MANDELA-EFEKTI*
Kirjoittanut Sarah Biermann (imagi-creation.com)
Syyskuu 2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minusta on hyvin mielenkiintoista, että ihmiset jotka tuntevat Mandela-efektin, pitävät tuota ilmiötä uhkaavana sen sijaan, että kieltävät sitä tapahtuvan. Itse en tunne samalla tavalla. Olen ollut tietoinen melko monista rinnakkaisluiskahduksista tai rinnakkaissekoittumisista (kaksi tai useampi rinnakkaistodellisuus yhdistyy), joita on tapahtunut elämässäni. Kerran sieluni vaihtoi paikkaa toisen rinnakkaisminun kanssa. Tiedän, että tämä kuulostaa kummalliselta, joten kerron, miten koin sen.
Kun heräsin aamulla, en tunnistanut makuuhuonettani. Se oli samanlaista, kuin matkustaessaan hämmentyy hetkeksi, missä on, paitsi että minä olin kotona ja hämmennys kesti 5-10 minuuttia. Vähitellen muistini "tästä" elämästä palasi.
Toinen huomaamani asia oli, ettei sitä raskasta, surullista ja toivotonta tunnetta, joka minulla oli ollut hyvin pitkään, ollut tuona aamuna. Pystyin paremmin käsittelemään haasteita elämässäni, ja minusta tuntui kevyemmältä. En ole varma, milloin oivalsin, mitä oli tapahtunut. Muistan kuitenkin yhtäkkiä muistaneeni keskustelun suuremman itseni ja sen versioni kanssa, joka oli silloin toisessa rinnakkaistodellisuudessa ja nyt minä. Toinen elämänvirta oli hyvin lähellä sitä, mitä pidän omanani. Kyse ei ollut siitä, että minun täytyi vaihtaa elämää jonkun Etelä-Amerikassa asuvan kanssa tai jotain vastaavaa. Tämän arvo oli, että tuolla alun perin toisella minulla oli helpompaa ja näin se pystyi käsittelemään minun haasteeni. Sillä minulla joka oli nyt toisessa rinnakkaistodellisuudessa, oli helpompi käsitellä elämää.
Vielä kummallisempaa oli se, kun vuosia aiemmin minulla oli hyvin haasteelliset olosuhteet elämässäni. Heräsin tuntien oloni oudoksi. Kun katsoin itseäni peilistä, kuvani päälle näytti liimatun läpinäkyvä kuva toisesta ihmisestä. Näkemäni ihminen oli vähän pyöreä, vanhahko "isoäitityyppinen" henkilö, jolla oli lyhyeksi leikatut kiharat harmaat hiukset. Hän oli hyvin suloinen, rakastava ja tyytyväinen. Hän käytti elämääni ja kehoani kolme vuorokautta, ja sitten minä taas palasin. Oudosti leivoin paljon noiden kolmen päivän aikana. Tiesin myös intuitiivisesti, että sieluani hoidettiin toisella puolella. Näin myös unta, että minut laitettiin pehmeään ja lämpimään sänkyyn, kun hyvin rakastava henkilö piti minua sylissä. Kun olin "sielukuntoutuksessa", isoäitisielu (jonka uskon olleen aspektini eri elämästä/ajasta) oli lapsenvahtina.
Kerran pitäessäni kurssia, johon sisältyi osuus rinnakkaistodellisuuksista, sain ajatuksen: "Millaistahan olisi, jos voisin nähdä muut rinnakkaiselämäni?" Yhtäkkiä näin! Olin niin ilahtunut, että aloin nauraa. Muutkin Sarahit alkoivat nauraa. Se oli niin hauskaa, että jatkoin nauramista. Sitten oivalsin, että kaikki tuijottivat minua ja olivat hämmentyneitä jatkuvasta naurustani. Niinpä keskityin taas ja selitin, miksi olin nauranut.
Olen monessa tilanteessa käyttänyt rinnakkaistodellisuuksia Imagi-creation-työkaluna asiakkaideni kanssa työskennellessä. Tätä vaihtoehtoa ei ilmesty kovin usein, koska kaikilla tilanteilla ei ole rinnakkaistodellisuutta, josta olisi apua, eikä tuo ajatus tai kokemus ole kaikille mukava, joten se ei olisi hyödyllinen. Minulla se toimii niin, että näen oven tai useita ovia symbolina rinnakkaistodellisuudesta, joka auttaa asiakastani siinä haasteessa, jota työstämme. Sitten heillä on vaihtoehtona napata hyödyllistä energiaa oven toiselta puolelta ja tuoda se mukanaan astuakseen toiseen rinnakkaistodellisuuteen tai sekoittaakseen ne yhteen. Pointtini on, että ajatus rinnakkaistodellisuuksien kokemisesta on mukava minusta.
Kun kuulin Mandela-efektistä, ajattelin ensimmäisenä: "Siistiä, lopultakin alamme nähdä, että tapahtuu rinnakkaisluiskahduksia!" Minusta ne ihmiset jotka muistavat todellisuuden, jossa Mandela ei kuollut enää vankilassa 1980-luvulla (kuten monet ihmiset selvästi muistavat) eikä kotonaan Johannesburgissa 2013, ovat esimerkki positiivisemmasta todellisuudesta. Minusta meidän täytyy olla avoimia ihmeille ja taialle "mennäksemme" uuteen Maahan.
Toinen mahdollinen reaktio/lopputulos tämän ilmiön miettimisestä on auttaa meitä käsittämään, että muistomme ovat – useimmiten – täysin epätäsmällisiä. Joka kerta kun muistamme jonkin tapahtuman, muistamme vain viime kerran, kun muistimme sen. Oletko koskaan leikkinyt peliä, jota me kutsumme "puhelimeksi" ja jossa joku kuiskaa lauseen toisen korvaan, ja sitten se välitetään ympäri ryhmää? Jo kolmessa toistossa lause on vääristynyt, ja kyse on vain yksinkertaisesta lauseesta.
Muistomme ovat paljon monimutkaisempia ja tunteiden ja uskomusten vääristämiä. Toinen meihin vaikuttava asia ovat positiiviset ja/tai huonot tunnetapahtumat, joissa käydään uudestaan. Negatiiviset ja voimakastunteiset tapahtumat laukaistaan (ja muistetaan) uudestaan ja uudestaan, kunnes tunteesta on vapauduttu ja oppitunti opittu.
En sano tietäväni 100%:sti, että "pahat pojat" eivät tee tätä. Mutta mitä arvoa heille olisi muuttaa vähän sarjakuvahahmon puhumia sanoja tai tuotenimen kirjoitusasua? Ainoa asia jota voin ajatella sellaiseksi, josta pitäisi varoittaa, on, että tämä voi mahdollisesti olla jonkinlainen testi sen näkemiseksi, miten reagoimme. (En usko tätä – universumi ei testaa meitä. Systeemiä ei ole tehty epäonnistumaan.) Jos kiistämättömät (ilmeisen harmittomat) ihmeet laukaisevat pelon, niin täytyy ehkä laajentaa mieltään. Mandela-efekti voisi tehdä sen ja saada meidät tottumaan taianomaisiin tapahtumiin.
*Suom. huom. Mandela-efekti on ilmiö, jossa useat ihmiset muistavat erilaisen tapahtuman kuin käytettävissä olevat todisteet. Nimi tulee tapahtumasta, jossa joukko ihmisiä muisti Nelson Mandelan kuolleen jo 1980-luvulla eikä 2013. Tilanteen uskottiin selittyvän rinnakkaistodellisuuksilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.