanikärpästä! Jokapäiväinen elämä mitä banaanikärpäset edustavat pikkuvertauskuvassani, on välttämätöntä fyysisen kehoni pysymiselle muodossa. Uskon, että päästessäni kehokeskukseen tai napaan meditoidessa, se antaa persoonalleni perspektiivin siihen todelliseen prioriteettitasapainoon, mikä sielullani on. Pystyn mielestäni paremmin valitsemaan ja järjestämään toimintani pienen napameditoinnin jälkeen.
Käsitän, että suurimmalle osalle ihmisistä se ajatus, että sielumme tai henkemme puhuisi meille kehon kautta aivojen sijasta, on erittäin outo. Länsimainen kulttuurimme on opettanut meitä elämään kehomme ylimmällä alueella, periaatteessa pään kolmen ylimmän tuuman alueella - ei siinä noin 60 tuumassa, mikä kantaa päätämme.
Länsimainen kulttuurimme on myös opettanut meitä pelkäämään sitä, mitä emme tunne. Ja koska harvoilla meistä oli vanhemmat, jotka pystyivät näyttämään esimerkkiä täydellisestä ruumiillistumisesta, ei ole yllätys, että meillä on luontaista pelkoa tutkia tuntematonta aluetta silmiemme ja aivojemme tason alapuolella. Napamme sijainnin määrittelemiseksi useimpien meistä täytyy siirtää kädet alas ja koskettaa sitä. Harvat meistä vain tuntevat ja tietävät sen sijainnin ruumiissamme. Tämä merkitsee, että edessämme on suuri kehityskaari siinä, miten yhdistää sielumme tai henkemme omaan kehoon.
Tietoisuus jokaisesta keho-osasta tuntemalla se sisältäpäin on merkki siitä, miten voimakkaasti olemme yhdistyneet tuon keho-osan tietoisuuteen. Jokainen varvas, sormi, lihas, luu, jänne, elin jne. prosessoi energiamalleja meille. Sairaus on vain merkki, että auramme henkinen, mentaali- ja tunnetaso ei ole onnistunut jonkin mallin prosessoimisessa. Tuodakseen asian täydemmin huomiomme piiriin tuo malli siirtyi luonnostaan auran eetteritasolle, mikä on fyysisen kehomme suunnitelma/piirustus.
Fyysisen ongelman parantamisesta tulee sitten tarttumista ongelmaan kaikilla tasoilla, joiden kautta tuo malli on tullut. Tästä syystä ongelman saavutettua fyysisen tason ehdotan usein, että ihmiset konsultoivat fyysisten hoitojen antajaa, kuten kansanlääkitsijä, kiropraktikko ja akupunktiohoitaja. Nämä menetelmät ymmärtävät, että terveys on tasapainon tulosta ja sairaus on epätasapainon tulosta. Kun tasapaino palautetaan, kehon omat järjestelmät palauttavat fyysisen kehon.
Omassa energiaparannustyössäni huomaan, että ihmisille vastaanottamani informaatio on tavallisesti aivan sen partaalla, mitä he jo tietävät tai epäilevät. Joissain tapauksissa heidän oppaansa vain osoittavat minulle tiettyjä hetkiä heidän elämässään, jotka liittyvät nykyisiin tunne- tai fyysisiin sairausoireisiin ja lisäävät niitä. Joskus on kyse myös ns. "uskomuspäivityksestä", kuten sitä kutsun.
Minun mielestäni olemme kaikki melko hyviä parantamaan itsemme. Mutta on vaikeaa löytää tuo syvä hiljaisuuden tila, missä voit tuntea kaiken, mikä liikkuu ympärilläsi, silloin kun olet pakahtunut väsymyksestä, ahdistuksesta, fyysisestä kivusta tai mielen pulinasta. Auttaa, kun joku ulkopuoleltasi osoittaa, mitä hän pystyy näkemään, jotta voit nähdä sen itse selvemmin.
On tietysti erilaisia parannustyylejä ja itse autan mieluummin ihmisiä näkemään itse sen, mitä he ovat valmiita muuttamaan, ja pidän tilaa tuon muutoksen tapahtumiselle. Kun vietän enemmän ja enemmän aikaa oman kehoni hiljaisuudessa, tunnen sen suuren potentiaalin, mikä jokaisella meistä on päästessään tähän samaan henkisen yhteyden tilaan oman kehomme sisällä.
Voisin sanoa, että perimmiltään minulla on vähemmän kiinnostusta yrittää järjestää sitä, miten banaanikärpäset pörräävät hedelmien ympärillä, ja enemmän kiinnostusta siihen, miksi jätin hedelmiä niiden pörrättäväksi. Kummallinen vertauskuva, mutta paras mihin pääsen tämän hetken kokemuksestani.
Ja tämä tuo minut takaisin siihen paikallaan pysyvään henkisyvyyteen, minkä löydän kehostani. Tämä on minulle luomispiste, minkä jokainen ihminen oppii omana aikanaan.
Kaikkea hyvää kaikille teille,
Norma